"Neljännen valtakunnan" vieraana

Syksy ei ole vielä saanut lopullista otetta Brysselistä. Kaupungin kaduilla liipottavan lobbariarmeijan päällä näkyi vain harvakseltaan trenssitakkeja. Paikallisen kansallisasun virkaa toimittavalla tummalla puvulla pärjäsi mainiosti.  

Loputtomat kokolattiamattokunniakujat, poskisuudelmat, mussels from Brussels, Belgian ja yhdentymisen pääkaupunki. Eurokraattien kehto on kaikkea tätä. Simpukoihin liittyen: sain vaatimattomasta ja maukkaasta transatlanttisesta kalakeitosta epätoivotun gastrotuliaisen, joka on jatkanut antamistaan aina viime päiviin saakka.

Vaikka TELAmies edustaa ns. modernia ja työtätekevää pystyvää ihmistä eli Homo flexibilistä, joka on tottunut taipumaan aina juuri siihen suuntaan mihin on työntöä, niin poskisuudelmaetiketti maistuu vieraalta. Euroopassakin menneinä vuosina idänsuhteiden syvännettä luodanneet Brezhneviläiset kielarit ovat onneksi historiaa, jonka kaikki haluavat aktiivisesti unohtaa.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän evankelistana tein viime viikolla lähetystyötä vieraalla maalla. Eikä Pohjolan mörökölli jäänyt ilman tuolia sosiaalisten rituaalien ristitulessa.

Talous edellä ja muut perästä?

Kaikki puhuivat viime viikolla komission puheenjohtajan José Manuel Barroson keskiviikkona pitämästä Unionin tilaa käsitelleestä palopuheesta. Hän muuten vastailee myös EU-kansalaisten kysymyksiin tänään (19.9.2012) livenä GooglePlussassa. Kolkuttavalle avataan ja kysyvälle vastataan – ainakin jos ei kysy vaikeita.

Barroson mukaan Euroopan on siirryttävä kohti kansallisvaltioiden liittoa. Pankkivalvonta on askel kohti pankkiunionia, nykyisestä budjettikurin valvonnasta taas ollaan siirtymässä kansallisten budjettien ylikansalliseen koordinaatioon ja lopulta kehityksen päätepisteestä löytyy yhteinen "velkojen lunastus ja velkakirjojen liikkeeseenlasku".

Epätoivoiset ajat näyttävät vaativan äärimmäisiä tekoja. En puutu nyt enempää liittovaltioprojektin järkevyyteen Suomen kannalta – sen pohtiminen kai on edelleen sallittua muillekin kuin populisteille ja nationalisteille (kaksi puheessa mainittua väestöryhmää). Rapatessa roiskuu ja suomalainen työeläkejärjestelmäkään ei ole immuuni tästä syntyville sirpalevaikutuksille. Voiko samanlaisen ylärakenteen alla olla jatkossa yhtä monimuotoista EU-27:n eläkedesignkokoelmaa kuin nyt? 

Positiivinen friikki 

Päällimmäisenä mieleen jäi pyörimään pienen maan eläkejärjestelmän erityispiirteiden mahdollinen hukkuminen talouden isojen suuntaviivojen alle. Oma päätäntävalta eläkeasioissa säilyy juuri niin pitkään kuin julkinen taloutemme on pitkän aikavälin kestävällä uralla. Lisäksi eläkeasioiden ripottelu useiden eri komission pääosastojen vastuulle johtaa siihen, että vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee. 

Suomi on Euroopassa poikkeus eläketurvan järjestämistavaltaan, mutta myös sen osalta, kuinka hyvin sitä on hoidettu. Poikkeavuushan ei ole enää traagista tai syrjäyttävää, kysykää vaikka Lady Gagan "pieniltä monstereilta". Tulevaan on varauduttu ja meillä on pystytty aina sopimaan työeläkkeistä ja sopeutettu eläkemaksut ja -etuudet ajan henkeen, säilyttäen kuitenkin työeläketurvan kovan ytimen. 

Eurooppalaisen kattojärjestömme AEIP:n kokouksessa sain kuulla myös toisenlaisia kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun asiat ovat hoitamatta liian pitkään. Italiassa ansioeläkemallia muutetaan radikaalisti: nuorten tulevat eläkkeet eivät näytä hääppöisiltä ja maksussa olevien eläkkeiden indeksointia huononnetaan todella rankalla kädellä. Noin yli 1400 euron eläkkeisiin ei jatkossa tehdä lainkaan vuosittaisia indeksitarkistuksia.

Ladataan tähän loppuun vielä teaseri: loppuviikosta lisää juttua reissusta ja mm. tulevasta komission pitkäaikaissijoittamista koskevasta vihreästä kirjasta.

Kesäeskapismia, byrokraatteja ja Lampaansyöjiä

Ei aivan työkykyinen.

Tällä terminologialla kuvailisin sitä kokemaani äkillistä valaistumisen hetkeä, kun loman jälkeen astuin työhuoneen kynnyksen yli ja arki löi otsalohkoon kuin rautaleka. Jos joutilaisuudesta tulee vapaalla toinen nahka, on kesäeskapismin loppu sitäkin kovempi pala.  

Muistan joskus lukeneeni koululaisten äö:n putoamisesta kesän aikana. Työympäristö toimii varmaan samalla tavalla. Vapaalla taas ei tarvitse ponnistella kuin nostamaan lomarahoja ja kassleria grillihiilten ylle. Mieli samenee, mutta rentoutuu. 

Meidän Suomen heimoon kuuluvien suvinen todellisuuspako on monella tapaa huvittavaa ja järkyttävää samaan aikaan. Ulkomaiset uutisryhmäthän saapuvat aina kesäisin kuvaamaan kansamme riemukkaita irtiottoja muutaman viikon mittaisen ja vähälumisen vuodenajan innoittamana. Huovisen Lampaansyöjien idea pyörii tämänkin blogistin alitajunnassa, tehden vääjäämätöntä työtään. Ehkä ensi vuonna sitten...

Kulunut kesä piti kuitenkin huolen siitä, että nahkaa ei tarvitse luoda kokonaan uudelleen työn taas alkaessa. Eurooppalainen velkakriisi puski läpi kaikissa medioissa. Työasioista vapaa mielenrauha olisi vaatinut uutispimentoa. Tähän ei TELAmies kuitenkaan taivu. Monilta valtion virkamiehiltä "paloivat" myös lomat velkakriisin manageroinnissa. Mitään aivan näin järeää ei tapahtunut eläkealalla.

Jotain uutta EU:n eläkerintamalta

Kesäkuun lopussa pidetyssä valtionpäämiesten huippukokouksessa sorvattiin talousunionin tulevaisuuden visioiden ja rahoituskuvioiden kylkeen jälleen uusi yhteinen sopimus, jolla tähdätään talouskasvuun ja kestäviin julkisiin talouksiin Euroopassa: Kasvu- ja työllisyyssopimus. Paperinivaskassa jäsenvaltiot vakuuttavat juhlallisesti edelleen olevansa aiempien sitoumustensa takana. 

Eläkkeet mainitaan muutamassa kohdassa. Erityistä huomiota on jatkossa kiinnitettävä jäsenvaltioiden vuosittain saamissa maakohtaisissa suosituksissa eläkejärjestelmien kestävyyteen. Komissio yrittää pitää näillä suosituksillaan yllä jäsenvaltioiden budjettikuria ja ohjaa niitä kohti hyvinvoinnin runsaudensarvea eli kasvua ja vakautta. Onkohan ensi vuoden suosituksissa enemmän eläkeasiaa? 

Sopimuksessa kiinitetään huomiota myös unionin alueella työskentelevien rajat ylittävien eläkeoikeuksien ja muiden sosiaaliturvaoikeuksien kehittämiseen. Tämä ilmeisesti tarkoittaa ammatillisten lisäeläkkeiden – joita ei Suomessa juuri ole – siirrettävyyttä koskevaa direktiiviä. Tosin tämä ikuisuusprojekti on ollut käymistilassa jo pitkään. Meillä tämä liippaa osittain eläkesäätiöitä ja -kassoja.

Viimeisimmät Suomen saamat talouskasvua ja työllisyyttä koskevat maakohtaiset suositukset (2012-2013) siunattiin myös alkukesästä. Suomen ajamat muutokset näkyvät lopullisessa muotoilussa. Pitkään tekstissä kummitteli meille annettu suositus nostaa lakisääteistä eläkkeellesiirtymisikää kasvavan eliniän perusteella. Nyt paperissa kehotetaan nostamaan efektiivistä eläkkeellesiirtymisikää. Yksi sana voi merkitä paljon. Suomessa ideana on ollut tavoitella todellista eläkkeellesiirtymisiän nousua, ei pelkästään sen, mikä lukee laissa.

Unionin kokoinen tarkkailuluokka

Taas on se aika vuodesta, kun suvivirsi raikaa maamme opinahjoissa, luonto sekä ihmiset kukoistavat ja... Euroopan komissio lähestyy Suomea vuosittaisella myllykirjeellä. Unohtakaa epävarmat kesän merkit, kuten rantojen miesten laajamittainen invaasio kaduille, takuuvarma suven merkki on komission maakohtaiset suositukset Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Eurooppalainen lukukausi alkaa nykyisin tammikuussa, kun komissio julkaisee vuosittaisen kasvuselvityksen, jossa ruoditaan talouden tilaa ja kannustetaan maita toimiin, joiden odotetaan tulevaisuudessa tuovan talouskasvua ja lääkitsevän velkakriisiä. Jäsenvaltioiden ja komission välinen sparraus jatkuu aina kesäkuuhun asti, jolloin maakohtaiset uudistusohjelmat julkistetaan. Eikä valmennus lopu tähänkään. Suomalainen eläkejärjestelmä sai muutama päivä sitten jälleen osansa komission liikuttavasta huolenpidosta.

Meille suomalaisille maakohtaisten suositusten tyyppinen isällinen paimentaminen onkin tuttua – liiankin tuttua. Kekkonen lähetteli aktiiviaikanaan lukemattomia "myllykirjeitä" suomalaisille vaikuttajille ja jopa yksityishenkilöille. Tavoite oli oikaista ja ohjata.

Kuin vanhat idänsuhteet...

Ohjausta jäsenvaltioiden julkiseen taloudenpitoon tulee nykyisin monelta suunnalta. EU:n talouskoordinaatio syvenee ja laajenee kuin vanhat neuvostosuhteet, mutta myös tiukkenee! Suomi on elimellisesti mukana Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa, joka tähtää Euroopan paluuseen avauskokoonpanoon maailmantalouden temmellyskentällä. Ei aivan vaatimaton tavoite. Euro Plus-sopimus puuttuu aloihin, joita on joskus entisessä elämässä pidetty yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvana asiana, silloin kun niillä on vaikutusta kilpailukykyyn ja julkisen talouden alijäämään. Mistä näitä oikein tulee: Vakaus- ja kasvusopimus, Six-Pack ja tuleva Two-Pack muutamia mainitakseni. Lisäksi erilaista raportointia ja seurantaa on aivan loputon määrä.

Velvoittavat sopimukset kulkevat rinnakkain ja täydentäen toisiaan. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kuulu kaiken sääntelyn piiriin. Ytimessä ovat euroalueen maat, joilla on (yhteis)vastuulliseen taloudenpitoon vielä hieman enemmän intressiä kuin muilla. Uuteen uljaaseen talouskuriin tähtäävä kova sääntely rakentuu aina edellisen päälle – yleensä kiristyen.

Ranska pinnaa tunneilta

Unionin kokoisesta kiertokoulusta löytyy niin tarkkailuluokan oppilaita kuin priimuksia. Tarkkislaiset ovat jatkuvan kontrollin kohteena – mikä onkin varmaan perusteltua – mutta myös tasaisen varmoihin suorittajiin kohdistetaan valvontaa. Joidenkin oppilaiden erottamisesta on liikkunut huhuja, mutta integraation pohjavire kulkee toistaiseksi syvällä ja vahvana. 

Isot jäsenvaltiot ovat tunnetusti osittain kotiopetuksessa, jolloin pientä pinnausta yhteistunneilta saattaa esiintyä. Komission myllykirje lähti toki myös Ranskaan, mutta tämä ei paljon gallialaisia hetkauttanut: vastavalittu pääministeri François Hollande alensi pitkän työuran tehneiden (41,5 vuotta) alinta mahdollista eläkeikää 60 vuoteen 62 vuodesta. Vaikka tämä yksittäinen muutos koskee varsin pientä joukkoa, niin uudistus kulkee komission suosituksiin nähden vastavirtaan. Muutos eläkeiässä rahoitetaan muuten eläkemaksujen nostolla.

Vuoden 2012 maakohtaiset suositukset Suomelle – äänenpainot kovenevat! 

Eurooppalaisen lukukauden merkeissä Suomen reissuvihkoon tuli taas merkitäntä puolitoista viikkoa sitten. Maakohtainen syvempi analyysi ja varsinaiset suositukset ruotivat julkista taloutta, työllisyyttä ja talouskasvun edellytyksiä. Siinä sivussa Suomelle annetut suositukset eläkkeiden osalta ovat pääasiassa sitä vanhaa jankkausta varhaisen työstä poistumisen reittien poistamisesta ja eläkeiän nostamisesta. Komission mielestä eläkeikä on sidottava eliniän kehitykseen: jos elinikä nousee, niin silloin tulisi eläkeiänkin nousta. 

Kun komissio pelaa muutenkin nykyään kovemmilla panoksilla, niin myös suositusten kohdalla äänenpainot ovat viime vuotta terhakkaampia: enää ei pyydetä harkitsemaan eläkeiän nostoa, vaan toteuttamaan se. 

Jäsenvaltiot saivat kokonaista 5 päivää aikaa kommentoida maakohtaisia suosituksia. Tämän tyyppinen toimintakulttuuri mm. komission osalta on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Tylytys asettaa reagointikyvylle tiettyjä vaatimuksia. Ruudin pitäisi olla kuivaa ja valmiustaso korkealla, kun vastaavantyyppisiä ”myllykirjeitä” tulee jatkossa – ja niitä takuulla tulee! 

Joka tapauksessa, Eurooppa-neuvoston kokous tai epävirallisemmin EU:n valtion päämiesten huippukokous kesäkuun lopussa siunaa tavoitteet ja suositukset taas vuodeksi eteenpäin. Niin kauan kuin Suomi pysyy taloudenpidossaan sovituissa pitkän aikavälin kantimissa ovat suosituksetkin vain suosituksia. Eiköhän pidetä asia näin jatkossakin, muuten myllykirjeet muuttuvat sanelupostiksi.