Työnkuvasta johtuen kotimaan matkailu ei kuulu tämän blogistin lomanviettoon. Pitkämatkalaiselle tyypillistä äkillistä ja pakottavaa tarvetta kurvata Parkanon Shellille tai Heinolan Tähtihoviin vastaan täytyy kuitenkin taistella. Joskus sitä luulee kotisängyssäkin makaavansa Kuopion Puijonsarven tärkätyissä lakanoissa. Harvakseltaan jopa hotelli- ja ravitsemusliike Isovalkeisen vällyissä.
Suomenniemen notkot on nähty. Kesälaitumilla TELAmies suditteli vaimokkeen kanssa aina Istanbuliin saakka. Nyt kun etäisyyttä puolikuun maahan on ainakin kilometreissä tullut, mielen perukoilla itänyt ajatus kirkastui: mihin paikallinen eläkejärjestelmä nojaa? Jokin muukin taisi muistuttaa reissusta, sillä varsin sitkeä turkkilainen tuliainen eli ns. mahatauti jatkoi antamistaan aina pitkälle viime päiviin saakka.
Uudistuksia ja avaran sielun anarkiaa
Matkalta tarttui käpälään myös paikallisia Turkish delight (lokum) makeisia, jotka ovat tärkkelyksestä, sokerista ja maun mukaan vaihtelevista mausteista muotoiltuja hyytelökuutioita. Vertauskuvallisesti tämä imelä ja kulmikas makeinen meinasi jäädä kohtalokkain seurauksin Turkin eläkejärjestelmän "kurkkuun" kiinni 1990-luvun alkupuolella. Sillä vaikka maassa oli tuolloin – ja on yhä – poikkeuksellisen nuori väestö, niin rahat olivat loppumassa kesken.
Eläkkeet maksetaan Turkissa pääasiassa jakojärjestelmällä, kuten meilläkin, eli työssäkäyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeitä. Mitään hätää ei pitänyt olla, sillä väestö oli nuorta ja viriiliä. Keskimääräinen ikä oli noin 22 vuotta ja yli 65-vuotiaita vain alle 10% väestöstä. Istanbulin vilkkailla kujilla ei rollaattoreita tulla näkemään vielä vähään aikaan.
Miksi eläkejärjestelmä oli kriisissä? No, yksi syy saattaa olla se, että eläkeikä oli alimmillaan naisilla 38 vuotta ja miehillä 43 vuotta! Vaikka vain noin kolmannes kansasta jäi tuossa iässä pois työstä, oli eläkeikä poikkeuksellisen alhainen monessakin mielessä. Esimerkiksi keskimääräinen elinikä oli noin 70 vuotta ja 65-vuotiaan vastaava 80 vuotta. Sokerina Turkish delight makeisen pohjalla, eläkkeen korvausaste keskimääräisen palkansaajan tilipussiin verrattuna oli 107% (OECD), joka puolestaan oli ehkäpä anteliain koko maailmassa. Prosentteja tosin ei voi syödä ja eläkkeet ovat meidän mittapuun mukaan silti vaatimattomia.
Paljon on vettä virrannut Bosporinsalmen lävitse tähän päivään, kun miesten eläkeikä on nyt 60 vuotta ja naisten 58 vuotta. Lisäksi on sovittu, että pitkä siirtymaika nostaa eläkeiän Turkissa kummallakin sukupuolella 65:een 2048 mennessä. 1990-luvun uudistusten jälkeen eläkkeen korvausaste palkkoihin puolestaan on laskenut noin 72 prosenttiin. Maan eläkejärjestelmään lisättiin 2000-luvun alussa myös vapaaehtoinen maksuperusteinen elementti (työntekijöille sekä työnantajille) julkisen sosiaalivakuutuksen rinnalle.
Aivan ongelmaton eläkejärjestelmä ei ole tänäkään päivänä. Tiettyä avaran sielun anarkiaa voidaan nähdä suhtautumisessa lainsäädännön noudattamiseen. Paljon työntekijöitä on vakuuttamatta ja monien lakisääteisestä eläketurvasta jää osa saamatta väärinkäytösten vuoksi.
