Direktiivi, joka tunnettiin ennen nimellä "portability"

Onhan se helppoa hypätä Berliinin päärautatieasemalta junaan, kun jo kolmen tunnin köröttelyn jälkeen voi siemailla sitä alkuperäistä Budvaria Prahan goottilaisten holvikaarien katveessa. Tai reissata yhdestä Keski-Eurooppalaisesta metropolista toiseen. No, Helsingistäkin pääsee kätevästi Tallinnaan ja Pietariin. Tornionjokilaakson rajat ovat aina olleet häilyviä, kuten ihmisetkin.

Luulisi, että työvoima liikkuisi ainakin EU:n sisämarkkinoilla kuin pullonkerääjät kesäfestareilla: liukkaasti ja tehokkaasti. Mutta ei, ei se liiku sittenkään. EMU ei ole optimaalinen rahaliitto tästäkään syystä. Kysyntä ja tarjonta eivät tasapainotu ja resurssit allokoidu parhaalla mahdollisella tavalla, tosin työn tarjontaa taitaa olla monella nurkalla liiankin kanssa.

Unioni ei ole "Euroopan Yhdysvallat" kulttuurisesti. Vanhalla mantereella asuu varsin kirjava popula erityisesti kielenkannoiltaan. Vuonna 2008 vain 0,18 % EU-27:n asukeista muutti toiseen maahan. Viime vuosien merkittävimmät muuttoliikkeet ovat olleet Itä-Euroopan maista, kuten Puolasta, Länsi-Eurooppaan ja aina Britanniaan asti. Pendelöinti eri maissa kodin ja työpaikan välillä on sekin yllättävän vähäistä (alle 1 %).

EU on sisämarkkinaprojekti. Liikkuvuuden esteet halutaan aina pyyhkäistä pois. I-pilarin eläkkeiden kohdalla sosiaaliturvan koordinaatio pelittää hyvin esim. työeläkepuolella, joten ihmiset voivat helposti vaihtaa työpaikkaa esimerkiksi Suomen rajojen sisällä tai toiseen EU-maahan ilman menetyksiä.

Muualla Euroopassa yleisten työpaikka- ja ammattialakohtaisten lisäeläkkeiden kohdalla työpaikan vaihto ei tältä osin ole aina yksinkertaista. Se voi johtaa menetyksiin omassa eläkkeessä. Usein vaaditaan monen vuoden työskentely samalle työantajalle, jotta eläkeoikeudet säilyvät. Karenssiajat ovat pisimmillään jopa 15 vuotta. Standardit vaihtelevat.

Tämän hetkistä siirrettävyysdirektiiviä halutaan nyt päivittää työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Ihmiset voisivat jatkossa hankkia ja säilyttää eläkeoikeuksia nykyistä iisimmin. Viimeisimmän ehdotuksen mukaan päivitys tulisi koskemaan vain maiden välistä työvoiman liikkuvuutta, ei sisäistä. Direktiivin oikeusperusta on kiinnitetty työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Positiivista syrjintää saa tämän puitteissa harjoittaa. Jos työntekijä vaihtaa jäsenvaltiota 2 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, on eläkeoikeuksien kertymiselle ja säilymiselle määritelty vähimmäisehdot.

Kuulen harmaiden aivosolujenne synapsien napsuvan: missä se siirrettävyys on? No, sitä ei enää ole mukana. Kannansiirto eläkerahastosta toiseen ei sovellukaan lainkaan eläkerahastojen luonteeseen yritys- tai ammattialakohtaisina etuuksina. Myös jäsenvaltion sisällä työpaikkaa vaihtavien tilanteeseen ei tule suoraa sääntelyä. Vain suositus noudattaa samaa kuin rajat ylittävissä tapauksissa.

Funk- ja tilaihme Princen innoittamana voidaan puhua "direktiivistä, joka tunnettiin ennen nimellä portability". Se on ollut niin pitkään valmistelussa, että vanha nimi on jäänyt päälle, kun pitäisi oikeastaan puhua minimisäännöistä eläkeoikeuksien kerryttämiselle ja säilyttämiselle. Se on aika pitkä termi, joten suosittelen komissiota ottamaan käyttöön "symbolin", kuten Prince aikanaan teki oman nimensä kohdalla.

Mutta kas kummaa, kun komissio laittoi jokin aika sitten ammatillisten eläkerahastojen yhteisen vakavaraisuussäännöstön kehittämisen toistaiseksi jäihin (IORP II:n I-pilari), niin siirrettävyysdirektiivi sai tuulta purjeisiin. Voi olla, että puhuri vie direktiivin satamaan asti, sillä siitä on saatu viime viikolla Coreperissa kompromissiehdotus. Asia ratkennee ehkä jo tällä viikolla ministerineuvostossa, jonka jälkeen parlametti äänestää vielä asiasta.

Maksupalautus työntekijöille työsuhteen päättyessä, vaikka karenssiaika ei olisikaan täynnä, on vain yksi tekijä, jonka määrittely monimuotoisella ammatillisten eläkkeiden kentällä tulee olemaan vaikeaa. Direktiivi nostaa kustannuksia niissä maissa, joissa nykymalli poikkeaa merkittävästi ehdotetusta. Toisaalta se parantaa ainakin lyhyellä aikavälillä työntekijöiden asemaa, kun yhä useammat pääsevät etuuksien piiriin, mutta vain siis rajat ylittävissä tapauksissa. Kannustinvaikutukset näkyvät pitkässä juoksussa. Direktiivillä ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta Suomen eläkesäätiöihin ja -kassoihin.

Gallian kukon kynintä

                                                    Auriksen autopsia


TELAmies palaa aina tummapaahteisen mestarinsa luokse: kaakaopavun. Tuliaiseni takavarikoitiin Brysselin lentokentällä. Pommiseulan täytyy olla tiheä, kun purkitettu suklaalevite jää haaviin. Olen kuullut belgialaisten suklaakonglomeraattien tuotannon terveyshaitoista, mutta ei kai kyse ole hengenvaarasta? Turvahenkilö kertoi, että saalis jaetaan kodittomille. Hyvä niin, sillä ei pelkällä sopalla kukaan pärjää: herkullinen praline hoivaa sielua.

Ulostautuessani kentältä joutuisan liukutason kuljettamana, näkökenttääni osui jotain järkyttävää. Hangaarin keskellä möllötti halkaistu Auris. Mainosmaakarin suorittaman ruumiinavauksen uhriksi joutuneen uuden automallin varhaiseläkereitille navigoitu serkku eli "uskollinen Auris" kotiparkkipaikalla olisi pakahtunut korinsa alla – väristyksiä.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän Eurooppa-tason viiteorganisaation AEIP:n kokoukseen oli saatu vierailijoita komission Talouden ja rahoituksen (ECFIN) sekä Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden (EMPL) pääosastoilta. 

Edellisen postauksen jälkeen näyttäisi nyt siltä, että Suomen saamissa maakohtaisissa suosituksissa esiintynyt maininta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomisesta eliniänodotteeseen olisi muuttumassa muotoon: ikä tai eläkkeen taso suositellaan sitomaan eliniänodotteen kehitykseen – elinaikakerroinhan meillä oli jo. Jäsenvaltiot ovat tänä vuonna tukeneet toistensa muutosehdotuksia neuvostossa huomionarvoisesti. 

Ei ole jäänyt epäselväksi, että komissiossa ollaan kiinnostuneita eläkkeistä julkisten talouksien kestävyyden näkökulmasta. Rittävyys on suosituksissa unohdettu. Jäsenvaltioissa pakkaa sekoittaa vielä se, miten asioista lopulta päätetään. Partteja ei ole huomioitu koko lukukauden prosessissa.

Talousohjaus puuttuu asioihin, jotka menneisyydessä kuuluivat tiukemmin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitään pyhiä rajoja ei enää ole sosiaaliturvankaan kohdalla. Omituisia ovat ne suositukset, joihin yhdelläkään valtion johdolla ei ole todellista vaikutusvaltaa, esim. kansantalouden viennin rakenteen monipuolistaminen. 

Élysée-palatsissa meni virheetön maitokahvi väärään kurkkuun Ranskan maakohtaisten suositusten kohdalla. Eläkkeiden osalta komission suositukset menivät yksityiskohtiin mm. eläkemaksujen kohdalla ja itseasiassa hieman toiseen suuntaan kuin maassa eläkeasioita fundeerannut "eläkepaneeli" oli ohjeistanut.

Kun yhteisesti sovituista talouskoordinaation säännöistä livetään, suositusten luonne muuttuu. Ranskalle annettiin kuuden muun jäsenvaltion kanssa tänäkin vuonna jälleen lisäaikaa täyttää julkisen talouden "absoluuttiset" vajekriteerit ja keskipitkän aikavälin tavoite (MTO). Tässä ei ole mitään uutta. Näin on toimittu aina ennenkin vanhassa vakaus- ja kasvusopimuksessa. Nyt olisi enemmän puuttumisen mahdollisuuksia – sanktioitakin. Belgia itse asiassa vältti sakot vain täpärästi, oikeastaan armosta.

Budjettikurin rikkomisella pitää olla hintansa myös suurten jäsenvaltioiden kohdalla. Tätähän Suomikin korostaa joka käänteessä, viimeksi valtioneuvoston EU-selonteossa: säännöt on tehty noudatettaviksi. Hollande kiirehti heti kommentoimaan, että omat vajeet ja komission kujeet on huomattu ja homma hoidetaan, mutta Ranska haluaa itse päättää miten. Jos Gallialla on ylpeytensä, niin muilla on ennakkoluuloja.