Puolan sudeettirahastot

Ensikontaktini Puolaan osui 90-luvun puoleen väliin. Tuntuma oli neuvostomainen, mutta toiveikkaan hilpeä. Krakova oli kivihiilen polton seurauksena liukuvärjätty harmaan eri sävyillä. Katukojuista myydyt suolarinkelit ja pulskat makkarat lämmittivät opiskelijan vatsaa. 

Sittemmin maa on pumpannut taloudellista voimaansa ja on noin 40 miljoonalla asukkaallaan merkittävä maa myös EU:ssa. Pitäisi varmaan hankkia uusia muistijälkiä. Kun muualla elätellään toiveita edes maltillisesta talouskasvusta, niin Puola on porskuttanut läpi finanssi- ja velkakriisin. Kasvu on nyt hiipunut.

Puolalaiset saivat kommunismin jälkeen annoksen kansankapitalismia, kun  90-luvun lopulla maassa otettiin käyttöön lakisääteiset yksilölliset eläketilit. Idea oli tuontitavaraa ja peräisin Maailmanpankin ideasta jakaa eläkeajan toimeentulo useiden eri lähteiden varaan. Yksinkertaistettuna: vastuuta lastattiin enemmän yksilön harteille.

Näin tehtiin muissakin rautaesiripun taakse ruostuneissa maissa, joissa ajatus sai tuulta purjeisiin. Perusajatuksena on, että osa lakisääteisen "normieläkkeen" maksuista siirretään yksilölliselle sijoitustilille. Maksut ja sijoitustuotot vaikuttavat jokaisen oman eläkkeen määrään.

Euroopassa käy nyt kylmä puhuri ylivelkaantumisen suunnalta. Yhteisesti määriteltyjä hyvän taloudenpidon sääntöjä on myös tiukennettu. Tässä myrskytuulessa Itä-Eurooppa on hyvää vauhtia reivaamassa "skuutit"  alas! Kirjoitin Unkarin eläketakavarikosta jo aiemmin. Eläkerahastojen kaappauksia "hyviin tarkoituksiin" pidetään jo eurooppalaisena tartuntatautina, joka leviää pahaenteisesti.

Puolan tapaus on surullinen ihmisten omaisuuden suojan kannalta. Eläketileiltä vietiin kaikki valtion velkakirjat, joihin oli sijoitettu jopa puolet varoista. Velkakirjoihin ei myöskään saa sijoittaa jatkossa. Maksujen pakollisuus halutaan niin ikään poistaa. Voi olla, että puolalaisten sijoitushalut hiipuvat muutenkin, kun jäljelle jääneiden pääomien säilymisestä ei ole mitään takeita.

Puolan julkisyhteisöjen bruttovelan BKT-osuuden arvioidaan tippuvan kaappauksen ansiosta tämän vuoden ennustetusta 57 prosentista 49 prosenttiin. Sallittu yläraja menee 60 prosentissa. Maassa seurataan myös omaa tiukempaa mittaria.

Eläketilien varoja ei tällä hetkellä lasketa kansantalouden tilastoinnissa tasapainottamaan julkista taloutta. Suomessa työeläkkeiden osittainen rahastointi on mukana parantamassa julkisyhteisöjen lukuja – mutta vain tilastollisesti. Ilman tätä Suomikin rikkoisi sääntöjä ja altistaisi itsensä voimakkaammalle ulkopuoliselle ohjaukselle. Sama vaikutus olisi voitu periaatteessa saada aikaan Puolassakin ilman kaappausta eli muuttamalla tilastointia. Maksuperusteiset eläketilit eivät kuitenkaan ole kollektiivista rahastointia ja sosiaalivakuutusta, kuten työeläkkeiden rahastointi meillä.

Puolan keskuspankin mukaan takavarikolla saatiin ylimääräistä elvytysvaraa investointeihin ja kulutuskysynnän ylläpitämiseen. Toivottavasti fyrkat ei mene ns. syöntivelkaan. Sijoittajien luottamus ja kurssit rapisivat alas Puolan pörssissä välittömästi tempauksen jälkeen.

Valtion mielestä pakolliset eläketilit eivät ole yksityisen omaisuuden suojan piirissä, koska valtio joutuu kantamaan lopulta kaikki riskit eläketurvassa. Puolan eläketilien alkuperäinen ajatus kuitenkin oli juuri täydentää maan kehnoa eläketasoa ja vähentää julkisen talouden riskejä väestön vanhetessa. Ne paljastuivat sudeettirahastoiksi, jotka palasivat valtion hellään huomaan, kun suhdanteet ja politiikka muuttuivat. Oikeudellisia kysymyksiä ei ole vielä puitu loppuun asti.

Eläketili tuli, eläketili meni! Kaappausten vaikutukset näkyvät aikanaan heikennyksinä puolalaisten eläkkeissä, jos parannuksia muihin etuuksiin ei tehdä. Niissä maissa, missä eläkkeisiin tarkoitetut rahat ovat alttiina kaappauksille, tauti todellakin on edennyt epidemiaksi asti. Suomalaisilla on tähän toimintaan sopiva kansanviisaus: helpotus housuihin talvisäässä lämmittää vain pienen hetken.

Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Joulun hengen on syytä riittää ensi vuonna pitkälle.  

Otetaan vaikka esimerkiksi näin sesongin huipussa laskettu hyvien ja pahojen tekojen tilinpito. Viekkaat, tihrusilmäiset tontut tietävät missä mennään. Jos todellisuus saa otteen jo loppiaisena, niin inhimillisen tilinpäätöksen jäämää on vaikea luovalla kirjanpidollakaan vääntää siihen tilaan, joka heruttaa seuraavana jouluaattona pukinkontista puolet kuusen alle.

Kokonaisilla valtioilla ei ole sen helpompaa. Tämän viikon tiistaina eduskunnassa hyväksytty EU:n jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista ja ohjausta käsittelevän säädöskokoelman on tarkoitus tiukentaa talouskuria. Julkisen sektorin rakenteellista alijäämää ja Suomelle asetettavaa maakohtaista keskipitkän aikavälin tavoitetta tarkkaillaan ensi vuodesta alkaen entistä ahkerammin: "nyt nimien kirjaan merkitään taas...".

Julkisen talouden rotia ylläpitäviä diilejä on ollut jo aiemmin (ensimmäinen Vakaus- ja kasvusopimus), mutta sääntöjä on rikottu. Jalona tarkoituksena on, että jatkossa pehmeitä paketteja ei enää tunneta, vaan risuja tulee herkemmin. Uuden säädöskokoelman (Six-pack, Finanssipoliittinen sopimus) sanktiovalikoimaan kuuluu korjausmekanismin laiminlyönnistä sekä sakkomenettely että koko rangaistusprosessista seuraava epävirallisempi häpeärangaistus. 

Valtiovarainvaliokunta on todennut talouskoordinaatiota koskevassa kannanotossaan, että eläkeasiat ovat edelleen kansallisen toimivallan ytimessä ja työeläkejärjestelmään tehdään rahoitusasemaa parantavia muutoksia vain, jos tämä on tarpeellista työeläkejärjestelmän oman kestävyyden kannalta. Suomessahan päätöksistä on neuvoteltu vakiintuneesti kolmikannassa.

Cola-pukki vierailee Suomessa työeläkerahastojen ansiosta

Uusi taloussääntely on EU:n lainsäätämisjärjestyksen ulkopuolella tapahtunutta poliittista sopimista. Mieleen tulee (ei sisällä Fingerpori-viittausta), että rikkomusten korjaamatta jättämisestä lopulta määrättävät sakot ovat kuitenkin vähäisiä (0,1% tai 0,2% bkt:sta). Häpeärangaistuksenkin teho on ennaltaehkäisevä. Tuoreessa muistissa toivottavasti vielä on, mitä tapahtui, kun sääntöjä rikottiin säännöllisesti. Suurin epäilyksen aihe kuitenkin on, että komission ennusteiden mukaan vuonna 2013 lähes kaikki jäsenvaltiot rikkoisivat jo lähtökohtaisesti sorvattuja kriteereitä. 

Suomi ei kuulu, harvojen joukossa, edellä mainittuun tuhmien kaartiin. Työeläkejärjestelmä luokitellaan kansantalouksien tilinpidossa julkisen sektorin alasektoriksi. Se tuottaa tällä hetkellä Suomen rahoitusaseman lukuihin ylijäämää, kuntien ja valtion talous puolestaan alijäämää. Työeläkejärjestelmän sisällä on kuitenkin eroja, sillä erityisesti kuntien ja valtion eläkelakien mukaisten laitosten suhteellinen jäämä on tällä hetkellä suurempi kuin yksityisen sektorin. Itse asiassa yksityisen sektorin maksuylijäämää ei enää ole ja tilanne jatkuu näin varmaankin maailman tappiin asti.

Ilman työeläkevarojen lisäystä ja korkotuottoja Suomi ei täyttäisi talouskurin kriteerejä. Miten on jatkossa, jos ja kun rahastoiva osuus alkaa tasoittamaan työeläkemaksun nousupainetta ja samaan aikaan alijäämä muualla pysyy. Jouluvertausta käyttääkseni, vaihtuisiko punanuttuisen Cola-pukin vierailu tuolloin nuuttipukin rymistelyksi?