Sopimisen polulla Kuopiossa

                                                 Kuopion torin kevät-look

Matkavietti herää keväällä. Ilmeisesti lisääntyvä auringon valo vääntää sisäisen kellon lopullisesti kesäaikaan, ja moottoritie tuntuu taas lämpimältä. Ylimääräiselle energialle löytyi käyttöä TELAn ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä työurasopimus-seminaarikiertueella. Lopputulos ei jäänyt kauas endorfiinihumalasta eli TELAmiehen pilvestä: kiertolaisen elämää ja työeläkkeen todistusta. Sopivassa suhteessa tietenkin, sillä travelleri-identiteetti on haudattu syvälle tiedostamattomaan ja sisäinen nomadi on sisäsiistiytynyt.

Viime viikon torstaina kiertue pysähtyi Pohjois-Savon helmeen: Kuopioon. Yllätys oli suuri, kun jo muutaman vuoden kaupunkia riepotellut toriremontti ei ollut näyttänyt edenneen sitten viime visiitin. Kuninkaiden laakson arkeologisiin kaivauksiin verrannollinen kuoppa keskellä kauppalaa on vaikuttava – monessakin mielessä. Onneksi perinteikäs kauppahalli säästettiin parkkipaikkojen louhintahuumassa. Tosin amputoituna: kalahallina tunnettu osa purettiin edistyksen alta.

Sammon muikut olivat hyviä.

Jännitin ennen illan tilaisuutta, ilmestyvätkö jääurheiluun hurahtaneet kansalaisemme paikan päälle. Tupa oli kuitenkin täysi samaan aikaan, kun Suomi pisti lättyä Ranskan pussiin. Hikoilimme porukalla Puijonsarven luentosalissa – emme työurasopimuksen sisällön – vaan ilmastoinnin puutteen vuoksi.

Työurasopimus ja työeläkkeet

Työmarkkinaosapuolet sopivat 22.3. keinoista, joilla pidennetään suomaisten työuria ja höylätään julkisen talouden kestävyysvajetta pienemmäksi. Sopimisen kulttuurin epäilijöitäkin löytyi. Eräskin kohta tabloidikokoon taittuva pääkaupunkialueen äänitorvi julisti jo neuvotteluiden epäonnistuneen, mutta seuraavana päivänä ääni oli toinen. Sopimisen polulla pysyttiin.

Jos huomioidaan koko sopimuksen sisältö, ovat laskennalliset vaikutukset noin 1 vuosi lisää pituutta työuriin ja 2 miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämisen osalta. Työeläkkeissä sopimus turvaa rahoituksen vuoteen 2016 loppuun asti. Viimeistään vuonna 2017 uuden "uuden suuren" eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan. Varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona loppuu vuonna 2014 ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee 61 vuoteen vuonna 2015. 

Työurien pidentämisen kansallinen projekti voi tuntua monen mielestä etäiseltä tavoitteelta. Pidemmät työurat vaikuttavat kuitenkin myös paikallisesti esim. kuntatalouteen. Kun palkansaaja siirtyy eläkkeensaajaksi, kunnan verotulot tippuvat. Hyvin pienistä eläkkeistä ei itseasiassa makseta lainkaan kunnallisveroa. Monissa maakunnissa tilanne vain on se, että eläkeläisten määrä kasvaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti. Pohjois-Savossa rollaattorit hallitsevat tuolloin liikennevirtoja. Jo nyt alueella on kaikista yli 16-vuotiaista omalla eläkkeellä noin 35 prosenttia. Joissain kunnissa jopa puolet. 

Saattaa olla, että  joidenkin mielestä oman työuran suhteuttaminen kansallisiin tavoiteisiin on ylipäänsä mahdoton ajatus. Erityisesti jos oma vapauden kaipuu on keskiössä: vapaus käsitteenä nähdään vapautena "jostain" ei vapautena "johonkin".

Työn sankarit tulppana nuorten työuralla ja muita urbaaneja legendoja

Työuran loppupäässä olevien tilanne työpaikoilla puhutti kiertueella. Kuopiossa kysyttiin muun muassa, onko yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen parantumisella yhteys nuorten työllisyysasteen heikkenemiseen viime vuosina. Akavan lakimiehen Jarmo Pätärin mukaan mitkään tutkimukset eivät kerro tällaisesta yhteydestä: seniorien työpaikat eivät ole nuorilta pois.

Ovatko vanhemmat työntekijät tulppa nuorten toivojen pääsylle työelämään? Itse en luota "tulppateorian" todisteisiin enkä myöskään usko tulpan poistamisella olevan kysyjän toivomaa lopputulosta. Ensinnäkin kyse on ihmisten keinotekoisesta jaottelusta vuohiin ja lampaisiin. Jos samoja lukuja katsottaisiin sukupuolen mukaan, nähdään että myös naisten työllisyysaste on samana ajanjaksona kehittynyt miehiä paremmin. Miksei kukaan sitten kysy, ovatko naiset vieneet miesten työpaikat? Naisten kohdalla kyse on rakennemuutoksesta. Työpaikat ovat lisääntyneet naisvaltaisilla aloilla ja vähentyneet miesvaltaisilla aloilla. 

Markkinoilla työpaikkoja syntyy ja loppuu eikä kyseessä ole "yksi yhteen" tyyppinen nollasummapeli. Eläkeputkeen siirretyn tilalle ei välttämättä palkata automaattisesti uutta työntekijää. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmassa kaikkien lähtijöiden tilalle ei todellakaan palkata nuoria eikä uusia. Kyse on myös tilastoinnin ongelmista, sillä piilotyöttömyys ei näy työllisyysasteessa. Mittarissa ei huomioida mm. työkyvyttömyyseläkettä, jolle siirrytään keskimäärin 52-vuotiaana. Toisaalta nuoret  maksaisivat kassaputken tehokäytön ja varhaisen eläköitymisen korkeampien eläkemaksujen muodossa.

Vastavalmistuvien tilanne on kuitenkin tukala monilla aloilla ja monissa maakunnissa. Työuran alkua ei tahdo löytyä. 

Päivävuorossa eläketiedon "sentraalisantrana"

Uuden entistä ehomman takapuskurin (ei tästä enempää) saanut uskollinen Auris on levännyt tällä viikolla tavallista pidemmän ajan autotallissa, koska TELAmies on päivystänyt poikkeuksellisesti toimistolla puhelintyössä eläketiedon oraakkelina. Tavoitteena on ollut yhdistää ihmiset omaan palveluntarjoajaan eli eläkevakuuttajaan ja löytää vastauksia kansalaisten joskus varsin erikoisiinkin ongelmiin. Kysyvä löytää, jos tietää mistä kysyä? Noh, tulihan sitä käytyä Tampereella ja Lahdessa, mutta näin vaatimattomia siivuja ei lasketa. 

Työnumero saattaa eksyä hyvinkin eksoottisille soittolistoille. Jokin aika sitten eräs yritteliäs jamppa halusi Sveitsistä käsin toimittaa aitoja pakasta vedettyjä Sveitsiläisiä boksereita ja vielä ilmaiseksi? Ilmaisia lounaita ei ole – eikä varsinkaan alushousuja. Kelloihin hurahtaneena TELAmies tunnistaa kuuluisan sveitsiläisen laadun aikaraudoissa, mutta paikallinen osaaminen alusasuissa ei ole tiedossa. Laadusta ja osaamisesta puheenollen: alla olevassa kuvassa on nykyinen vai pitäisikö sanoa "entinen" luottonokialainen.

                       Näppäimistö on varsin yliarvostettu ominaisuus puhelimessa

Päivästä päivään: työttömyyseläke ja kassaputki

Työuran loppupuolella työttömäksi joutumisesta kysytään TELAmieheltä erittäin usein. Työttömyyseläke on eläkemuotona loppumassa ja jäljelle jää ns. "kassaputki" eli työttömyysturvan lisäpäivät. Vuonna 1949 syntynyt ikäluokka on viimeinen, joka voi vielä siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vuosina 1950-54 sekä vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneille on ainakin vielä toistaiseksi jäljellä kaksi eri reittiä työttömyysturvajärjestelmän kautta eläkkeelle.

Päivystykseen soitti vuonna 1949 syntynyt pitkän työuran tehnyt nainen ja kysyi mitä tapahtuu, kun hänen ansiosidonnaisen päivärahakausi (500pv) loppuu ensi kesänä? Tuolloin hän on jo täyttänyt 62 vuotta. Nainen oli huolestunut, koska hän oli saanut työ- ja elinkeinotoimistosta sellaisia neuvoja, että vain yleisen joustava vanhuuseläkeiän (63-68) alaikäraja olisi hänen kohdallaan mahdollinen.

Kysyjä täyttää iän sekä työhistorian (15 vuoden aikana vähintään 5 vuotta ansiotyötä) puolesta vanhan työttömyyseläkkeen ehdot, mutta hänelle onkin oikeus siirtyä suoraan vanhuuseläkkeelle, kun päivärahakausi yli 62-vuotiaana loppuu ja työttömyys jatkuu. Eläkkeeseen ei myöskään tuolloin tehdä varhennusvähennystä, joka normaalisti tehdään 62-vuotiaana eläkkeelle siirtyvälle. Lisäksi eläkettä on aina haettava omalta eläkevakuuttajalta, jonne TELAmieskin yhdisti huolestuneen soittajan.