Kaksi viisasta miestä maailmanlopun edellä

Palaneen ruudin mustaama lumi lepäsi maassa vuoden ensimmäisen aamun valjetessa. Arjen vuosi 2013 saapui samalla kun Mayakalenterin päivät kävivät vähiin. Vuosi alkoi ryminällä, vaikkei maailmanloppu tullutkaan – ei edes survivalistien tahdonvoimalla. Iso uutinen oli Hesarin eilinen muutos tabloidikokoon, mikä taas on vapahtajan toiseen tulemiseen verrattava happening. TELAmies kiittää tästä ratikkaystävällisestä käyttöliittymästä. Digitaaliseen en vielä taivu.

Toinen yleistä liikehdintää aiheuttanut ilmiö oli maanantaina julkaistu kansainvälinen asiantuntija-arvio Suomen työeläkejärjestelmästä. Eläketurvakeskuksen tilaamana professorit Nicholas Barr (London School of Economics) ja Keith Ambachtsheer (University of Toronto) syväluotasivat työeläkkeitä ja antoivat suosituksia.

Avoimessa keskustelussa nyt puitu itsenäinen arvio on, mistä näkökulmasta hyvänsä, perusteltu ja itse asiassa rohkea läpivalaisu työeläkejärjestelmän perustaan ja kestävyyteen. TELAn kommentti vertailuun löytyy muuten TÄÄLTÄ.

Harvinaista herkkua ja suosituksia

Arvion mukaan järjestelmä on vakaalla pohjalla, mutta väestön vanheneminen ja pidentyvä elinikä tuovat haasteita. Muutoksia esitetään, mutta toisaalta niillä ei katsota olevan kiire, jos ajatellaan vain eläkejärjestelmän tilaa. Monissa EU-maissa asioita ei ole hoidettu yhtä ennakoivasti. Kolmikantainen päätöksenteko sai myös kiitosta, mikä on hieman harvinaisempaa herkkua. Valtarakenteen ansiosta työeläkkeitä on manageroitu pitkäjänteisesti.

Barrin mielestä eläkkeelle siirtymistä pitäisi kuitenkin joustavoittaa (entisestään), jolloin työn asteittainen vähentäminen muodostaisi sillan eläkkeelle. Eläkettä voisi nostaa osissa (25%, 50%, 75%), jolloin vasta lopullinen exit toisi ansaitun 100% eläkepotin. Malli poikkeaisi nykyisestä osa-aikaeläkkeestä mm. kertymien osalta. Suurimmat otsikot keräsi eläkeiän nostoesitys, jossa vanhuuseläkkeen alaikäraja sidottaisiin eliniän kehittymiseen. Komissio on tarjonnut tätä lääkettä Suomelle useaan otteeseen. Maakohtaiset suositukset tosin keskittyivät viime vuonna todellisen eläköitymisen myöhentämiseen. Moni väsyy nyt kesken matkan.

Järjestelmän hallinnointi voitaisiin Ambachtsheerin mukaan hoitaa kustannustehokkaammin. Työeläkesijoituksille pitäisi lisäksi hakea parempaa tuottoa jopa poistamalla vakavaraisuussääntely, joka yksityisaloilla ohjaa sijoitustoimintaa ja riskin ottoa – varsin villi idea. Hänen mielestään otamme myös jakojärjestelmän lisäksi liikaa maariskiä rahastoinnissa, kun varoista 1/3 on sijoitettu kotimaahan. Joku voisi olla sitä mieltä, että otamme Suomi-riskiä jo asuttamalla tätä karua ja arktista maata.   

Näkemykset kehittämistarpeista perustuvat pitkälti vertailuihin eri maiden kesken. Kotimaisen työeläkejärjestelmän yhteismitallisuutta vaikeuttaa kuitenkin se, että vastaavia malleja ei juuri löydy muualta. Kuten professorit ja vertaisarviot tehnyt kolsultti CEM Benchmarking Inc. mainitsevat, työeläkejärjestelmälle ominaisten piirteiden tuomia hyötyjä ja haittoja ei pystytty aina ottamaan huomioon.  

Ehkä merkittävin vakiintunut ominaispiirre on, että sosiaalivakuutukseen kuuluvan ansioeläkkeen hallinnointi on järjestetty hajautetusti yksityisissä eläkeyhtiöissä, jotka ovat yhteisvastuullisia. Lisäksi lakisääteinen työeläke tuo ansioperusteisena pääasiallisen vanhuudenturvan, kun muualla työnantaja- ja ammattialakohtaisilla ratkaisuilla on merkittävä rooli. Poikkeuksellisen laaja kattavuus koko väestön tasolla ja eläke-etuuksien kirjo näkyvät niin ikään kuluissa.

Muun muassa viimeisen laitoksen periaatteen hyötyjä ei myös pystytty vertaamaan. Suomessa se työeläkelaitos, jossa henkilö on vakuutettu ennen eläkkeelle siirtymistä, ottaa eläkehakemuksen vastaan ja maksaa pääsääntöisesti koko eläkkeen. Vakuutetun kannalta simppeliä, mutta verrokkimaissa ei ole vastaavaa. Muualla joudutaan tekemään hakemukset kaikkiin niihin rahastoihin yms. joissa on työuransa aikana ollut jäsenenä. Logistisen ponnistuksen jälkeen eläke tihkuu useista lähteistä.

Koska olemme uniikkeja, originaaleja ja positiivisia friikkejä, aiheuttaa tämä kunnianhimoisten vertailujen tekijöille haasteita myös jatkossa.  

Kaikki tiet vievät Bottaan

Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien "Botta" on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.

Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja "merkityksellinen toinen" työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.

 

                        TyEL tosi-tv:n ensimmäisen tuotantokauden finaali: S01E03

Miltä näyttävät ne seuraavat 50 vuotta?

Tähän kysymykseen haettiin vastauksia Tampereella 17.4., Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5.  Tapahtumat olivat Eläketurvakeskuksen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Työeläkevakuuttajat TELAn yhteinen voimainponnistus, joka toi nuorten näkökulmaa työura- ja eläkekeskusteluun. Jokaisessa kaupungissa järjestettiin paneelikeskustelu, jonka aikana yleisöäkin haastettiin ottamaan kantaa. Paikan päällä kuvatuista videoklipeistä koostetaan vielä "pamfletti" työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmälle.

Panelistit olivat pääasiassa nuoria ja vieläpä pääasiassa paikallisia nuoria. Monet jäpittivät aivan turhaan aiheen näennäistä vakavuutta – ei me lyödä Pentikäisen vakuutusopilla päähän! Ainakaan enää nykyään.

                                                 Kiertue saapus Turkkusse

Onko eturessu puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Pajatso tuskin vielä tyhjeni tällä kiertueella, sillä paneeleissa pohdittiin: pitäisikö pienten ikäluokkien ja opiskelijoiden näkökulmaa saada neuvottelupöytiin lisää? Mietintämyssyyn voisi laittaa mahdollisen osallistumisen tason ja kuulemisen tavat. 

On kuitenkin luontevaa, että maksajat eli työmarkkinaosapuolet ovat lopulta päättävässä asemassa, historiallisista ja periaatteellisista, mutta myös täysin relevanteista käytännön syistä.

Puheet nykyisen päätöksentekotavan johtamisesta sukupolvisotaan ovat lattean kahvin rintamaveteraanien jupinoita. Meillä eläkejärjestelmää on hoivattu ja huollettu. Verrattuna esimerkiksi Välimeren maihin – tai vaikka Britanniaan – jossa kiireellinen huostaanottokaan ei enää auta. Maksujen ja etuuksista saadun hyödyn välisestä suhteesta on jatkossakin pidettävä huolta. 

Aina, kun työeläkkeisiin tehdään muutoksia, on niillä omat vaikutuksensa myös tuleviin eläkeläisiin. Muutama kuukausi sitten solmitussa työurasopimuksessa sovittiin työeläkkeiden rahoituskehikko lähivuosiksi. Työuria pidennettiin noin vuodella. Viimeistään vuonna 2017 astuu voimaan uusi ja uljas eläkeuudistus. Kaikki keinot eli suurpiirteisesti koko "paletti" on käytössä, kun tulevaisuuden eläkealan horisonttia maalataan.

Suomi harmaantuu ja eläkeläisten määrä kasvaa, jonka lisäksi elinikä pitenee. Nuoret tarvitsevat pidempiä työuria kuin heidän vanhempansa saadakseen nykyisen tasoisia työeläkkeitä. Jos työurat eivät pitene, niin elinaikakerroin höylää osan eläkkeestä pois. 

Työelämään siirtyminen viivästyy tällä hetkellä. Meillä on pulaa työstä. Turussa TYY:n puheenjohtaja Jukka Koivisto heitti proosallisesti, että "päätalomaiset" työurat kehdosta hautaan, ehkä jopa saman työnantajan palveluksessa, eivät ole enää tätä päivää. Itse kuvailisin monien vastavalmistuneiden tilannetta jopa "kafkamaiseksi".

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään pidemmistä ja toivottavasti myös laadullisesti paremmista työurista: työeläkemaksu pitää nostaa pitkän aikavälin rahoituksen turvaavalle kestävälle tasolle. Suomen onneksi matkaa sinne ei ole lähimainkaan yhtä paljon kuin eurooppalaisen velkakriisin perintöprinsseillä. Mitä päättäväisemmin tähän pureudutaan, sitä paremmalta tulevien eläkeläisten asema näyttää.  

                         Mikko Kautto ETK:sta lurauttaa Tukilisäjenkan Tampereella

Työeläkeajan lyhyt historia

Hiljaa virtaa Keravanjoki. Esikeväinen sumu saatteli viime perjantaina paikallisjunantuoman matkaan Tikkurilan asemalta. Joen pinnan sulavasta jäästä syntyvä iloinen veden solina nosti mieltä muuten niin harmaassa Vantaan kaupunginosassa. Päämääränä siinsi maamme pedagoginen kolossi eli Tiedekeskus Heureka. Joviaali tieteen alttari, jossa voi tällä hetkellä tutustua vaikka 20X0 - Matka tulevaisuuteen näyttelyyn työeläkejärjestelmän 50-vuotisjuhlan hengessä.

Eläkesielun omaavan TELAmiehen moraalinen tuki, bestis ja lohdun lähde – työeläke – täyttää siis armon vuonna 2012 heinäkuun ensimmäisenä päivänä pyöreitä vuosia. Kultainen keski-ikä on täällä! Sosiaalivakuutuksen ympyrä tuskin sulkeutuu em. päivämäärän jälkeen. Ikävaiheeseen kuuluvia kuumia aaltoja hohkaa nytkin monelta suunnalta, kun kolmikanta vääntää pakettia kasaan työuraneuvotteluissa. 

Eläketurvakeskus järjesti viime perjantaina Heurekassa juuri painosta tullutta työeläkkeiden historiateosta käsittelevän seminaarin: Mitä voimme oppia menneestä? Matti Hannikaisen ja Jussi Vauhkosen monumentaalisen työn tulos on muuten nimetty varsin osuvasti: Ansioiden mukaan. Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala veisteli tilaisuuden aluksi historiikin olevan varsinainen häräntappoase. Opus kieltämättä on aikamoinen tiiliskivi (553 sivua), mutta eihän suurta tarinaa pienempiin kansiin saa mahtumaankaan?

                         Kirjoittaja Matti Hannikainen ja Ilmarisen Jaakko Kiander 

                               pitävät (kirjaimellisesti) järjestelmää pystyssä.

Muutospaineita ja eläkejargonia

Seminaariin oli valittu kolme erilaista tulokulmaa menneisiin vuosiin. Historioitsija Hannikainen vei meidät aikamatkalle, jossa pääsimme aina 1800-luvun syytinkivuosista työeläkejärjestelmän kasvuvuosiin ja lopulta nykyiseen globaalin sopeutumisen aikaan. Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander varoitteli maalaamasta liian synkkiä uhkakuvia työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyydestä: Suomessa kriisitietoisuus talousmyllerryksen keskellä on huipussaan, vaikka emme ole esimerkiksi Kreikan nykytilanteen kaltaisessa alhossa. 

Sanotaan, että se, joka ei tunne historiaa on tuomittu toistamaan sitä. Historia 50 vuoden ajalta on kuitenkin kunniallinen tämän päivän näkökulmasta: työeläkkeelle asetettu tehtävä toteutuu hyvin. Eläketurva on silti aina muuttunut ajan hengen vaatimusten mukana, kuten historiiikista nähdään. Työeläke-etuuksien kivijalkaan, kuten ansiosidonnaisuuteen ja etuusperusteisuuteen ei kuitenkaan ole koskettu. Kerran valitulta tieltä onkin vaikea tehdä radikaaleja syrjähyppyjä. Ilmiölle löytyy hienompikin termi: polkuriippuvuus. Tehdyt järjestelmävalinnat ohjaavat tulevia valinnanmahdollisuuksia. 

Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Teija Sutinen puolestaan puhui median ja työeläkejärjestelmän välisestä suhteesta. Hän valitteli eläkeasioiden yleistä monimutkaisuutta ja sitä, että alan asiantuntijoiden ulkopuolelta tulevia mielipiteitä lyödään joskus "Pentikäisen vakuutusoppaalla" päähän. Sutinen kertoi myös median tiedonvälitystehtävästä ja elinaikakertoimesta, jonka viestimisessä suurelle yleisölle ovat toimittajat yleisesti hänen mielestään epäonnistuneet. Toimittajan vinkkelistä myös uudenlaisen avoimuuden ja toiminnan läpinäkyvyyden vaatimukset koskettavat yhä enemmän myös työeläkealaa – kuten olemme viime viikoina saaneet Helsingin Sanomistakin lukea.

Kuulen aika usein kommentteja työeläkeasioiden monimutkaisuudesta. Alan syvällinen ymmärtäminen vaatiikin monen asiakokonaisuuden hallintaa. Paljon on myös merkitystä sillä, miten puhutaan. Joskus menneinä vuosina eläkeasiantuntijoiden kielenkäytön koukeroisuutta on verrattu munkkilatinaan tai muinaiskreikkaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa – eläkeslangi on paljon vaikeaselkoisempaa. Tässäkin on viime vuosina tapahtunut huomattavaa edistystä.

Kansalaisten mahdollisuudet saada tietoa työeläkejärjestelmän toiminnasta tai omista eläkkeistään ovat parantuneet huimasti. Tänä päivänä tietoverkot pullistelevat eläkeinformaatiota! Työeläkejärjestelmän ja verkon käyttäjien tuottamaa materiaalia. Lähdekritiikkiä voi harjoittaa kummassakin tapauksessa, jos siltä tuntuu. Tämän vuoden aikana suomalaiset saavat myös ensimmäiset koko työuran käsittävät työeläkeotteet. Jokainen meistä voi koska tahansa tarkastaa omat tietonsa nettipalvelun kautta.