Numerologiaa ja kovaa dataa Brysselistä

                                                  "Pic and it DID happen"       

  
Tiedätte varmaan sen tunnelman, kun asiat lähtevät luisumaan pieleen. Sen hetkellisen selkeyden tilan, jossa tiedostaa siitä hetkestä eteenpäin elämän vaikeutuvan. Siinä se osui näkökenttään hotellinhuoneen oven vieressä: Ilmestyskirjan pedonluku, siihen "mustempaan metalliliittoon" kuuluvien henkilötunniste ja minun huoneeni 666. 

Omassa maailmanjärjestyksessäni numeroilla ei ole muuta merkitystä kuin asema matematiikan rakennuspalikoina, joten en viittaa numerologiaan. Brysseli nyt vaan oli edellisviikolla kuhiseva eurokraattien, valtionpäämiesten ja virkavallan mehiläispesä, kun huippukokouksessa neuvoteltiin EU:n lähivuosien rahoituskuvioista. Joten mikä olikaan sen sopivampaa, kun TELAmies saapuu Brysseliin...

Yhteisymmärrys rahoituksesta syntyi – eikä synnytystä täytynyt edes käynnistää luonnottomasti. Menot vähenivät edelliseen kauteen nähden, mikä oli historiallista. Nyt pitäisi vielä muistaa mitä esimerkiksi tarkoittikaan budjetin eurosyöppö "älykäs ja osallistava kasvu"?  

Istuin muuten lopulta Brysselin liikenneruuhkassa (lue kaaoksessa) samaan aikaan, kun paluulentoni saavutti jo Suomineidon helmaa.

"Two-Pack" tulee, oletko valmis?

Osallistuin itsekin samaan aikaan huippukokouksen kanssa kokoustalouden pyörittämiseen, joskin astetta pienimuotoisempaan tapaamiseen työmarkkinaosapuolten hallinnoimien eläkejärjestelmien kattojärjestö AEIP:n katon alla. Olimme saaneet komission edustajan paikalle kertomaan taloussääntelyn seuraavasta askeleesta EU:ssa.

Six-pack säädöskokoelma ja Finanssipoliittinen sopimus vahvistivat vuoden 2013 alusta lukien vanhaa vakaus- ja kasvusopimusta. Ne määrittelivät uudet tiukemmat kehykset koko julkiselle taloudelle ja esittelivät painavampia korjausmekanismeja sekä sanktioita. Uudella sääntelyllä on rajapinta myös suomalaiseen työeläkejärjestelmään. Seuraavana tulee Two-pack -säädös! Mistä näitä muuten oikein tulee? Rap-artistien hylkäämät alteregot otetaan käyttöön lainsäädännön lempiniminä.

Tätä juttua kirjoittaessani komissio ja parlamentti tekivät diilin seuraavasta kiristyvän taloussääntelyn vaiheesta. Suunnitellun Two-packin kantavana ajatuksena on, että kaikkien EU-maiden kansalliset budjettisuunnitelmat tulisi toimittaa vuosittain (lokakuussa) komissiolle tarkastettavaksi Silloin tsekataan ovatko ne linjassa sovittujen talouskurivaatimusten kanssa.

Kansallisten budjettien valvonta lisääntyy jatkossa myös niillä, jotka eivät ole talouskurimuksessa. Toisaalta kun Suomi ja muutama harva maa otetaan pois laskuista, niin ketkäpä eivät olisi ongelmissa jo sovitun kanssa? Puututaanko Two-packissa sitten eduskunnan budjettivaltaan? No, komissio vain konsultoi, ei siis käske, mutta se saattaa myös suosittaa, mitä pitäisi tehdä, jotta vakavista taloudellisista ongelmista päästään kestävälle uralle. Niiden painoarvo kasvaa talousvaikeuksissa. Budjettisuunnitelmat nivoutuvat eurooppalaisen lukukauden jatkoksi – eräänlaiseksi syystentiksi.

Parlamentti on kiinnittänyt prosessissa huomiota siihen, miten suosituksia ja julkisen talouden sopeutusta tultaisiin jatkossa tekemään. Ideana on estää talouskasvulle (myös koulutus ja terveydenhuolto) haitallisten leikkausten tekeminen vain, jotta talouskriteerit saavutettaisiin. Myös komission valvontaoikeuksien valvonnasta on puhuttu. Lisäksi Two-pack -diilin yhteyteen on koplattu eräänlaisen asiantuntijaryhmän perustaminen, joka selvittäisi jäsenvaltioiden siirtymistä osittaiseen yhteisvastuuseen valtion velan suhteen. 

Nyt tehdyn sopimyuksen sisällön lopullinen muotoilu vahvistuu jo maaliskuun aikana. Kaikkea ei vielä tiedetä. Toivottavasti tästä kaikesta käydään myös Suomessa aktiivista yhteiskunnallista keskustelua – vähintään yhtä voimallista kuin viime päivinä on käyty mehiläisille vaarallisista kasvinsuojeluaineista.

EU:n eläkkeiden valkopesu

                                  TELAmies ja kadonneen valiokunnan metsästys

"Se tuntuu ilmassa, se tuntuu ruumiissa, 

se on tää paniikin tunne, paniikin tunne, ja se tulee joka kevät".

                                                             K. Röyhkä

Siltä tuntui, kun katselin viime viikon keskiviikkona eduskuntatalon portailta Töölönlahden monumentaalikeskustan suuntaan. Rakeet tästä vielä puuttuivat – säästetään ne keväämmälle. Viime kesä tuntuu täällä Euroopan Unionin arktisilla rajaseuduilla unohtuneelta muistolta. Paniikkihan siinä iskee, kun uutiskuvien mukaan Keski-Eurooppalaisten suurkaupunkien kaduilla – ja jopa Tukholmassa – promeneerataan jo huolettomasti keveissä ja pastellin värisissä pikkutakeissa. Meillä jäät lähtivät juuri.

Ok, ilmassa oli myös hieman korkeajännitystä, koska olin kuultavana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa liittyen EU:n komission julkaisemaan valkoiseen kirjaan eläkkeistä. Uudet työtehtävät saavat pikkuhiljaa muotoa ja hahmoa. Eka kerta on aina eka kerta. TELAmies ei spennaa eikä puntti tavallisesti tutise, mutta kansanedustuslaitoksessa on tiettyä arvovaltaista hohtoa. 

Ensin piti suunnistaa oikeaan paikkaan tässä J. S. Sirénin piirtämässä parlamentarismin monoliitissa. Valiokunnat löytyivät neljännestä kerroksesta. Eduskunnan korkeat huoneet ja laveat käytävät voivat myös aiheuttaa heikompi hermoisille agorafobiaa.  Päivittäin niillä liipottavien kansanedustajien hommaan ei taida torikammoisista olla – monessakin mielessä.

Valkoinen kirja eläkkeistä – minne menet eurooppalainen eläkepolitiikka? 

Komissio julkaisee vihreän kirjan, kun se haluaa nostaa keskusteluun jonkun  tietyn ongelman, ja nähdäkseen ovatko muutkin samaa mieltä ongelman olemassaolosta. Halutaan tietää, mitä sille pitäisi tehdä asianosaisten tai ylipäänsä kenen tahansa asiasta kiinnostuneiden mielestä. Komission valkoisessa kirjassa konsultaation pohjalta luodaan toimenpideohjelma ongelman ratkaisemiseksi.

Noin kolme kuukautta sitten käynnistyi eurooppalaisen eläkepyykin valkopesu: komissio julkaisi 16.2 valkoisen kirjan eläkkeistä, joka tähtää riittäviin, turvattuihin ja kestäviin eläkejärjestelmiin Euroopassa. Maistiaisia saatiin jo viime vuoden lopulla "vuodetusta" ei-virallisesta versiosta. Viesti pysyi lopullisessa julkaisussa täysin samana: miten eläkkeet turvataan, kun väestö kaikissa jäsenvaltioissa vanhenee ja valtiot kärvistelevät talouskriisissä? TELA esitti oman näkemyksensä asiasta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 

Kun valkoiseen kirjaan tutustuu, niin huomaa, että pyykinpesu on suoritettu aika "kovassa vedessä" ja käytetty huuhteluaine on jättänyt myös ikävän näköisiä rantuja lopputulokseen. Sitä kuuluisaa kirkkaan puhdasta lopputulosta ei syntynyt. Liekö kyse ollut myös väärästä pyykinpesuaineesta? Marttaliittokin korostaa oikean pyykinpesuaineen tärkeää valintaa.

Valkoisessa kirjassa on kaksi pääteemaa: työn ja pidentyvän elinajan yhteensovittaminen sekä lisäeläkkeiden edistäminen. Suomelle on jo aiemmin suositeltu eliniän ja eläkeiän linkittämistä toisiinsa: jos elinikä pitenee, niin eläkeiän tulee nousta samalla. Työeläkkeen tason osalta tämä yhteys on jo nyt olemassa (elinaikakerroin), mutta eläkeiän kohdalla ei. Ongelma onkin siinä, että liian harvat jaksavat työssä eläkeikään asti. Suomessa työuria on tarkoitus pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Tämän tyyppistä painotusta paperissa ei ole. 

Komissio haluaa myös siirtää vastuuta eläkeajan toimeentulosta kansalaisille itselleen. Logiikka on sen tyyppinen, että esimerkiksi heikosti työmarkkinoille integroituneiden kansalaisten eläkeajan toimeentulo pitää turvata yksityisellä säästämisellä. Aika monet valkoista kirjaa kommentoineet tahot ovat tuoneet esiin tämän tyyppisen ajattelun heikkoudet: velkakriisin runtelemassa Euroopassa ihmisten mahdollisuudet säästää itse omaa eläkettään ovat vähentyneet – entisestään.

Lisäeläkkeiden edistämiseen sisältyy myös uudistuksia, jotka koskisivat II pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä eli ammattiala- tai työnantajakohtaisia eläkejärjestelyitä. Suomessa ei juurikaan ole näitä eläkejärjestelyjä. Nykyinen lisäeläkerahastodirektiivi (IORP) ei koske suomalaista lakisääteistä I pilarin työeläkejärjestelmää – Suomen tarkoituksena on myös pitää asia näin jatkossakin! Toisaalta esim. uudet vakavaraisuussäännökset koskisivat meillä mm. ryhmäeläkevakuutuksia hoitavia eläkesäätiöitä ja -kassoja, joiden koko toiminta on uhattuna, jos byrokraattisesti raskaat uudet säännökset realisoituvat. Eläke-ekosysteemin monimuotoisuus kärsisi tuolloin.

Mitä hyvää valkoisessa paperissa sitten on? Etsivä löytää... Eläkejärjestelmiä ei ole kaikissa maissa hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa. Väestön vanhenemiseen ei ole monissa isoissa jäsenvaltioissa varauduttu kovinkaan hyvin. Myös tapa vakuuttaa ihmiset vanhuutta ja työkyvyn menetystä varten vaihtelee maittain. Hienoa on, että eläkkeitä tarkastellaan myös niiden tuoman toimeentulon kannalta – pelkän rahoituksen sijaan. Toisaalta eläkkeet kuuluvat sosiaaliturvan kovaan ytimeen ja siten jäsenvaltioiden oman toimivallan piiriin. EU:n yhteinen eläkepolitiikka on hapatusta. 

Komissio on tarkastellut erilaisia strategioita, joilla valkoisen kirjan tavoitteisiin päästäisiin. Eläkepolitiikan täydelliseen harmonisointiin ei uskota. Tai paremminkin: uskoa löytyy, mutta niin löytyy vielä realismiakin. Luulen, että yritystä ei kuitenkaan jatkossa puutu. Lisäksi EU:n tiukentuva talouskoordinaatio asettaa omalta osaltaan raamit koko julkisen talouden liikkumavaralle.