Kyselin tietä joulumaahan Brysselin lentoasemalla. En saanut vastausta.
Joulupuu on gryndattu vinoon. Tämä tuli ensimäisenä mieleen, kun katsoin kentän perimmäiseen nurkkaan unohtunutta havukasaa. Kaupungin ytimessä plastiikkiset edustuskuuset olivat pukeutuneet EU:n tähtilippuloimiin. Ne röyhistelivät amerikkalaisen joulun loistokkuudessa.
Joulun tunnelma ei kuitenkaan riipu bling-blingistä. Mitä se haittaa, jos itse kunkin habituksen "lehvät ovat laonneet" vuoden käydessä vähiin? Hiukan säikähtäneen oloinen rupulikuusi tuntuu poikkeuksellisen sympaattiselta standardimittaisten tylsimysten joukossa.
Monet natiivit olivat jo lomakenossa. Ennen antautumista joululle Brysseli toimii vielä loppuviikon ajan vuoden viimeisen Eurooppa-neuvoston kokouksen näyttämönä. Käsikirjoituksessa on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lisäksi jälleen myös talous- ja rahaliiton syventämiseen liittyviä näytöksiä.
EU:n valtiovarainministerit saivat sen sijaan eilen aikaan sovun pankkiunionin kriisinratkaisumekanismista eli siitä, miten, kenen toimesta ja millä rahoilla kaatuvien pankkien riittävän pehmeä laskeutuminen mahdollistettaisiin. Parlamentilla on vielä oma sanottavansa asiaan. Valvonnan järjestämisestä päätettiin jo aikaisemmin tänä syksynä. Yhteinen talletussuoja ei ole välittömällä agendalla.
Jäsenvaltiot pitivät kiinni päätösvallasta. Jatkossa niiden edustukseen pohjautuva kriisinratkaisuneuvosto tekisi ratkaisut. Pankkisektorilta suhteellisen pitkän ajan kuluessa kerättävä pelastusrahasto olisi kuitenkin suurimpien pankkien mahdollisen "rommaamisen" seurauksiin nähden lähes olematon. Sijoittajavastuu näyttää toteutuvan, mutta viime kädessä pankkien ja valtioiden välinen napanuora säilyisi, jos muiden hartiat eivät riittäisi kantamaan tappioita.
Eurooppa-neuvoston asialistalla on erittäin mielenkiintoinen talous- ja rahaliiton syventämiseen sisältyvä "sopimuksellisten järjestelyiden" kokonaisuus, joka loisi toteutuessaan uudentyyppisen jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikkaa kirittävän ja yhteisvastuullisuutta sisältävän rahoitusmekanismin.
Ideana on tökkiä jäsenmaita tekemään rakenteellisia uudistuksia, jotka edistäisivät kilpailukykyä ja talouskasvua komission maakohtaisten suositusten hengessä. Yksittäisen jäsenvaltion sekä komission ja ministerineuvoston välillä sovitun sopimuksen mukaisista uudistuksista palkittaisiin väliaikaisella rahallisella tuella, eräänlaisella siirtymäajan kompensaatiolla.
Talous- ja rahaliiton syventämisen neljä pilaria ovat: pankkiunioni, fiskaaliunioni, talouskoordinaatio ja tämän kaiken demokraattinen hyväksyntä. Kuhunkin osa-alueeseen liittyvän ongelmaratkaisun lisäksi kaiken taustalla on pyrkimys estää tulevien talouskriisien synty ja vahvistaa EMU:a. Pilarit I ja III seisovat jo aika jykevästi.
EMU:n kautta tehtävät uudistukset johtavat kuitenkin EU:n sisällä integraation eritymiseen euromaiden ja muiden välillä. Fiskaaliunioniin taas eivät nykyiset perussopimuksetkaan taivu. Periaatteessa jokainen maa vastaa myös omista veloistaan, käytännössä tästä on hieman jouduttu lipsumaan. Sosiaalipolitikassa toimivalta on pääasiassa jäsenvaltioilla. Demokraattista hyväksyntää voidaan käsitellä vaikkapa ensi vuoden europarlamenttivaaleissa.
Tässä tämä, palaan EU-vaalitunnelmiin heti ensi vuoden alussa. Sitä ennen toivon kaikille syviä glögimotteja, teräviä paistivetisiä, tehokasta närästyslääkitystä, TyEL-vakuutettuja joulupukkeja ja yleisesti rentoa joulua.
