Työeläkejärjestelmä on puuma

                                 Toimitusjohtajat trapetsilla 50 vuoden kunniaksi


Kun ihminen täyttää vuosia, kyseessä on aina karmea tragedia. Jokainen meistä koittaa onnittelujen ristitulessa aina ottaa ilmeen, joka kertoisi iloisesta ja huolettomasta suhtautumisesta vanhenemiseen. Siihen vääjäämättömään: "älä kysy kenelle kellot soivat, sillä ne soivat meille kaikille".

Kun instituutio täyttää pyöreitä vuosia, kyseessä on aina ylitsepääsemättömän riemun juhla. Se toimii sittenkin! Tätä onnistumisen iloa sain todistaa viime tiistaina Vantaan ja Suomen pedagogisen internointikeskus Heurekan käytävillä, kun työeläkejärjestelmän mittariin kilahti 50 vakuuttavaa vuotta.

Itse synnytyksen lisäksi ensimmäiset vuodet 60-luvulla olivat vastasyntyneelle traumaattisia. Niin kuin monesti käy, ympäristön ja jopa vanhempien odotukset olivat suuria. Työeläketurvaan niitä ladattiin täyslaidallinen. Syystäkin, sillä ennen ansioeläkettä vanhuus oli usein synonyymi köyhyydelle. Jos nyt ei aivan "puolet petäjäistä" ollut nisun jatkeena, niin aika lähellä oltiin. 

Seuraavina vuosina työeläkelait laajenivat koskemaan käytännöllisesti katsoen jokaista suomalaista ja eläkkeitten tasoa parannettiin. Kypsäksi järjestelmää on voinut sanoa vasta viime vuosina, kun ansioeläkettä on ehtinyt kertyä lähes koko työuran mitalta. Valkoisesta jauhosta leivotun nisun keskelle on ilmestynyt hillosilmä. Työeläkkeet säilyttävät työssä hankittua kulutustasoa.

Työeläkejärjestelmä on nyt puumaiässä! Termillähän on viime vuosina kuvailtu keski-ikäisiä naisia, jotka ovat viehtyneet nuorempiin miehiin. Suomalainen työeläkemallikin on ollut – ja on edelleen – kiinnostunut nuorista, vaikka rahoitus ei perustukaan sukupuolisopimukseen vaan sukupolvisopimukseen. Jokainen meistä on vuorollaan maksajana ja saajana. Kaiken ikäisten pitää voida luottaa tähän diiliin myös tulevaisuudessa.

Työeläkkeiden historia on noudattanut muutoksen logiikkaa. Tätä korostettiin monissa juhlaillan puheenvuoroissa. Työeläkejärjestelmä ei ole koskaan ollut eristäytynyt saareke. Se on alusta asti rakentanut siltoja ympäröivään yhteiskuntaan ja oikaissut itsensä vastaamaan mm. työelämässä tapahtuneita muutoksia. Lamauttavasta 90-luvusta lähtien työeläkkeitä on sopeutettu reunaehtoja vastaavaksi. Eläkemalli sisältää myös automaattisia vakauttajia tietoisesti tehtävien valintojen lisäksi. 

Sanotaan, että "tulevaisuus kuuluu niille, jotka valmistuvat siihen tänään". Koska työeläkejärjestelmä on kisaillut jo pitkään "kestävyyslajien" parissa, on se myös varsin näpsäkässä kunnossa viisikymppiseksi. Tämä on hyvä muistaa, kun kuumat aallot hohkaavat päälle viimeistään vuonna 2017, kun uusi uljas työeläkeuudistus näkee päivän valon. 

Kaikki tiet vievät Bottaan

Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien "Botta" on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.

Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja "merkityksellinen toinen" työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.

 

                        TyEL tosi-tv:n ensimmäisen tuotantokauden finaali: S01E03

Miltä näyttävät ne seuraavat 50 vuotta?

Tähän kysymykseen haettiin vastauksia Tampereella 17.4., Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5.  Tapahtumat olivat Eläketurvakeskuksen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Työeläkevakuuttajat TELAn yhteinen voimainponnistus, joka toi nuorten näkökulmaa työura- ja eläkekeskusteluun. Jokaisessa kaupungissa järjestettiin paneelikeskustelu, jonka aikana yleisöäkin haastettiin ottamaan kantaa. Paikan päällä kuvatuista videoklipeistä koostetaan vielä "pamfletti" työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmälle.

Panelistit olivat pääasiassa nuoria ja vieläpä pääasiassa paikallisia nuoria. Monet jäpittivät aivan turhaan aiheen näennäistä vakavuutta – ei me lyödä Pentikäisen vakuutusopilla päähän! Ainakaan enää nykyään.

                                                 Kiertue saapus Turkkusse

Onko eturessu puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Pajatso tuskin vielä tyhjeni tällä kiertueella, sillä paneeleissa pohdittiin: pitäisikö pienten ikäluokkien ja opiskelijoiden näkökulmaa saada neuvottelupöytiin lisää? Mietintämyssyyn voisi laittaa mahdollisen osallistumisen tason ja kuulemisen tavat. 

On kuitenkin luontevaa, että maksajat eli työmarkkinaosapuolet ovat lopulta päättävässä asemassa, historiallisista ja periaatteellisista, mutta myös täysin relevanteista käytännön syistä.

Puheet nykyisen päätöksentekotavan johtamisesta sukupolvisotaan ovat lattean kahvin rintamaveteraanien jupinoita. Meillä eläkejärjestelmää on hoivattu ja huollettu. Verrattuna esimerkiksi Välimeren maihin – tai vaikka Britanniaan – jossa kiireellinen huostaanottokaan ei enää auta. Maksujen ja etuuksista saadun hyödyn välisestä suhteesta on jatkossakin pidettävä huolta. 

Aina, kun työeläkkeisiin tehdään muutoksia, on niillä omat vaikutuksensa myös tuleviin eläkeläisiin. Muutama kuukausi sitten solmitussa työurasopimuksessa sovittiin työeläkkeiden rahoituskehikko lähivuosiksi. Työuria pidennettiin noin vuodella. Viimeistään vuonna 2017 astuu voimaan uusi ja uljas eläkeuudistus. Kaikki keinot eli suurpiirteisesti koko "paletti" on käytössä, kun tulevaisuuden eläkealan horisonttia maalataan.

Suomi harmaantuu ja eläkeläisten määrä kasvaa, jonka lisäksi elinikä pitenee. Nuoret tarvitsevat pidempiä työuria kuin heidän vanhempansa saadakseen nykyisen tasoisia työeläkkeitä. Jos työurat eivät pitene, niin elinaikakerroin höylää osan eläkkeestä pois. 

Työelämään siirtyminen viivästyy tällä hetkellä. Meillä on pulaa työstä. Turussa TYY:n puheenjohtaja Jukka Koivisto heitti proosallisesti, että "päätalomaiset" työurat kehdosta hautaan, ehkä jopa saman työnantajan palveluksessa, eivät ole enää tätä päivää. Itse kuvailisin monien vastavalmistuneiden tilannetta jopa "kafkamaiseksi".

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään pidemmistä ja toivottavasti myös laadullisesti paremmista työurista: työeläkemaksu pitää nostaa pitkän aikavälin rahoituksen turvaavalle kestävälle tasolle. Suomen onneksi matkaa sinne ei ole lähimainkaan yhtä paljon kuin eurooppalaisen velkakriisin perintöprinsseillä. Mitä päättäväisemmin tähän pureudutaan, sitä paremmalta tulevien eläkeläisten asema näyttää.  

                         Mikko Kautto ETK:sta lurauttaa Tukilisäjenkan Tampereella

Kaikki maailman visionäärit - liittykää yhteen!

Vappu, suomalaisen työn juhla, ylioppilaiden tajunnan laajennus, työläisten marssiharjoitus, kevään alkusoitto ja pakanallinen hedelmällisyyden fiesta. Tämä maanantaipäivä toimii peilinä meille kaikille; juhlistuksen pohjavire ja etukeno riippuu siitä kuka peiliin katsoo. Jokainen löytää jotain omaa suomalaisesta vapusta. TELAmies syleilee koko Valpurin nimipäivän ideaa holistisesti (ei pidä sotkea väkijuomiin). 

Vappu on osiensa summa. On aika vaikeaa poimia rusinoita simasta ja asettaa yksi tapa juhlia muita korkeammalle. Toisaalta työ ei kuitenkaan ole turhaan etuliitteenä sanassa: työeläke. Työeläkejärjestelmän väriä tunnustaessa askel on vapaa ja silmä kirkas. Uskovaisten tippaleivät ovat yhteisiä.

Viime perjantaina järjestettiin Visionääri - Duuni 20X0 -kilpailun loppukaronkka Tiedekeskus Heurekassa. Ajatuksena oli saada koululaiset (yläkoulut ja lukiot) miettimään tulevaisuuden työtä, mutta myös sitä miten seuraavat 50 vuotta muokkaavat eläkedesignia. Työeläkkeen kivijalka on pysynyt 50 vuotta samana, mutta pienempiä remontteja on kyllä tehty ahkerasti. TELA ja Eläketurvakeskus edustivat yhdessä alaa Visionääri-kilpailun ideoinnissa sekä loppuraadissa.

Nälkäpelejä, superintelligenssiä ja vapaakirkkolaista työetiikkaa

Myönnetään, aihe oli vaikea. Kilpailuvastauksia ei saatu aivan yhtä suuria määriä kuin edellisinä vuosina, mutta raadin palkitsemat työt olivat erittäin kovatasoisia ja oppilaat lahjakkaita. Lisäksi voittajille ja kunniamaininnan saaneille järjestettiin workshop-tyyppinen aamupäivä Heurekassa. Pyöritin "entä sitten" -pöytää, jossa pohdittiin vapaa-ajan ja työn suhdettä sekä työuran jälkeistä etappia: eläkeaikaa. "So what" -henkeä ei ollut ilmassa!

Olin syvästi vaikuttunut siitä, kuinka fiksuja ja kypsiä kansakuntamme toivoja liipotti Heurekassa pöydästä toiseen meidän aikuisten hämmästykseksi. Lieneekö Flynn-efekti vaikuttanut siihen, että pojasta on polvi parantunut. Omien muistikuvien mukaan yläasteella eivät mielenkiinnon kohteet – ainakaan TELAmiehellä – liittyneet kirurgin opintojen yksityiskohtiin, Heideggerin filosofiaan tai oman taidenäyttelyn järjestelyihin.

Kilpailuvastauksista näkyi, että nuoret miettivät työelämää synkkien tulevaisuudenkuvien aikana. Tämän tyyppisistä kilpailuista löytyy yleensä sisäänrakennettuna ajatus nuorten visioiden toiveikkuudesta. Todellisuus on toisenlainen. Toisaalta töissä näkyi vahva työn merkityksen korostuminen talouden myllerryksessä. Luterilainen työetiikka ei ole tämän perusteella katoavaa kansanperinnettä. Työn arvostusta löytyi jopa siinä määrin, että Matti Apunenkin voi taputtaa käsiä yhteen ja lyödä vielä jalalla tahtia.

Sitoutuminen työhön ei tulevaisuudessa liity välttämättä yhteen vakinaiseen työnantajaan. Jotkut vannoivat urakkatyön ja projektitalouden nimeen. Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön pidettiin tärkeinä. Tehdyllä työllä pitää olla myös jokin muu merkitys kuin palkan ansaitseminen. Tämähän kuulostaa jo vapaakirkkolaiselta työetiikalta. 

Oppilailla oli vielä aika tavalla matkaa eläkeikään ja aihealue monille vieras. Nuorilla on aina intressinsä myös työeläkkeissä, joka nousee mm. niiden rahoitustavasta. Perjantain pöytäkeskusteluissa kaivattiin eläkkeisiinkin yksilöllisyyttä ja joustavuutta. Nämä toiveet toteutuvat jo nyt aika hyvin: eläkeikä on joustava (63–68) ja eläkeajan toimeentulo riippuu itse tehdystä työstä. Saa nähdä, mitä toiveita Visionääri-kilpailun nuorilla on, kun he siirtyvät aikanaan työelämään?

TELAmies toivoo kaikille lämpimiä kelejä, kylmiä skumppalaseja ja erittäin hienoa vappua!