Kasarit mainosjinglet kiermurtelivat korvamatoina kesäloman ensipäivinä. Aivopesu on hieman rankempaa toimintaa kuin korvapesu, mutta vähemmän vaivalloista sen kohteelle. Mainossepot tai -liisat ovat ansainneet markkansa kultaisella 80-luvulla.
"Ota suunnaksi visulahti". "Puuhamaa on paras paikka". Ja ennen kuin Tykkimäen huvipuiston lasten ärsykekynnystä ja aikuisten sietokykyä aliarvioiva trance-jollotus lähtee pyörimään, on pakko pakata auto.
Suvinen kotimaanmatkailu on ylentävää – erityisesti kolmikuisen lapsen kanssa. Totta joka sana. Hän oli omassa turvakaukalossaan tyyni ja kuulas kuin Tenojoen pinta yöttömän yön auringossa. Tietoisuus siitä, että pinnan alla väreilee jotain on kuitenkin aina läsnä. Mutta sitä varten on ketjuuntuneita täydenpalvelun kyläkeskuksia sekä metsälampien peesiin unohtuneita pysähdyspaikkoja.
Talousennusteet ovat nyt synkähköjä. Meidän ruokakuntamme road-tripin pääasiallinen tarkoitus ei ollut kotimaisen kulutuskysynnän ylläpito, mutta hotelliöistä, jäätelöpalloista, muikkuröykkiöistä ja petrooliin liuenneista euroista muodostuvat pienet virrat virrat jäivät epäilemättä maakuntien pk-yrittäjien ja osuuskuntien Suomen taseisiin.
Ajatus tästä lämmittäisi karrelle, jos kohta ei tulisi kylmä. Sesonki on lyhyt ja hinnat tapissa. Muoviraha vinkui siis kiitettävästi, vaikka vain perustarpeisiin vastattiin. Ok, se toinen kakkupala Lappeenrannan erinomaisessa ja aitoturkkilaisessa Violet-konditoriassa oli liikaa. Millä määreillä tahansa se oli liikaa.
Menneellä viikolla on keskusteltu kotimaan matkailusesongin loppumisesta elokuuhun. Tämä lomakulttuurimme piirre on nähty hiukan erikoisena ja turismille haitallisena kansallisena piirteenä. Suomen ja Keski-Euroopan lomat juoksevat epäsynkronissa, joka näkyy myös omassa sähköpostiliikenteessä. Heinäkuun aikana Outlookkiin on sedimentoitunut järkyttävä määrä Brysselin postia.
Eurooppa-neuvoston kokouksessa paluu normaaliuteen... not!
Tekisi mieli sanoa, että kesäkuun lopun Eurooppa-neuvoston kokous ei tarjonnut mitään mullistavia uusia aloitteita tai päätöksiä, mutta eihän se näin ole. Asiat vaan näyttävät taas normaalimmalta, kun maailmanloppua on lykätty.
Pankkiunioni liikahti uuden askeleen eteenpäin, kun pankkialan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen, tosin siitäkin on vielä matkaa konkretiaan. Talouskoordinaation ohella pankkiunioni on syventyvän talousunionin pilareista tällä hetkellä vahvimmin paalutettu. Siihen liittyy vähiten poliittisia intohimoja.
Nuorisotyöttömyyden torjuntaan panostettiin varoja (6 miljardia) nuorisotakuun kaltaisten ohjelmien kautta. EU:n rakennerahastoista voi tippua fyrkkaa, jos ikäryhmän työttömyysluvut tilttaavat yli 25 prosentin. Suomessa ei ole vielä päästy tähän, sillä täällä mennään vasta noin 20 prosentissa. Pk-yritysten vaikeutuneeseen luotonsaantiin räätälöitiin uusi investointiohjelma, jossa rahoitusmahdollisuuksia yritetään parannetaan lähinnä Euroopan investointipankin toiminnan kautta.
Nyt kohdennetut resurssit ovat vähäisiä ja näyttävät jopa marginaalisilta EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014-2020). Tarvetta niille on. Huippukokous vahvisti muodollisesti myös Suomen komissiolta saamat maakohtaiset suositukset, jotka pysyivät eläkkeiden osalta lopulta samana kuin viime vuonna.
Talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen siirtyi taas. Kuitenkin viimeistään syyskuussa komissio kertoo meille jotain uutta siitä, miten sosiaalipolitiikkaa tuodaan EMUn sisälle. Ulostuloa käsitellään lokakuun ja joulukuun huippukokouksissa. Yhteisvastuullisuutta ja solidaarisuutta sisältävä rahankeräys- ja jakoelementti on se aidon ja syventyvän talous- ja rahaliiton pilari (finanssiunioni), johon liittyy kaikkein eniten jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaan liittyviä ongelmia.
Käsittelin talousunionin syventämistä viime viikolla Helsingin sanomissa julkaistussa artikkelissa: "Suomalaisten eläkkeistä pitää päättää kansallisesti".
