"Eipä mennä vielä, eipä mennä ihan vielä"

Nyhdän vasaran haaralla luterilaisen työetiikan teesejä pois työhuoneen ovesta. No niin, irtosihan se huonon omantunnon päre. Eihän tässä kalvinisteja olla, mutta silti teesinpätkiä maailmallisen elämän – erityisesti työn – autuudesta roikkuu oven karmeissa riveiksi ja sarakkeiksi asti. Jätetäänpä tuo "uutteruus" vielä paikalleen.

Sillä ensi viikonloppuna iloisessa Joensuussa järjestetään Perussuomalaisten kokoontumisajot, jonne ohjautuu myös TELAmies. Viime kesän puoluekokousrintamalla vihersi, nyt Itä-Suomessa sinertää.

Odotan puoluekokousta intomielellä, varsinkin puolueen aktiivien kohtaamisia. Puoluesihteerin valinta herättää luonnollisesti yleistä mielenkiintoa, mutta sen sijaan jo ennen kokousta julkaistun vaihtoehtoisen valtiontalouden kehyksen eli "viiden kohdan paketin" työuralinjaukset kiinnostavat erityisesti. Muistakin ilmoitusluontoisista ulostuloista on huhuiltu. Valmistautuminen EU-vaaleihin taas on ajankohtaista kaikille. Olisi myös hubaa vääntää illan tunteina eläkekatosta, joka on aina silloin tällöin putkahdellut esiin puheissa.

Auris kehrää niin ikään malttamattomana. Joensuu on muuten ensi viikonloppuna piukassa hotellien ja varmasti kaiken muunkin suhteen. Oma kortteeri löytyi lopulta hieman kaupungin ja maailman laidalta. Kyllä matkustajalle aina koti löytyy, kunhan nimikyltissä ei vain lukisi "Bates".

Loma ui liiveihin ensi viikolla. Saatan päivittää blogia heinäkuunkin aikana. Kotimaan työeläkerintamalla on kesällä hiljaista. Syksyllä onkin varmaan jo enemmän actionia, kuten koko yhteiskunnassa, eikä vähiten työmarkkinakentällä. Kannattaa kuitenkin huomioida SuomiAreenassa Allianssin työura- ja eläkekannanotto nuorten sukupolvien näkökulmasta. En tiedä mitä se sisältää, mutta suosittelen silti seuraamaan. 

Euroopan tasolla valtionpäämiesten huippukokouksessa (27-28.6) keskustellaan parhaillaan
talous- ja rahaliiton syventämiseksi laaditusta tiekartasta. Pelkkä talousohjaus ei enää näytä riittävän EMU 2.0 -suunnitelmissa, vaan yhteisvastuullisuutta halutaan lisätä. Se toisi myös sosiaalipolitiikan uudella tavalla talouspolitiikan rinnalle. Tähän liittyy merkittäviä EU:n ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon liittyviä ongelmia.

Ai niin, jätän sinne työhuoneen oveen naulattujen teesien kokoelmaan myös joviaalin olutkulttuurin ylistyksen, luterilaisessa hengessä. Jos vaikka saisin "kodin korkeimmalta oikeudelta" lupalapun Ruisrockiin.

Gallian kukon kynintä

                                                    Auriksen autopsia


TELAmies palaa aina tummapaahteisen mestarinsa luokse: kaakaopavun. Tuliaiseni takavarikoitiin Brysselin lentokentällä. Pommiseulan täytyy olla tiheä, kun purkitettu suklaalevite jää haaviin. Olen kuullut belgialaisten suklaakonglomeraattien tuotannon terveyshaitoista, mutta ei kai kyse ole hengenvaarasta? Turvahenkilö kertoi, että saalis jaetaan kodittomille. Hyvä niin, sillä ei pelkällä sopalla kukaan pärjää: herkullinen praline hoivaa sielua.

Ulostautuessani kentältä joutuisan liukutason kuljettamana, näkökenttääni osui jotain järkyttävää. Hangaarin keskellä möllötti halkaistu Auris. Mainosmaakarin suorittaman ruumiinavauksen uhriksi joutuneen uuden automallin varhaiseläkereitille navigoitu serkku eli "uskollinen Auris" kotiparkkipaikalla olisi pakahtunut korinsa alla – väristyksiä.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän Eurooppa-tason viiteorganisaation AEIP:n kokoukseen oli saatu vierailijoita komission Talouden ja rahoituksen (ECFIN) sekä Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden (EMPL) pääosastoilta. 

Edellisen postauksen jälkeen näyttäisi nyt siltä, että Suomen saamissa maakohtaisissa suosituksissa esiintynyt maininta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomisesta eliniänodotteeseen olisi muuttumassa muotoon: ikä tai eläkkeen taso suositellaan sitomaan eliniänodotteen kehitykseen – elinaikakerroinhan meillä oli jo. Jäsenvaltiot ovat tänä vuonna tukeneet toistensa muutosehdotuksia neuvostossa huomionarvoisesti. 

Ei ole jäänyt epäselväksi, että komissiossa ollaan kiinnostuneita eläkkeistä julkisten talouksien kestävyyden näkökulmasta. Rittävyys on suosituksissa unohdettu. Jäsenvaltioissa pakkaa sekoittaa vielä se, miten asioista lopulta päätetään. Partteja ei ole huomioitu koko lukukauden prosessissa.

Talousohjaus puuttuu asioihin, jotka menneisyydessä kuuluivat tiukemmin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitään pyhiä rajoja ei enää ole sosiaaliturvankaan kohdalla. Omituisia ovat ne suositukset, joihin yhdelläkään valtion johdolla ei ole todellista vaikutusvaltaa, esim. kansantalouden viennin rakenteen monipuolistaminen. 

Élysée-palatsissa meni virheetön maitokahvi väärään kurkkuun Ranskan maakohtaisten suositusten kohdalla. Eläkkeiden osalta komission suositukset menivät yksityiskohtiin mm. eläkemaksujen kohdalla ja itseasiassa hieman toiseen suuntaan kuin maassa eläkeasioita fundeerannut "eläkepaneeli" oli ohjeistanut.

Kun yhteisesti sovituista talouskoordinaation säännöistä livetään, suositusten luonne muuttuu. Ranskalle annettiin kuuden muun jäsenvaltion kanssa tänäkin vuonna jälleen lisäaikaa täyttää julkisen talouden "absoluuttiset" vajekriteerit ja keskipitkän aikavälin tavoite (MTO). Tässä ei ole mitään uutta. Näin on toimittu aina ennenkin vanhassa vakaus- ja kasvusopimuksessa. Nyt olisi enemmän puuttumisen mahdollisuuksia – sanktioitakin. Belgia itse asiassa vältti sakot vain täpärästi, oikeastaan armosta.

Budjettikurin rikkomisella pitää olla hintansa myös suurten jäsenvaltioiden kohdalla. Tätähän Suomikin korostaa joka käänteessä, viimeksi valtioneuvoston EU-selonteossa: säännöt on tehty noudatettaviksi. Hollande kiirehti heti kommentoimaan, että omat vajeet ja komission kujeet on huomattu ja homma hoidetaan, mutta Ranska haluaa itse päättää miten. Jos Gallialla on ylpeytensä, niin muilla on ennakkoluuloja.

TELAmies on kuollut, eläköön TELAmies

Kansantaiteilija ja valtakunnan sheriffi Andy McCoyn sanoin: kun on hyvä hevonen alla, niin maisema nopeasti vaihtuu. Moni tämän blogistin toilailuja seurannut on saattanut ihmetellä matkapäiväkirjan merkintöjen hiipumista alkuvuoden aikana. Horisonttina onkin ollut se, mitä toimistopöydän ylitse pystyy näkemään.

TELAmies luo nyt nahkaansa uudelleen. Maisema ei enää rullaa entiseen tahtiin, mutta uusi vaihde on lyöty silmään. Viime vuoden lopulla käynnistynyt organisaatiomuutos johti TELAn toimintojen päivitykseen. Putiikin kantava idea ei mennyt uusiksi: olemme edelleen alan edunvalvontajärjestö, jonka perustehtävä on työeläkejärjestelmän vahvistaminen ja sen toimintaympäristöön vaikuttaminen. Teemme nyt vain hieman erilaisia juttuja tämän saavuttaaksemme.

TELAmies kaapista ulos!

Työeläkealan hengen virtuaaliselle manifestaatiolle TELAmies-blogille tämä tarkoittaa niin ikään muutoksia. Uudelleensyntynyt tiedottaja on nyt erityisasiantuntija. Eläkeuskovaisten tittelit ovat yhteisiä, ja ei titteli miestä pahenna – jos ei kyllä parannakaan. 

Pelkkää matkapäiväkirjaa en enää pidä, käsittelen laajemmin ajankohtaisia eläkeaiheita kansainvälisellä näkökulmalla, sukupolvikysymyksiä unohtamatta. Uudet työtehtävät värittävät blogin sisältöä. Toisaalta kun katson kevään kalenteria, huomaan, että matkakertomuksiakin on luvassa... 

TELAmies tulee myös ulos kaapista! Tämä lause kuulostaa ehkä vähemmän pahaenteiseltä julistukselta, kun tarkennan, että teen blogia tästä edes omalla nimelläni. 

Matkatyön vähentymisellä on yllättävän kauaskantoisia seurauksia. Koko ruokaympyrä menee uusiksi. Hyvästi huoltoasemien nuhjuiset wieninleikkeet, tervetuloa Helsingin keskustan notkuvat noutopöydät ja sushi-buffetit.

"Voi kuinka pieninä palasina olikaan mun leipäni maailmalla"

Hiukan vakavammalla äänenpainolla: neljän vuoden reissutyön jäljet alkavat näkyä vasta nyt pienen tuumaustauon aikana. Noin 450 puhetilaisuuden, kymmenien tuhansien ajettujen kilometrien ja kotoa poissa oltujen viikonloppujen jälkeen olo on aika tyhjä. Jatkuva lähteminen ja tuleminen kadottaa perspektiivin ns. arkielämään. Päivääkään – enkä vitostiellä ajettua yötä – en vaihtaisi pois. Matkustus myös koukuttaa pidemmän päälle. 

Työn tekivät arvokkaaksi ne ihmiset ja sidosryhmät, joiden luo ilmestyin saarnaamaan. Ne, joiden tarinoita ja kysymyksiä tässäkin blogissa on käsitelty. Kiitos teille kaikille kärsivällisyydestä, tarkkaavaisuudesta ja läsnäolosta! Aion pitää jatkossakin Ihmisen keskiössä.

Entä uskollinen Auris? Rautahevonen pääsee osa-aikaeläkkeelle kalliolaiseen parkkiluolaan. Kronologista ikää on vähän, mutta ei ne vuodet vaan mailit. Minkä Auris silti omalle luonnolleen voi: "kuin mustan maalikuoren alla sydän pakahtunut ois". 

Ok, nostalgia on pieninä annoksina terveellistä, mutta TELAmies katsoo aina eteenpäin...

Karhumarkkinoiden vankkureissa Hauholle

Vantaanpuiston kohdalla ja vähän ennen (kyyneleitä) Hämeenlinnanväylän moottoritieosuutta on jo vuosikausia sijainnut eräs kovan onnen tietyömaa. Nopeusmittarin neulan suositellaan liikennemerkeissä pysähtyvän 50 km/h:ssa. Vuodesta toiseen...

Toissa lauantaina oma käytännöllis-kunnollinen ajotapani pelasti minut jälleen sakoilta. Poliisit nimittäin mittailivat keulintaa juuri ennen 120 km/h:n rajoitukseen siirtymistä. Moni narahti. Olen huomannut, että lähes kaikki ajavat kyseisessä kohdassa varsin raskaalla kaasujalla – vähintään päiväsakot tilauksessa. TELAmiehen Auriksen luonto on hurja ja vaatii määrätietoisen ohjastajan.

Hauho (nyk. Hämeenlinnaa) on kaikin mittarein aika pieni paikka, mutta olen jo kerran tänä vuonna vieraillut siellä. Tätä selittää se, että paikkakunnalla on isoja kokouskeitaita ja Vähäjärven lomakoti. Kerta se on ensimmäinenkin, kun luentopyynnön esitti Suomen Työväenpuolueen, Kansan äänen ja EU:n Vastaisen Kansanrintaman syysseminaari. Aurinko nousi lauantaiaamuna siis Vähäjärveltä.

Mustien joutsenten tanssi ja muita faabeleita

Työeläkesijoituksiin on viime päivinä kohdistunut paljon mielenkiintoa. Eurooppalainen velkakriisi jytkäytti liikkeelle epäluottamuksen aallon, vaikka Yhdysvaltain pankkisektorin patojen murtumisen jäljiltä vesi on edelleen varsin korkealla. Työeläkejärjestelmä ei ole immuuni velkakriisin vaikutuksille. Viikon vikatikki valaisee tätä asiaa.

Finanssialalla käytettävä kieli on yllättävän värikästä. Se on pullollaan eläinkuvauksia. Esimerkiksi härkämarkkinoiden nousevien pörssikurssien vankkureissa on hyvä körötellä kohti luvattua maata. Laskukaudella karhumarkkinat taas lyövät sijoittajia koko suurella kämmenellään. Kun lama alkaa, numerot pukeutuvat punaiseen kuosiin. Mustat joutsenet tanssivat harvoin, mutta jälki on pahaa.

Määräaikainen vakavaraisuuslaki 2008

Pientä skismaa tilaisuudessa aiheutti tulkinta vuoden 2008 finanssikriisin vaikutuksilta suojautumiseksi tehdystä työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuussäännöksiin liittyvästä väliaikaista. Miksi, miten ja kenen ansiosta lakimuutos syntyi? Muistijälkiä taitaa olla yhtä monta, kuin on muistelijaakin. 

Miksi-kysymys on ajankohtaisempi kuin miten? Työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuskriteerit uhkasivat paukkua poikkeuksellisen suuressa kurssilaskussa. Oli vaara, että laskun jatkuminen pakottaa eläkeyhtiöt myymään osakkeita mahdollisimman huonoon aikaan riskien ja vakavaraisuusvaatimusten alentamiseksi. Olisiko esimerkiksi Suomi-salkun osakkeille löytynyt ottajia – ja jos olisi, niin millä hinnoin?

Lakia kuitenkin muutettiin. Poikkeustilanteessa toimintapääomia vahvistettiin ja vastuiden tarkistuksia alennettiin. Määräaikainen laki on voimassa vuoden 2012 loppuun asti. Uutta vakavaraisuuslakia luonnostellaan parhaillaan. Sellaista, joka ei pakottaisi työeläkejärjestelmän toimijoita myötäsykliseen toimintaan eli ohentamaan osakesalkkuja polkuhinnoin, kun mustat joutsenet liihottelevat tasemaailman taivaalla.

Palsanpolulla puoli Lappia

                                           Postikortti-idylli Sodankylästä

Muoniossa on jo satanut ensilumi maahan. Vielä muutama viikko sitten Lapin kierroksella oli tyytyminen jäiseen ja tihkuiseen sumuun. Lapissa kaikki kukkii nopeasti, paitsi huomattavan laajalle levinnyt kuurankukka tietysti hehkuu pitkään, alati kalseassa loistossa. 

Kittilän lentokentältä löytyi TELAmiehen oman Auriksen kanssa samaan sukupuuhun kuuluva Verso, jolla matka taittui Kittilän Levin juureen sekä Sodankylän kupeeseen Luostolle – tunnettua ruskasafarilaidunta. Se, mikä tapahtuu Lapissa, jää Lappiin. Tämä vanha viisaus mielessä kirjoitan tätäkin blogitekstiä Kuopion Puijonsarvessa. Auris on siis syytä jättää pimentoon tästä pienestä nurjasta sivuloikasta toisen menopelin ohjaksiin.

Ajaessani Kittilän kunnan raittia tunsin olevani pakotettu tekemään kurvin edesmenneen Kalervo Palsan Getsemane-ateljeen kohdalla. Kunnan toinen kuvataiteiden suurmies sekä lappilaisen mielenmaiseman kuvaaja oli tietysti Reidar Särestöniemi. Palsa on edelleen näistä kahdesta tuntemattomampi, mutta toisaalta myös vinompi, rivompi ja vähemmän salonkikelpoinen. Hyvin oli edesmenneen kuvataiteilijan ateljee piilotettu, sillä en löytänyt perille edes osoitetiedoilla. Palsanpolku odottaa löytäjäänsä. 

Lasketaanko eläke joskus kahdella eri tavalla?

Levitunturilla Satakunnan STTK:laiset kysyivät: lasketaanko eläkettä tällä hetkellä eri tavoin? Kyllä, mutta tietyin ehdoin ja vain tämän vuoden loppuun saakka. Kyseessä on eräänlainen kahden raiteen malli, joka johtaa juurensa vuoden 2005 eläkeuudistukseen.

Ehtona on, että jäät eläkkeelle vuoden 2011 loppuun mennessä yksityiseltä sektorilta ja tämä nimenomainen työsuhteesi on alkanut ennen vuotta 2005. Lisäksi työsuhteen täytyy jatkua katkeamattomana eläkkeelle siirtymiseen saakka. 

Tällöin käytetään kahta laskentatapaa: vanhaa ja uutta. Eläkeuudistuksessa siirryttiin työsuhdekohtaisesta eläkkeen laskennasta vuosikohtaiseen. Jos vanhojen sääntöjen mukainen eläke on suurempi, erotus lisätään eläkkeeseen. 

Voiko alle 50-vuotias saada leskeneläkettä?

Metallin seminaarissa Luostolla mieltä painoi alle 50-vuotiaan lesken kohtalo. Ensinnäkin on täytynyt olla avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Jos yhteisiä lapsia löytyy, leskeneläkkeeseen on vain yksi ehto: avioliitto on täytynyt solmia ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Jos yhteisiä lapsia ei ole, alle 50-vuotiaalla leskellä ei käytännössä ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada perhe-eläkettä. Poikkeus kuitenkin löytyy: vähintään kolme vuotta työkyvyttömyyseläkettä saaneella alle 50-vuotiaalla lapsettomalla leskellä voi olla mahdollisuus siihen (katso tarkemmin linkistä).

Teiden ritariässät lasten ristiretkellä

Pääsiäisen paluuliikenne on taas onneksi ohi tältä vuodelta. TELAmiehen tuoreessa muistissa kuitenkin ovat maanantaiset kauhunkilometrit Rovaniemi-Helsinki akselilla. Maailman nopeimman kansamme perintöprinssejä tapaa aina juhlapyhinä kiirehtimässä lomaresortista kotikoloon. Käsi ylös, kuka tunnistaa nämä sankariautoilijatyypit: hiostaja, ohitusaddikti, kiilaaja ja raskas kaasujalka? 

Ohituksissa otetaan järjettömiä riskejä mm. vastaantulevien autojen kanssa. Lisäksi ohitsehan pitää aina päästä välittömästi ja vaikka keltaisilla viivoilla huolimatta siitä, että ohituskaista alkaa kilometrin päästä. Ohitusaddiktit tapaa yleensä muutaman minuutin päästä seuraavasta rekkajonosta ja taas seuraavasta rekkajonosta ja taas... Hiostajat vaanivat kirjaimellisesti kiinni puskurissa, niin että road rage -kohtauksen aiheuttamasta verenpurkauksesta punaiset silmät vaan muljahtelevat peruutuspeilissä. Ohitusaddiktista tulee kiilaaja, kun hän palaa jonon väliin aukkoon, jota letkassa ei oikeasti ole olemassakaan.

Joukkoon mahtuu vuosi vuodelta enemmän näitä oman elämänsä rallisankareita, jotka vaarantavat oman, ja yleensä valitettavasti vielä perheensä lisäksi, myös muut teillä liikkuvat. Monen mottona tuntuu olevan vanhan sanonnan uudelleentulkinta: kaikki yhden puolesta. Mission puolesta ei kuitenkaan tarvitse hyytyä tai ryytyä, sillä näiden jälkimodernin ajan Lancelottien ristiretken tie on luvatussa maassa reunustettu erinäisillä huoltopysäkeillä, joita on siunattu kitch-romantiikkaan viittaavilla nimillä, kuten Sveitsinhovi tai Piihovi. Jos siis itse sävelletyt ajonuotit sisältävät pysähdyksen. 

Yleisimmät sankariautoilijoiden ajokit

TOP 5

1. Farmarivolvo

2. Ihan mikä tahansa auto, jonka katolla on suksiboksi

3. BMW (isonumeroiset sarjat)

4. 90-luvun Mercedes-Benz

5. Se nuoren ensiautoksi hankittu hasardi-Toyota

Olen alkanut epäillä, että autolla on oma sielu, vai onko kyse sittenkin ratin takana ohjastavasta kuljettajasta? Entä onko valitsemamme auto ja sen merkki vain osoitus meidän oman "haluavan sielumme" voimasta? Tämä mielessä kannattaa tarkastella oheista sankariautoilijoiden TOP 5 -listaa. TELAmiehen Auriksellakin on omat luonnevirheensä. Kuskiahan ei voi aivan täysin pitää vastuullisena rautahevosen teillä ja turuilla esittämistä oikuista. 

TELAmiehen lupaus

Listaa ei siis pidä yleistää kaikkia listan autoja ajavia koskeviksi, mutta TELAmiehen ajokokemuksella näillä autoilla hiostajat, ohitusaddiktit, kiilaajat ja poikkeuksellisen raskaan kaasujalan omaavat teidemme ritarit tapaavat useimmiten ajaa. Tilastomerkinnäksi ei kai kukaan meistä halua päätyä, joten koetetaan kaikki yhdessä ottaa myös muut teillä liikkuvat huomioon matkanteossa. TELAmieskin on nyt saanut herätyksen ja lupaa keventää omaa kaasujalkaansa sekä pitää Auriksen vikurilounteen kurissa ja nuhteessa.

Muistoja Pohjolasta osa IV: arktista hysteriaa E63:lla

                            TELAmiehen uskollisen Auriksen "extreme makeover"

Ruka-Kuusamo, Kemi, Oulu, Kuopio... Siinä tulevan viikon eläketiedotuksen savottaa. TELAmies katsoo aina eteenpäin. Hotellikuolema ei ehdi iskeä tällä pohjoisten maakuntien kierroksella. Koti on siellä missä takin jättää narikkaan. 

Arktisten leveysasteiden tammikuinen sää näytti lannistavimman puolensa matkalla Kuusamoon, kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä. C-autoluokan ylisuorittaja, jota Aurikseksi kutsutaan, sai ylleen lumenvalkoisen viitan. Maastoutuminen ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä mielessä. Pyytämättä ja yllättäen matkan aika kerääntynyt painolasti piti ajopelin mukavasti tiessä kiinni. Tuulenpesä olisi aivan hyvin voinut olla luonnonoikun sijasta Antoni Gaudin tyylinäyte.

Jytinää Rukalla 

Toimihenkilöliitto Jytyn Ruka-seminaari kokosi yhteen iloisen ja "Onnen Päivät" teeman mukaisesti trendikkään fiftarityylisen joukon Oulun alueen toimijoita. Kuntakentän tulevaisuutta valotettiin eri puheenvuoroissa myös ministerivoimin. Jytyn jäsenet työskentelevät kunnan, kuntayhtymän, seurakunnan ja yksityisen sektorin palveluksessa.

Kunnalla, valtiolla ja kirkossa työskentelevien työeläkeasioiden hoidossa onkin vuoden vaihteessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nyt näiden kaikkien eläkelaskenta ja eläkepäätösten tekeminen keskitettiin samaan paikkaan: Kevaan.

Entä jos?

Perhe-eläkkeestä esitettiin useita kysymyksiä. Aina eivät asiat mene aivan juuri niin kuin on suunniteltu. Kuolemantapauksessa perhe-eläke turvaa aina alle 18-vuotiaiden lasten, mutta tietyin ehdoin myös lesken toimeentuloa tragedian jälkeen.

Esimerkiksi avoliitossa leski ei voi koskaan saada perhe-eläkettä. Vain avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolella voi olla oikeus siihen (katso tarkemmin). Eräs kuulija halusi tietää koskeeko sama sääntö myös yrittäjän puolisoa? Lyhyesi sanottuna: kyllä koskee.

Yleisöstä kysyttiin myös milloin perhe-eläke on tullut voimaan? TELAmiehen muistin laidalta ei välittömästi löytynyt kyseistä eläkelainsäädännön triviatietoa, joten tässä vastaus kysymykseen jälkikäteen: perhe-eläke liitettiin työeläkejärjestelmän etuihin vuonna 1967. 

                                            Sää selkeni lopulta