Reise, Reise Europa Reise

Saksan vientiteollisuus tikkaa tulosta yhtä tasaiseen tahtiin kuin Ramsteinin solistin Till Lindemanin nyrkki, joka hakkaa rytmikkäästi polvea vasten. Maan vientivetoinen menestys on rakennettu työnteon kulttuurin, vahvan insinöörityön ja raskaan teollisuuden pohjalle, jota on tuettu rakenteellisilla uudistuksilla.

Euroopan suurin talous on vahvassa vedossa, eikä sen suunta ja tyyli ei voi olla vaikuttamatta koko mantereen tilanteeseen – erityisesti talous- ja rahaliitossa. Talousvoima tuo mukanaan myös poliittista vipua EU:ssa. Saksan linja on tunnetusti ollut pidättyväinen suhteessa yhteisvastuullisuuteen ja riskien jakoon jäsenvaltioiden välillä.

Saksalainen yhteiskuntafilosofi Jürgen Habermas on kritisoinut säästäväisyyspolitiikkaa ja vain pakon edessä ilmaistua solidaarisuutta. Hän pelkää talous- ja rahaliiton tulevaisuuden, jopa yhteiskuntarauhan olevan vaaka-laudalla. Myös ekonomisti Paul Krugman on käynyt omaa sotaansa nimeämiään torakka-ajatuksia vastaan.

Habermas kuuluu siihen joukkoon, joka muistuttaa Saksalle kasautuneesta syyllisyyden taakasta, jota se kantaa II-maailmansodan raskauttamana. Tämän argumentin mukaan maalla on aina korostunut vastuu Euroopan integraatiossa. Synkkä painolasti näkyy edelleen yhdentymisen voimanlähteenä.

Germaaninen pidättyväisyys on ollut myös Suomen tie, Euro-alueelle heitetyistä pelastusrenkaista huolimatta. Aidon talousunionin Nooan arkki on vasta suunnitteluasteella. Talous- ja rahaunionia halutaan syventää ja leventää pankki-, fiskaali- ja talousunionin pohjalta.

Hyvänä tarkoituksena on estää eurooppalaisten hyvinvoinnille tuhoisien finanssi- ja velkakriisien syntyminen jatkossa. Yhteisvastuullisuuden elementit fiskaali- ja sosiaalipolitiikan kohdalla veisivät kohti liittovaltiota. Esillä ollut slogan "enemmän Eurooppaa" tarkoittaa sisämarkkinoiden ja erityisesti talous- ja rahaliiton kautta yhteenlinkittyneille jäsenvaltioille oikeastaan "enemmän yhteistä".

Liittokansleri Angela Merkel sai selvän voiton syksyn liittopäivävaaleissa ja vahvan tuen kriisiajan linjalle. Sosiaalidemokraattien kanssa sorvattu hallituskoalitio eli "suuri liittouma" ei näyttäisi toistaiseksi muuttavan politiikkaa: euroalueen velkojen yhteisvastuullisuudelle sanottiin ei. Velkaantumisen vähentämiselle asetettiin tavoitteita kotimaassa. Sopimus on vielä SPD:n lopullista hyväksyntää vailla, joka varmistuu joulukuun puolivälissä.

Sosiaalidemokraatit saivat läpi kansallisen minimipalkan (8,5 €/h). Myös maininta finanssitransaktioverosta (FTT) herätti huomiota. Saksa haluaa sen voimaan nopeasti. Ilmeisesti vain nyt syvennetyssä yhteistyössä mukana olevien 11 EU-maan kesken. Negatiivisia vaikutuksia realitalouteen sekä eläkerahastoihin selvitetään. Vanhuudenturvan hoitamisen verottaminen tuskin lisäisikään rahamarkkinoiden vakautta, jota tavoitellaan.

Eläkkeiden kohdalla pitkän työuran jälkeen (45 vuotta) on jatkossa mahdollisuus siirtyä pois työstä 63-vuotiaana. Varhaiseläkereitti haraa komission suosituksia vastaan, joissa niistä on haluttu päästä eroon. Yleinen eläkeikä on nyt 67 vuotta.

Saksalla on poikkeuksellinen ongelma. Sen vientiteollisuus on niin kovassa iskussa, että nykyisellään kotimainen kulutus ja investoinnit jäävät sen varjoon. Vastikään maa löysi itsensä niiden 16 EU-maan joukosta, joiden kohdalla vuosittainen hälytysmekanismiraportti hälytti, ja jotka joutuvat kokonaistaloudellisia epätasapainoja koskevaan tarkempaan syyniin.

Saksan kohdalla ongelma on vain eri tyyppinen kuin Suomella ja suurimmalla osalla muista maista, jotka joutuivat tarkkailuluokalle tehtyään alijäämää – se on liian hyvä. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on ylittänyt suositusarvot jo useana vuotena.

Komission mielestä ylijäämä saattaa liiallisena olla ongelma Saksalle itselleen sekä mahdollisesti myös muille samassa talous- ja rahaliitossa. Suuret keskinäiset erot ovat haaste saman valuuttakurssin sisällä operoivien alijäämä- ja ylijäämämaiden kesken. Komissio ja ministerineuvosto ovat jo kainosti kannustaneet Saksaa lisäämään kotimaista kysyntää (ainakin korottamaan palkkoja ja alentamaan veroja).

Mitään kulutusjuhlia ei "suuren liittouman" neuvottelemasta hallitusohjelmasta löydy, vaikka julkisia menoja lisättiin ja minimipalkkauudistus on tulossa lähivuosina. Säästäväisyyspolitiikkakin näyttää saavan jatkoa. 

Jos Saksan ylijäämän katsottaisiin aiheuttavan merkittävän kokonaistaloudellisen epätasapainon ja maa ei tekisi sille jatkossa mitään, on tiukentuneen talouskurin keinovalikoimassa nyt myös sanktiomahdollisuus sakkojen muodossa. Aika takalaiton ajatus.
 

Kesäloman tahti ja EU-vahti

                                     "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."


Kasarit mainosjinglet kiermurtelivat korvamatoina kesäloman ensipäivinä. Aivopesu on hieman rankempaa toimintaa kuin korvapesu, mutta vähemmän vaivalloista sen kohteelle. Mainossepot tai -liisat ovat ansainneet markkansa kultaisella 80-luvulla.

"Ota suunnaksi visulahti". "Puuhamaa on paras paikka". Ja ennen kuin Tykkimäen huvipuiston lasten ärsykekynnystä ja aikuisten sietokykyä aliarvioiva trance-jollotus lähtee pyörimään, on pakko pakata auto.

Suvinen kotimaanmatkailu on ylentävää – erityisesti kolmikuisen lapsen kanssa. Totta joka sana. Hän oli omassa turvakaukalossaan tyyni ja kuulas kuin Tenojoen pinta yöttömän yön auringossa. Tietoisuus siitä, että pinnan alla väreilee jotain on kuitenkin aina läsnä. Mutta sitä varten on ketjuuntuneita täydenpalvelun kyläkeskuksia sekä metsälampien peesiin unohtuneita pysähdyspaikkoja.

Talousennusteet ovat nyt synkähköjä. Meidän ruokakuntamme road-tripin pääasiallinen tarkoitus ei ollut kotimaisen kulutuskysynnän ylläpito, mutta hotelliöistä, jäätelöpalloista, muikkuröykkiöistä ja petrooliin liuenneista euroista muodostuvat pienet virrat virrat jäivät epäilemättä maakuntien pk-yrittäjien ja osuuskuntien Suomen taseisiin.

Ajatus tästä lämmittäisi karrelle, jos kohta ei tulisi kylmä. Sesonki on lyhyt ja hinnat tapissa. Muoviraha vinkui siis kiitettävästi, vaikka vain perustarpeisiin vastattiin. Ok, se toinen kakkupala Lappeenrannan erinomaisessa ja aitoturkkilaisessa Violet-konditoriassa oli liikaa. Millä määreillä tahansa se oli liikaa. 

Menneellä viikolla on keskusteltu kotimaan matkailusesongin loppumisesta elokuuhun. Tämä lomakulttuurimme piirre on nähty hiukan erikoisena ja turismille haitallisena kansallisena piirteenä. Suomen ja Keski-Euroopan lomat juoksevat epäsynkronissa, joka näkyy myös omassa sähköpostiliikenteessä. Heinäkuun aikana Outlookkiin on sedimentoitunut järkyttävä määrä Brysselin postia.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa paluu normaaliuteen... not!

Tekisi mieli sanoa, että kesäkuun lopun Eurooppa-neuvoston kokous ei tarjonnut mitään mullistavia uusia aloitteita tai päätöksiä, mutta eihän se näin ole. Asiat vaan näyttävät taas normaalimmalta, kun maailmanloppua on lykätty. 

Pankkiunioni liikahti uuden askeleen eteenpäin, kun pankkialan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen, tosin siitäkin on vielä matkaa konkretiaan. Talouskoordinaation ohella pankkiunioni on syventyvän talousunionin pilareista tällä hetkellä vahvimmin paalutettu. Siihen liittyy vähiten poliittisia intohimoja. 

Nuorisotyöttömyyden torjuntaan panostettiin varoja (6 miljardia) nuorisotakuun kaltaisten ohjelmien kautta. EU:n rakennerahastoista voi tippua fyrkkaa, jos ikäryhmän työttömyysluvut tilttaavat yli 25 prosentin. Suomessa ei ole vielä päästy tähän, sillä täällä mennään vasta noin 20 prosentissa. Pk-yritysten vaikeutuneeseen luotonsaantiin räätälöitiin uusi investointiohjelma, jossa rahoitusmahdollisuuksia yritetään parannetaan lähinnä Euroopan investointipankin toiminnan kautta.

Nyt kohdennetut resurssit ovat vähäisiä ja näyttävät jopa marginaalisilta EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014-2020). Tarvetta niille on. Huippukokous vahvisti muodollisesti myös Suomen komissiolta saamat maakohtaiset suositukset, jotka pysyivät eläkkeiden osalta lopulta samana kuin viime vuonna.

Talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen siirtyi taas. Kuitenkin viimeistään syyskuussa komissio kertoo meille jotain uutta siitä, miten sosiaalipolitiikkaa tuodaan EMUn sisälle. Ulostuloa käsitellään lokakuun ja joulukuun huippukokouksissa. Yhteisvastuullisuutta ja solidaarisuutta sisältävä rahankeräys- ja jakoelementti on se aidon ja syventyvän talous- ja rahaliiton pilari (finanssiunioni), johon liittyy kaikkein eniten jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaan liittyviä ongelmia. 

Käsittelin talousunionin syventämistä viime viikolla Helsingin sanomissa julkaistussa artikkelissa: "Suomalaisten eläkkeistä pitää päättää kansallisesti".

Miljardipilkintää heikoilla jäillä

Pilkkiminen on tähän vuoden aikaan jo hieman riskaabeli harrastus. Auton ikkunasta voi silti nähdä röykkiöittäin pettävälle jäälle ja kevätaurinkoon unohtuneita haalarikeskittymiä. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että jäät on mukavia grogilasissa, mutta muuten ei. Toisenlainen pilkkiminen sen sijaan on TELAmiehellekin tuttu ilmiö: seminaaripilkkiminen. 

Ei niin, että itse antautuisin kokouksissa silmäluomien lepuuttamiselle, mutta omilla luennoillakin tapaa joskus pilkkimoodissa olevia – onneksi harvemmin. Jokainen tietysti toivoo, että oma show olisi sen verran valovoimainen, että uni ei houkuttelisi, mutta pitkän päivän iltana pieni herpaantuminen on oikeastaan jokamiehenoikeus.

Kokemukseni mukaan harrastus on suosittu myös muualla europilkkimisen muodossa. Viime viikolla nähtiin EU:n parlamentissa kuitenkin toisenlainen tajunnan herpaantuminen, kun varapuhemies Georgios Papastamkos pyörtyi kesken EU:n budjettikiistan ja maatalousrahojen käsittelyn. Kyseessä ei ollut ns. pystypilkki. Plenaarisessio otti epäilemättä koville valtapolitiikan ja rahapanostusten kohdentumisen ristipaineessa. Parlamentti ei toistaiseksi hyväksynyt ehdotettua pitkän aikavälin menokehystä.

Viikko sitten tehtiin myös muita "kovan kaliiberin" päätöksiä, kun yhteisesti sovittuja hyvän taloudenpidon sääntöjä uudistettiin jälleen. Kyseessä oli tietysti sopu Two-pack -asetuksista, joiden lopullinen lainopillinen muotoilu on tosin vielä neuvoston sinettiä vailla. Kotimaisessa yleisössä on tämän uudistuksen osalta vaivuttu varsinaisiin miljoonapilkki-tunnelmiin vai pitäisikö puhua miljardipilkinnästä? 

Säädöspaketin sivuun nivottiin parlamentissa myös komission nimeämän asiantuntijaryhmän perustaminen, jonka tarkoituksena on tutkia osittaiseen yhteisvastuuseen siirtymistä siltä osin, kun maan julkinen velka ylittää 60 prosenttia bkt:sta. Jo vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan valtion velka ei saa ylittää tätä maagista lukua, mutta harvat ovat sitä noudattaneet. Voidaan miettiä, mitä kannustinvaikutuksia tällä olisi velan ottoon...

Tällä kertaa talouskoordinaatio eteni normaalin lainsäädäntömenettelyn eikä poliittisen sopimisen kautta, joka oli virkistävää. Mitä sovittiin ja miten, on näin läpinäkyvämpää. Uudet säännökset rakentavat Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä sen päivitysten päälle. Talouskurivaatimuksista ei hevin saa irti keynesiläistä ideologiaa. Elvytysvarasta onkin väännetty viime viikkoina peistä erään komissaarin ja erään nobelistin välillä. 

Euroalueen jäsenvaltioiden budjettien seuranta vahvistuu eli valvontaa sekä ohjausmekanismeja lisätään. Two-packin budjettiseuranta on ennaltaehkäisevää siinä mielessä, että se koskee aivan kaikkia eurossa mukana olevia valtioita. Lisäksi ongelmiin ajautuneiden maiden valvontaa lisätään ja menettelytapoja selkeytetään.

Jo ensi vuodesta eteenpäin euroalueen jäsenvaltiot toimittavat aina lokakuun 15. päivään mennessä budjettisuunnitelmansa tulevalle vuodelle ja komission punakynän alle. Budjetit syynätään marraskuun loppuun mennessä. Komissio myös konsultoi jäsenvaltioita toivotuista korjaustoimenpiteistä, jos sovittuja julkisen talouden tavoitteita rikotaan – ja niitähän rikotaan.

Budjettivedosten aikaraja kulkee vuoden lopussa, jonka jälkeen pyörähtää taas käyntiin eurooppalainen lukukausi eli ohjausjakso (tammi-kesäkuu). Brysselin kirjekurssille lähetettäviä budjettisuunnitelmia tarkistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen pohjalta, jolloin toistuvissa ennaltaehkäisevien tavoitteiden tai liiallisten alijäämien tapauksissa sanktiona on rahallisia talletuspakkoja, lopulta sakkoja. Niissä mitataan myös rakenteellista alijäämää, johon lasketaan mukaan mm. työeläkerahastojen jäämä.

Avainkysymys on, miten säädöksiä rikottaessa päästään takaisin kestävälle uralle? Vakavien alijäämien tapauksissa voidaan vaatia rakenteellisiakin uudistuksia, jotka ylittävät pelkän budjettitarkastelun! Käytännössä kyse on kansallisten ja komission ratkaisutapojen sekä niiden taustalla olevien ideologioiden yhteensovittamisesta. Myös jäsenvaltioiden "vertaistuella" neuvostossa on merkitystä suositusten kohdalla. Parlamentin näkökulmasta mahdollisilla leikkauslistoilla ei saisi taittaa orastavan talouskasvun mahdollisuuksia eikä puuttua olennaisiin sosiaalisiin investointeihin. 

Kuuminta hottia eurojargonissa onkin tällä hetkellä talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden fundeeraus. Siihen liittyy myös yhteisvastuullisuuden lisääminen ja jäsenvaltioiden väliset solidaarisuuden osoitukset. Kun talous- ja rahaliitto syvenee, miten koordinoidaan jäsenvaltioiden erilaisia sosiaaliturvamalleja? Tästä lisää jo seuraavassa blogitekstissä...  

Meidän korttelin Jenni ja rahastodonitsi

Kluuvikatu tuntui ahtaalta keskiviikkoaamuna. Hotelli Kämpin edessä oli tilatakseja jonossa kuin K-kauppiaiden pikkujouluissa. Taksien ovet paukkuivat synkronoituna, kun turvamiehet nousivat ulos autoista korvakuulokkeineen ja silmin nähden painavin povitaskuin. Kollega muistutti erään maailmantähden vierailusta: se oli Jennifer Lopez eli meidän korttelin Jenni.

Komisario Palmun erehdys -leffassa päähenkilöt vetäytyvät lääkitsemään rikosuupumusta legendaariseen Kämppiin, jossa Leo Jokela laulaa lurauttaa kansakunnan syvämuistiin tatuoidun kipaleen: Silmät tummat kuin yö. Siinä on TELAmiehen aiempi rajapinta tähän luksuksen instituutioon. Keskiviikkona hotellin varsin hyvissä puitteissa järjestettiin kansainvälinen eläkerahastofoorumi, jonka paneelikeskustelussa olin mukana.

Kiirehdin nopeasti pois fanivyöryn alta. En välttääkseni ihmisjoukkoa, vaan säästääkseni eskapistisen mielikuvani hekumallisesta 90-luvun Lopezista: "silimät tummat niin kuin syksyinen yö koskaan rauhaa mulle ei suo". Starojen kohdalla todellisuushan on aina vähän tylsää ja raadollista.

Donitsin terveysvaikutukset

Seminaarin anti tiivistyi rahastoihin. Markkinoiden nykytilaa arvioitiin, tulevaa ennustettiin ja jotkut varainhoitoyhtiöt esittelivät omia tuotteitaan, luonnollisesti parhaassa mahdollisessa valossa. Hitaan kasvun aikana tuotot ovat kaikilla tiukassa.

Eräässä esityksessä niin sanottu perinteinen piirakkakuvio oli korvattu donitsin mallisella käppyrällä, joka esitti sijoitussalkun sisällön suhteellista jakautumista eri rahastoluokkiin. Analogia toimi niin, että samalla tavalla kuin donitsi koostuu eri raaka-aineista, niin "rahastodonitsikin" jakautuu eri sijoituskohteisiin. 

En tiedä teistä, mutta minulle tuli juuri mielihalu uppopaistettuun leivonnaiseen, ei niinkään arvo-osuustilin kartuttamiseen. Jos ajatusta viedään kuitenkin pidemmälle, voidaan miettiä donitsin ainesosien (rasva, sokeri jne.)  terveysvaikutuksia ihmiseen. Yhtä lailla myös rahastodonitsin sijoituksilla on vaikutuksia finanssikapitalismin ulkopuolella – ja usein onkin.

Euroopan komissio on viime aikoina miettinyt näitä sijoitusten terveysvaikutuksia talouteen. Työllisyyttä ja kasvua edistäville sijoituksille olisi pääoman tarjonnan kohdalla tarvetta. Eurooppa 2020-strategian puitteissa on mm. puuhailtu projektirahastoja, joilla voitaisiin rahoittaa merkittäviä julkisia infrastruktuurihankkeita (tiet, ICT, energia yms.). Olli Rehn toivoo painolämpimässä kirjassaan Myskyn silmässä, että kun julkinen raha löytää nämä sijoituskohteet, niin yksityinen seuraa perässä. 

Voi myös olla, että yksityistenkin sijoitusallokaatioita "hieman ohjaillaan" jatkossa vakavaraisuuskehikon kautta, vaikkakin lisäeläkedirektiivin uudistus (IORP II) on tällä hetkellä viemässä aivan toiseen suuntaan. Pohdintaa ja keskustelunavauksia on tulossa lisää vielä tämän vuoden puolella, kun  komissio julkaisee pitkäaikaissijoittamista koskevan vihreän kirjan.

Infrastruktuurikohteet voivat tarjota eläkevakuuttajillekin mahdollisuuksia ja tasaista (vaatimatonta) pitkän aikavälin tulovirtaa. Näitä toki on jo salkuissa, mutta varsin vähän. Sijoitusten kohdentumisen mahdollista ohjailua lainsäädännön kautta ei voida hyväksyä. Elvyttävien terveysvaikutusten lisäksi tällä voisi olla myös haitallisia sivuvaikutuksia isossa mittakaavassa. Itse mietin lisäksi poliittista riskiä, joskin takauksista on ollut puhetta. Suuntaus näyttää eläkevakuuttajien kohdalla ylipäänsä kuitenkin olevan se, että sijoitukset kohdentuvat yhä enemmän kehittyviin talouksiin korkeamman tuoton perässä. Suomisalkku on silti pysynyt varsin vahvana. 

"Neljännen valtakunnan" vieraana

Syksy ei ole vielä saanut lopullista otetta Brysselistä. Kaupungin kaduilla liipottavan lobbariarmeijan päällä näkyi vain harvakseltaan trenssitakkeja. Paikallisen kansallisasun virkaa toimittavalla tummalla puvulla pärjäsi mainiosti.  

Loputtomat kokolattiamattokunniakujat, poskisuudelmat, mussels from Brussels, Belgian ja yhdentymisen pääkaupunki. Eurokraattien kehto on kaikkea tätä. Simpukoihin liittyen: sain vaatimattomasta ja maukkaasta transatlanttisesta kalakeitosta epätoivotun gastrotuliaisen, joka on jatkanut antamistaan aina viime päiviin saakka.

Vaikka TELAmies edustaa ns. modernia ja työtätekevää pystyvää ihmistä eli Homo flexibilistä, joka on tottunut taipumaan aina juuri siihen suuntaan mihin on työntöä, niin poskisuudelmaetiketti maistuu vieraalta. Euroopassakin menneinä vuosina idänsuhteiden syvännettä luodanneet Brezhneviläiset kielarit ovat onneksi historiaa, jonka kaikki haluavat aktiivisesti unohtaa.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän evankelistana tein viime viikolla lähetystyötä vieraalla maalla. Eikä Pohjolan mörökölli jäänyt ilman tuolia sosiaalisten rituaalien ristitulessa.

Talous edellä ja muut perästä?

Kaikki puhuivat viime viikolla komission puheenjohtajan José Manuel Barroson keskiviikkona pitämästä Unionin tilaa käsitelleestä palopuheesta. Hän muuten vastailee myös EU-kansalaisten kysymyksiin tänään (19.9.2012) livenä GooglePlussassa. Kolkuttavalle avataan ja kysyvälle vastataan – ainakin jos ei kysy vaikeita.

Barroson mukaan Euroopan on siirryttävä kohti kansallisvaltioiden liittoa. Pankkivalvonta on askel kohti pankkiunionia, nykyisestä budjettikurin valvonnasta taas ollaan siirtymässä kansallisten budjettien ylikansalliseen koordinaatioon ja lopulta kehityksen päätepisteestä löytyy yhteinen "velkojen lunastus ja velkakirjojen liikkeeseenlasku".

Epätoivoiset ajat näyttävät vaativan äärimmäisiä tekoja. En puutu nyt enempää liittovaltioprojektin järkevyyteen Suomen kannalta – sen pohtiminen kai on edelleen sallittua muillekin kuin populisteille ja nationalisteille (kaksi puheessa mainittua väestöryhmää). Rapatessa roiskuu ja suomalainen työeläkejärjestelmäkään ei ole immuuni tästä syntyville sirpalevaikutuksille. Voiko samanlaisen ylärakenteen alla olla jatkossa yhtä monimuotoista EU-27:n eläkedesignkokoelmaa kuin nyt? 

Positiivinen friikki 

Päällimmäisenä mieleen jäi pyörimään pienen maan eläkejärjestelmän erityispiirteiden mahdollinen hukkuminen talouden isojen suuntaviivojen alle. Oma päätäntävalta eläkeasioissa säilyy juuri niin pitkään kuin julkinen taloutemme on pitkän aikavälin kestävällä uralla. Lisäksi eläkeasioiden ripottelu useiden eri komission pääosastojen vastuulle johtaa siihen, että vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee. 

Suomi on Euroopassa poikkeus eläketurvan järjestämistavaltaan, mutta myös sen osalta, kuinka hyvin sitä on hoidettu. Poikkeavuushan ei ole enää traagista tai syrjäyttävää, kysykää vaikka Lady Gagan "pieniltä monstereilta". Tulevaan on varauduttu ja meillä on pystytty aina sopimaan työeläkkeistä ja sopeutettu eläkemaksut ja -etuudet ajan henkeen, säilyttäen kuitenkin työeläketurvan kovan ytimen. 

Eurooppalaisen kattojärjestömme AEIP:n kokouksessa sain kuulla myös toisenlaisia kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun asiat ovat hoitamatta liian pitkään. Italiassa ansioeläkemallia muutetaan radikaalisti: nuorten tulevat eläkkeet eivät näytä hääppöisiltä ja maksussa olevien eläkkeiden indeksointia huononnetaan todella rankalla kädellä. Noin yli 1400 euron eläkkeisiin ei jatkossa tehdä lainkaan vuosittaisia indeksitarkistuksia.

Ladataan tähän loppuun vielä teaseri: loppuviikosta lisää juttua reissusta ja mm. tulevasta komission pitkäaikaissijoittamista koskevasta vihreästä kirjasta.