Silmä kirkas salamoi taas

Turkuun on aina kiva mennä – käymään. Varsinaissuomalainen charmi puree Åboriginaaliin: vessa pubikäytössä, Hesburger-hotelli ja -autonpesu, Posankka, Aurajoen suisto ja puheenparsi joka karkoittaa kaikki ihmisen puolustusmekanismit. Aina välillä se kuitenkin upottaa naskalinsa liian syvään.

Kun kyseessä kuitenkin on Suomen vanhin kaupunki, niin varmasti jokainen huomaa käyskenneltyään puolituntia "tois tai täl puol jokke", että jotain on mennyt vikaan. Historialliset palot ovat oma lukunsa, mutta ns. Turun tauti on edennyt kaupungissa pitkälle. Vanhaa rakennuskantaa on vain vähän. Uudesta ei viitsisi kirjoittaa.

Askeltaessani viime viikolla Aurajoen yli huomasin, että kulttuurimaisemaan oli ilmestynyt jotain omituista: taas uusi silta. Tulokasta kutsutaan Kirjastosillaksi, joka levittäytyy virran yli 60-prosenttisesti EU-rahoituksella. Jos fyrkkaa tihkuu alueelle jatkossakin, suosittelisin kuitenkin seuraavaksi kattamaan kerralla koko joen, jolloin lukuisten siltojen arkkitehtoninen ilme muuttuisi yhtenäisemmäksi ja skaalaedut saataisiin hyödynnettyä täysimittaisesti.

Vanha kunnon hotelli Hamburger Börs – tuttavallisemmin Böge – sai niin ikään paikallisen rakennuskannan tautiluokituksen jo 70-luvulla. Mutta rampanakin se toimi mainiona paikkana viime viikolla startanneelle Telan työeläkekoulukiertueelle. Turun iltama oli ensimmäinen syksyn viidestä alueellisesta työeläkekoulusta, jotka järjestetään yhteistyössä SAK:n, STTK:n ja Akavan kanssa.

Onko saunassa puita?

TELAmiehen laserpointteri ei väpättänyt valkokankaalla nytkään, vaikka tilaisuus oli uuden työeläkekoulun mukaista jalkautumista maakuntiin. Kohteena ovat palkansaajajärjestöjen aktiivit ja päättäjät. Ennen ryynättiin kaikki kotimaan notkot ja niemet, nyt edetään kohdennetummin.

Maailma muuttuu ja koulutustoiminta sen mukana. Myös sisältöjä on viilattu uusiksi. Eläke-etuuksiin liittyvää eläkeneuvontaa saa pääasiassa Telan jäseniltä eli omalta työeläkevakuuttajalta, mutta myös Eläketurvakeskuksesta – verkkopalvelujakaan ei kannata unohtaa (esim. työeläke.fi ja henkilökohtainen työeläkeote). 

Ainakin palautteen perusteella kaikki meni mallikkaasti. Valotin omassa puheaktissani työeläkkeiden syntyä, arvopohjaa, rahoituksen kestävyyttä ja päätöksentekoa sekä hallintoa. Vierailevana tähtenä Börssin kokoustiloissa loisti Akavan lakimies Jarmo Pätäri, jonka ajankohtaiset huomiot tulevan eläkeuudistuksen neuvotteluprosessista saivat ihmiset silmiin pistävän uteliaiksi. 

Viimeistään vuonna 2017 voimaan tulevaan eläkeuudistukseen ladataan paljon odotuksia – kaikilta laidoilta. Työeläkejärjestelmä ei olekaan mikään hermeettinen yhteiskunnan saareke, vaan sen elementit säteilevät suoraan muihin osa-alueisiin, kuten valtiontalouteen. Työmarkkinaosapuolten asema on vankka.

Huomasin Turussa, että nyt joustavan eläkeiän (63-68) alaikärajaa lähellä olevia huolestutti mahdollisen alaikärajan nousu vain heidän omalla kohdallaan. Joustavuus työstä poistumisen mallina tuskin katoaa tulevaisuudessakaan mihinkään. Vapaan valinnan sijaan on tosin esitetty pakkoakin. Työurien tulee jatkossa pidentyä myös eläkkeiden tason näkökulmasta, jos elinikä pitenee. 

Työeläkkeitä on aina tuunattu sopivaksi ajan henkeen, siksi vallankumoukselle ei ole ollut tarvetta. Uudistumiskyky ei vähennä uskottavuutta, vaikka epävarmuus voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa legitimiteettiin. Todellinen katu-uskottavuus lunastetaan pitkäjänteisyydellä. Kun nykyisten ja tulevien eläkkeiden riittävyyttä ja rahoituksen kestävyyttä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, ei voida mennä vikaan.

Kauas karkaa opiskelijan työura?

Nyt silmät kiinni!

Näin ohjeisti eräs reipas taksikuski, kun mainitsin kiireestäni Pasilan asemalle ja Turun junaan. Ainakin toinen silmä seisoi päässä, kun imin takapenkiltä itseeni uutta tietoa Helsingin ytimen ruuhka-ajan navigointimahdollisuuksista. Elää ja oppia! No, ainakin pääsin yhtenä kappaleena Itä-Pasilaan.

Koska olen työntänyt uskollisen Aurikseni osa-aikaeläkkeelle, taitan matkaa nykyisin pääasiassa Valtion Rautahevosen "vihreällä linjalla". Jo tietoisuus lyhyestäkin reissusta Turkkuseen herättää ihmisissä yleensä häiriintyneitä ja epätoivoisia ajatuksia, mutta "ruskealla linjalla" en ole sentään ikinä matkustanut. 

Ylioppilaslehden anaalitempaus eli "#kakkagate" villitsi viime viikolla myös Turuus Akavan ja Telan järjestämässä keskusteluillassa. Oliko kyseessä: huomiotalous, uuslapsellisuus, akateeminen gonzoilu vai journalismin kritiikki? Tulkintoja on suunnilleen yhtä monta kuin provosoituneitakin. Itse veikkaan feminististä uuslapsellisuutta, joka lähti lapasesta. Eli ei Duudsonit- vaan Dudette-tyylistä naisellisuuden uudelleenmäärittelyä, jonka saama huomio vaan yllätti kaikki. 

TELAmies jalkautuu alkuvuodesta kuuteen korkeakoulukaupunkiin "Kauas karkaavat työurat? -kiertueella, jossa maalaillaan mm. näkymiä työuran alkupään merkityksestä työeläketurvaan ja  -järjestelmään.

”Työttömyysjonot eivät ole enää vain filosofiaa pääaineenaan lukeneille”

Akateeminen työttömyys on arkipäiväistynyt 2000-luvulla. Tuotantorakenteen muutos kirpaisee yhä useammin myös korkeasti koulutettuja. Oululaista työttömäksi valmistuvaa insinööriä tuskin lämmittää se, että tilanne on huomattavasti parempi kuin kriisimaissa.  

Valkolakista korkeakoulutukseen siirtymisessä kestää noin kolme vuotta ja korkeakouluopiskelija suorittaa tutkinnon keskimäärin noin 29-vuotiaana.

Työuran alkupäähän kannattaa kiinnittää nyt huomiota, mutta rakenteiden tehostamisessa työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämistä ei saa unohtaa! Opiskelijoiden työpanos on enemmistön kohdalla osittain käytössä jo opiskeluaikana. Opiskelukyvystä ei siis tule automaattisesti työkykyä vasta, kun tutkintopaperit on kourassa – se on sitä jo opiskeluaikana.

Vuoden varhennus työelämään siirtymisessä näkyisi myös positiivisesti työeläkemenoissa (huolimatta paremmista eläkkeistä) ja hillitsisi työeläkemaksun nousupaineita.

Ikuisesti työuralla

Turun Yo-talolla tunnelma tiivistyi keskusteluillan edetessä. Villeintä keskustelua syntyi loppuillan ajatuksesta, jossa ihmisen elämänkaarta pystyttäisiin pidentämään yli nykyisen horisontin. Maallisen vaelluksen maksimi on nyt noin 120-125 vuotta, jonka jälkeen seinä tulee vastaan. Ei auta terveet elintavat eikä vakuutusajattelu: kukaan meistä ei pääse "hyväkuntoisena taivaaseen".

Jos lääketieteessä tapahtuisi merkittäviä innovaatioita ja vanhenemisen pysäyttäminen tulisi mahdolliseksi, tuottaisi tämä enemmän ratkaisuja kuin ongelmia – vastoin yleistä luuloa. Ongelmaksi ei muodostuisi se, että ihmiset ovat loputtomiin eläkkeellä, vaan jostain valikoidusta ikäluokasta eteenpäin eläkeikää ei vaan enää tarvittaisi... Silloin me olisimme kaikki aina työuran alussa tai keskivaiheessa – eikä loppua näkyisi.

 

Tervetuloa ikämiesliiga!

Nyt ei enää lasketa. Kronologisen iän mittari hyppäsi asteikolta, kun 35 vuotta tuli täyteen. Vedin viimeisiä nuoruuden henkosia viime tiistaina. TELAmies pelaa nyt virallisesti ikämiesliigan väreissä. Tässä vaiheessa yhteiskunnan normit tuottavat yleensä potkut kaikesta nuoruuteen viittaavasta. En aio tunnustaa kuluvalla pelikaudella vain harmaata väriä. Toisaalta, löytyyhän siitäkin eri sävyjä. 

Osa X-sukupolven vertais-gubbeista jatkaa nuoruuttaan aiempaa pidempään. Keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen eivät oikein tahdo päästä hyvään alkuun. Opiskelut venyvät, työ ei uraudu ja kaikki toiminta keskittyy torjumaan sitä "vääjäämätöntä". Enkä puhu nyt vain hiusrajan vetäytymisestä. 

Välitilassa hallitsee epävarmuus. Hipsterin yöunet vie silti tavallisuus. Itse taas olen huutanut (sisäänpäin) jo vuosia keskiluokan kutsuhuutoa. Missä on mun keskellä peltoa tönöttävä valmistalopaketti ja perhe sekä sen johdannaiset? Mahtuisi se kääpiökaniinimäyräkoirakin Auriksen takapenkille.

Kaikkea tätä odotellessa astuin tiistaisen merkkipaalutuksen pohjavireessä Turun junaan. Edessä oli Akava Camp -iltama ylioppilaskunnan tiloissa. Paluujunassa oli muuten poikkeuksellisen paljon iloluontoisia eläkeläisiä. Äänitapetin muodosti oluttölkkien avaamisen tasainen naksahtelu. Kultaiset linjat olivat ilmeisesti saapuneet jälleen Turun satamaan.

Setämiehen liikutus

Ihailen erilaisissa luottamustehtävissä vaikuttavien työetiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Erityisesti nuorten. Mikään toimi ei näytä tuntuvan liian vähäpätöiseltä tai toisaalta liian suurelta ja työläältä täytettäväksi. Luottamustoimet näyttävät kasaantuvan usein samojen tyyppien harteille: politiikassa, opiskelijatoiminnassa, ammattiliitoissa, harrastuksissa jne.

Setämies liikuttuu kollektiivisesta ja utilitaristisesta toiminnasta. Turun keskusteluiltaan saapui monella penkillä (tukevasti) istuvia aktiiveja. Ajankohtaisten eläkemaksuvääntöjen ja eläkeikäproblematiikan ohella globaalit työmarkkinat puhuttivat. Kyllä muuten huomasi, että on "Movember". Ironisia ja "torellisia" viiksiä näkee nyt siis muuallakin kuin Siltasen tiellä. 

Tänä syksynä olen kohdannut monia Suomesta lähtöä suunnittelevia. Erikoisin uuden elämän kaukokohde on ollut Senegal. Vähemmän eksoottista, mutta takuuvarmaa "luvattua maata" edustaa Saksa. Turussakin ulkomaat houkuttivat. Ainakin EU:n sisällä työvoiman on tarkoitus liikkua sisämarkkinoilla, mutta miten käy tuolloin työhön olennaisesti kiinnittyvälle eläketurvalle?

Eläkkeet kansainvälisillä työmarkkinoilla

Suomesta on aina lähdetty ulkomaille, kun näköalat ovat kaventuneet. Laajoja muuttoliikkeitä on ollut eri ajanjaksoina. Euroopassa finanssi- ja velkakriisin muovaamista maista lähdetään nyt luontevasti Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Ruotsista taas on lyhyt matka Norjaan. Tällä hetkellä Suomeen muutetaan enemmän kuin täältä lähdetään.

Meillä työeläkelakien piiriin kuuluneiden osalta asiat järjestetty on hyvin. Kertynyt eläkepotti maksetaan aikanaan kaikkiin maailman maihin kansallisuudesta riippumatta. Muiden maiden kohdalla kyse on siitä onko niillä sosiaaliturvasopimus Suomen kanssa. Yleisesti ottaen eläkettä kertyy aina työntekomaan lakien mukaan, mutta poikkeuksiakin löytyy mm. lähetettyjen työntekijöiden kohdalla.

Sosiaaliturvaa (I-pilarin eläkkeitä) koordinoidaan EU:ssa. Muualla Euroopassa eläketurvaa on kuitenkin monesti järjestetty myös ammatillisten, työpaikkakohtaisesti tai ammattialan mukaan sponsoroitujen järjestelmien kautta (II-pilari). Niissä vaaditaan usein pitkäkin vakuutusaika ennen kuin eläkeoikeudet säilyvät, jos työpaikka jossain vaiheessa vaihtuu. Komissio haluaisi mm. parantaa ammatillisten eläkkeiden siirrettävyyttä ja rajat ylittävää toimintaa EU:n sisällä, jotta ne eivät muodostuisi esteeksi työvoiman liikkuvuudelle (siirrettävyysdirektiivin päivitys). Ikuisuusprojektista saattaa kuulua jotain uutta vielä tämän vuoden puolella. 

Eri maiden eläkejärjestelmät vaihtelevat suuresti rahoituksen ja etuuksien suhteen. Muualle suuntaavan on hyvä ottaa tämä huomioon. Vaikka eläke ei olisikaan ensimmäisenä – eikä vielä toisenakaan – asiana mielessä uudessa kulttuurissa, niin se on pohjimmiltaan elinkaarisäästämistä, josta kannattaa pitää ajoissa huolta. Kuulostipa tämä nyt jotenkin yksityisen eläkevakuutuksen myyntipuheelta... Tarkoitan myös sitä, että asioista kannattaa aina ottaa selvää ja esim. säästää sosiaaliturvatunnukset, kun maa ja työpaikka vaihtuvat. Jatkossa ihmisten liikkuvuus tulee vain lisääntymään ja todennäköisesti myös mahdollisuudet siihen: "kun on hyvä hevonen alla, niin maisema nopeasti vaihtuu".

Scovillen asteikon jytky hortoilijanomille

                                           Uusi matkakaveri TELAmiehelle? 

Uskollisen Auriksen pelkääjän paikalle ilmestyi viime viikolla Turun kasvitieteellisen puutarhan poistomyynnistä napattu Havannapaprika, joka myöhemmin kotona googlaamalla paljastui paremmin tunnetulla nimellään tutuksi tulleeksi Habanero chiliksi. Uusi matkakaveri näki heti pitkiä siivuja Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Juurtumaan tämä Karibian tulinen kumppani ei kuitenkaan päässyt.

Lieneekö itse Aarno Kasvi kultivoinut sitä hellyydellä ja ammattitaidolla, sillä tuuheilla oksilla roikkui meheviä chilipalkoja. Vaikkei TELAmies olekaan multasormien aatelia, niin hortoilijanomin vikaa saattaa löytyä sen verran, että kotona odottavalle TELAleskellekin on syytä joskus viedä tuliaisia. Vaikkapa nyt sitten vihertäviä sellaisia.

Luonnontieteilijät eläkeasioiden kimpussa

Luonnontieteen akateemisten liiton (LAL) opiskelijavaliokunta kokoontui pohtimaan työurien pidentämistä yms. eläkeasioita Turun kasvitieteelliseen puutarhaan viime viikolla. Kuulemma myös "sitsikulttuuria" eli harrastustoimintaa oli tarkoitus pitää yllä Turun yössä. TELAmies tunsi itsensä kasvitieteellisen vehreässä paratiisissa varsinaiseksi oman elämänsä Livingstoneksi tai suomalaisittain Rafael Karsteniksi. 

                                           Tämä puutarha kukoistaa jo keväällä 

Miksi alle 18-vuotiaana tehdystä työstä ei kerry eläkettä? 

Tähän kiperään kysymykseen TELAmies ei välittömästi osannut antaa tyhjentävää selitystä. Lyhyen harkinta-ajan jälkeen mieleen on noussut muutama ajatus aiheesta. Tilannehan tällä hetkellä on se, että eläkettä kertyy ikävälillä18-67, mutta jos eläkettä ei hae 68-vuotiaana, eläkkeeseen on mahdollista saada lykkäyskorotus. Toisaalta ennen suurta eläkeuudistusta (v. 2005) eläkettä ei pääsääntöisesti kertynyt ennen 23 ikävuotta tehdystä työstä. 

Ensinnäkin 18 vuoden täyttäminen on virstanpylväs myös monessa muussa mielessä yhteiskunnassamme. Mukana tulee uusia oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Oppivelvollisuus tosin päättyy 17-18-vuotiaana. Onko lainsäätäjällä ollut mielessä esimerkiksi enemmän opiskeluun kuin työntekoon kannustaminen alaikäisenä? Myös työlainsäädännössä on kohtia, jotka rajoittavat alle 18-vuotiaiden täysipainoista osallistumista työelämään, kuten vaikkapa vuorotyön kohdalla. 

TyEL-vakuuttamisvelvollisuus alkaa 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alussa ja päättyy sen kuukauden lopussa, jona työntekijä täyttää 68 vuotta. Tänä päivänänä alle 18-vuotiaista työntekijöistä ei työnantaja siis maksa myöskään eläkemaksuja. Voisi kuvitella, että tässä on eräänlainen kannustin palkata nuoria vaikkapa kesätöihin. Ennen vuotta 2005 eläkemaksut alkoivat juosta jo 14 vuoden iän täyttämisestä lukien.