Direktiivi, joka tunnettiin ennen nimellä "portability"

Onhan se helppoa hypätä Berliinin päärautatieasemalta junaan, kun jo kolmen tunnin köröttelyn jälkeen voi siemailla sitä alkuperäistä Budvaria Prahan goottilaisten holvikaarien katveessa. Tai reissata yhdestä Keski-Eurooppalaisesta metropolista toiseen. No, Helsingistäkin pääsee kätevästi Tallinnaan ja Pietariin. Tornionjokilaakson rajat ovat aina olleet häilyviä, kuten ihmisetkin.

Luulisi, että työvoima liikkuisi ainakin EU:n sisämarkkinoilla kuin pullonkerääjät kesäfestareilla: liukkaasti ja tehokkaasti. Mutta ei, ei se liiku sittenkään. EMU ei ole optimaalinen rahaliitto tästäkään syystä. Kysyntä ja tarjonta eivät tasapainotu ja resurssit allokoidu parhaalla mahdollisella tavalla, tosin työn tarjontaa taitaa olla monella nurkalla liiankin kanssa.

Unioni ei ole "Euroopan Yhdysvallat" kulttuurisesti. Vanhalla mantereella asuu varsin kirjava popula erityisesti kielenkannoiltaan. Vuonna 2008 vain 0,18 % EU-27:n asukeista muutti toiseen maahan. Viime vuosien merkittävimmät muuttoliikkeet ovat olleet Itä-Euroopan maista, kuten Puolasta, Länsi-Eurooppaan ja aina Britanniaan asti. Pendelöinti eri maissa kodin ja työpaikan välillä on sekin yllättävän vähäistä (alle 1 %).

EU on sisämarkkinaprojekti. Liikkuvuuden esteet halutaan aina pyyhkäistä pois. I-pilarin eläkkeiden kohdalla sosiaaliturvan koordinaatio pelittää hyvin esim. työeläkepuolella, joten ihmiset voivat helposti vaihtaa työpaikkaa esimerkiksi Suomen rajojen sisällä tai toiseen EU-maahan ilman menetyksiä.

Muualla Euroopassa yleisten työpaikka- ja ammattialakohtaisten lisäeläkkeiden kohdalla työpaikan vaihto ei tältä osin ole aina yksinkertaista. Se voi johtaa menetyksiin omassa eläkkeessä. Usein vaaditaan monen vuoden työskentely samalle työantajalle, jotta eläkeoikeudet säilyvät. Karenssiajat ovat pisimmillään jopa 15 vuotta. Standardit vaihtelevat.

Tämän hetkistä siirrettävyysdirektiiviä halutaan nyt päivittää työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Ihmiset voisivat jatkossa hankkia ja säilyttää eläkeoikeuksia nykyistä iisimmin. Viimeisimmän ehdotuksen mukaan päivitys tulisi koskemaan vain maiden välistä työvoiman liikkuvuutta, ei sisäistä. Direktiivin oikeusperusta on kiinnitetty työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Positiivista syrjintää saa tämän puitteissa harjoittaa. Jos työntekijä vaihtaa jäsenvaltiota 2 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, on eläkeoikeuksien kertymiselle ja säilymiselle määritelty vähimmäisehdot.

Kuulen harmaiden aivosolujenne synapsien napsuvan: missä se siirrettävyys on? No, sitä ei enää ole mukana. Kannansiirto eläkerahastosta toiseen ei sovellukaan lainkaan eläkerahastojen luonteeseen yritys- tai ammattialakohtaisina etuuksina. Myös jäsenvaltion sisällä työpaikkaa vaihtavien tilanteeseen ei tule suoraa sääntelyä. Vain suositus noudattaa samaa kuin rajat ylittävissä tapauksissa.

Funk- ja tilaihme Princen innoittamana voidaan puhua "direktiivistä, joka tunnettiin ennen nimellä portability". Se on ollut niin pitkään valmistelussa, että vanha nimi on jäänyt päälle, kun pitäisi oikeastaan puhua minimisäännöistä eläkeoikeuksien kerryttämiselle ja säilyttämiselle. Se on aika pitkä termi, joten suosittelen komissiota ottamaan käyttöön "symbolin", kuten Prince aikanaan teki oman nimensä kohdalla.

Mutta kas kummaa, kun komissio laittoi jokin aika sitten ammatillisten eläkerahastojen yhteisen vakavaraisuussäännöstön kehittämisen toistaiseksi jäihin (IORP II:n I-pilari), niin siirrettävyysdirektiivi sai tuulta purjeisiin. Voi olla, että puhuri vie direktiivin satamaan asti, sillä siitä on saatu viime viikolla Coreperissa kompromissiehdotus. Asia ratkennee ehkä jo tällä viikolla ministerineuvostossa, jonka jälkeen parlametti äänestää vielä asiasta.

Maksupalautus työntekijöille työsuhteen päättyessä, vaikka karenssiaika ei olisikaan täynnä, on vain yksi tekijä, jonka määrittely monimuotoisella ammatillisten eläkkeiden kentällä tulee olemaan vaikeaa. Direktiivi nostaa kustannuksia niissä maissa, joissa nykymalli poikkeaa merkittävästi ehdotetusta. Toisaalta se parantaa ainakin lyhyellä aikavälillä työntekijöiden asemaa, kun yhä useammat pääsevät etuuksien piiriin, mutta vain siis rajat ylittävissä tapauksissa. Kannustinvaikutukset näkyvät pitkässä juoksussa. Direktiivillä ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta Suomen eläkesäätiöihin ja -kassoihin.

Kaksi viisasta miestä maailmanlopun edellä

Palaneen ruudin mustaama lumi lepäsi maassa vuoden ensimmäisen aamun valjetessa. Arjen vuosi 2013 saapui samalla kun Mayakalenterin päivät kävivät vähiin. Vuosi alkoi ryminällä, vaikkei maailmanloppu tullutkaan – ei edes survivalistien tahdonvoimalla. Iso uutinen oli Hesarin eilinen muutos tabloidikokoon, mikä taas on vapahtajan toiseen tulemiseen verrattava happening. TELAmies kiittää tästä ratikkaystävällisestä käyttöliittymästä. Digitaaliseen en vielä taivu.

Toinen yleistä liikehdintää aiheuttanut ilmiö oli maanantaina julkaistu kansainvälinen asiantuntija-arvio Suomen työeläkejärjestelmästä. Eläketurvakeskuksen tilaamana professorit Nicholas Barr (London School of Economics) ja Keith Ambachtsheer (University of Toronto) syväluotasivat työeläkkeitä ja antoivat suosituksia.

Avoimessa keskustelussa nyt puitu itsenäinen arvio on, mistä näkökulmasta hyvänsä, perusteltu ja itse asiassa rohkea läpivalaisu työeläkejärjestelmän perustaan ja kestävyyteen. TELAn kommentti vertailuun löytyy muuten TÄÄLTÄ.

Harvinaista herkkua ja suosituksia

Arvion mukaan järjestelmä on vakaalla pohjalla, mutta väestön vanheneminen ja pidentyvä elinikä tuovat haasteita. Muutoksia esitetään, mutta toisaalta niillä ei katsota olevan kiire, jos ajatellaan vain eläkejärjestelmän tilaa. Monissa EU-maissa asioita ei ole hoidettu yhtä ennakoivasti. Kolmikantainen päätöksenteko sai myös kiitosta, mikä on hieman harvinaisempaa herkkua. Valtarakenteen ansiosta työeläkkeitä on manageroitu pitkäjänteisesti.

Barrin mielestä eläkkeelle siirtymistä pitäisi kuitenkin joustavoittaa (entisestään), jolloin työn asteittainen vähentäminen muodostaisi sillan eläkkeelle. Eläkettä voisi nostaa osissa (25%, 50%, 75%), jolloin vasta lopullinen exit toisi ansaitun 100% eläkepotin. Malli poikkeaisi nykyisestä osa-aikaeläkkeestä mm. kertymien osalta. Suurimmat otsikot keräsi eläkeiän nostoesitys, jossa vanhuuseläkkeen alaikäraja sidottaisiin eliniän kehittymiseen. Komissio on tarjonnut tätä lääkettä Suomelle useaan otteeseen. Maakohtaiset suositukset tosin keskittyivät viime vuonna todellisen eläköitymisen myöhentämiseen. Moni väsyy nyt kesken matkan.

Järjestelmän hallinnointi voitaisiin Ambachtsheerin mukaan hoitaa kustannustehokkaammin. Työeläkesijoituksille pitäisi lisäksi hakea parempaa tuottoa jopa poistamalla vakavaraisuussääntely, joka yksityisaloilla ohjaa sijoitustoimintaa ja riskin ottoa – varsin villi idea. Hänen mielestään otamme myös jakojärjestelmän lisäksi liikaa maariskiä rahastoinnissa, kun varoista 1/3 on sijoitettu kotimaahan. Joku voisi olla sitä mieltä, että otamme Suomi-riskiä jo asuttamalla tätä karua ja arktista maata.   

Näkemykset kehittämistarpeista perustuvat pitkälti vertailuihin eri maiden kesken. Kotimaisen työeläkejärjestelmän yhteismitallisuutta vaikeuttaa kuitenkin se, että vastaavia malleja ei juuri löydy muualta. Kuten professorit ja vertaisarviot tehnyt kolsultti CEM Benchmarking Inc. mainitsevat, työeläkejärjestelmälle ominaisten piirteiden tuomia hyötyjä ja haittoja ei pystytty aina ottamaan huomioon.  

Ehkä merkittävin vakiintunut ominaispiirre on, että sosiaalivakuutukseen kuuluvan ansioeläkkeen hallinnointi on järjestetty hajautetusti yksityisissä eläkeyhtiöissä, jotka ovat yhteisvastuullisia. Lisäksi lakisääteinen työeläke tuo ansioperusteisena pääasiallisen vanhuudenturvan, kun muualla työnantaja- ja ammattialakohtaisilla ratkaisuilla on merkittävä rooli. Poikkeuksellisen laaja kattavuus koko väestön tasolla ja eläke-etuuksien kirjo näkyvät niin ikään kuluissa.

Muun muassa viimeisen laitoksen periaatteen hyötyjä ei myös pystytty vertaamaan. Suomessa se työeläkelaitos, jossa henkilö on vakuutettu ennen eläkkeelle siirtymistä, ottaa eläkehakemuksen vastaan ja maksaa pääsääntöisesti koko eläkkeen. Vakuutetun kannalta simppeliä, mutta verrokkimaissa ei ole vastaavaa. Muualla joudutaan tekemään hakemukset kaikkiin niihin rahastoihin yms. joissa on työuransa aikana ollut jäsenenä. Logistisen ponnistuksen jälkeen eläke tihkuu useista lähteistä.

Koska olemme uniikkeja, originaaleja ja positiivisia friikkejä, aiheuttaa tämä kunnianhimoisten vertailujen tekijöille haasteita myös jatkossa.