Sopimisen polulla Kuopiossa

                                                 Kuopion torin kevät-look

Matkavietti herää keväällä. Ilmeisesti lisääntyvä auringon valo vääntää sisäisen kellon lopullisesti kesäaikaan, ja moottoritie tuntuu taas lämpimältä. Ylimääräiselle energialle löytyi käyttöä TELAn ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä työurasopimus-seminaarikiertueella. Lopputulos ei jäänyt kauas endorfiinihumalasta eli TELAmiehen pilvestä: kiertolaisen elämää ja työeläkkeen todistusta. Sopivassa suhteessa tietenkin, sillä travelleri-identiteetti on haudattu syvälle tiedostamattomaan ja sisäinen nomadi on sisäsiistiytynyt.

Viime viikon torstaina kiertue pysähtyi Pohjois-Savon helmeen: Kuopioon. Yllätys oli suuri, kun jo muutaman vuoden kaupunkia riepotellut toriremontti ei ollut näyttänyt edenneen sitten viime visiitin. Kuninkaiden laakson arkeologisiin kaivauksiin verrannollinen kuoppa keskellä kauppalaa on vaikuttava – monessakin mielessä. Onneksi perinteikäs kauppahalli säästettiin parkkipaikkojen louhintahuumassa. Tosin amputoituna: kalahallina tunnettu osa purettiin edistyksen alta.

Sammon muikut olivat hyviä.

Jännitin ennen illan tilaisuutta, ilmestyvätkö jääurheiluun hurahtaneet kansalaisemme paikan päälle. Tupa oli kuitenkin täysi samaan aikaan, kun Suomi pisti lättyä Ranskan pussiin. Hikoilimme porukalla Puijonsarven luentosalissa – emme työurasopimuksen sisällön – vaan ilmastoinnin puutteen vuoksi.

Työurasopimus ja työeläkkeet

Työmarkkinaosapuolet sopivat 22.3. keinoista, joilla pidennetään suomaisten työuria ja höylätään julkisen talouden kestävyysvajetta pienemmäksi. Sopimisen kulttuurin epäilijöitäkin löytyi. Eräskin kohta tabloidikokoon taittuva pääkaupunkialueen äänitorvi julisti jo neuvotteluiden epäonnistuneen, mutta seuraavana päivänä ääni oli toinen. Sopimisen polulla pysyttiin.

Jos huomioidaan koko sopimuksen sisältö, ovat laskennalliset vaikutukset noin 1 vuosi lisää pituutta työuriin ja 2 miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämisen osalta. Työeläkkeissä sopimus turvaa rahoituksen vuoteen 2016 loppuun asti. Viimeistään vuonna 2017 uuden "uuden suuren" eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan. Varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona loppuu vuonna 2014 ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee 61 vuoteen vuonna 2015. 

Työurien pidentämisen kansallinen projekti voi tuntua monen mielestä etäiseltä tavoitteelta. Pidemmät työurat vaikuttavat kuitenkin myös paikallisesti esim. kuntatalouteen. Kun palkansaaja siirtyy eläkkeensaajaksi, kunnan verotulot tippuvat. Hyvin pienistä eläkkeistä ei itseasiassa makseta lainkaan kunnallisveroa. Monissa maakunnissa tilanne vain on se, että eläkeläisten määrä kasvaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti. Pohjois-Savossa rollaattorit hallitsevat tuolloin liikennevirtoja. Jo nyt alueella on kaikista yli 16-vuotiaista omalla eläkkeellä noin 35 prosenttia. Joissain kunnissa jopa puolet. 

Saattaa olla, että  joidenkin mielestä oman työuran suhteuttaminen kansallisiin tavoiteisiin on ylipäänsä mahdoton ajatus. Erityisesti jos oma vapauden kaipuu on keskiössä: vapaus käsitteenä nähdään vapautena "jostain" ei vapautena "johonkin".

Työn sankarit tulppana nuorten työuralla ja muita urbaaneja legendoja

Työuran loppupäässä olevien tilanne työpaikoilla puhutti kiertueella. Kuopiossa kysyttiin muun muassa, onko yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen parantumisella yhteys nuorten työllisyysasteen heikkenemiseen viime vuosina. Akavan lakimiehen Jarmo Pätärin mukaan mitkään tutkimukset eivät kerro tällaisesta yhteydestä: seniorien työpaikat eivät ole nuorilta pois.

Ovatko vanhemmat työntekijät tulppa nuorten toivojen pääsylle työelämään? Itse en luota "tulppateorian" todisteisiin enkä myöskään usko tulpan poistamisella olevan kysyjän toivomaa lopputulosta. Ensinnäkin kyse on ihmisten keinotekoisesta jaottelusta vuohiin ja lampaisiin. Jos samoja lukuja katsottaisiin sukupuolen mukaan, nähdään että myös naisten työllisyysaste on samana ajanjaksona kehittynyt miehiä paremmin. Miksei kukaan sitten kysy, ovatko naiset vieneet miesten työpaikat? Naisten kohdalla kyse on rakennemuutoksesta. Työpaikat ovat lisääntyneet naisvaltaisilla aloilla ja vähentyneet miesvaltaisilla aloilla. 

Markkinoilla työpaikkoja syntyy ja loppuu eikä kyseessä ole "yksi yhteen" tyyppinen nollasummapeli. Eläkeputkeen siirretyn tilalle ei välttämättä palkata automaattisesti uutta työntekijää. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmassa kaikkien lähtijöiden tilalle ei todellakaan palkata nuoria eikä uusia. Kyse on myös tilastoinnin ongelmista, sillä piilotyöttömyys ei näy työllisyysasteessa. Mittarissa ei huomioida mm. työkyvyttömyyseläkettä, jolle siirrytään keskimäärin 52-vuotiaana. Toisaalta nuoret  maksaisivat kassaputken tehokäytön ja varhaisen eläköitymisen korkeampien eläkemaksujen muodossa.

Vastavalmistuvien tilanne on kuitenkin tukala monilla aloilla ja monissa maakunnissa. Työuran alkua ei tahdo löytyä. 

TELAmiehen tipsi #7:Sammon muikut

                                            Ovi on avoinna matkamiehelle

Aika harvan ravitsemusliikkeen julkisivun markiisia koristaa teksti: muikkuravintola. Koruttomuudessaan tämä kertoo lähes kaiken yhdestä Kuopion kulinaristisesta ylpeydestä. Muikkuravintola Sampo otti paikkansa kuuluisien kuppiloiden joukosta ns. kansallisen kuivan kauden jälkeen kolmekymmenluvun alussa. 

Kieltolain kaaduttua ravintolamääräyksissä määriteltiin kuitenkin edelleen jopa tietyt minimimitat ulko-oven koolle. Kuten Pohjanmaalla sanottaisiin: "nottei tarvi lähtiä ovenkarmit kaulassa". En tosin mene aivan takuuseen tuosta kirjoitusasusta. Sammolla oli alussa käynnistysvaikeuksia, sillä paikan kadunpuoleinen ovi oli jäänyt määräysten vastaisesti liian pieneksi. Vuonna 1931 silloinen sisäministeri Kekkonen suuressa viisaudessa myösi ravintolalle poikkeusluvan tavallista kapeampaan oveen, joten muikkumesta sai avata ovensa.

Listaa taas ei ole muutettu sitten 1970-luvun. Itsestään selvää tietysti on, että valikoima perustuu kalaisiin herkkuihin. Pihviä saa kuulemma vain lääkärintodistuksella. Itse todistin muikkuröykkiötä haarukoidessani kuitenkin myös erään hampparin saarikoskimaisen tilauksen, jossa pääosaa näytteli yksi toiselta puolelta paistettu kananmuna. Mutta kuten sanottu, muikut muodostavat ruokalistan selkäruodon.

"Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo"

                    Tie Kemistä poispäin ja ilmestyskirjamainen kajo taivaanrannassa.


Aurikseen kertynyt painolasti (ks. aikaisempi blogimerkintä) tippui viimeistään Kemissä pois, kun sääolosuhteet muuttuivat – eivät tosin merkittävästi – parempaan suuntaan. TELAmies on toiminnan mies ja porskuttaa oikukkaasta Pohjoiskalotin ilmastosta huolimatta eteenpäin Joustavasti eläkkeelle -kutsutilaisuuksien karavaanissa.

Kemissä tuli piipahdettua myös väliaikaisen linna-arkkitehtuurin mitä vaikuttavimmassa luomuksessa: Lumilinnassa a.k.a Snowcastle. Massiivinen rakennelma on näkemisen arvoinen. Mieleen jäi jutustelu Lumilinnan työntekijän kanssa, jonka aikana hän kaiversi taltalla linnanmuuriin omien sanojensa mukaan ampuma-aukkoja "etelän väkeä" varten. Pohjoisessa luonto on karua – huumori myös. Kaakkois-Aasiasta tulevia ei kuitenkaan kannata jyrätä, sillä ainakin TELAmiehen vierailulla suurin osa turisteista oli siltä suunnalta.
  
Tietoa tarpeeseen

Joustavasti eläkkeelle -kutsutilaisuus Kemissä keräsi kulttuurikeskukseen yli 200 eläkeasioista kiinnostunutta 1951-53 syntynyttä. Teatterin, huovutuksen ja joogan lisäksi kulttuurikeskuksen kävijöille tarjottiin nyt eksklusiivinen paketti tanakkaa eläketietoa. 

Erityisesti työttömyysturvan lisäpäivät eli kassaputki kiinnosti työttömien työnhakijoiden tilaisuudessa iltapäivällä. Illalla kysymyksiä sateli laajemmin. Julkisen sektorin luennolla henkilökohtaiseen eläkeikään liittyvät asiat olivat esillä. Monelle tuli yllätyksenä, miten mahdollinen eläkkeelle siirtyminen ennen henkilökohtaista eläkeikää voi pienentää tulevaa eläkettä merkittävästi (katso KEVAn sivuilta). 

Kuopio vastaa eläketiedotuksen kutsuhuutoon

Seuraava kohdennettujen eläketiedotusilta oli Kuopion musiikkikeskuksessa. Televisioruudun perusteella samassa paikassa esiintyneet Idols-koelaulujen kellokkaat saivat nyt väistyä. Luulenpa, että eläkeasioita oli kuulemassa jopa enemmän väkeä kuin Idols-koelaulajia. Massatilaisuudessa kävi noin 600 omasta eläketurvastaan kiinnostunutta. Eläkeilta oli etusivun uutinen Savon Sanomissa.

Kassaputki nousi jälleen esiin kysymyksissä tiedottajille. Erään katsastusmiehen kanssa kävimme läpi tilaisuuden jälkeen sitä, miten työttömyys työuran loppupäässä vaikuttaa eläkekertymään. TELAmies taas sai katsastustilastoista mielenkiintoista lisätietoa.

Monia innosti 63 ikävuoden jälkeen työssä jatkamisesta saatavan kannustinkarttuman eli superkarttuman vaikutus omaan eläkkeeseen (katso laskuri). 

Yrittäjillä YEL-vakuutusvelvollisuus päättyy vanhuuseläkkeen alkaessa. Jos yritystoimintaa jatkaa eläkkeellä ollessa esimerkiksi 63 ikävuoden jälkeen, on vakuuttaminen vapaaehtoista. Toisaalta jos YEL-maksua ei maksa, niin eläkettäkään ei tuolloin kartu. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä kertyy eläkettä 1,5 prosentilla aina 68-vuotiaaksi asti. Kuopiossa kaksi yrittäjärouvaa pohti mikä heidän kohdallaan kannattaisi: 1,5 % eläkekarttuma vai "vapautus" YEL-maksusta. Kannustinkarttuman he puolestaan saavat vain jos eivät jää vanhuuseläkkeelle sekä jatkavat yritystoimintaan.

                                        Hulinaa musiikkikeskuksen eläkeillassa