Silmä kirkas salamoi taas

Turkuun on aina kiva mennä – käymään. Varsinaissuomalainen charmi puree Åboriginaaliin: vessa pubikäytössä, Hesburger-hotelli ja -autonpesu, Posankka, Aurajoen suisto ja puheenparsi joka karkoittaa kaikki ihmisen puolustusmekanismit. Aina välillä se kuitenkin upottaa naskalinsa liian syvään.

Kun kyseessä kuitenkin on Suomen vanhin kaupunki, niin varmasti jokainen huomaa käyskenneltyään puolituntia "tois tai täl puol jokke", että jotain on mennyt vikaan. Historialliset palot ovat oma lukunsa, mutta ns. Turun tauti on edennyt kaupungissa pitkälle. Vanhaa rakennuskantaa on vain vähän. Uudesta ei viitsisi kirjoittaa.

Askeltaessani viime viikolla Aurajoen yli huomasin, että kulttuurimaisemaan oli ilmestynyt jotain omituista: taas uusi silta. Tulokasta kutsutaan Kirjastosillaksi, joka levittäytyy virran yli 60-prosenttisesti EU-rahoituksella. Jos fyrkkaa tihkuu alueelle jatkossakin, suosittelisin kuitenkin seuraavaksi kattamaan kerralla koko joen, jolloin lukuisten siltojen arkkitehtoninen ilme muuttuisi yhtenäisemmäksi ja skaalaedut saataisiin hyödynnettyä täysimittaisesti.

Vanha kunnon hotelli Hamburger Börs – tuttavallisemmin Böge – sai niin ikään paikallisen rakennuskannan tautiluokituksen jo 70-luvulla. Mutta rampanakin se toimi mainiona paikkana viime viikolla startanneelle Telan työeläkekoulukiertueelle. Turun iltama oli ensimmäinen syksyn viidestä alueellisesta työeläkekoulusta, jotka järjestetään yhteistyössä SAK:n, STTK:n ja Akavan kanssa.

Onko saunassa puita?

TELAmiehen laserpointteri ei väpättänyt valkokankaalla nytkään, vaikka tilaisuus oli uuden työeläkekoulun mukaista jalkautumista maakuntiin. Kohteena ovat palkansaajajärjestöjen aktiivit ja päättäjät. Ennen ryynättiin kaikki kotimaan notkot ja niemet, nyt edetään kohdennetummin.

Maailma muuttuu ja koulutustoiminta sen mukana. Myös sisältöjä on viilattu uusiksi. Eläke-etuuksiin liittyvää eläkeneuvontaa saa pääasiassa Telan jäseniltä eli omalta työeläkevakuuttajalta, mutta myös Eläketurvakeskuksesta – verkkopalvelujakaan ei kannata unohtaa (esim. työeläke.fi ja henkilökohtainen työeläkeote). 

Ainakin palautteen perusteella kaikki meni mallikkaasti. Valotin omassa puheaktissani työeläkkeiden syntyä, arvopohjaa, rahoituksen kestävyyttä ja päätöksentekoa sekä hallintoa. Vierailevana tähtenä Börssin kokoustiloissa loisti Akavan lakimies Jarmo Pätäri, jonka ajankohtaiset huomiot tulevan eläkeuudistuksen neuvotteluprosessista saivat ihmiset silmiin pistävän uteliaiksi. 

Viimeistään vuonna 2017 voimaan tulevaan eläkeuudistukseen ladataan paljon odotuksia – kaikilta laidoilta. Työeläkejärjestelmä ei olekaan mikään hermeettinen yhteiskunnan saareke, vaan sen elementit säteilevät suoraan muihin osa-alueisiin, kuten valtiontalouteen. Työmarkkinaosapuolten asema on vankka.

Huomasin Turussa, että nyt joustavan eläkeiän (63-68) alaikärajaa lähellä olevia huolestutti mahdollisen alaikärajan nousu vain heidän omalla kohdallaan. Joustavuus työstä poistumisen mallina tuskin katoaa tulevaisuudessakaan mihinkään. Vapaan valinnan sijaan on tosin esitetty pakkoakin. Työurien tulee jatkossa pidentyä myös eläkkeiden tason näkökulmasta, jos elinikä pitenee. 

Työeläkkeitä on aina tuunattu sopivaksi ajan henkeen, siksi vallankumoukselle ei ole ollut tarvetta. Uudistumiskyky ei vähennä uskottavuutta, vaikka epävarmuus voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa legitimiteettiin. Todellinen katu-uskottavuus lunastetaan pitkäjänteisyydellä. Kun nykyisten ja tulevien eläkkeiden riittävyyttä ja rahoituksen kestävyyttä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, ei voida mennä vikaan.

Kauas karkaa opiskelijan työura?

Nyt silmät kiinni!

Näin ohjeisti eräs reipas taksikuski, kun mainitsin kiireestäni Pasilan asemalle ja Turun junaan. Ainakin toinen silmä seisoi päässä, kun imin takapenkiltä itseeni uutta tietoa Helsingin ytimen ruuhka-ajan navigointimahdollisuuksista. Elää ja oppia! No, ainakin pääsin yhtenä kappaleena Itä-Pasilaan.

Koska olen työntänyt uskollisen Aurikseni osa-aikaeläkkeelle, taitan matkaa nykyisin pääasiassa Valtion Rautahevosen "vihreällä linjalla". Jo tietoisuus lyhyestäkin reissusta Turkkuseen herättää ihmisissä yleensä häiriintyneitä ja epätoivoisia ajatuksia, mutta "ruskealla linjalla" en ole sentään ikinä matkustanut. 

Ylioppilaslehden anaalitempaus eli "#kakkagate" villitsi viime viikolla myös Turuus Akavan ja Telan järjestämässä keskusteluillassa. Oliko kyseessä: huomiotalous, uuslapsellisuus, akateeminen gonzoilu vai journalismin kritiikki? Tulkintoja on suunnilleen yhtä monta kuin provosoituneitakin. Itse veikkaan feminististä uuslapsellisuutta, joka lähti lapasesta. Eli ei Duudsonit- vaan Dudette-tyylistä naisellisuuden uudelleenmäärittelyä, jonka saama huomio vaan yllätti kaikki. 

TELAmies jalkautuu alkuvuodesta kuuteen korkeakoulukaupunkiin "Kauas karkaavat työurat? -kiertueella, jossa maalaillaan mm. näkymiä työuran alkupään merkityksestä työeläketurvaan ja  -järjestelmään.

”Työttömyysjonot eivät ole enää vain filosofiaa pääaineenaan lukeneille”

Akateeminen työttömyys on arkipäiväistynyt 2000-luvulla. Tuotantorakenteen muutos kirpaisee yhä useammin myös korkeasti koulutettuja. Oululaista työttömäksi valmistuvaa insinööriä tuskin lämmittää se, että tilanne on huomattavasti parempi kuin kriisimaissa.  

Valkolakista korkeakoulutukseen siirtymisessä kestää noin kolme vuotta ja korkeakouluopiskelija suorittaa tutkinnon keskimäärin noin 29-vuotiaana.

Työuran alkupäähän kannattaa kiinnittää nyt huomiota, mutta rakenteiden tehostamisessa työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämistä ei saa unohtaa! Opiskelijoiden työpanos on enemmistön kohdalla osittain käytössä jo opiskeluaikana. Opiskelukyvystä ei siis tule automaattisesti työkykyä vasta, kun tutkintopaperit on kourassa – se on sitä jo opiskeluaikana.

Vuoden varhennus työelämään siirtymisessä näkyisi myös positiivisesti työeläkemenoissa (huolimatta paremmista eläkkeistä) ja hillitsisi työeläkemaksun nousupaineita.

Ikuisesti työuralla

Turun Yo-talolla tunnelma tiivistyi keskusteluillan edetessä. Villeintä keskustelua syntyi loppuillan ajatuksesta, jossa ihmisen elämänkaarta pystyttäisiin pidentämään yli nykyisen horisontin. Maallisen vaelluksen maksimi on nyt noin 120-125 vuotta, jonka jälkeen seinä tulee vastaan. Ei auta terveet elintavat eikä vakuutusajattelu: kukaan meistä ei pääse "hyväkuntoisena taivaaseen".

Jos lääketieteessä tapahtuisi merkittäviä innovaatioita ja vanhenemisen pysäyttäminen tulisi mahdolliseksi, tuottaisi tämä enemmän ratkaisuja kuin ongelmia – vastoin yleistä luuloa. Ongelmaksi ei muodostuisi se, että ihmiset ovat loputtomiin eläkkeellä, vaan jostain valikoidusta ikäluokasta eteenpäin eläkeikää ei vaan enää tarvittaisi... Silloin me olisimme kaikki aina työuran alussa tai keskivaiheessa – eikä loppua näkyisi.

 

Vallan porteilla ja pyöröovissa

Viime tiistaina TELAmies mittaili tuttuja kulmia Helsingin yliopistolla. Yliopistonkadulla oli tapahtunut sitten viime visiitin ihmeitä: Kluuvin ostarin kohdalle oli ilmestynyt puomi halkomaan katua. Liikennettä haitannut ja useamman vuoden kestänyt, jopa kuninkaiden laakson arkeologisia suurkaivauksia läheisesti muistuttanut maansiirto-operaatio, oli siis vaihtunut barrikaadiin. 

Akava ja Työeläkevakuuttajat TELA järjestävät keväällä työelämäkiertueen kylkiäisenä vaalipaneeleita teemalla: Mikä on korkeakoulutetun loppusijoituspaikka?  Helsingin vaalipaneeliin oli saapunut grillattavaksi nuoria ehdokkaita kaikista kahdeksasta eduskuntapuolueesta: koulutettua, terävää ja hyvän supliikin omaavaa joukkoa. 

Keskustelu oli paikoin varsin värikästä. Heti esittelykierroksella eräs panelisti ilmoitti olevansa nationalisti. Jätän teidät arvuuttelemaan, minkä puolueen edustaja.

Huhtivaaleissa itsensä likoon laittavia pienten ikäluokkien ehdokkaita ei nykyisen paikkajaon perusteella voi kuin kannustaa. Eduskunnan nykyvahvuudesta alle 30-vuotiaita edustajia on vain yksi –  huoltojoukoissa sekä ilmatuessa eli avustajaköörissä muutama enemmän.

Porthaniasta portin löysin

Päivällä Akavan ständillä TELAmies aina välillä vaikuttui Porthanian kuuluisista pyöröovista ja jäi hypnotisoituna "pitkät päällä" tuijottamaan kauas yliopistonkadun vilinään. Vielä 60-luvulla Helsingin valtsikkaan kuulemma pääsi kirjoille, kun vain ensin selvitti tiensä näiden kieltämättä vauhdikkaasti pyörivien ovien ohitse. Viime vuonna valtiotieteelliseen tiedekuntaan hakeneista 6,9 prosenttia pääsi sisään – ovista huolimatta.

                                            Vähän ennen väittelyä

Nostetaan vanhuuseläkkeen alaikärajaa – no probs!

Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle – myös työurien pidentämistä pohtineen työryhmän jäsen – kyseli ehdokkailta Akavan työelämän painoalueisiin liittyvistä asioista. Koulutuspolitiikkaa ja työurien pidentämistä alkupäästä sivuttiin niin ikään. TELAmies puolestaan tenttasi panelisteja työurien pidentämisen keinoista, eläkeiän nostosuunnitelmista ja Suomi-brändin vetovoimasta ts. viettävätkö pienet ikäluokat eläkepäivänsä mieluummin Riihimäellä vai Goalla? 

TELAmiehen kaltaisella virkaheitolla eläkejärjestelmän jalkasotilaalla mieleen jäi erityisesti se, miten melkein kaikki panelistit suhtautuivat joustava eläkeiän (63-68) alaikärajan nostoon. Yllättävän kepeästi se sujuisi. Eläköitymisikää pitää nostaa, se on selvää, mutta onnistuuko tämä muuttamalla vain eläkelainsäädäntöä? 

Halusivatko panelistit sitten mieluummin viettää kaukaisessa tulevaisuudessa siintävän eläkeikänsä Riihimäellä vai Goalla? Riihimäki edusti kysymyksessä laajemmassa merkityksessä suomalaista mielenmaisemaa, joten kaikki liputtivat Suomen puolesta vihreillä äänestylipuillaan. Jotkut tosin kävisivät kääntymässä Goalla.