Civis TELAmies Soopelin ja karppauksen jäljillä

"Feissareita väistelen aina arkipäivisin", hyräilin matkalla TELAn pääkallopaikalta Kampista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimistolle ydinkeskustaan. Mannerheimintien alkupäässä sijaitseva Uusi ylioppilastalo kuuluu Helsingin kortteliperinteessä nimettyyn Soopelin kortteliin. Vielä eksoottisempaa nimeämispolitiikkaa edustavat esimerkiksi Kirahvi ja Hyeena. Ei nimi korttelia pahenna.

TELAmies sukelsi HYY:n edunvalvonnan kanssa työeläkkeiden laajaan oppimäärään: sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kiinnosti erityisesti. Aihe onkin ajankohtainen, sillä viikko sitten työmarkkinaosapuolet sorvasivat työurien pidentämistä ja työeläkkeiden lyhyen aikavälin rahoitusta koskevan työurasopimuksen. Aina, kun työeläkejärjestelmää viilataan uuteen uskoon, sillä on omat vaikutuksensa myös nuoriin, eli tuleviin eläkeläisiin. 

Uuden reformin on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa. Sukupolvikysymysten ajankohtaisuus korostuu lähivuosina. Työeläkkeiden maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2016 loppuun. Väestön vanhenemisen aiheuttama nousupaine on meillä huomattavasti pienempi kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Tulevaan on varauduttu. Tästä huolimatta, maksuvajetta on meilläkin pitkässä juoksussa. Eliniän pidentymisen aiheuttamaa painetta puolestaan purettiin vuonna 2005 säädetyllä elinaikertoimella. 

Elinaikakertoimen Kahdeksan surmanluotia

Elinaikakerroin on vuodesta 2010 eteenpäin muuttanut alkavat työeläkkeet vastaamaan ihmisten eliniän kehittymistä. Jos kansalaiset elävät pidempään, mihin kaiketi kaikki hyvinvointivaltiot pyrkivät, ansioeläke muutetaan vastaamaan pidentynyttä elinikää. Eläkettähän maksetaan ihmisille tässä tapauksessa aiempaa pidempään. Jos elämä ei pitene, ei elinaikakertoimellakaan ole vaikutusta.  Mekanismin julkilausuttu tavoite ei kuitenkaan ole leikata työeläkkeitä, vaan kepittää suomalaisia käyttämään osa meille lankeavasta pidemmästä elämästä työhön.

Ylioppilaskunnan pitkän pöydän ääreltä heitettiin ilmaan mielenkiintoinen kysymys, johon TELAmies soopelin ahnaudella tarttui: mitä jos elinaikakerroin laskettaisiin miehille ja naisille erikseen? Elinaikakerroin lasketaan 62 vuotta täyttäneiden elinajanodotteesta, jonka kohdalla on noin 5 vuoden ero miesten tappioksi. Vastasyntyneen poikalapsen elämän taival on jopa noin 6 vuotta lyhyempi. Voidaan sanoa, että miesten eliniänodotteessa on edelleen suhteessa naisiin – Mikko Niskasen hengessä – Kahdeksan surmanluodin tekemää reikää. 

Suomen työeläkejärjestelmä on tasa-arvoinen: miehillä ja naisilla on sama eläkeikä, toisin kuin monissa muissa maissa, ja työeläkkeen kertymisen säännöt ovat kaikille samat. Eläkkeen taso naisilla jää silti huomattavasti pienemmäksi, mikä johtuu työmarkkinoiden vinoutumista. Jos elinaikakerroin laskettaisiin sukupuolille erikseen, taitaisi se leikata miesten eläkkeitä nykyistä enemmän. Sillä vaikka 62-vuotiaan eliniänodotteessa on nyt isompi ero naisten hyväksi, miehillä on tässä asiassa enemmän skarpattavaa – vai pitäisikö sanoa ajan hengen mukaisesti karpattavaa – kuin naisilla. 

Vaikka keskiolutta ei tulevaisuudessa laimenneta, eivätkä karaoke-spinningit täyty jatkossakaan jässiköistä, luulen, että yleinen elintapojen muutos terveellisempään suuntaan jatkuu. Voin tietysti olla väärässä; muutosta ei tapahdu miesten kohdalla tai naiset löytävät vielä uuden vaihteen eliniän nousuun. Lääketieteen kehityksellä on tietysti myös merkittävä vaikutus eliniän pidentymiseen. No, ravinto ainakin näyttää kiinnostavan monia. Väittelin viime torstaina erään entuudesta tuntemattoman eläkeläismiehen kanssa karppauksesta Salven lounaalla. TELAmies ei passaa lettupäivää, mistä voi lukea oman suhtautumiseni em. hiilareiden näivettämiseen.

Työeläkeajan lyhyt historia

Hiljaa virtaa Keravanjoki. Esikeväinen sumu saatteli viime perjantaina paikallisjunantuoman matkaan Tikkurilan asemalta. Joen pinnan sulavasta jäästä syntyvä iloinen veden solina nosti mieltä muuten niin harmaassa Vantaan kaupunginosassa. Päämääränä siinsi maamme pedagoginen kolossi eli Tiedekeskus Heureka. Joviaali tieteen alttari, jossa voi tällä hetkellä tutustua vaikka 20X0 - Matka tulevaisuuteen näyttelyyn työeläkejärjestelmän 50-vuotisjuhlan hengessä.

Eläkesielun omaavan TELAmiehen moraalinen tuki, bestis ja lohdun lähde – työeläke – täyttää siis armon vuonna 2012 heinäkuun ensimmäisenä päivänä pyöreitä vuosia. Kultainen keski-ikä on täällä! Sosiaalivakuutuksen ympyrä tuskin sulkeutuu em. päivämäärän jälkeen. Ikävaiheeseen kuuluvia kuumia aaltoja hohkaa nytkin monelta suunnalta, kun kolmikanta vääntää pakettia kasaan työuraneuvotteluissa. 

Eläketurvakeskus järjesti viime perjantaina Heurekassa juuri painosta tullutta työeläkkeiden historiateosta käsittelevän seminaarin: Mitä voimme oppia menneestä? Matti Hannikaisen ja Jussi Vauhkosen monumentaalisen työn tulos on muuten nimetty varsin osuvasti: Ansioiden mukaan. Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala veisteli tilaisuuden aluksi historiikin olevan varsinainen häräntappoase. Opus kieltämättä on aikamoinen tiiliskivi (553 sivua), mutta eihän suurta tarinaa pienempiin kansiin saa mahtumaankaan?

                         Kirjoittaja Matti Hannikainen ja Ilmarisen Jaakko Kiander 

                               pitävät (kirjaimellisesti) järjestelmää pystyssä.

Muutospaineita ja eläkejargonia

Seminaariin oli valittu kolme erilaista tulokulmaa menneisiin vuosiin. Historioitsija Hannikainen vei meidät aikamatkalle, jossa pääsimme aina 1800-luvun syytinkivuosista työeläkejärjestelmän kasvuvuosiin ja lopulta nykyiseen globaalin sopeutumisen aikaan. Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander varoitteli maalaamasta liian synkkiä uhkakuvia työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyydestä: Suomessa kriisitietoisuus talousmyllerryksen keskellä on huipussaan, vaikka emme ole esimerkiksi Kreikan nykytilanteen kaltaisessa alhossa. 

Sanotaan, että se, joka ei tunne historiaa on tuomittu toistamaan sitä. Historia 50 vuoden ajalta on kuitenkin kunniallinen tämän päivän näkökulmasta: työeläkkeelle asetettu tehtävä toteutuu hyvin. Eläketurva on silti aina muuttunut ajan hengen vaatimusten mukana, kuten historiiikista nähdään. Työeläke-etuuksien kivijalkaan, kuten ansiosidonnaisuuteen ja etuusperusteisuuteen ei kuitenkaan ole koskettu. Kerran valitulta tieltä onkin vaikea tehdä radikaaleja syrjähyppyjä. Ilmiölle löytyy hienompikin termi: polkuriippuvuus. Tehdyt järjestelmävalinnat ohjaavat tulevia valinnanmahdollisuuksia. 

Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Teija Sutinen puolestaan puhui median ja työeläkejärjestelmän välisestä suhteesta. Hän valitteli eläkeasioiden yleistä monimutkaisuutta ja sitä, että alan asiantuntijoiden ulkopuolelta tulevia mielipiteitä lyödään joskus "Pentikäisen vakuutusoppaalla" päähän. Sutinen kertoi myös median tiedonvälitystehtävästä ja elinaikakertoimesta, jonka viestimisessä suurelle yleisölle ovat toimittajat yleisesti hänen mielestään epäonnistuneet. Toimittajan vinkkelistä myös uudenlaisen avoimuuden ja toiminnan läpinäkyvyyden vaatimukset koskettavat yhä enemmän myös työeläkealaa – kuten olemme viime viikoina saaneet Helsingin Sanomistakin lukea.

Kuulen aika usein kommentteja työeläkeasioiden monimutkaisuudesta. Alan syvällinen ymmärtäminen vaatiikin monen asiakokonaisuuden hallintaa. Paljon on myös merkitystä sillä, miten puhutaan. Joskus menneinä vuosina eläkeasiantuntijoiden kielenkäytön koukeroisuutta on verrattu munkkilatinaan tai muinaiskreikkaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa – eläkeslangi on paljon vaikeaselkoisempaa. Tässäkin on viime vuosina tapahtunut huomattavaa edistystä.

Kansalaisten mahdollisuudet saada tietoa työeläkejärjestelmän toiminnasta tai omista eläkkeistään ovat parantuneet huimasti. Tänä päivänä tietoverkot pullistelevat eläkeinformaatiota! Työeläkejärjestelmän ja verkon käyttäjien tuottamaa materiaalia. Lähdekritiikkiä voi harjoittaa kummassakin tapauksessa, jos siltä tuntuu. Tämän vuoden aikana suomalaiset saavat myös ensimmäiset koko työuran käsittävät työeläkeotteet. Jokainen meistä voi koska tahansa tarkastaa omat tietonsa nettipalvelun kautta.

Ei makean veden maistereille

Mikä lie hongkongilainen lentsu tai possuflunssa iskenyt TELAmieheen puolitoista viikkoa sitten? Sängyn pohja tuli tutuksi – mikä onkin mukavaa vaihtelua ojan pohjaan. Vitsi, vitsi.

Tautien virologiset referenssit eläimiin tuntuvat jotenkin osuvammilta kuin kaukomaiden nimet. Viikon mittaisen vatsataudin jälkeen olo on kevyt kuin linnulla ja korkea kuume todellakin vie mielen pahnanpohjimmaisiin syövereihin. Aina ei taudinkuvauksissakaan tarvitsisi lähteä Kaakkois-Aasiaan asti, esimerkiksi riihimäkeläinen kuulostaa jo aika uhkaavalta yleisvaaralliselta tartuntataudilta.

No, ei tästä enempää, mutta tämä vuodatus toimii kirjaimellisesti meriselityksenä sille, miksi viimeisessä blogikirjoituksessa lupaamani helmikuun "risteilyteemakuukausi" jäi nyt vajaaksi. TELAmies ei turhia hölläile!

Merimiesten eläkelaki – MEL-mies on eri mies!

Pääkallolipun alla ei ole kuin vapauksia, mutta Suomen väreissä seilattaessa löytyy jo oikeuksiakin. Näiden ääripäiden välille mahtuu toki myös eksoottisiin ja vähemmän eksoottisiin maihin ulosliputettuja laivoja, joilla on suomalaista miehistöä. Merimieseläkekassa (MEK) hoitaa merenkulkijoiden lakisääteistä eläketurvaa.

Monelle maakravulle ensimmäisenä merimiehistä mieleen tulevat risteilytyön uutterat ammattilaiset Itämerellä. Isot pojat ovat kuitenkin kertoneet, että kauppalaivojen tonnistoissa saavutetaan seilorien katu-uskottavuusmittarilla varsin korkeita lukemia.

Eläkeasioissa noudatetaan merilläkin yleensä sen maan lainsäädäntöä, minkä "värejä tunnustetaan". Poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden kohdalla, jonka lisäksi ulosliputettujen paattien raitapaidatkin on mahdollista vakuuttaa Suomessa. Merimieseläkelakia (MEL) sovelletaan pääsääntöisesti työntekijään, joka tekee merimieslain määrittelemää työtä ulkomaanliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa. Risteilylaivojen trubaduurit, artistit ja muut esiintyvät taiteilijat kuuluvat TyEL:n piiriin. 

MEL-laki vuodelta 1956 on työeläkejärjestelmän isähahmon Teivo Pentikäisen pioneerityön tulos.TEL-järjestelmä yksityisen sektorin palkansaajille tuli voimaan myöhemmin vuonna 1962. Tänä päivänä merenkulkijoiden eläkedesign on hyvin samantyyppinen kuin esimerkiksi yksityisaloilla – tosin mielenkiintoisia erojakin löytyy!

Esimerkiksi vanhuuseläkeikä on erilainen. Yleinen eläkeikä on sama kuin muillakin eli joustava 63–68 vuoden välillä. Päällystöön kuuluva voi kuitenkin siirtyä vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 60-vuotiaana ja miehistöön kuuluva 55-vuotiaana. Miehistön eläkeikä (55 v.) edellyttää 35 merimieseläkelain mukaista palveluvuotta ja päällystön eläkeikä (60 v.) 30 vuotta. 

Lisäksi eläkettä kertyy 0,1 prosenttia (MEL:n erityiset karttumaprosentit) paremmin kuin muualla, jos vanhuuseläkkeelle siirtyminen tapahtuu suoraan merimieseläkelain mukaan vakuutetusta työstä. Merimies ja hänen työnantajansa maksavat kumpikin 11,2 prosentin suuruista lakisääteistä eläkevakuutusmaksua. Työntekijän osuus on siiis noin kaksinkertainen siihen nähden, mitä TELAmies makean veden maisterina maksaa omasta palkastaan. Toisaalta verotus poikkeaa myös olennaisesti meistä mantereen tallaajista.