Direktiivi, joka tunnettiin ennen nimellä "portability"

Onhan se helppoa hypätä Berliinin päärautatieasemalta junaan, kun jo kolmen tunnin köröttelyn jälkeen voi siemailla sitä alkuperäistä Budvaria Prahan goottilaisten holvikaarien katveessa. Tai reissata yhdestä Keski-Eurooppalaisesta metropolista toiseen. No, Helsingistäkin pääsee kätevästi Tallinnaan ja Pietariin. Tornionjokilaakson rajat ovat aina olleet häilyviä, kuten ihmisetkin.

Luulisi, että työvoima liikkuisi ainakin EU:n sisämarkkinoilla kuin pullonkerääjät kesäfestareilla: liukkaasti ja tehokkaasti. Mutta ei, ei se liiku sittenkään. EMU ei ole optimaalinen rahaliitto tästäkään syystä. Kysyntä ja tarjonta eivät tasapainotu ja resurssit allokoidu parhaalla mahdollisella tavalla, tosin työn tarjontaa taitaa olla monella nurkalla liiankin kanssa.

Unioni ei ole "Euroopan Yhdysvallat" kulttuurisesti. Vanhalla mantereella asuu varsin kirjava popula erityisesti kielenkannoiltaan. Vuonna 2008 vain 0,18 % EU-27:n asukeista muutti toiseen maahan. Viime vuosien merkittävimmät muuttoliikkeet ovat olleet Itä-Euroopan maista, kuten Puolasta, Länsi-Eurooppaan ja aina Britanniaan asti. Pendelöinti eri maissa kodin ja työpaikan välillä on sekin yllättävän vähäistä (alle 1 %).

EU on sisämarkkinaprojekti. Liikkuvuuden esteet halutaan aina pyyhkäistä pois. I-pilarin eläkkeiden kohdalla sosiaaliturvan koordinaatio pelittää hyvin esim. työeläkepuolella, joten ihmiset voivat helposti vaihtaa työpaikkaa esimerkiksi Suomen rajojen sisällä tai toiseen EU-maahan ilman menetyksiä.

Muualla Euroopassa yleisten työpaikka- ja ammattialakohtaisten lisäeläkkeiden kohdalla työpaikan vaihto ei tältä osin ole aina yksinkertaista. Se voi johtaa menetyksiin omassa eläkkeessä. Usein vaaditaan monen vuoden työskentely samalle työantajalle, jotta eläkeoikeudet säilyvät. Karenssiajat ovat pisimmillään jopa 15 vuotta. Standardit vaihtelevat.

Tämän hetkistä siirrettävyysdirektiiviä halutaan nyt päivittää työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Ihmiset voisivat jatkossa hankkia ja säilyttää eläkeoikeuksia nykyistä iisimmin. Viimeisimmän ehdotuksen mukaan päivitys tulisi koskemaan vain maiden välistä työvoiman liikkuvuutta, ei sisäistä. Direktiivin oikeusperusta on kiinnitetty työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Positiivista syrjintää saa tämän puitteissa harjoittaa. Jos työntekijä vaihtaa jäsenvaltiota 2 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, on eläkeoikeuksien kertymiselle ja säilymiselle määritelty vähimmäisehdot.

Kuulen harmaiden aivosolujenne synapsien napsuvan: missä se siirrettävyys on? No, sitä ei enää ole mukana. Kannansiirto eläkerahastosta toiseen ei sovellukaan lainkaan eläkerahastojen luonteeseen yritys- tai ammattialakohtaisina etuuksina. Myös jäsenvaltion sisällä työpaikkaa vaihtavien tilanteeseen ei tule suoraa sääntelyä. Vain suositus noudattaa samaa kuin rajat ylittävissä tapauksissa.

Funk- ja tilaihme Princen innoittamana voidaan puhua "direktiivistä, joka tunnettiin ennen nimellä portability". Se on ollut niin pitkään valmistelussa, että vanha nimi on jäänyt päälle, kun pitäisi oikeastaan puhua minimisäännöistä eläkeoikeuksien kerryttämiselle ja säilyttämiselle. Se on aika pitkä termi, joten suosittelen komissiota ottamaan käyttöön "symbolin", kuten Prince aikanaan teki oman nimensä kohdalla.

Mutta kas kummaa, kun komissio laittoi jokin aika sitten ammatillisten eläkerahastojen yhteisen vakavaraisuussäännöstön kehittämisen toistaiseksi jäihin (IORP II:n I-pilari), niin siirrettävyysdirektiivi sai tuulta purjeisiin. Voi olla, että puhuri vie direktiivin satamaan asti, sillä siitä on saatu viime viikolla Coreperissa kompromissiehdotus. Asia ratkennee ehkä jo tällä viikolla ministerineuvostossa, jonka jälkeen parlametti äänestää vielä asiasta.

Maksupalautus työntekijöille työsuhteen päättyessä, vaikka karenssiaika ei olisikaan täynnä, on vain yksi tekijä, jonka määrittely monimuotoisella ammatillisten eläkkeiden kentällä tulee olemaan vaikeaa. Direktiivi nostaa kustannuksia niissä maissa, joissa nykymalli poikkeaa merkittävästi ehdotetusta. Toisaalta se parantaa ainakin lyhyellä aikavälillä työntekijöiden asemaa, kun yhä useammat pääsevät etuuksien piiriin, mutta vain siis rajat ylittävissä tapauksissa. Kannustinvaikutukset näkyvät pitkässä juoksussa. Direktiivillä ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta Suomen eläkesäätiöihin ja -kassoihin.

Tervetuloa ikämiesliiga!

Nyt ei enää lasketa. Kronologisen iän mittari hyppäsi asteikolta, kun 35 vuotta tuli täyteen. Vedin viimeisiä nuoruuden henkosia viime tiistaina. TELAmies pelaa nyt virallisesti ikämiesliigan väreissä. Tässä vaiheessa yhteiskunnan normit tuottavat yleensä potkut kaikesta nuoruuteen viittaavasta. En aio tunnustaa kuluvalla pelikaudella vain harmaata väriä. Toisaalta, löytyyhän siitäkin eri sävyjä. 

Osa X-sukupolven vertais-gubbeista jatkaa nuoruuttaan aiempaa pidempään. Keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen eivät oikein tahdo päästä hyvään alkuun. Opiskelut venyvät, työ ei uraudu ja kaikki toiminta keskittyy torjumaan sitä "vääjäämätöntä". Enkä puhu nyt vain hiusrajan vetäytymisestä. 

Välitilassa hallitsee epävarmuus. Hipsterin yöunet vie silti tavallisuus. Itse taas olen huutanut (sisäänpäin) jo vuosia keskiluokan kutsuhuutoa. Missä on mun keskellä peltoa tönöttävä valmistalopaketti ja perhe sekä sen johdannaiset? Mahtuisi se kääpiökaniinimäyräkoirakin Auriksen takapenkille.

Kaikkea tätä odotellessa astuin tiistaisen merkkipaalutuksen pohjavireessä Turun junaan. Edessä oli Akava Camp -iltama ylioppilaskunnan tiloissa. Paluujunassa oli muuten poikkeuksellisen paljon iloluontoisia eläkeläisiä. Äänitapetin muodosti oluttölkkien avaamisen tasainen naksahtelu. Kultaiset linjat olivat ilmeisesti saapuneet jälleen Turun satamaan.

Setämiehen liikutus

Ihailen erilaisissa luottamustehtävissä vaikuttavien työetiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Erityisesti nuorten. Mikään toimi ei näytä tuntuvan liian vähäpätöiseltä tai toisaalta liian suurelta ja työläältä täytettäväksi. Luottamustoimet näyttävät kasaantuvan usein samojen tyyppien harteille: politiikassa, opiskelijatoiminnassa, ammattiliitoissa, harrastuksissa jne.

Setämies liikuttuu kollektiivisesta ja utilitaristisesta toiminnasta. Turun keskusteluiltaan saapui monella penkillä (tukevasti) istuvia aktiiveja. Ajankohtaisten eläkemaksuvääntöjen ja eläkeikäproblematiikan ohella globaalit työmarkkinat puhuttivat. Kyllä muuten huomasi, että on "Movember". Ironisia ja "torellisia" viiksiä näkee nyt siis muuallakin kuin Siltasen tiellä. 

Tänä syksynä olen kohdannut monia Suomesta lähtöä suunnittelevia. Erikoisin uuden elämän kaukokohde on ollut Senegal. Vähemmän eksoottista, mutta takuuvarmaa "luvattua maata" edustaa Saksa. Turussakin ulkomaat houkuttivat. Ainakin EU:n sisällä työvoiman on tarkoitus liikkua sisämarkkinoilla, mutta miten käy tuolloin työhön olennaisesti kiinnittyvälle eläketurvalle?

Eläkkeet kansainvälisillä työmarkkinoilla

Suomesta on aina lähdetty ulkomaille, kun näköalat ovat kaventuneet. Laajoja muuttoliikkeitä on ollut eri ajanjaksoina. Euroopassa finanssi- ja velkakriisin muovaamista maista lähdetään nyt luontevasti Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Ruotsista taas on lyhyt matka Norjaan. Tällä hetkellä Suomeen muutetaan enemmän kuin täältä lähdetään.

Meillä työeläkelakien piiriin kuuluneiden osalta asiat järjestetty on hyvin. Kertynyt eläkepotti maksetaan aikanaan kaikkiin maailman maihin kansallisuudesta riippumatta. Muiden maiden kohdalla kyse on siitä onko niillä sosiaaliturvasopimus Suomen kanssa. Yleisesti ottaen eläkettä kertyy aina työntekomaan lakien mukaan, mutta poikkeuksiakin löytyy mm. lähetettyjen työntekijöiden kohdalla.

Sosiaaliturvaa (I-pilarin eläkkeitä) koordinoidaan EU:ssa. Muualla Euroopassa eläketurvaa on kuitenkin monesti järjestetty myös ammatillisten, työpaikkakohtaisesti tai ammattialan mukaan sponsoroitujen järjestelmien kautta (II-pilari). Niissä vaaditaan usein pitkäkin vakuutusaika ennen kuin eläkeoikeudet säilyvät, jos työpaikka jossain vaiheessa vaihtuu. Komissio haluaisi mm. parantaa ammatillisten eläkkeiden siirrettävyyttä ja rajat ylittävää toimintaa EU:n sisällä, jotta ne eivät muodostuisi esteeksi työvoiman liikkuvuudelle (siirrettävyysdirektiivin päivitys). Ikuisuusprojektista saattaa kuulua jotain uutta vielä tämän vuoden puolella. 

Eri maiden eläkejärjestelmät vaihtelevat suuresti rahoituksen ja etuuksien suhteen. Muualle suuntaavan on hyvä ottaa tämä huomioon. Vaikka eläke ei olisikaan ensimmäisenä – eikä vielä toisenakaan – asiana mielessä uudessa kulttuurissa, niin se on pohjimmiltaan elinkaarisäästämistä, josta kannattaa pitää ajoissa huolta. Kuulostipa tämä nyt jotenkin yksityisen eläkevakuutuksen myyntipuheelta... Tarkoitan myös sitä, että asioista kannattaa aina ottaa selvää ja esim. säästää sosiaaliturvatunnukset, kun maa ja työpaikka vaihtuvat. Jatkossa ihmisten liikkuvuus tulee vain lisääntymään ja todennäköisesti myös mahdollisuudet siihen: "kun on hyvä hevonen alla, niin maisema nopeasti vaihtuu".