Kreikkalainen salaatti härskiintyy Kyprussialla

Oliivipuun varjossa on kuuma. Lomaresortissa nahka tummuu asbestin valkoisen, mutta polttavan rantahiekan hivellessä jalka-anturoita. Läikkyvän turkoosi ja Välimeren kokoinen kahluuallaskaan ei tarjoa helpotusta. Jos takapihalla on lunta kurkunpäähän asti, tuntuu em. katteeton konttorieskapismi ainoalta lohdutukselta.

Aurinkokohteen estetiikka on aina liittynyt Kyprokseen. Nyt on kuitenkin jo niin paahtavaa, että lehvät kaartuvat karrelle. Viime viikkoina epätoivoisten ihmisten kiemurtelevat jonot pankkiautomaateilla, turhautumisesta kertovat herjakyltit mielenosoituksissa – ja aivan puskista Venäjä – ovat nousseet entisen haavemaailman tilalle.

Noin 40 vuotta sitten Turkki kuumotti kreikkalaistaustaisia saarelaisia valtaamalla maan pohjoispuolisen osan. Kypros on 90-luvulla vapaaehtoisesti asemoinut itsensä talouden kautta maantieteellisesti kaukaisempaan itänaapuriimme. Paikalliset olosuhteet: holding-yhtiöiden kasvualusta, verosopimus maiden välillä sekä inhimillisen tekijän puolella miellyttävä välimerellinen ilmasto ovat epäilemättä suosineet slaavilaisen rahan ohjautumista maahan. 

Kreikkalainen salaatti härskiintyy auringossa. Kyproksella on läheinen suhde Kreikkaan. Viime päiviin asti se on välttänyt kantahellenian syvän laman. Tilanne on muuttumassa. Kyproslaiset pankit maksavat nyt luottamuksesta Kreikan valtion velkakirjoihin ja yksityiseen velkaan. Uskoa koeteltiin jo pari vuotta sitten (2011) valtion velkakirjojen vaihto-ohjelmalla, jossa niiden nimellisarvosta höylättiin reilulla kädellä pois noin 100 miljardia euroa.

Kyproksen massiiviseksi paisuneen pankkisektorin ongelmat johtuvat osin riskienhallinnan pettämisestä. Talouskasvun pysähtyminen toi rakenteelliset ongelmat esiin. Valtio on myös isona omistajana ongelmapankeissa, joiden rakenteita järjestellään nyt uusiksi. Troikan (komissio, EKP, IMF ) nyt lupaamassa noin 10 miljardin euron pelastuspaketin ehdoissa toteutuu omistajien ja lainoittajien vastuu, mutta myös suurtallettajien pankkiriski. Tämä on uutta ja ratkaisumallin vaikutukset nähdään lähiviikkoina. Komission jatkossa vaatimat rakenteelliset uudistukset ovat niin ikään vasta edessä. Lisäksi Kyproksen pitää vielä kantaa kortensa kekoon haalimalla itse kokoon 6 miljardia.

Pelastuspaketin kokoluokkaa kuvaa, että koko maan kansantuote oli viime vuonna noin 18 miljardia euroa. Mistä fyrkkaa? "Tavallisia tallettajia" ei nyt kuriteta, mikä olisikin ollut poikkeuksellista. Venäjä on pakollista retoriikkaa lukuun ottamatta ollut yllättävän hiljaa suurtalletusten (yli 100 000€) verottamisesta, joiden joukossa on miljardeja venäläistä rahaa. Maiden välisen verosopimuksen osin mahdollistaman veronkierron hillitseminen onkin Kremlin intressissä. Medvedevin sanoin: "varastetun rahan varastaminen vain jatkuu".

Ensimmäisissä pankkikriisin ratkaisuehdotuksissa Kypros aikoi uhrata maan lisäeläkerahastot ja jopa ortodoksisen kirkon pöytähopeat kattaakseen oman rahoitusosuutensa pelastusoperaatiossa. Samantyyppistä lyhytnäköisyyttä on harrastettu eräissä Itä-Euroopan maissa, joissa on sosialisoitu eläkerahastoja valtion velan maksuun – ja ties mihin.

Troikka tyrmäsi eläkerahastojen käytön vakuutena uudelle liikkeelle laskettavalle valtiolainalle. Euroopan sosiaalisesta mallista pidettiin tältä osin kiinni. Jatkossa ongelmaksi saattaa sen sijaan muodostua, että monet eläkerahastot ovat ilmeisesti tehneet merkittäviä käteistalletuksia maan pankkeihin. Espanjalaiset eläkerahastot ovat muuten viime aikoina sijoittaneet eräänlaisena poikkeustoimenpiteenä mojovasti oman maansa velkakirjoihin. Riskien kasautuminen yhteen kekoon hirvittää napapiirillä asti.

Kreikkalainen tragedia

Joskus kannattaa varoa, mitä toivoo – se voi toteutua. Jälleen yksi yhtenäisen Euroopan perustusten muuraajien unelma on nyt toteutunut: pääoma liikkuu vikkelästi jäsenvaltiosta toiseen. Virtausten voimakkuus ja suunnat tosin vaihtelevat.

Suomeen luotetaan, joten täällä pankkien taseisiin virtaa yksityisiä talletuksia. EU:n juoksuttama julkinen rahavirta taas valuu mm. Kreikkaan – ei kuitenkaan aivan viemäristä alas. Kreikan keskuspankki taas on porannut uuden kaivon Attikaan eli se "painaa" nyt myös itse rahaa luvan kanssa. Tämän ELA-hätäohjelman puitteissa Kreikka pitää liikepankit ja koko yhteiskunnan elinkykyisenä eräänlaisen giganttisen pikavipin voimalla. 

Hätäavulle on kuitenkin asetettu ehtoja. Hyvällä tahdollakin on hintansa. Rahavirtojen säännöstelijänä toimii troikka eli Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Troikaletta ei pidä sekoittaa venäläiseen kolmivaljakkoon.

Pelastusohjelman hintana on tiukka budjettikuri ja demokratiavaje. Hädän varaan joutuneelle sanellaan ehdot, joilla julkinen talous saadaan sopeutettua. Siis sellaiseksi kuin lainanantajat sietävät. Poikkeustilanteessa jäsenvaltion kansalaisilta ei enää kysytä leikkausten luonteesta. Luottamus taloudenpitoon on kulutettu loppuun.

Merkkipaalu sosiaaliturvaan puuttumisessa

Eläkedesignin muotoa ja laatua on tähän asti pidetty pohjimmiltaan jokaisen jäsenvaltion omana asiana. Kuitenkin lainojen kylkiäisenä vaadittiin nyt muutoksia myös Kreikan eläkejärjestelmään.

Poikkeusoloissa sosiaaliturvan kovaan ytimeen on voitu puuttua: varhaiseläkereittien ikärajoja nostetaan, eläkerahastojen määrää pienennetään, lisäeläketurvaa leikataan, julkisten eläkkeiden tasoa leikataan jne. Leikkausten vaikutuksia heikoimmassa asemissa oleviin on myös arvosteltu. Euroopan ay-järjestöjen keskusjärjestö ETUC on koonnut yhteen Kreikan eläkkeensaajien valitukset Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaan.

Totta kuitenkin on, että helleenien eläkemalli sisälsi erilaisia hullutuksia varsinkin julkisella sektorilla. Eläkkeen korvaustasot suhteessa palkkaan ovat myös olleet aika hulppeita, kun esimerkiksi Suomen noin 60 prosenttia on ylitetty kymmenillä prosenteilla. Prosenttejahan ei tosin voi syödä.

Ei sympatiaa paholaiselle?

Saksassa media on revitellyt Kreikan taloudenpidosta löydettyjä kansallisia erikoisuuksia niin, että joka-aamuista Zeit-lehteä lukevilla on takuulla mennyt braatvursti väärään kurkkuun ja vielä työmatkallakin Baijerilaisen Moottoritehtaan Waunun kaasupoljin on hirttänyt kiinni ääriasentoon. Suomessa nettifoorumien verenjano ei jää tästä jälkeen.

Klassisen kreikkalaisen näytelmän ytimessä on katarsis eli katsojan myötätunto epäonnista keskushahmoa kohtaan. Miksi kreikkalainen yhteiskunnallinen tragedia ei herätä sympatiaa Euroopassa? Luulisi, että ainakin Suomessa sentään muistettaisiin 90-luvun lama-aika, jolloin toivottomuus eli valintojen puute oli kohtalokasta sekä yksilöille että kokonaiselle valtiojärjestelmälle.

Kreikan kohtaloa voidaan tarkastella aristoteelisen tragedian logiikan kautta, jossa tarina syntyy pääosanesittäjän tekemästä virheestä. Mikä on Kreikan tekemä virhe, joka suisti sen tragediaan?

Suomessa kansan syvien rivien yleinen näkemys tuntuu olevan, että koska oliivivyöhykkeellä on eletty yli varojen jo pitkään, on nykyinen kurinpalautus oikeutettua. Koko moraalisen pahennuksen voimalla esitetty vaatimus kuuluu ja näkyy. Luterilaisen työetiikan pohjoinen sovellus korostaa sovitusta työn kautta, kun taas välimerellinen moraalikoodisto perustuu anteeksiantoon.

Näytelmä on vielä kesken. Yleisö odottaa täydellistä romahtamista, joka voisi laittaa viulut soimaan Suomessakin. Moderni tragedia päättyy aina huonosti, mutta klassisessa kreikkalaisessa tragediassa loppu voi olla myös onnellinen.

Kesäeskapismia, byrokraatteja ja Lampaansyöjiä

Ei aivan työkykyinen.

Tällä terminologialla kuvailisin sitä kokemaani äkillistä valaistumisen hetkeä, kun loman jälkeen astuin työhuoneen kynnyksen yli ja arki löi otsalohkoon kuin rautaleka. Jos joutilaisuudesta tulee vapaalla toinen nahka, on kesäeskapismin loppu sitäkin kovempi pala.  

Muistan joskus lukeneeni koululaisten äö:n putoamisesta kesän aikana. Työympäristö toimii varmaan samalla tavalla. Vapaalla taas ei tarvitse ponnistella kuin nostamaan lomarahoja ja kassleria grillihiilten ylle. Mieli samenee, mutta rentoutuu. 

Meidän Suomen heimoon kuuluvien suvinen todellisuuspako on monella tapaa huvittavaa ja järkyttävää samaan aikaan. Ulkomaiset uutisryhmäthän saapuvat aina kesäisin kuvaamaan kansamme riemukkaita irtiottoja muutaman viikon mittaisen ja vähälumisen vuodenajan innoittamana. Huovisen Lampaansyöjien idea pyörii tämänkin blogistin alitajunnassa, tehden vääjäämätöntä työtään. Ehkä ensi vuonna sitten...

Kulunut kesä piti kuitenkin huolen siitä, että nahkaa ei tarvitse luoda kokonaan uudelleen työn taas alkaessa. Eurooppalainen velkakriisi puski läpi kaikissa medioissa. Työasioista vapaa mielenrauha olisi vaatinut uutispimentoa. Tähän ei TELAmies kuitenkaan taivu. Monilta valtion virkamiehiltä "paloivat" myös lomat velkakriisin manageroinnissa. Mitään aivan näin järeää ei tapahtunut eläkealalla.

Jotain uutta EU:n eläkerintamalta

Kesäkuun lopussa pidetyssä valtionpäämiesten huippukokouksessa sorvattiin talousunionin tulevaisuuden visioiden ja rahoituskuvioiden kylkeen jälleen uusi yhteinen sopimus, jolla tähdätään talouskasvuun ja kestäviin julkisiin talouksiin Euroopassa: Kasvu- ja työllisyyssopimus. Paperinivaskassa jäsenvaltiot vakuuttavat juhlallisesti edelleen olevansa aiempien sitoumustensa takana. 

Eläkkeet mainitaan muutamassa kohdassa. Erityistä huomiota on jatkossa kiinnitettävä jäsenvaltioiden vuosittain saamissa maakohtaisissa suosituksissa eläkejärjestelmien kestävyyteen. Komissio yrittää pitää näillä suosituksillaan yllä jäsenvaltioiden budjettikuria ja ohjaa niitä kohti hyvinvoinnin runsaudensarvea eli kasvua ja vakautta. Onkohan ensi vuoden suosituksissa enemmän eläkeasiaa? 

Sopimuksessa kiinitetään huomiota myös unionin alueella työskentelevien rajat ylittävien eläkeoikeuksien ja muiden sosiaaliturvaoikeuksien kehittämiseen. Tämä ilmeisesti tarkoittaa ammatillisten lisäeläkkeiden – joita ei Suomessa juuri ole – siirrettävyyttä koskevaa direktiiviä. Tosin tämä ikuisuusprojekti on ollut käymistilassa jo pitkään. Meillä tämä liippaa osittain eläkesäätiöitä ja -kassoja.

Viimeisimmät Suomen saamat talouskasvua ja työllisyyttä koskevat maakohtaiset suositukset (2012-2013) siunattiin myös alkukesästä. Suomen ajamat muutokset näkyvät lopullisessa muotoilussa. Pitkään tekstissä kummitteli meille annettu suositus nostaa lakisääteistä eläkkeellesiirtymisikää kasvavan eliniän perusteella. Nyt paperissa kehotetaan nostamaan efektiivistä eläkkeellesiirtymisikää. Yksi sana voi merkitä paljon. Suomessa ideana on ollut tavoitella todellista eläkkeellesiirtymisiän nousua, ei pelkästään sen, mikä lukee laissa.

Unionin kokoinen tarkkailuluokka

Taas on se aika vuodesta, kun suvivirsi raikaa maamme opinahjoissa, luonto sekä ihmiset kukoistavat ja... Euroopan komissio lähestyy Suomea vuosittaisella myllykirjeellä. Unohtakaa epävarmat kesän merkit, kuten rantojen miesten laajamittainen invaasio kaduille, takuuvarma suven merkki on komission maakohtaiset suositukset Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Eurooppalainen lukukausi alkaa nykyisin tammikuussa, kun komissio julkaisee vuosittaisen kasvuselvityksen, jossa ruoditaan talouden tilaa ja kannustetaan maita toimiin, joiden odotetaan tulevaisuudessa tuovan talouskasvua ja lääkitsevän velkakriisiä. Jäsenvaltioiden ja komission välinen sparraus jatkuu aina kesäkuuhun asti, jolloin maakohtaiset uudistusohjelmat julkistetaan. Eikä valmennus lopu tähänkään. Suomalainen eläkejärjestelmä sai muutama päivä sitten jälleen osansa komission liikuttavasta huolenpidosta.

Meille suomalaisille maakohtaisten suositusten tyyppinen isällinen paimentaminen onkin tuttua – liiankin tuttua. Kekkonen lähetteli aktiiviaikanaan lukemattomia "myllykirjeitä" suomalaisille vaikuttajille ja jopa yksityishenkilöille. Tavoite oli oikaista ja ohjata.

Kuin vanhat idänsuhteet...

Ohjausta jäsenvaltioiden julkiseen taloudenpitoon tulee nykyisin monelta suunnalta. EU:n talouskoordinaatio syvenee ja laajenee kuin vanhat neuvostosuhteet, mutta myös tiukkenee! Suomi on elimellisesti mukana Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa, joka tähtää Euroopan paluuseen avauskokoonpanoon maailmantalouden temmellyskentällä. Ei aivan vaatimaton tavoite. Euro Plus-sopimus puuttuu aloihin, joita on joskus entisessä elämässä pidetty yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvana asiana, silloin kun niillä on vaikutusta kilpailukykyyn ja julkisen talouden alijäämään. Mistä näitä oikein tulee: Vakaus- ja kasvusopimus, Six-Pack ja tuleva Two-Pack muutamia mainitakseni. Lisäksi erilaista raportointia ja seurantaa on aivan loputon määrä.

Velvoittavat sopimukset kulkevat rinnakkain ja täydentäen toisiaan. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kuulu kaiken sääntelyn piiriin. Ytimessä ovat euroalueen maat, joilla on (yhteis)vastuulliseen taloudenpitoon vielä hieman enemmän intressiä kuin muilla. Uuteen uljaaseen talouskuriin tähtäävä kova sääntely rakentuu aina edellisen päälle – yleensä kiristyen.

Ranska pinnaa tunneilta

Unionin kokoisesta kiertokoulusta löytyy niin tarkkailuluokan oppilaita kuin priimuksia. Tarkkislaiset ovat jatkuvan kontrollin kohteena – mikä onkin varmaan perusteltua – mutta myös tasaisen varmoihin suorittajiin kohdistetaan valvontaa. Joidenkin oppilaiden erottamisesta on liikkunut huhuja, mutta integraation pohjavire kulkee toistaiseksi syvällä ja vahvana. 

Isot jäsenvaltiot ovat tunnetusti osittain kotiopetuksessa, jolloin pientä pinnausta yhteistunneilta saattaa esiintyä. Komission myllykirje lähti toki myös Ranskaan, mutta tämä ei paljon gallialaisia hetkauttanut: vastavalittu pääministeri François Hollande alensi pitkän työuran tehneiden (41,5 vuotta) alinta mahdollista eläkeikää 60 vuoteen 62 vuodesta. Vaikka tämä yksittäinen muutos koskee varsin pientä joukkoa, niin uudistus kulkee komission suosituksiin nähden vastavirtaan. Muutos eläkeiässä rahoitetaan muuten eläkemaksujen nostolla.

Vuoden 2012 maakohtaiset suositukset Suomelle – äänenpainot kovenevat! 

Eurooppalaisen lukukauden merkeissä Suomen reissuvihkoon tuli taas merkitäntä puolitoista viikkoa sitten. Maakohtainen syvempi analyysi ja varsinaiset suositukset ruotivat julkista taloutta, työllisyyttä ja talouskasvun edellytyksiä. Siinä sivussa Suomelle annetut suositukset eläkkeiden osalta ovat pääasiassa sitä vanhaa jankkausta varhaisen työstä poistumisen reittien poistamisesta ja eläkeiän nostamisesta. Komission mielestä eläkeikä on sidottava eliniän kehitykseen: jos elinikä nousee, niin silloin tulisi eläkeiänkin nousta. 

Kun komissio pelaa muutenkin nykyään kovemmilla panoksilla, niin myös suositusten kohdalla äänenpainot ovat viime vuotta terhakkaampia: enää ei pyydetä harkitsemaan eläkeiän nostoa, vaan toteuttamaan se. 

Jäsenvaltiot saivat kokonaista 5 päivää aikaa kommentoida maakohtaisia suosituksia. Tämän tyyppinen toimintakulttuuri mm. komission osalta on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Tylytys asettaa reagointikyvylle tiettyjä vaatimuksia. Ruudin pitäisi olla kuivaa ja valmiustaso korkealla, kun vastaavantyyppisiä ”myllykirjeitä” tulee jatkossa – ja niitä takuulla tulee! 

Joka tapauksessa, Eurooppa-neuvoston kokous tai epävirallisemmin EU:n valtion päämiesten huippukokous kesäkuun lopussa siunaa tavoitteet ja suositukset taas vuodeksi eteenpäin. Niin kauan kuin Suomi pysyy taloudenpidossaan sovituissa pitkän aikavälin kantimissa ovat suosituksetkin vain suosituksia. Eiköhän pidetä asia näin jatkossakin, muuten myllykirjeet muuttuvat sanelupostiksi.