TELAmies

Itä-Pasilan Odysseia

2012-01-24T12:10:00.000+02:00

Aamu alkoi makoisasti räntäsateen piiskaamalta raitiovaunupysäkiltä. Tuttu HSL:n rautahevonen 7B puski määrätietoisesti läpi rospuuton. Helsingin seudun liikenne kampanjoi parhaillaan matkarauhan puolesta: kuluva vuosi on pyhitetty matkustusturvallisuudelle. Naamakirjassa kerätään toiveita rauhanajan saavuttamiseksi. TELAmies symppaa ja propagoi hankkeen puolesta. Rintamalinjan toisella puolella diapam-desantit ja carillo-kamikazet käyvät omaa sotaansa tuulimyllyjä vastaan.

Matka Itä-Pasilaan vei vuoden ensimmäiseen puhetilaisuuteen. Työstä vieroittuminen ei aivan onnistunut joululomalla, vaikka maalla luonnonolosuhteet ja Fortum Oyj koettivat parhaansa pitää allekirjoittaneen blogistin erossa sähköisestä maailmasta. Tästä vastentahtoisessa retriitistä huolimatta PowerPoint-sulkeiset palasivat nyt mieleen pätkittäin.

Itä-Pasila on erikoinen paikka. Vielä kun löytäisi aina perille etsimäänsä. Moneen korkeustasoon 1970-luvun betonivallankumouksessa rakennutussa kaupunginosassa on merkittävä määrä virastoja ja laitoksia, aina Hovioikeudesta Eläketurvakeskukseen. Sirkushuveja edustaa Messukeskus. Eräänlainen tivoli sijaitsee myös Keski-Pasilan rautatieasemalla.

Tuona aamuna löysin lopulta tieni Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n rakennukseen. Se on sitoutumaton valtakunnallinen nuorisotyön vaikuttaja, jonka jäsenistöön kuuluu merkittävä joukko nuoriso- tai kasvatusalan järjestöjä. Allianssi järjesti juuri varjopresidentinvaalit koululaisille. Mielenkiintoista on myös se, että järjestö edustaa nuorten näkökulmaa ja ääntä tänä vuonna istuvassa työeläkeindeksityöryhmässä.

Kuka pelkää indeksimiestä?

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan ikuisuuskysymystä työeläkeindeksin rakenteesta. Tällä hetkellä työeläkeindeksissä hintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Monien eläkeläisjärjestöjen mielessä on ollut indeksin muuttaminen takaisin palkojen suuntaan esimerkiksi 50/50-painotuksella.

TELAmies on sitä mieltä, että nuorten pitää voida luottaa siihen, että hekin saavat kohtuulliset työeläkkeet kohtuullisin kustannuksin. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Monien eläkeläisjärjestöjen ajama työeläkeindeksin muutos rokottaisi erityisesti pienten ikäluokkien edustajia, eli nostaisi maksuja tai huonontaisi tulevien eläkkeiden tasoa merkittävästi (ks. tarkemmin). Riippuen tavasta, jolla muutos palkkaindeksin suuntaan rahoitettaisiin.

Indeksikeskustelua voi seurata oman maakuntalehden mielipidesivulta – viikosta toiseen. Tunteen paloa löytyy, vaikka indeksimuutos ei paranna merkittävästi pieniä työeläkkeitä saavien asemaa – puhumattakaan pelkkää minimiturvaa saavista, joiden eläkkeet on sidottu 100-prosenttisesti hintoihin.

Indeksikeikauksen eturintamassa ja äänessä eivät yleensä ole pienten ikäluokkien edustajat. Näillä näkymin indeksityöryhmän kokoonpanossa eläkeläisedustajia on kolme ja nuorison tasan yksi: Allianssi.

TELAmies Simo tien päällä Hampurissa, Lyypekissä ja Travemündessä

2012-01-13T13:44:00.000+02:00

Työeläkealan hengen myyttisen manifestaation – TELAmiehen – matkapäiväkirjaan merkintänsä tekee nyt TELAmies Simo mielenkiintoiselta ja elämänmakuiselta Saksan reissultaan:

"Mä oon rekkamies, keikalla alas, tonneja takana, rautaa alla. Jo poikana päätin, mä oon rekkamies, vaikka moni saa puuronsa helpommalla. Mä oon...”, näin tunnelmoi Matti Esko vuonna 1986 levyttämässään uransa tunnetuimmassa laulussa Rekkamies. Kappaleen ovat säveltäneet ja sanoittaneet parivaljakko Esa Nieminen ja Juha Tapaninen.

Matka Lyypekkiin alkoi lauantaina 17.12.2011 Helsinki-Vantaan Lentoasemalta, mistä allekirjoittanut TELAn tiedottaja Simo Hynninen ja AKT:n aluetoimitsija Ari Lehtola Lahden aluetoimistosta suuntasivat matkansa Hampurin kautta kohti Lyypekkiä ja Travemündeä Tarkoituksenani oli tiedottaa eläkeasioista cemt-kuskeille ja muille rekkamiehille kansalaisuuteen katsomatta.
.
Cemt-kuljettajat asuvat pohjoisessa Saksassa, mutta ajavat pääasiassa suomalaisten työnantajien kuljettajina EU:n alueella eli ovat cemt-kuljettajia. Nimitys on peruja EU:n liikenneministereiden kokouksesta, jossa aikoinaan sovittiin, että kolmannessa maassa rekisteröity auto voi hoitaa kahden maan välisen kuljetuksen.

Ne kuljettajat, joita tulisimme kohtaamaan, hakevat kuormansa lähinnä Lyypekin ja Travemünden satamista ja ajavat sen johonkin määränpäähän EU:n alueella. Paluumatkalla tuodaan pohjoiseen päin huolintaliikkeen toinen kuorma. Kun kolme vuotta sitten, kun tein ensimmäisen matkani Saksaan, Suomalaisia cemt-kuljettajia on arviolta noin 60, nyt enää noin 30. Autoja on ”ulosliputettu”, eli siirretty muiden maiden rekisteriin.

Suomalainen rekka matkalla kohteeseensa

Saarnamies Hampurin merimieskirkolla

Heti kentältä selvittyämme suuntasimme Hampurin merimieskirkolle. Kirkon vapaaehtoinen työntekijä innostui tulostamme. Hampurissa on paljon suomalaisia, jotka lähestyvät eläkeikää ja heillä kuuluu työhistoriaan työskentelyä myös Suomessa. Eläketiedon tarve on suuri. Miten Suomesta mahdollisti saatavaa eläkettä haetaan? Mikä on eläkeikä Suomessa? Kahvin ääressä jaoin tietoa paikallaolijoille ja jätin Työeläke ja muu sosiaalivakuutus kirjaa kirkolle. Pyysin työntekijää kertomaan kirkon asiakkaille, että heidän tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen eläkkeeseensä liittyvissä asioissa.Suusta korvaan tapahtuvalla eläketiedotuksella on tarvetta ainakin Hampurin suomalaisten parissa.

Työeläke ja muu sosiaalivakuutus kirjat olivat tarpeen Hampurissa

Lyypekissä ja kuljetusalalla tuulee

Lyypekissä menimme heti suomalaisten kuskien autohoffille. Paikalla olevien kuskien keskuudessa vallitsi vähän masentunut mieliala, sillä alkava lama näkyy myös Suomesta tulevissa kuljetuksissa.

Autoja tulee useasti tyhjänä Eurooppaan hakemaan lasteja. Nykyisillä hinnoilla ei kuulema ole kannattavaa harjoittaa tavaroiden kuljettamista Euroopassa. Halvemman palkkatason maat vievät jatkossa voiton kuljetuksissa, polttoaineen hinta on sama kaikille. Paikalla olleet kuljettajat suhtautuivat epäillen myös Suomen työeläkejärjestelmään. Mahtaako koskaan mitään rahoja tulla? Eiköhän rahat katoa ennen, kuin maksun aika lähestyy? Alakuloisessa tunnelmassa yritin vakuuttaa, että aivan varmasti ansaitut työeläkkeet aikanaan maksetaan.

Rekkoja parkissa suomalaisten kuskien autohoffilla

Autohoffin karu arki

Viereinen autohoffi, missä kahdella edellisellä kerralla kävin tapaamassa virolaisia, unkarilaisia ja venäläisiä kuskeja, oli suljettu. Autohoffin toiminta oli tullut kannattomaksi, koska kuljettajat eivät taloudellista syistä käyttäneet autohoffin palveluja, vaan keittivät ruokansa omissa autoissaan. Rekkojen pesuhalli oli myös suljettu ja rekat seisoivat likaisina pihalla, samoin kuin vierasmaalaiset kuljettajatkin, saniteettipalvelujen kadottua, autohoffin sulkemisen myötä. Tyhjäkäynnin rajoitus ei taida olla voimassa Saksassa, sillä parkissa olevat eri maiden rekat olivat käynnissä koko ajan. Kylmässä nupissa on paha asua.

Yövyimme matkallamme Lyypekissä Suomi-kodilla. Suomi-koti on Hampurin Merimieskirkon ja Suomen Kansainvälisen Rekkakirkko r.y.:n yhteistyöprojekti. Suomi-koti on levähdys- ja kokoontumispaikka raskaanliikenteen kuljettajille, Lyypekin alueen suomalaisille ja muille matkalla oleville. Suomi-koti tarjoaa saunan ja suomalaisia tuotteita.

Tapasimme vanhoja tuttujamme ja totesimme aikaisempien matkojemme kantaneen hedelmääkin. Muutamat kuljettajat olivat tilanneet työeläkeotteen Suomesta ja niitä tutkittiin yhdessä. Otteissa esille tulleet eläkearviot olivat joidenkin kohdalla tosi pienet, johtuen pätkittäisistä työhistorioista. Saksan hintataso on niin paljon Suomea halvempi, että moni tulee viettämään eläkepäivänsä Saksassa ja tekemään lisäksi työtä eläkkeen rinnalla.
Laitoimme itse aamupalamme Suomi-kodilla ja totesimme kaupassa käydessämme melkoisen eron suomalaisiin hintoihin. Toinen havainto oli se, että kevyttuotteita ei kauppojen hyllyistä pahemmin löytynyt.

Kaikille, jotka kerääntyivät Suomi-kodille, kerroin Suomen työeläkejärjestelmästä ja jaoin esitteitä. Tela on tehnyt arvokkaan työn käännättäessään suomalaisesta työeläkaturvasta kertovia esitteitä niin venäjän, englannin kuin viron kielelle. Suomalaisilla liikennöitsijöillä on palkkalistoilla niin virolaisia, venäläisiä ja unkarilaisia kuljettajia. Eli oppaat tulivat todelliseen tarpeeseen.

Parin päivän uurastuksen jälkeen Lehtolan Ari totesi työstäni: ”Kukaan ei oikein tiedä mitään eläkkeistään”. Eläketurvakeskuksen nimen mainitsin useamman kerran puheissani. Työeläkeotetta ei monikaan ollut saanut ulkomailla asumisen johdosta.

Suomen auto- ja eläkerekisterissä Travemündessä

Travemündessä käydessä havaitsi hyvin muutoksen Euroopan rekkaliikenteessä. Romaniaan ja moniin eksoottisiin maihin rekisteröityjä autoja oli parkissa lukemattomasti, vain muutamia Suomeen rekisteröityjä. Syöksyin heti Suomen rekisterissä olevien autojen kimppuun ja ryhdin kertomaan työeläketurvasta. Vironkieliset oppaat tekivät nyt hyvin kauppansa. Lupasimme myös käydä tapaamassa muita lepovuorossa olevia virolaisia kuskeja, heidän suomalaisen liikennöitsijän heille hankkimassa majapaikassaan vanhassa kasarmissa, mikä sijaitsi entisen DDR:n puolella. Vuokra-automme navigaattori ei valitettavasti monista yrityksistämme huolimatta tunnistanut saamamme osoitetta ja tämä matka jäi illan hämärtyessä yöksi haaveeksi. Toivottavasti jakamamme esitteet auttavat tietoa tarvitsevia.

Takaisin kotiin

Paluumatkalla Hampuriin sovimme tapaamisen rekkamies Paul Wilsonin kanssa. Tapasimme hänet huoltoaseman parkkipaikalla, hän oli menossa jakamaan autonsa lastia. Australiassa syntynyt, mutta Suomeen avioliiton kautta päätynyt Paul, oli jäänyt eläkkeelle 65 vuoden iässä, mutta hänen Suomesta karttunut eläkkeensä on niin pieni, että se ei riitä elämiseen, joten hän jatkaa työskentelyään rekkamiehenä. Paul on kehotukseni mukaan hakenut hänelle mahdollisesti karttunutta eläkettä myös Australiasta. Suomella on sosiaaliturvasopimus Australian kanssa. Toivottavasti hän saa mahdollisen eläkkeen maksuun myös sieltä. Australiassa ei valitettavasti ole samanlaista rekisteriä karttuneista eläkkeistä kuin Suomessa.

Ari ja Paul tutkivat Kelan lähettämää kirjettä

Vielä 1960-luvun alun Suomessa, ennen 1.7.1962 voimaan tullutta työeläkelakia, pienten tai lähes olemattomien eläkkeiden takia monien yksinäisten ihmisten ainoa mahdollisuus omaehtoiseen elämiseen oli tehdä työtä kuolemaansa asti, välttääkseen joutumisen kunnalliskotiin. Tämä todellisuus ei näytä olevan kaukana nykyäänkään EU:ssa, joskin kunnalliskodit ovat jo historiaa.

Matkakumppania ja hyvää autokuskia Ari Lehtolaa kiittäen TELAmies Simo!

TELAmiehen joutsentanssi Töölönlahden mutkassa

2012-01-09T10:33:00.000+02:00

Fenno-ugrilainen oopperamonoliitti Mannerheimintieltä katsottuna

Kallion kulmilta on kivenheitto Töölönlahden länsitörmälle, jota hallinnoi ysäri-kaudella harjakaiskorkeuteen nostettu korkeakulttuurin monoliitti Suomen Kansallisooppera. Helsingin monumentaalikeskusta on sittemmin saanut uusia lisäyksiä. Viimeisimpänä Musiikkitalo, jonka tontilla sijanneista VR:n makasiineista tai Tsaarin hevostalleista on jäljellä vielä muutama tiilirivistö.

Isot pojat ovat kertoneet, että ensimmäinen kerta jää aina mieleen. Ja näinhän se on; joulun aikaan tehty sukellus baletin maailmaan ei helpolla unohdu. Aivokuoreen on jäänyt lämmin painauma Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -spektaakkelista.

Juuri ennen esitystä, valojen jo himmetessä, vieressäni istunut mies huomautti olleensa viimeksi kuuntelemassa Wagneria – tuota preussilaisuuden herkkää tulkkia – yli kuusi tuntia kestäneessä istunnossa. Nappasin vaimokkeelta hädissäni ohjelman ja tarkistin esityksen keston: edessä oli vaatimattomampi pyrähdys. Vaikka Pähkinänsärkijä oli hieno esitys, en aio sovitella Nibelungin sormusta itselleni jatkossakaan.

Balettitanssijan eläkeikä

Väliajalla kahvia ja pullaa mutustellessa mieleen nousi välittömästi ajatus balettitanssijoiden eläkeiästä. Näin käy aika usein, kuten monet blogin seuraajat tietävät. Aamulla ajatusensimmäinen, illalla viimeinen: eläke.

Muutama vuosi sittenKansallisoopperan käytävillä kuhistiinhenkilöstön eläke-etuuksien leikkauksista. Myös balettitanssijoiden eläkeikä onpuhuttanut.Tällä hetkellä pääasiassa vakinaisessa työsuhteessa olevat tanssijat voivat jäädä lisäeläkkeelle 44-vuotiaana,kuorolaulajat ja solistit 55-vuotiaana.

Kyseessä on siis työnantajan kokonaankustantama vapaaehtoinen lisäeläketurva, joka on otettu pakollisen lakisääteisenturvan päälle. Äärimmäinen plantaarifleksio eli tilanne, jossa nilkka ojentuu jopa 100 astetta normaaliasennosta tuskin taipuu enää kuusikymppisenä. TELAmiehellä ei edes kolmekymppisenä.

Visionäärejä, työetiikkaa ja eläkekatekismuksen alkeita

2011-12-20T16:34:00.000+02:00

Millainen työelämä heitä odottaa?
Maksetaanko palkat eurojen sijaan renminbeissä?

TELAmies rämpii vielä ala- ja yläasteiden käsitteissä samalla tavalla kuin vanhempansa kansakoulun kanssa. Ala- ja yläkoulut eivät oikein sovi kielenpäälle, kun niitä pitäisi käyttää. Tänä syksynä ne ovat tulleet tutuiksi muutamissa projekteissa, joissa muistijälkeä työeläkejärjestelmästä on iskostettu Suomen nuoriin toivoihin.

Pelkoja eläkejärjestelmän romahtamisesta esiintyy aina silloin tällöin. Ylipäänsä erilaiset lopunajan kuvaukset ja selviytymiskamppailut ovat nyt erityisen suosittuja kirjallisuudessa ja elokuvissa. Rommauksen, trollauksen ja kaupustelun vastapainoksi on joskus hyvä tarjotaajassa hengittävää, puolueetonta ja realistista perustietoa työeläkkeistä. Pienetkin ikäluokat voivat luottaa siihen, että maksajan osan sijaan he ovat vielä joskus saajana. Usko on luja luottamus!

Blogia seuranneet ovatvarmasti huomanneet, että kilometrejäropisee uskollisen Auriksen matkamittariin vuosittain kiitettävä määrä.Moottoritie on kuuma vuodenajasta riippumatta. Aivan joka paikkaan ei TELAmieskään pysty repeämään. Esimerkiksi kaikkia opinahjoja on mahdoton rundata – edes eläketiedottajan työtahdilla. Sen ideologinen pohjavire tulee protestanttisen työetiikan sijasta enemmänkin herätysliikkeen puolelta.

Siinä näkijä, missä kokija

Visionääri20X0 - Duuni 20X0 -kilpailussa yläkoululaisilta ja lukiolaisilta kysytään minkälaista ontulevaisuuden työelämä? Koululaitoksen rattaissa pyörivät saavat myös esittää oman näkemyksensä siitä, millainen eläkejärjestelmä on tulevaisuudessa tai millainen sen pitäisi olla? Kilpailu on jo käynnissä ja sen satoa korjataan vuoden 2012 alkupuolella.

Eräs nuorille heitetty mielenkiintoinen kysymys on: teetkö työtäelääksesi vai elätkö työtä tehdäksesi? Tätä on hyvä aina silloin tällöinmiettiä, itse kunkin, vaikka vastaus on triviaali: työlle tietenkin! Jos hymiöt kuuluisivat TELAmiehen repertuaariin, lisäisin tähän sellaisen.

Itse näen asian myös niin, että tulevaisuudessa jo nyt moniosaisiin ja englanninkielisiin ammattinimikkeisiin tulee vielä lisää pituutta. Huonosti suomenkielen jatkumoon solahtavaan konsulttijargoniin tulee lainasanoja jatkossa myös muista kielistä. Ei muuta kuinopiskelemaan kiinalaista hanzi-kirjoitusjärjestelmää!

Kilpailun järjestävät Matemaattisten Aineiden opettajien Liitto MAOL, IBM, Heureka,Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL, Tiede-lehti,Opetushallitus, Työeläkevakuuttajat TELA sekä Eläketurvakeskus.

Jottei TELAmies palaisiloppuun...

Loppuunpalamisen valitettavan kohtalon estääkseen Eläketurvakeskus jaTyöeläkevakuuttajat TELA ovat tänä syksynä kasanneet myös tietopaketin 9-luokkalaisilletyöeläkejärjestelmästä ja sen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Opettajien käyttöön tarkoitettu materiaali sisältäämyös animaation, eläkepelin sekä laskurin.

Kantavana ajatuksena on, että infopaketin pystyy käymään lävitse yhden oppitunnin aikana. TELAmieskannustaa myös pidempään eläke-epistolaan kuorolauluineen päivineen. Aineistonvoi ladata käytännössä aivan kuka tahansa Työeläke.fi -sivustolta.

Esimerkki PowerPoint-sulkeisista

TELAmiehen tipsi #7:Sammon muikut

2011-12-15T12:30:00.000+02:00

Ovi on avoinna matkamiehelle

Aika harvanravitsemusliikkeen julkisivun markiisia koristaa teksti: muikkuravintola.Koruttomuudessaan tämä kertoo lähes kaiken yhdestä Kuopion kulinaristisestaylpeydestä. Muikkuravintola Sampo otti paikkansa kuuluisien kuppiloidenjoukosta ns. kansallisen kuivan kauden jälkeen kolmekymmenluvun alussa.

Kieltolain kaaduttuaravintolamääräyksissä määriteltiin kuitenkin edelleen jopa tietyt minimimitat ulko-oven koolle. Kuten Pohjanmaalla sanottaisiin: "nottei tarvi lähtiäovenkarmit kaulassa". En tosin mene aivan takuuseen tuostakirjoitusasusta. Sammolla oli alussa käynnistysvaikeuksia, sillä paikan kadunpuoleinen ovi oli jäänyt määräysten vastaisesti liian pieneksi. Vuonna 1931 silloinen sisäministeri Kekkonen suuressa viisaudessa myösi ravintolalle poikkeusluvan tavallista kapeampaan oveen, joten muikkumesta sai avataovensa.

Listaa taas ei ole muutettusitten 1970-luvun. Itsestään selvää tietysti on, että valikoima perustuukalaisiin herkkuihin. Pihviä saa kuulemma vain lääkärintodistuksella. Itse todistin muikkuröykkiötä haarukoidessani kuitenkin myös erään hampparin saarikoskimaisentilauksen, jossa pääosaa näytteli yksi toiselta puolelta paistettu kananmuna.Mutta kuten sanottu, muikut muodostavat ruokalistan selkäruodon.

"Dallaan sinne minne klabbit kuljettaa"

2011-12-07T10:46:00.001+02:00

Legendaarinen Kirjan talo Siltavuorenrannassa Krunikassa

Taitaa olla parasta, ettälopetan Stadin slangin lainailun blogitekstin otsakkeeseen. Tämä TuomariNurmion "Tonnin stiflat" rappioromantiikka kuitenkin viehättää.Helsinkiläistyneenä turkulaisena – jonkun mielestä käsitteellinen mahdottomuus– on mukavaa taittaa työmatka aina välillä sporalla. Jokin kohtalon oikku on viime aikoina pitänyt TELAmiehen tien päällä ja kaukaiset Lapin kairat lähimuistissa.

Näkövinkkelistä riippuen pitkän sillan "tuolla puolen" levittäytyy Helsingin kantakaupunginKruununhaka, jonka kujilla kuninkaallinen ja keisarillinen historia näkyy yhä.Hillittyä viehätysvoimaa hengittäneenä voin sanoa, että Krunaan on aina mukavapalata.

Paikallisten äänitorvi Krunikka-lehtikertoo Liisankadun Kolmen Liisaa -ravintolan sammuttaneen hellansalopullisesti. Saman kadun alkupäässä sijaitsevassa Kolmessa Kruunussa ovet ovatvielä auki – toivottavasti pitkään. Eräästä nimeltä mainitsemattomastaLiisankadun kivijalkakuppilasta löytyy myös Helsingin, jos ei koko maamme,nopein juomanlaskija.

Suomen vanhinammattiyhdistys, Helsingin KirjatyöntekijäinYhdistys, vaikuttaa Kruununhaan Siltavuorenrantatörmällä Lampaankorttelissa. Omaa katuosuuttaan hallitseva Kirjan talo on yhdistyksenrakentama ja edelleen omistama, vaikka uusia suunnitelmiakin kuulemma on?Maanantaipäivänä sinne oli kokoontunut riehakas ja varsin suurilukuinenex-kirjaltajien go-go-eläkeläisyleisö.

Paperihaavat olivat vieläpientä!

Kirjatyöntekijöidenyhdistyksen toiminnalla todella on pitkä historia. Kahvituksen äärellä monituli kertomaan entisestä raskaasta ammatistaan, jossa monen terveys oli mennyt.Työkyvyttömyyseläke turvasi useille toimeentulon. Paperi painaa paljon, sentietää jokainen paperia työkseen nostanut ja kantanut.

Eräs sotaveteraani taasmuisteli Valtioneuvoston kirjapainon (nyk. Edita) muuttoa SenaatintoriltaKamppiin 1960-luvulla. Koko kirjapaino ala mullistui, kuten moni muukintoimiala, 1990-luvun laman kurimuksessa: lehtiä ja kustantamoja kaatuirytinällä.

Minne eläkemaksut ovatmenneet?

Koska kyseessä olieläkeläisyleisö, käytiin työeläkeindeksistä tietysti vilkasta keskustelua –siitä ei nyt enempää. Yleisöstähaluttiin myös tietää, mitä heidän maksamilleen eläkemaksuille on tapahtunut?Eivätkö ne kenties olekaan omalla henkilökohtaisella eläketilillä, jostaeläkettä maksetaan?

Eivät ole. Suomessatyöeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä, jossa on osittainrahastoiva elementti mukana. Työssäkäyvät rahoittavat eläkkeellä olevieneläke-etuuksia. Tämä on järjestelmän taustalla vaikuttava sukupolvisopimus.TyEL-maksua kerätään sekä työntekijältä että työnantajalta yhteensä noin 22,8 prosenttiapalkoista vuonna 2012. Yksityiselläsektorilla vuonna 2010 hieman alle viidennes kerätyistä maksuista rahastoitiintulevaa varten.

Järjestelmän alkuvuosina silloista Tel-maksua kerättiin varsinvaatimaton määrä nykyiseen verrattuna: 5 prosenttia palkasta vuonna 1962.Työntekijän osuutta alettiin periä vasta lamavuonna 1993. Aikanaan perityilläeläkevakuutusmaksuilla on pääasiassa maksettu eläkkeellä olevien eläkkeitä.Lukuun ottamatta 90-luvun alun lamavuosia maksuja on kerätty enemmän kuin onollut eläkemenoa. Aivan lähiaikoina maksut ja menot tulevat olemaan yhtäsuuria, jonka jälkeen eläkemeno ylittää maksutason pysyvästi. Tuolloinrahastoille tulee käyttöä.

TELAmiehen poroerotus kaamoksen keskellä

2011-11-29T11:01:00.003+02:00

Liikenneruuhka Ivalontiellä

Monesti kuulee sanottavan, että talvi on valkoisen lumipeitteen takia Lapissa itse asiassa valoisampi ajanjakso kuin etelän räntäsateen piiskaama ja usein etäisesti vihertävä vuodenaika. Ei ole. Kaamos on raukea, lannistava ja totaalinen kokemus. Napapiirin tuolla puolen tätä pimeyden juhlasaattoa riittää aina pitkälle ensi vuoden puolelle asti. Ivalon suunnalla riitti eilen myös poroja – kuten tavallista.

Pohjoiskalotin tabloidikokoon taittunut äänenkannattaja Lapin Kansa kertoi sympaattisten porostelijoiden karkoittimeksi tarkoitetun kanankakkakokeilun epäonnistumisesta. Tokka jos toinenkin tepasteli nytkin aina välillä tien poikki. Lapin Ely-keskuksen mukaan porokolarit lisääntyvät tänä vuonna, joka johtuu osittain mm. poron kesyyntymisestä. Kunnon välimerellinen tööttäyskohtaus ratin takana ei saanutkaan aikaan toivottua singahdusta tangentin suuntaan.

Lentokentältä hätävaraksi napattu ja saksalaisen insinöörin mielikuvituksen äärirajoilla syntynyt Kansanauto puikkelehti kiitettävällä tarkkuudella jolkottelevien Petteri Punakuonojen ohitse. Sen verran saamelaisverta virtaa TELAmiehenkin suonissa, että mieleen nousi ajatus painaa kaasupedaali pohjaan ja hankkia joulupaistit kiihdyttämällä seuraavan tunturin laelle suopunki ikkunasta ulkona. Poroerottelu suoritettiin kuitenkin vasta seuraavalla huoltoasemalla – kahvinporojen!

Mistä muodostuu poronhoitajan eläketurva?

Tämän viikon alkupuolella puhun Kittilän, Ivalon ja Inarin alueen eri ammattioppilaitoksissa työelämästä ja siihen olennaisesti nivoutuvasta työeläketurvasta OSKUn RoadShow -kiertueella. Tiistaina vuorossa oli Saamelaisalueen koulutuskeskus (SOGSAKK). Matkalla poroja väistellessä mieleen nousi tietysti poronhoitajien eläkevakuutus. Ei siis vuokra-auton omavastuu.

Poronhoitajien lakisääteistä Maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaista eläkevakuutusta hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos – Mela. Maatalousyrittäjän eläke kertyy määritellyn työtulon mukaan. Työtä poronhoitaja voi tehdä omaan ja/tai paliskunnan lukuun. Tämä työtulo määritellään varsin laajasti lukuporojen, poronhoitotyöpäivien sekä tarhauspäivien mukaan.

Yksi niin sanottu lukuporo on tällä hetkellä työtulona 27,64 euroa ja yksi työpäivä 55,27 euroa. Vakuutus on pakollinen jos työtulo poroelinkeinosta on vähintään 3 448 euroa/vuosi. Mahtuuhan tuohonkin jo aika monta poroa?

Taival lie hankala – olkoon vaan!

2011-11-21T15:23:00.008+02:00

Maaginen iltaruskon hetki paluumatkalla (Seitenjärvi)

Erämaa... ei armoa anna villi maa. Viitostien pitkä automarssi Kainuuseen sujuu harvoin täydellisessä kelissä. TELAmies on erimies, mutta sen verran urbaani eläkealan asfalttisoturi ettei luonnonvalinta ole hänelle erämiehen haarniskaa jättänyt. Selviytymistaidot periytyvät Ihmemies MacGywerin käyttämättä jääneistä nikseistä.

Onneksi uskollinen Auris pitää tiellä. Näkyvyydessä oli viime perjantaina toivomisen varaa, kun rullasin kohti Suomussalmea tielle laskeutuneen sakean usvapilven lävitse. Tuntuma se on perstuntumakin, johon vain piti luottaa, jos halusi päästä eteenpäin.

Viikonloppuna satoi lunta tupaan isossa osassa maata. Kainuun perukoilla olikin varsin talvinen tunnelma. Muutama sentti nuoskaa vaikuttaa kummasti mielialaan. Aika takavasemmalta tuo joulufiilis kuitenkin tuli, sillä Helsingin humussa ja sumussa tähän vuodenajan juhlaan olennaisesti kuuluva hiljentymisen idea ei ole vielä kirkastunut.

Korkeasti koulutetut ja työssä jatkaminen

Akavan Pohjois- ja Itä-Suomen aluetoimikunnat järjestivät Suomussalmella Puolen Suomen menestys -seminaari n, jossa käsiteltiin korkeasti koulutettujen elämisen edellytyksiä milenkiintoisesta alueellisesta näkökulmasta. Kokonaisuudessaan hieno seminaariohjelma sekä yleisö oli saatu koottua vasta avattuun Teatteri Retikkaan.

Oman puheenvuoroni aikana käytiin vilkasta keskustelua mm. eläkeiästä. Työeläkejärjestelmä palkitsee 63 vuoden jälkeen työssä jatkamisesta kannustinkarttumalla: eläkkeen kertymäprosentti yli kaksinkertaistuu. TELAn viimeisimmän 2011 asennetutkimuksen mukaan korkeakoulutetuista jopa 43 % piti todennäköisenä omaa jatkamistaan yli 63-vuotiaana. Toisaalta he kaipaavat muita vähemmän juuri taloudellisia kannustimia ja enemmän työelämän laadun parantamista.

Onko eläkkeelle jäätävä 63-vuotiaana, jos työnantaja vaatii?

Ihannetilanne olisi, että jokainen voisi itse valita varsinaisen eläkeikänsä työkyvyn ja työmotivaation mukaan 63–68-vuotiaana. Yleisöstä kommentointiin, että monet eivät tiedä mahdollisuudesta kerryttää työeläkkeen "superkarttumaa" 63 ikävuoden jälkeen.

Useissa tämän syksyn tilaisuuksissa on myös kysytty, miten pitäisi suhtautua siihen, että oma esimies pitää eläkkeelle siirtymistä täysin läpihuutojuttuna, kun 63 vuotta on tullut täyteen? Tämä on tietysti niin väärin kuin vain voi olla! Ikä ei pääsääntöisesti voi olla irtisanomisperuste 63-vuotiaana. Joissain harvoissa ammateissa saattaa edelleen olla eroamisikä, kuten esimerkiksi armeijassa tai poliiseilla, mutta tavallista yksityisen sektorin työntekijää tämä ei kosketa.

Mesikämmenen syleily Pohjanmaan porteilla

2011-11-15T10:19:00.000+02:00

Vaikka TELAmiehen pysyvä residenssi on Helsingin Kalliossa, niin oikeastaan koti on siellä, missä S-card vinkuu. Matkalla on tullut vastaan kaikenlaisia kortteereita aina ketjuhotelleista hämyiseen Bates Motel -tunnelmaan. Mielellään sitä tietysti yöpyisi edellisen lämmössä kuin jälkimmäisessä. Nipponin tyyliin tuntitaksalla raksuttavia kapselihotelleja ei ole toistaiseksi näkynyt.

Aina silloin tällöin kotimaanmatkailu jaksaa vielä yllättää. Ähtärin Eläinpuiston kupeeseen louhitussa pesässä lepää Suomalaisen veljesten suunnittelema Hotelli Mesikämmen, joka tippuu yöpymispaikkojen luokituksessa segmenttiin: 70-luvun arkkitehtoniset uroteot. Töölön Temppeliaukion kirkko on niin ikään lähtöisin veljesten valopöydältä.

Valtava kylpylähotellikompleksi lomittuu useammassa kerroksessa peruskallion railoihin. Kokonaisuus on vaikuttava, kun jalkojen alla on kilometreittäin kokolattiamattoa ja ympärillä kuutiotonneittain betonia sekä kalliota. Kun sunnuntaina saavuin perille, oli hotellin käytävillä oudon aavemainen tunnelma – ilmeisesti olin ainoa yöpyjä! Kubrickin Hohto -elokuva tai James Bond -pahisten tyylikkään suuruudenhullut päämajat tulivat ensimmäisinä mieleen. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus!

Oskun pirteät Road-Show nomadit Ähtärissä

Taipaleesta jok´on sun ja mun

Ähtäriin Etelä-Pohjanmaan portteja kolkuttelemaan sekä Kauhajoelle johdatti Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry:n Road-Show -kiertue. Ammattikoululaisten ikäisille nuorille puhuminen ei ole niitä maailman helpoimpia tehtäviä – varsinkaan työelämästä ja eläkeasioista. Ainakaan heti aamusta ne eivät ole ensimmäisenä eivätkä vielä toisenakaan asiana mielessä.

Lakeuksien taipale kahdessa opinahjossa meni lopulta kuitenkin aika kiitettävästi. Mielenkiintoa siis riitti myös omaan eläketurvaan ja erityisesti siitä huolehtimiseen. Vaikka monilla yleisöön kuuluvista oli toivottavasti eläkeikään vielä paljon matkaa, on siitä, mitä matkan aikana tapahtuu, hyvä olla tietoinen.

Ammattikoululaiset valmistuvat ja aloittavat työuransa muita ikäisiään nuorempana. Heti, kun 18 vuotta on mittarissa, alkaa eläkettä kertyä tehdystä työstä, jonka lisäksi ammatillisesta perustutkinnosta on vuodesta 2005 alkaen kertynyt pikku eläkepotti.

Omat eläketiedot pitäisi tarkastaa, joka vuosi työeläkeotteesta. Jos virheitä löytyy, asiasta on hyvä tehdä ilmoitus otteen lähettäjälle. Ammattikoululaiset työllistyvät duuneihin, joissa joskus saatetaan valitettavasti harrastaa "luovaa kirjanpitoa" ja jättää maksut maksamatta. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla sekä rakennusalalla oman työeläkeotteen säännöllinen tarkastaminen on erityisen fiksua.

TELAmiehen tipsi #6: kahvipannun lämmössä

2011-11-04T13:00:00.000+02:00

Lupailin lokakuun loppuun mennessä lisävalaistusta Karoliinan Kahvimylly -nimisestä tienvarsikahvilasta Joutsassa. TELAmiehen tipsiluokitus napsahtaa kuitenkin vasta nyt. Ei siis valitettavasti yhtä nopeasti kuin varsinaissuomalainen ruokosokeri sulaa pahvikupposeen Kulta-Mokkaa Veijon Esson baarissa.

Auton aineenvaihduntaa Kahvimyllyssä ei voi vahvistaa, mutta kuljettajan tankkaus luonnistuu. Tarjontaan kuuluu ns. perinteistä kahvilasortimenttiä. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat mehevät kakkulieriöt, joiden kokoluokka painii monia kuppiloita raskaammassa sarjassa. Annostelu tapahtuu luultavasti muurarin lastalla – vaikuttava ilmestys. Laadustakaan ei löydy moitteen sijaa.

Keskellä paussipaikan pihaa möllöttää valtava vanhaa kahvilaestetiikkaa edustava kuparipannu. Tästä oli oikein valokuvakin, mutta oma Nokian E75 työkännykkäni lakkoilee taas – toisaalta lakkosyksyhän on nyt käsillä.

Jyväskylän suunnasta tultaessa (E75) tienvarressa majakan virkaa hoitava kahvipannu osoittaa tien. Toisesta suunnasta minä en ainakaan löytänyt reittiä Kahvimyllyn lämpöön. Destia on myös motittanut sen tietöillään ihailtavan tehokkaasti pienen matkan teon päähän. Matka kannattaa kuitenkin tehdä, jos "tauko paikalla" huuto kaikuu päässä. Myös matkailulehti Mondo näytti tapetoineen paikan ulko-oven suositustarroillaan.

Karhumarkkinoiden vankkureissa Hauholle

2011-10-31T12:35:00.006+02:00

Vantaanpuiston kohdalla ja vähän ennen (kyyneleitä) Hämeenlinnanväylän moottoritieosuutta on jo vuosikausia sijainnut eräs kovan onnen tietyömaa. Nopeusmittarin neulan suositellaan liikennemerkeissä pysähtyvän 50 km/h:ssa. Vuodesta toiseen...

Toissa lauantaina oma käytännöllis-kunnollinen ajotapani pelasti minut jälleen sakoilta. Poliisit nimittäin mittailivat keulintaa juuri ennen 120 km/h:n rajoitukseen siirtymistä. Moni narahti. Olen huomannut, että lähes kaikki ajavat kyseisessä kohdassa varsin raskaalla kaasujalla – vähintään päiväsakot tilauksessa. TELAmiehen Auriksen luonto on hurja ja vaatii määrätietoisen ohjastajan.

Hauho (nyk. Hämeenlinnaa) on kaikin mittarein aika pieni paikka, mutta olen jo kerran tänä vuonna vieraillut siellä. Tätä selittää se, että paikkakunnalla on isoja kokouskeitaita ja Vähäjärven lomakoti. Kerta se on ensimmäinenkin, kun luentopyynnön esitti Suomen Työväenpuolueen, Kansan äänen ja EU:n Vastaisen Kansanrintaman syysseminaari. Aurinko nousi lauantaiaamuna siis Vähäjärveltä.

Mustien joutsenten tanssi ja muita faabeleita

Työeläkesijoituksiin on viime päivinä kohdistunut paljon mielenkiintoa. Eurooppalainen velkakriisi jytkäytti liikkeelle epäluottamuksen aallon, vaikka Yhdysvaltain pankkisektorin patojen murtumisen jäljiltä vesi on edelleen varsin korkealla. Työeläkejärjestelmä ei ole immuuni velkakriisin vaikutuksille. Viikon vikatikki valaisee tätä asiaa.

Finanssialalla käytettävä kieli on yllättävän värikästä. Se on pullollaan eläinkuvauksia. Esimerkiksi härkämarkkinoiden nousevien pörssikurssien vankkureissa on hyvä körötellä kohti luvattua maata. Laskukaudella karhumarkkinat taas lyövät sijoittajia koko suurella kämmenellään. Kun lama alkaa, numerot pukeutuvat punaiseen kuosiin. Mustat joutsenet tanssivat harvoin, mutta jälki on pahaa.

Määräaikainen vakavaraisuuslaki 2008

Pientä skismaa tilaisuudessa aiheutti tulkinta vuoden 2008 finanssikriisin vaikutuksilta suojautumiseksi tehdystä työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuussäännöksiin liittyvästä väliaikaista. Miksi, miten ja kenen ansiosta lakimuutos syntyi? Muistijälkiä taitaa olla yhtä monta, kuin on muistelijaakin.

Miksi-kysymys on ajankohtaisempi kuin miten? Työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuskriteerit uhkasivat paukkua poikkeuksellisen suuressa kurssilaskussa. Oli vaara, että laskun jatkuminen pakottaa eläkeyhtiöt myymään osakkeita mahdollisimman huonoon aikaan riskien ja vakavaraisuusvaatimusten alentamiseksi. Olisiko esimerkiksi Suomi-salkun osakkeille löytynyt ottajia – ja jos olisi, niin millä hinnoin?

Lakia kuitenkin muutettiin. Poikkeustilanteessa toimintapääomia vahvistettiin ja vastuiden tarkistuksia alennettiin. Määräaikainen laki on voimassa vuoden 2012 loppuun asti. Uutta vakavaraisuuslakia luonnostellaan parhaillaan. Sellaista, joka ei pakottaisi työeläkejärjestelmän toimijoita myötäsykliseen toimintaan eli ohentamaan osakesalkkuja polkuhinnoin, kun mustat joutsenet liihottelevat tasemaailman taivaalla.

Parkkimaksumafia ja Jyväshyvän parhaat puolet

2011-10-24T10:59:00.000+03:00

Ajomatka Helsingistä Jyväskylään kireän liikenteen väylän E75:n huomassa alkaa sujua jo jouhevasti. Suurimmat tietyömaat ovat vihdoin paketissa. Kuin heittämällä matka oli yhtäkkiä taittunut Karoliinan kahvimyllyn kohdalle (60 km Jyväskylästä), jossa tapaan virkistäytyä. Tipsi loppukuusta valaisee tarkemmin tätä vakiostoppia.

Jyväskylä on joviaali opiskelijakaupunki. Tämä näkyy kaupunkikuvassa, mutta kuului myös keskustan kävelykadulla sijaitsevan Jyväshovin neljänteen kerrokseen. Seuraavana päivänä Jyväskylän AMK:lla liikkui villejä huhuja miestankotanssista? Vahvistaa kukaan, haluaako kukaan vahvistaa?

Parkkipaikkan etsintä aiheutti jälleen vakiopainetta. Maksutonta pysäköintiä ei oikeastaan enää ole kaupunkien keskustoissa. Sen huolinta on annettu yksityisille parkkifirmoille. Tällä kertaa eurokiimaisen mittarin ohjeistuksessa annettiin ymmärtää, että kännykkämaksu olisi yksi mahdollisuus selvitä sakkovaarasta. Luottokorttikaan ei käynyt ja metalliraha oli vähissä, joten soitin yhtiöön. Puhelinpalvelussa haluttiin myydä minulle kuukausisopimus parkkifirman hallinnoimille paikoille. Jatkuva laskutus maistuu varmasti makealle, mutta pohja se on miunkin säkissä.

Jyväshyvään TELAmiehen vei tietoisku työkyvyttömyyseläkeläisille sekä Akava Camp. Sepänkeskuksen suojissa toimii monia järjestöjä, kuten myös kutsun esittänyt Jyväskylän seudun työkyvyttömyyseläkeläiset ry. JYSKEL. Sen jäsenistöön kuuluu työkyvyttömyyseläkeläisiä työeläkejärjestelmästä sekä kansaneläkkeen ja liikenne- ja tapaturmaeläkkeen saajia. Kaikkia yhdistää yhteinen huoli etuuksissa tapahtuvien muutosten mukana pysymisessä.

Entisen yrittäjän tuskaa

Pienyrittäjät alivakuuttavat itsensä rankasti suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Yrittäjä maksaa omaa eläkettään, mutta jotkut haluavat pitää maksut täysin minimissä. Moni kertoo minulle hoitavansa eläkeajan toimeentulon "muulla tavalla". Toisaalta mahdollisuudet riittävän YEL-maksun maksamiseen voivat joskus olla huonot. Aloittavalla yrittäjälle annetaan maksualennusta 25 % ensimmäisen neljän vuoden ajan, mutta eurot ovat ensimmäisinä vuosina tiukassa.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että YEL-maksu on yrittäjän itsensä arvio omasta työpanoksestaan. Lisäksi maksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.

Riittävästä panostuksesta omaan eläketurvaan on hyvä pitää huolta. Tästä todisti eräs entinen yrittäjä ja nykyinen työkyvyttömyyseläkeläinen Jyväskylässä. Hän valitteli sitä, että oli pitänyt aikanaan YEL-maksut liian pieninä. Minimimaksuilla oli menty. Sairastuminen tai työttömyys voivat joskus johtaa koko yritystoiminnan lopettamiseen. Päivärahat on sidottu määriteltyyn työtuloon ja YEL-vakuutukseen. Raskaana painaa vastuu yrittäjän harteilla.

Tois puol Jocke

2011-10-15T19:02:00.005+03:00

Merilapissa koettiin karvaita pettymyksen hetkiä viime viikolla, kun Fennovoiman ydinvoimahanke kohdentui Simon sijasta Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjoelle. Kaikille tämä ei tullut yllätyksenä, sillä paikalliset kertoivat huomanneensa jo vuosi sitten rakennusinvestointien lisääntymisen Pyhäjoen alueella. Torniossa huomiota herätti myös Opetusministeriön avaus Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen radikaalista vähentämisestä (-40%).

Haaparannan (os. Haparanda) kaupungin valot kimaltavat toisella puolen Torniojokea Rajalla-ostoskeskuksen pihalta katsottuna. "Tois puol Jocke" vilkuttaa kansankodin huolitellulta rantatörmältä. Rajamuodollisuudet kaksoiskaupunkien välillä on säädetty täysin minimiin: niitä ei ole. Haaparannan puolelta tervehtivät Ica ja Sibylla valomainoksineen, Tornion puolella juhlivat Citymarket ja Hesburger.

Tornion Kaupunginhotelli on ihan ok vaihtoehto yöpymiseen paikkakunnalla – ja ainoa. Sen sokkeloiset käytävät on tapetoitu nostalgisella Lapin Kullan memorabilialla. Maksan muistijälki on pysyvä, vaikka juoman valmistus kaupungissa on lopetettu. Vapaalla olleet onnekkaat harjoittivat yöjuoksua kokolattiamattokunniakujilla aina aamuyön tunneille saakka. Taksin ovet paukkuivat hotellin yökerhon edessä kiitettävästi. TELAmies ei rieku.

Haaparannan houkutukset

Eläkettä Ruotsista

Lauantaiaamupäivä sujui erittäin rattoisasti Suomen lähi-ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenten koulutuspäivässä. Torniojokilaaksossa on monenlaista yhteistoimintaa maiden välillä. Poikkinainnin lisäksi monet suomalaiset ovat työskennelleet nuorena Ruotsissa, jossa eläkettä on saattanut kertyä varhaisemmassa iässä kuin Suomessa.

Jos eläkeoikeutta on kertynyt Ruotsista, on tämä työeläke mahdollista saada sieltä maksuun jo 61 vuoden iästä lähtien. Tähän liittyy sudenkuoppa, josta on hyvä olla tietoinen. Jos ulkomaan eläke myönnetään, tippuu Suomessa eläkekertymä työstä 1,5 prosenttiin. Lisäksi mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen ei ole. Suomi katsoo, että tällöin ollaan vanhuuseläkkeellä!

Mieleen muistuu eräs opettaja, joka haki Ruotsin eläkkeen maksuun ennen kuin hän oli siirtynyt Suomessa vanhuuseläkkeelle. Hän oli suunnitellut jatkavansa 63 ikävuoden jälkeen 4,5 prosentin kannustinkarttumalla, mutta varsin pienen eläkkeen saaminen naapurimaasta romutti nämä suunnitelmat. Suomessa asuvat voivat hakea ulkomaaneläkkeitä samalla kertaa, kun he hakevat eläkettä Suomesta (ks. U-liite), jolloin edellä mainittua ongelmaa ei synny.

Palsanpolulla puoli Lappia

2011-10-07T09:20:00.002+03:00

Postikortti-idylli Sodankylästä

Muoniossa on jo satanut ensilumi maahan. Vielä muutama viikko sitten Lapin kierroksella oli tyytyminen jäiseen ja tihkuiseen sumuun. Lapissa kaikki kukkii nopeasti, paitsi huomattavan laajalle levinnyt kuurankukka tietysti hehkuu pitkään, alati kalseassa loistossa.

Kittilän lentokentältä löytyi TELAmiehen oman Auriksen kanssa samaan sukupuuhun kuuluva Verso, jolla matka taittui Kittilän Levin juureen sekä Sodankylän kupeeseen Luostolle – tunnettua ruskasafarilaidunta. Se, mikä tapahtuu Lapissa, jää Lappiin. Tämä vanha viisaus mielessä kirjoitan tätäkin blogitekstiä Kuopion Puijonsarvessa. Auris on siis syytä jättää pimentoon tästä pienestä nurjasta sivuloikasta toisen menopelin ohjaksiin.

Ajaessani Kittilän kunnan raittia tunsin olevani pakotettu tekemään kurvin edesmenneen Kalervo Palsan Getsemane-ateljeen kohdalla. Kunnan toinen kuvataiteiden suurmies sekä lappilaisen mielenmaiseman kuvaaja oli tietysti Reidar Särestöniemi. Palsa on edelleen näistä kahdesta tuntemattomampi, mutta toisaalta myös vinompi, rivompi ja vähemmän salonkikelpoinen. Hyvin oli edesmenneen kuvataiteilijan ateljee piilotettu, sillä en löytänyt perille edes osoitetiedoilla. Palsanpolku odottaa löytäjäänsä.

Lasketaanko eläke joskus kahdella eri tavalla?

Levitunturilla Satakunnan STTK:laiset kysyivät: lasketaanko eläkettä tällä hetkellä eri tavoin? Kyllä, mutta tietyin ehdoin ja vain tämän vuoden loppuun saakka. Kyseessä on eräänlainen kahden raiteen malli, joka johtaa juurensa vuoden 2005 eläkeuudistukseen.

Ehtona on, että jäät eläkkeelle vuoden 2011 loppuun mennessä yksityiseltä sektorilta ja tämä nimenomainen työsuhteesi on alkanut ennen vuotta 2005. Lisäksi työsuhteen täytyy jatkua katkeamattomana eläkkeelle siirtymiseen saakka.

Tällöin käytetään kahta laskentatapaa: vanhaa ja uutta. Eläkeuudistuksessa siirryttiin työsuhdekohtaisesta eläkkeen laskennasta vuosikohtaiseen. Jos vanhojen sääntöjen mukainen eläke on suurempi, erotus lisätään eläkkeeseen.

Voiko alle 50-vuotias saada leskeneläkettä?

Metallin seminaarissa Luostolla mieltä painoi alle 50-vuotiaan lesken kohtalo. Ensinnäkin on täytynyt olla avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Jos yhteisiä lapsia löytyy, leskeneläkkeeseen on vain yksi ehto: avioliitto on täytynyt solmia ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Jos yhteisiä lapsia ei ole, alle 50-vuotiaalla leskellä ei käytännössä ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada perhe-eläkettä. Poikkeus kuitenkin löytyy: vähintään kolme vuotta työkyvyttömyyseläkettä saaneella alle 50-vuotiaalla lapsettomalla leskellä voi olla mahdollisuus siihen (katso tarkemmin linkistä).