Civis TELAmies Soopelin ja karppauksen jäljillä

"Feissareita väistelen aina arkipäivisin", hyräilin matkalla TELAn pääkallopaikalta Kampista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimistolle ydinkeskustaan. Mannerheimintien alkupäässä sijaitseva Uusi ylioppilastalo kuuluu Helsingin kortteliperinteessä nimettyyn Soopelin kortteliin. Vielä eksoottisempaa nimeämispolitiikkaa edustavat esimerkiksi Kirahvi ja Hyeena. Ei nimi korttelia pahenna.

TELAmies sukelsi HYY:n edunvalvonnan kanssa työeläkkeiden laajaan oppimäärään: sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kiinnosti erityisesti. Aihe onkin ajankohtainen, sillä viikko sitten työmarkkinaosapuolet sorvasivat työurien pidentämistä ja työeläkkeiden lyhyen aikavälin rahoitusta koskevan työurasopimuksen. Aina, kun työeläkejärjestelmää viilataan uuteen uskoon, sillä on omat vaikutuksensa myös nuoriin, eli tuleviin eläkeläisiin. 

Uuden reformin on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa. Sukupolvikysymysten ajankohtaisuus korostuu lähivuosina. Työeläkkeiden maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2016 loppuun. Väestön vanhenemisen aiheuttama nousupaine on meillä huomattavasti pienempi kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Tulevaan on varauduttu. Tästä huolimatta, maksuvajetta on meilläkin pitkässä juoksussa. Eliniän pidentymisen aiheuttamaa painetta puolestaan purettiin vuonna 2005 säädetyllä elinaikertoimella. 

Elinaikakertoimen Kahdeksan surmanluotia

Elinaikakerroin on vuodesta 2010 eteenpäin muuttanut alkavat työeläkkeet vastaamaan ihmisten eliniän kehittymistä. Jos kansalaiset elävät pidempään, mihin kaiketi kaikki hyvinvointivaltiot pyrkivät, ansioeläke muutetaan vastaamaan pidentynyttä elinikää. Eläkettähän maksetaan ihmisille tässä tapauksessa aiempaa pidempään. Jos elämä ei pitene, ei elinaikakertoimellakaan ole vaikutusta.  Mekanismin julkilausuttu tavoite ei kuitenkaan ole leikata työeläkkeitä, vaan kepittää suomalaisia käyttämään osa meille lankeavasta pidemmästä elämästä työhön.

Ylioppilaskunnan pitkän pöydän ääreltä heitettiin ilmaan mielenkiintoinen kysymys, johon TELAmies soopelin ahnaudella tarttui: mitä jos elinaikakerroin laskettaisiin miehille ja naisille erikseen? Elinaikakerroin lasketaan 62 vuotta täyttäneiden elinajanodotteesta, jonka kohdalla on noin 5 vuoden ero miesten tappioksi. Vastasyntyneen poikalapsen elämän taival on jopa noin 6 vuotta lyhyempi. Voidaan sanoa, että miesten eliniänodotteessa on edelleen suhteessa naisiin – Mikko Niskasen hengessä – Kahdeksan surmanluodin tekemää reikää. 

Suomen työeläkejärjestelmä on tasa-arvoinen: miehillä ja naisilla on sama eläkeikä, toisin kuin monissa muissa maissa, ja työeläkkeen kertymisen säännöt ovat kaikille samat. Eläkkeen taso naisilla jää silti huomattavasti pienemmäksi, mikä johtuu työmarkkinoiden vinoutumista. Jos elinaikakerroin laskettaisiin sukupuolille erikseen, taitaisi se leikata miesten eläkkeitä nykyistä enemmän. Sillä vaikka 62-vuotiaan eliniänodotteessa on nyt isompi ero naisten hyväksi, miehillä on tässä asiassa enemmän skarpattavaa – vai pitäisikö sanoa ajan hengen mukaisesti karpattavaa – kuin naisilla. 

Vaikka keskiolutta ei tulevaisuudessa laimenneta, eivätkä karaoke-spinningit täyty jatkossakaan jässiköistä, luulen, että yleinen elintapojen muutos terveellisempään suuntaan jatkuu. Voin tietysti olla väärässä; muutosta ei tapahdu miesten kohdalla tai naiset löytävät vielä uuden vaihteen eliniän nousuun. Lääketieteen kehityksellä on tietysti myös merkittävä vaikutus eliniän pidentymiseen. No, ravinto ainakin näyttää kiinnostavan monia. Väittelin viime torstaina erään entuudesta tuntemattoman eläkeläismiehen kanssa karppauksesta Salven lounaalla. TELAmies ei passaa lettupäivää, mistä voi lukea oman suhtautumiseni em. hiilareiden näivettämiseen.