TELAmiehen tipsi #6: kahvipannun lämmössä

Lupailin lokakuun loppuun mennessä lisävalaistusta Karoliinan Kahvimylly -nimisestä tienvarsikahvilasta Joutsassa. TELAmiehen tipsiluokitus napsahtaa kuitenkin vasta nyt. Ei siis valitettavasti yhtä nopeasti kuin varsinaissuomalainen ruokosokeri sulaa pahvikupposeen Kulta-Mokkaa Veijon Esson baarissa.

Auton aineenvaihduntaa Kahvimyllyssä ei voi vahvistaa, mutta kuljettajan tankkaus luonnistuu. Tarjontaan kuuluu ns. perinteistä kahvilasortimenttiä. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat mehevät kakkulieriöt, joiden kokoluokka painii monia kuppiloita raskaammassa sarjassa. Annostelu tapahtuu luultavasti muurarin lastalla – vaikuttava ilmestys. Laadustakaan ei löydy moitteen sijaa.

Keskellä paussipaikan pihaa möllöttää valtava vanhaa kahvilaestetiikkaa edustava kuparipannu. Tästä oli oikein valokuvakin, mutta oma Nokian E75 työkännykkäni lakkoilee taas – toisaalta lakkosyksyhän on nyt käsillä. 

Jyväskylän suunnasta tultaessa (E75) tienvarressa majakan virkaa hoitava kahvipannu osoittaa tien. Toisesta suunnasta minä en ainakaan löytänyt reittiä Kahvimyllyn lämpöön. Destia on myös motittanut sen tietöillään ihailtavan tehokkaasti pienen matkan teon päähän. Matka kannattaa kuitenkin tehdä, jos "tauko paikalla" huuto kaikuu päässä. Myös matkailulehti Mondo näytti tapetoineen paikan ulko-oven suositustarroillaan.

TELAmiehen tipsi #5: piparkakkutaloa nakertamassa

                             Hämäläinen piparkakkutalo: vain kuorrutus puuttuu

Hämeenlinnan ydinkeskustassa aivan torin laidalla sijaitsevaa Ev. lut. keskusta vastapäätä odottaa nälkäistä pitkämatkalaista pieni ja sympaattinen Ravintola Piparkakkutalo. Yli satavuotias jugend-romantiikkaa huokuva talo on saanut nimensä piparkakkutaloa muistuttuvasta rakenteista ja laudoituksesta. 

Paikka on kuulemma ollut purku-uhan kohteena 70-luvulla, jolloin maahamme tulvi tietoa itäsaksalaisen arkkitehtuurin saavutuksista. Paljonko betonia mahtuu derkkukuutioon? Tämä aalto yhdistettynä vimmaiseen uudisraivaajahenkeen pyyhki pois monia Piparkakkutalon kaltaisia helmiä. Onneksi talo ei sijainnut Turussa, jossa sen seinät olisi revitty nurin jo aikaa sitten. 

Kuten olen aikaisemmissakin tipseissä todennut, eräs aakkosten alkupäätä nimessään lainaava "huolto"asemaketju ei kuulu TELAmiehen varsinaisiin suosikkeihin. Vaihtoehtoiset ravinnon tankkauspisteet ovat siis jatkuvassa haussa. Piparkakkutalon muonitus on tipsimaininnan arvoinen.

Lounaslistalta löytyy perinteistä kotiruokaa, johon illallistarjontakin osittain nojaa. Erityisesti mieleen jää aina sesongin mukaisesti laadukkaista kotimaisista raaka-aineista valmistettu ruoka. Bonuskorttia on turha heilutella laskua maksettaessa, mutta samalla voi myös unohtaa einekset ja puolivalmisteet

TELAmiehen Tipsi #4: Saaristolaista alkemiaa ja buffalon metsästystä

                   Verkanissa tarjotaan härkää myös luonnollisessa koossa 

Korppoon vierasvenesataman sydän on Ravintola Buffalo. Tai paremminkin Länsi-Turunmaan "korpporaation" – Parainen, Korppoo, Nauvo, Houtskar, Iniö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tästä syntyykin yleensä seuraava ongelma, kun kuntaliitosten väännöt on saatu loppuun. Länsi-Turunmaalla on Suomi-laivan suuntiman lisäksi etsitty kuntasiitokselle uutta nimeä kansanäänestyksessä. Uudesta tai uusvanhasta nimestä äänestämässä kävi karvan verran enemmän populaa kuin eduskuntavaaleissa. Taloudesta voidaan kyllä sopia, mutta paikallisindentiteetistä on hankala tinkiä.

Ravintola Buffaloon on kertynyt roppakaupalla tietoa edesmenneen turkulaisen Pinellan Ribs -ravitsemusliikkeen kalmistosta. Tipsilistalle olisi muuten voinut lisätä myös nykyisen Pinellan, joka tosin painottuu enemmän fine-dine-puolelle samppakaljabaareineen. TELAmies ei hifistele. 

Buffaloa mä metsästän, tahdon saada suuren... Mitä salaista tietoa länsisuomalainen cross-over kulinaristinen sivistys sitten Buffalossa vaalii? Kyseessä on rimpsuluiden eli ribsien eli possunkylkiluiden herauttava maustekastike. Yrttipuurtarhan loistokkuutta makeantulisessa hunnussa. Oikeastaan kyse on saaristolaisesta alkemiasta. 

Paikan slogan on: parasta lihaa luissa. Itse näen asian niin, että vakaana tarkoituksena on poistaa liha mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti luista. Satunnaisesti järjestetyissä buffet-bakkanaaleissa voi testata kuinka korkean Verkanin kaltevan tornin luista saa kasattua lautaselle.

Tipsit #1 #2 #3

TELAmiehen tipsi #3: Nokian takana, Åminnen fasaania

Kun matkatyötä tekevälle taatusti tutuksi tullut "huolto"asemien wieninleike-dieetti kyllästyttää ja lääkärisetä määrää säveltämään elintavat niin sanotusti uuteen sävellajiin, on jälleen aika heittää ilmoille uusi TELAmiehen tipsi. Kaikkien pitkämatkalaisten ikioman lounaskuiskaajan suosittelulista on edennyt jo kolmanteen ravitsemusliikkeeseen (tipsit #1 ja #2). 

Aivan Salon rautatieaseman vieressä sijaitseva Seurahuone on kuin valo yössä kaupunkikuvaan laajalti levinneen kebab-imperiumin keskellä. Eteläisen Salon suunnalle eksyttäessä TELAmies saattaa tosin hairahtua Perniön Kebab -perheyritykseen, joka valittiin Radio Novan äänestyksessä myös Suomen parhaaksi kebab-luolaksi – yritystä ainakin löytyy.   

Salon Seurahuoneen paikallinen erikoisuus on tarjota antiikkisten mustaruutiluodikkojen harventamaa Åminnen kartanon fasaanikantaa, joka on tunnettu toiselta nimeltään hieman harhaanjohtavasti Joensuun kartanona Halikossa. Itse asiassa vuoden 2009 kuntaruletti osoitti sille uuden kodin Suur-Salosta. Kuin luonnonlain voimalla, Salo on imaissut hellään huomaansa monta lähikiertolaista: Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Perttelin, Suomusjärven ja Särkisalon.

Viime visiitillä viereisillä pöydillä ravintolan klassisen menun antimista nautti iso joukko kaupungin suurimman työnantajan Nokian insinöörejä. Vaikka Salon tehdas väistikin lopettamishuhuilut ja Elopin toimitusjohtajakauden ensimmäisen aallon, on kunnan isillä, äideillä ja pikkuserkuillakin luovimista yhteisöverotulojen romahtaessa tänä vuonna. Määräytymisperusteiden johdosta viime vuosi on tähän mennessä ollut kaikkein lihavin yhteisöverotulovuosi Salon historiassa. 

 

                                                    Kolea kevät päivä
                        ja poikkeuksellisesti seuraton Seurahuoneen terassi.

TELAmiehen tipsi #2: sushirajan tuolla puolen

                        Oulun kauppahallin herkut ovat maistuneet toripoliisillekin?

TELAmies ryhtyy jo toisen kerran pitkänmatkalaisten vinkkimieheksi ja paljastaa ainakin  Suomen pohjoisimman sushiravintolan sijainnin. Pohjoisnapaa lähin sijaitsee Norjanmeren rantatörmäillä Tromssassa. Nipponin herkkujen tie Itä-Aasiasta Merenkurkun perukoille on mutkitellut matkalla jonkin verran, sillä tämä satoja vuosia vanha ruokalaji rantautui Oulun aluevesille 2000-luvun alussa. 

Toripoliisin valvovan silmän alla TOMO sushibar on löytänyt kodin Oulun kauppahallista. Kaupungin virallisen maskotin keskivartalon jykevyydestä päätellen sushi olisi aikanaan maistunut myös toripoliisin mallina toimineelle lainsäädösten sekä "kunnollisen kalorimäärän" horjumattomalle valvojalle. Paikallista eksotiikkaa edustaa TOMOn makirullien täytteistä löytyvä savuporo.

Sokeriaddiktin tunnustuksia

Viime visiitillä TELAmiehen kohtalona oli jäädä Ouluun hieman suunniteltua pidemmäksi ajaksi lentojen peruunnuttua. Kylmähköt terveiset Blue1:n puhelinpalveluun Viroon. Kahvilat tulivat tutuksi. Rotuaaria mittaillessa kannattaakin poiketa Cafe Biskettiin, jossa viskin ja suklaakakun syntinen allianssi lievittää makean nälkää.

                                           Sushia oululaisella otteella: TOMO