EU:n eläkkeiden valkopesu

                                  TELAmies ja kadonneen valiokunnan metsästys

"Se tuntuu ilmassa, se tuntuu ruumiissa, 

se on tää paniikin tunne, paniikin tunne, ja se tulee joka kevät".

                                                             K. Röyhkä

Siltä tuntui, kun katselin viime viikon keskiviikkona eduskuntatalon portailta Töölönlahden monumentaalikeskustan suuntaan. Rakeet tästä vielä puuttuivat – säästetään ne keväämmälle. Viime kesä tuntuu täällä Euroopan Unionin arktisilla rajaseuduilla unohtuneelta muistolta. Paniikkihan siinä iskee, kun uutiskuvien mukaan Keski-Eurooppalaisten suurkaupunkien kaduilla – ja jopa Tukholmassa – promeneerataan jo huolettomasti keveissä ja pastellin värisissä pikkutakeissa. Meillä jäät lähtivät juuri.

Ok, ilmassa oli myös hieman korkeajännitystä, koska olin kuultavana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa liittyen EU:n komission julkaisemaan valkoiseen kirjaan eläkkeistä. Uudet työtehtävät saavat pikkuhiljaa muotoa ja hahmoa. Eka kerta on aina eka kerta. TELAmies ei spennaa eikä puntti tavallisesti tutise, mutta kansanedustuslaitoksessa on tiettyä arvovaltaista hohtoa. 

Ensin piti suunnistaa oikeaan paikkaan tässä J. S. Sirénin piirtämässä parlamentarismin monoliitissa. Valiokunnat löytyivät neljännestä kerroksesta. Eduskunnan korkeat huoneet ja laveat käytävät voivat myös aiheuttaa heikompi hermoisille agorafobiaa.  Päivittäin niillä liipottavien kansanedustajien hommaan ei taida torikammoisista olla – monessakin mielessä.

Valkoinen kirja eläkkeistä – minne menet eurooppalainen eläkepolitiikka? 

Komissio julkaisee vihreän kirjan, kun se haluaa nostaa keskusteluun jonkun  tietyn ongelman, ja nähdäkseen ovatko muutkin samaa mieltä ongelman olemassaolosta. Halutaan tietää, mitä sille pitäisi tehdä asianosaisten tai ylipäänsä kenen tahansa asiasta kiinnostuneiden mielestä. Komission valkoisessa kirjassa konsultaation pohjalta luodaan toimenpideohjelma ongelman ratkaisemiseksi.

Noin kolme kuukautta sitten käynnistyi eurooppalaisen eläkepyykin valkopesu: komissio julkaisi 16.2 valkoisen kirjan eläkkeistä, joka tähtää riittäviin, turvattuihin ja kestäviin eläkejärjestelmiin Euroopassa. Maistiaisia saatiin jo viime vuoden lopulla "vuodetusta" ei-virallisesta versiosta. Viesti pysyi lopullisessa julkaisussa täysin samana: miten eläkkeet turvataan, kun väestö kaikissa jäsenvaltioissa vanhenee ja valtiot kärvistelevät talouskriisissä? TELA esitti oman näkemyksensä asiasta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 

Kun valkoiseen kirjaan tutustuu, niin huomaa, että pyykinpesu on suoritettu aika "kovassa vedessä" ja käytetty huuhteluaine on jättänyt myös ikävän näköisiä rantuja lopputulokseen. Sitä kuuluisaa kirkkaan puhdasta lopputulosta ei syntynyt. Liekö kyse ollut myös väärästä pyykinpesuaineesta? Marttaliittokin korostaa oikean pyykinpesuaineen tärkeää valintaa.

Valkoisessa kirjassa on kaksi pääteemaa: työn ja pidentyvän elinajan yhteensovittaminen sekä lisäeläkkeiden edistäminen. Suomelle on jo aiemmin suositeltu eliniän ja eläkeiän linkittämistä toisiinsa: jos elinikä pitenee, niin eläkeiän tulee nousta samalla. Työeläkkeen tason osalta tämä yhteys on jo nyt olemassa (elinaikakerroin), mutta eläkeiän kohdalla ei. Ongelma onkin siinä, että liian harvat jaksavat työssä eläkeikään asti. Suomessa työuria on tarkoitus pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Tämän tyyppistä painotusta paperissa ei ole. 

Komissio haluaa myös siirtää vastuuta eläkeajan toimeentulosta kansalaisille itselleen. Logiikka on sen tyyppinen, että esimerkiksi heikosti työmarkkinoille integroituneiden kansalaisten eläkeajan toimeentulo pitää turvata yksityisellä säästämisellä. Aika monet valkoista kirjaa kommentoineet tahot ovat tuoneet esiin tämän tyyppisen ajattelun heikkoudet: velkakriisin runtelemassa Euroopassa ihmisten mahdollisuudet säästää itse omaa eläkettään ovat vähentyneet – entisestään.

Lisäeläkkeiden edistämiseen sisältyy myös uudistuksia, jotka koskisivat II pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä eli ammattiala- tai työnantajakohtaisia eläkejärjestelyitä. Suomessa ei juurikaan ole näitä eläkejärjestelyjä. Nykyinen lisäeläkerahastodirektiivi (IORP) ei koske suomalaista lakisääteistä I pilarin työeläkejärjestelmää – Suomen tarkoituksena on myös pitää asia näin jatkossakin! Toisaalta esim. uudet vakavaraisuussäännökset koskisivat meillä mm. ryhmäeläkevakuutuksia hoitavia eläkesäätiöitä ja -kassoja, joiden koko toiminta on uhattuna, jos byrokraattisesti raskaat uudet säännökset realisoituvat. Eläke-ekosysteemin monimuotoisuus kärsisi tuolloin.

Mitä hyvää valkoisessa paperissa sitten on? Etsivä löytää... Eläkejärjestelmiä ei ole kaikissa maissa hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa. Väestön vanhenemiseen ei ole monissa isoissa jäsenvaltioissa varauduttu kovinkaan hyvin. Myös tapa vakuuttaa ihmiset vanhuutta ja työkyvyn menetystä varten vaihtelee maittain. Hienoa on, että eläkkeitä tarkastellaan myös niiden tuoman toimeentulon kannalta – pelkän rahoituksen sijaan. Toisaalta eläkkeet kuuluvat sosiaaliturvan kovaan ytimeen ja siten jäsenvaltioiden oman toimivallan piiriin. EU:n yhteinen eläkepolitiikka on hapatusta. 

Komissio on tarkastellut erilaisia strategioita, joilla valkoisen kirjan tavoitteisiin päästäisiin. Eläkepolitiikan täydelliseen harmonisointiin ei uskota. Tai paremminkin: uskoa löytyy, mutta niin löytyy vielä realismiakin. Luulen, että yritystä ei kuitenkaan jatkossa puutu. Lisäksi EU:n tiukentuva talouskoordinaatio asettaa omalta osaltaan raamit koko julkisen talouden liikkumavaralle.

Risteilyn kansallisia erikoisuuksia

Itämeri on rymistelyn, mutta myös arkimatkailun näyttämö. Sinisillä, punaisilla ja jopa seniorien "kultaisilla linjoilla" varustamoiden lähiökorttelin kokoiset ylpeydenaiheet halkovat hitaasti mutta varmasti Suomenlahtea. Laivaristeily toimii naapurimaidemme hetkittäisenä sulatusuunina. Vain tuon ohikiitävän hetken ajan olemme yhtä risteilykansaa.

Lauttamatkustajan rooliin solahtaa aika vaivattomasti. Heti pakollisen laivaanastumispotretin jälkeen, risteilyisännän heissan-huutojen unohtuessa taka-alalle, upottava kokolattiamatto tuntuu automaagisesti viettävän kohti verovapaan kauppalan houkutuksia. Vapaan maailman hyllyt helisevät laivanmoottoreiden käynnistyksessä. Wärtsilässä on voimaa – edelleen!

Kansakuntamme pitkäkestoiseen muistiin on tatuoitunut tiettyjä risteilyriittejä. Buffet-hulluus on varsin yleinen mielenhäiriö ja sitä seuraava ähky suosittu huvitus. Erikoisuuksiin kuuluu myös aamuyön kujanjuoksu laivan käytävillä, joka taas saattaa joillain johtaa lyhytkestoisen muistin katkokseen. TELAmies ei risteile, vaan matkustaa. Tukholmaan suuntaaville Reissu-Lasseille ja -Liisoille voin vinkata, että tällä hetkellä erään norjalaisen halpalentoyhtiön siivet vievät Helsinki-Vantaalta kansankotiin laivaristeilyä halvemmalla – ja nopeammin.

Viikinkilaiva parkkeeraa Tukholman keskustan tuntumaan. Aivan muutaman minuutin kävelyn, tai potentiaalisesti kaikin puolin hasardin taksimatkan, päässä Slussen yhdistää prestiisin vanhan kaupungin trendikkääseen Södermalmiin. Betonisen eritasoliittymän suojassa majaili  60- ja 70-luvuilla Slussenin sissejä eli niitä suurien ikäluokkien suomalaisia maahanmuuttajia, jotka eivät kotoutuneet toivotulla tavalla. Viime vuonna Slussen päätettiin purkaa. Sissitkin taitavat taistella jo muilla rintamilla.  

Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta

Ammattikorkeakoulukentän vuoden alun toiminnan sähköistää kirjaimellisesti Lähtölaukaus. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOK ry:n starttiristeilyllä puhuttivat mm. korkeakoulu-uudistus, koulutuksen tehostaminen ja vaalit – pääasiassa tulevat kunnallisvaalit. Onhan ammattikorkeakoulujen sijoittuminen maantieteellisesti myös aluepolitiikkaa. Tehostamisella voidaan tarkoittaa montaa asiaa, kuten esim. työurien pidentämistä alkupäästä: jouhevampaa siirtymistä korkeakouluopintoihin ja lopulta myös nopeampaa valmistumista. 

Oma puheenvuoroni käsitteli ikäluokkien asemaa työeläkejärjestelmässä. Ovatko ahneet suuret ikäluokat viemässä koko potin, jolloin notkean ketterille pienille ikäluokille ei jäisi mitään? Tämän tyyppiseen trollaukseen törmää aina silloin tällöin. Työeläkejärjestelmä ei perustu pyramidipeliin. Jokainen on vuorollaan maksajana ja saajana. 

Olen itsekin 70-luvun lopulla syntynyt. Samana vuonna Elvis kuoli ja Tähtien Sota sai ensi-iltansa. Vaikka TELAmies on "firman mies", tiedän että minunkin ikäluokalleni maksetaan aikanaan työeläkettä työurani perusteella. Saadakseni nyt eläkkeelle siirtyvien suurten ikäluokkien tasoisia eläkkeitä, minun täytyy tehdä nykyistä pidempään töitä. Elinaikakerroin pitää tästä huolen. Jos elämme aiempaa pidempään, osa eliniästä on käytettävä työhön.

Hankalia asioita ei pidä kuorruttaa sokerilla. Työeläkejärjestelmällä on maltillinen kestävyysvaje pitkässä juoksussa. Tästä ei vielä voi vetää johtopäätöstä, että taivas tippuu Suomessa niskaan ja tulevaisuus löytyy taas ruotsalaisesta kansankodista, kuten viimeisimmän suuren muuttoliikkeen aikaan. Hienoa oli, että M/S Mariellan konferenssikannelle poistui tilaisuuden jälkeen hieman säikähtäneitä indeksiherätyksen saaneita ja asiasta innostuneita loistavia opiskelija-aktiiveja.