Gallian kukon kynintä

                                                    Auriksen autopsia


TELAmies palaa aina tummapaahteisen mestarinsa luokse: kaakaopavun. Tuliaiseni takavarikoitiin Brysselin lentokentällä. Pommiseulan täytyy olla tiheä, kun purkitettu suklaalevite jää haaviin. Olen kuullut belgialaisten suklaakonglomeraattien tuotannon terveyshaitoista, mutta ei kai kyse ole hengenvaarasta? Turvahenkilö kertoi, että saalis jaetaan kodittomille. Hyvä niin, sillä ei pelkällä sopalla kukaan pärjää: herkullinen praline hoivaa sielua.

Ulostautuessani kentältä joutuisan liukutason kuljettamana, näkökenttääni osui jotain järkyttävää. Hangaarin keskellä möllötti halkaistu Auris. Mainosmaakarin suorittaman ruumiinavauksen uhriksi joutuneen uuden automallin varhaiseläkereitille navigoitu serkku eli "uskollinen Auris" kotiparkkipaikalla olisi pakahtunut korinsa alla – väristyksiä.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän Eurooppa-tason viiteorganisaation AEIP:n kokoukseen oli saatu vierailijoita komission Talouden ja rahoituksen (ECFIN) sekä Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden (EMPL) pääosastoilta. 

Edellisen postauksen jälkeen näyttäisi nyt siltä, että Suomen saamissa maakohtaisissa suosituksissa esiintynyt maininta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomisesta eliniänodotteeseen olisi muuttumassa muotoon: ikä tai eläkkeen taso suositellaan sitomaan eliniänodotteen kehitykseen – elinaikakerroinhan meillä oli jo. Jäsenvaltiot ovat tänä vuonna tukeneet toistensa muutosehdotuksia neuvostossa huomionarvoisesti. 

Ei ole jäänyt epäselväksi, että komissiossa ollaan kiinnostuneita eläkkeistä julkisten talouksien kestävyyden näkökulmasta. Rittävyys on suosituksissa unohdettu. Jäsenvaltioissa pakkaa sekoittaa vielä se, miten asioista lopulta päätetään. Partteja ei ole huomioitu koko lukukauden prosessissa.

Talousohjaus puuttuu asioihin, jotka menneisyydessä kuuluivat tiukemmin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitään pyhiä rajoja ei enää ole sosiaaliturvankaan kohdalla. Omituisia ovat ne suositukset, joihin yhdelläkään valtion johdolla ei ole todellista vaikutusvaltaa, esim. kansantalouden viennin rakenteen monipuolistaminen. 

Élysée-palatsissa meni virheetön maitokahvi väärään kurkkuun Ranskan maakohtaisten suositusten kohdalla. Eläkkeiden osalta komission suositukset menivät yksityiskohtiin mm. eläkemaksujen kohdalla ja itseasiassa hieman toiseen suuntaan kuin maassa eläkeasioita fundeerannut "eläkepaneeli" oli ohjeistanut.

Kun yhteisesti sovituista talouskoordinaation säännöistä livetään, suositusten luonne muuttuu. Ranskalle annettiin kuuden muun jäsenvaltion kanssa tänäkin vuonna jälleen lisäaikaa täyttää julkisen talouden "absoluuttiset" vajekriteerit ja keskipitkän aikavälin tavoite (MTO). Tässä ei ole mitään uutta. Näin on toimittu aina ennenkin vanhassa vakaus- ja kasvusopimuksessa. Nyt olisi enemmän puuttumisen mahdollisuuksia – sanktioitakin. Belgia itse asiassa vältti sakot vain täpärästi, oikeastaan armosta.

Budjettikurin rikkomisella pitää olla hintansa myös suurten jäsenvaltioiden kohdalla. Tätähän Suomikin korostaa joka käänteessä, viimeksi valtioneuvoston EU-selonteossa: säännöt on tehty noudatettaviksi. Hollande kiirehti heti kommentoimaan, että omat vajeet ja komission kujeet on huomattu ja homma hoidetaan, mutta Ranska haluaa itse päättää miten. Jos Gallialla on ylpeytensä, niin muilla on ennakkoluuloja.

Paimenen maakohtaiset tökkäykset Suomelle

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa...".

Kesä on luokkaretkien aikaa. Valitettavasti monessa EU:n jäsenvaltiossa kyse on sosiaaliluokkaretkestä alaspäin. Arktisella vyöhykkeellä asti ahdistaa, milloin ja miten väestön vanhenemisen, talouden rakenteiden, ylivelkaantumisen ja luottamuksen yhteenkietoutunut solmu aukeaa.

Pieni ja avoin kansantalous on aina lastu maailmantalouden laineilla. Viennistä riippuvaiselle Suomelle oleellisten markkinoiden menestys koskettaa enemmän kuin haluaisimme myöntää: kaikki ei ole kiinni vain itsestämme. Euromailla on paljon muutakin pelissä. Pelko on silti aina huono motivaattori yhteistyölle.

EU-maat ovat sitoutuneet Eurooppa 2020 -strategiaan, jonka tarkoituksena on palauttaa vanha mantere divarista valioliigaan. Tavoitteita on asetettu aina työllisyydestä ilmasto- ja energiakysymyksiin. Vain valaiden pelastus puuttuu. Rima on korkealla, jonka edessä limboilua komissio yrittää estää maakohtaisilla suosituksilla, jotka rakennetaan yhteisen lukukauden merkeissä. Keskiviikkona julkaistiin uusimmat komission suositukset (eivät välttämättä lopulliset) maiden ohjaamiseksi kasvu-uralle.

Paimenen sauva heilahtaa, vaikka emme ole sen katraan mustin lammas. Eilen annettu paimenkirje suositti eläkkeiden osalta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomista elinajan muutoksiin. Lisäksi vuonna 2009 sovittua tavoitetta nostaa 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisiän odote vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen (v. 2011 60,5) kritisoitiin liian alhaiseksi ottaen huomioon eliniän pidentymisen muutokset.

Hyvän paimenen valtti on: "minä tunnen lampaani ja ne minut". Odotteen käsite on saatettu sekoittaa johonkin muuhun. Eliniän pidentyminen tosin on yleensä laskettu alakanttiin – niin vuoden 2005 eläkeuudistuksenkin yhteydessä. Viimeisin Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo kuitenkin ennusteen lievästä laskusta. Eläkkeen tason sitominen eliniän kasvuun ja kannustimiin jatkaa työssä ei näytä riittävän komissiolle.

Aikaa nillittää talousohjauksesta on kokonaista kaksi päivää. Tätä on pidetty hätäisenä. Maakohtaisia suosituksia perustellaan myös vuoden alusta tiukentuneila talouskurin säännöksillä. Pari viikkoa sitten uusi julkisen talouden ennakkotarkastusväline two-pack antoi paimenen ryhmysauvaan vielä lisää pituutta. Euroniityllä onkin vikuroitu ankarasti. Jotkut ovat karkailleet aitauksesta, mutta kurin koventuessa moni odottaa jo, että villat viedään päältä. 

Huojentavaa oli se, että vaikka Suomi ei pysty pitämään kiinni ”ennaltaehkäisevän valvonnan” eli julkisen sektorin rakenteellisen alijäämän keskipitkän aikavälin tavoitteesta (MTO), niin suhdannetilanne huomioiden emme ilmeisesti riko olennaisella tavalla sovittuja pelisääntöjä. Tämä rajoittaa suositusten painoarvoa. Jos ennakkovalvonta tai korjaamista edellyttävät mittarit menevät punaiselle, suositusten luonne muuttuu velvoittavammaksi, joka on myös toimivaltakysymys.

Vähintäänkin omituista on, että lähes kaikki muut valtiot rikkovat sääntöjä alijäämistä. Paimelle riittää siis hommia. Voidaan ihan hyvin myös kysyä, minne johdatus vie ja kuinka pitkälle paimenen sauva yltää myös muussa sosiaaliturvassa tai työmarkkinakysymyksissä? Hyvän paimenen ja palkkapaimenen ero on sauvan tuessa ja luottamuksessa.