Aika harvan ravitsemusliikkeen julkisivun markiisia koristaa teksti: muikkuravintola. Koruttomuudessaan tämä kertoo lähes kaiken yhdestä Kuopion kulinaristisesta ylpeydestä. Muikkuravintola Sampo otti paikkansa kuuluisien kuppiloiden joukosta ns. kansallisen kuivan kauden jälkeen kolmekymmenluvun alussa.
Kieltolain kaaduttua ravintolamääräyksissä määriteltiin kuitenkin edelleen jopa tietyt minimimitat ulko-oven koolle. Kuten Pohjanmaalla sanottaisiin: "nottei tarvi lähtiä ovenkarmit kaulassa". En tosin mene aivan takuuseen tuosta kirjoitusasusta. Sammolla oli alussa käynnistysvaikeuksia, sillä paikan kadunpuoleinen ovi oli jäänyt määräysten vastaisesti liian pieneksi. Vuonna 1931 silloinen sisäministeri Kekkonen suuressa viisaudessa myösi ravintolalle poikkeusluvan tavallista kapeampaan oveen, joten muikkumesta sai avata ovensa.
Listaa taas ei ole muutettu sitten 1970-luvun. Itsestään selvää tietysti on, että valikoima perustuu kalaisiin herkkuihin. Pihviä saa kuulemma vain lääkärintodistuksella. Itse todistin muikkuröykkiötä haarukoidessani kuitenkin myös erään hampparin saarikoskimaisen tilauksen, jossa pääosaa näytteli yksi toiselta puolelta paistettu kananmuna. Mutta kuten sanottu, muikut muodostavat ruokalistan selkäruodon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.