Laitakaupungin valoisalla puolella

Olen aina epäillyt, että jääkauden jälkeen nykyiseen Suomeen asti löytäneet esiugrit tulivat tänne kesällä. Suvituuli lauloi kunniaa kukkivalle luonnolle, viilentävä meri lepäsi tyynenä ja metsäkauriit käyskentelivät ruohomatolla. Sitten tuli talvi ja epäilys. Vaakasuoraan satava lumiseinäke ahavoi poskenkannikat, mereen piti hakata reikä, jotta sen näki ja kauriit olivat jäätyneet pystyyn jo tammikuussa.

Tällaista vielä liikkui ulkoisesti jähmettyneessä pääkopassa, kun tallustin toimistolta Ruoholahteen Sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden (SONK) tilaisuuteen toissa lauantaina.

Matkan varrella Kampin ja Ruoholahden välissä on mielenkiintoinen puutaloalue: sadan markan villat. Helsingin työväen rakennusyhtiö rakennutti 1800-luvun lopulla puutteen riivaamalle paikalle 100 asuntoa, joista on jokunen vielä jäljellä. Osakkeen hinta oli tuolloin sata markkaa, jonka sai lunastaa itselleen vuoden aikana 10 markan erissä. Jos unohdetaan rahan arvo, ostovoima ja asumisen laatu, niin tänä päivänä siihen saattaisi mennä hiukan pidempään. 2000-luvulla Ruoholahteen gryndattaisiinkin "millin villoja".

Kaurimäen harrastama Helsingin miljöökuvaus ei anna elokuvassa Laitakaupungin valot miellyttävää kuvaa Ruoholahdesta. Onhan se vähän kolho lasikuutioiden hallitsema kaupunginosa, mutta "vanhalta puolelta" löytyy vaikkapa em. villat. Metrolla pääsee kätevästi pois uudemmasta tuulitunnelista.

Eläkejärjestelmän kestävä kehitys 

Sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen panostaneen teemaseminaarin hyvä henki oli villinnyt oman puheenvuoroni kohdalla muutenkin aktiivisen väen jo varsinaiseen kysymystulvaan. Tämä saattoi johtua hyvästä pohjustuksesta: ministeri Tuomioja käsitteli ilmaston muutosta ja  kestävän kehityksen teemaa sukupolvikysymyksenä. 

Vaikeitakin aiheita sivuttiin. TELAmies ui mielellään syvissä vesissä – kahluuallas on nynnyille, kunhan ei dipata synkkiin vesiin. 

Joku haikaili työeläkkeiden valtiollistamisen perään? Tästä on todella huonoja esimerkkejä muualta Euroopasta: eläkemaksuja ja varoja on käytetty muuhun kuin eläkkeisiin esimerkiksi valtion velan maksuun. Maksajilla eli työntekijöillä ja työnantajilla saattaisi myös olla asiaan joku mielipide. Ei onnistu.

Toinen pohdiskeli, miten yrittäjän kantamaan yrittäjäriskiin sopii käytännössä pakollinen sosiaalivakuutus (YEL). Vanhuus on kaikille yhteisenä sosiaalisena riskinä kuitenkin sen tyyppinen, että yhteiskunnan on joka tapauksessa tarjottava joku turva sen varalle. Yrittäjä osallistuu näin myös itse oman turvansa rahoittamiseen vakuutusmaksujen kautta. Lisäksi yrittäjän muu sosiaaliturva on sidoksissa eläkemaksun pohjana olevaan työtuloon.

Yleensä maapallon rajallisiin resursseihin liitetty kestävän kehityksen periaate toimii mielestäni hyvänä analogiana myös työeläkejärjestelmän kestävyydelle. On oikeudenmukaista, että nykyhetken eläkeläisten tarpeiden tyydytys ei tapahdu tulevien eläkeläisten kustannuksella ja toisinpäin. Näin sukupolvisopimus on tasapainossa. 

Jälkiviisautena voidaan todeta, että historiassa ei ole päästy tasa-arvoon eläkemaksujen kohdalla, rahastoinnista huolimatta. Tämä selittyy etuusperusteisen ja pohjimmiltaan jakojärjestelmään perustuvan eläkemallin luonteella. Järjestelmä kypsyy vasta pitkän ajan kuluttua alkulähtökohdasta. Nykysäännöillä tulevat eläkeläisetkin kuitenkin saavat nykyisen tasoisia työeläkkeitä, mutta pidemmällä työuralla, kun osa pidentyvästä eliniästä on käytettävä työhön.

"Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo"

                    Tie Kemistä poispäin ja ilmestyskirjamainen kajo taivaanrannassa.


Aurikseen kertynyt painolasti (ks. aikaisempi blogimerkintä) tippui viimeistään Kemissä pois, kun sääolosuhteet muuttuivat – eivät tosin merkittävästi – parempaan suuntaan. TELAmies on toiminnan mies ja porskuttaa oikukkaasta Pohjoiskalotin ilmastosta huolimatta eteenpäin Joustavasti eläkkeelle -kutsutilaisuuksien karavaanissa.

Kemissä tuli piipahdettua myös väliaikaisen linna-arkkitehtuurin mitä vaikuttavimmassa luomuksessa: Lumilinnassa a.k.a Snowcastle. Massiivinen rakennelma on näkemisen arvoinen. Mieleen jäi jutustelu Lumilinnan työntekijän kanssa, jonka aikana hän kaiversi taltalla linnanmuuriin omien sanojensa mukaan ampuma-aukkoja "etelän väkeä" varten. Pohjoisessa luonto on karua – huumori myös. Kaakkois-Aasiasta tulevia ei kuitenkaan kannata jyrätä, sillä ainakin TELAmiehen vierailulla suurin osa turisteista oli siltä suunnalta.
  
Tietoa tarpeeseen

Joustavasti eläkkeelle -kutsutilaisuus Kemissä keräsi kulttuurikeskukseen yli 200 eläkeasioista kiinnostunutta 1951-53 syntynyttä. Teatterin, huovutuksen ja joogan lisäksi kulttuurikeskuksen kävijöille tarjottiin nyt eksklusiivinen paketti tanakkaa eläketietoa. 

Erityisesti työttömyysturvan lisäpäivät eli kassaputki kiinnosti työttömien työnhakijoiden tilaisuudessa iltapäivällä. Illalla kysymyksiä sateli laajemmin. Julkisen sektorin luennolla henkilökohtaiseen eläkeikään liittyvät asiat olivat esillä. Monelle tuli yllätyksenä, miten mahdollinen eläkkeelle siirtyminen ennen henkilökohtaista eläkeikää voi pienentää tulevaa eläkettä merkittävästi (katso KEVAn sivuilta). 

Kuopio vastaa eläketiedotuksen kutsuhuutoon

Seuraava kohdennettujen eläketiedotusilta oli Kuopion musiikkikeskuksessa. Televisioruudun perusteella samassa paikassa esiintyneet Idols-koelaulujen kellokkaat saivat nyt väistyä. Luulenpa, että eläkeasioita oli kuulemassa jopa enemmän väkeä kuin Idols-koelaulajia. Massatilaisuudessa kävi noin 600 omasta eläketurvastaan kiinnostunutta. Eläkeilta oli etusivun uutinen Savon Sanomissa.

Kassaputki nousi jälleen esiin kysymyksissä tiedottajille. Erään katsastusmiehen kanssa kävimme läpi tilaisuuden jälkeen sitä, miten työttömyys työuran loppupäässä vaikuttaa eläkekertymään. TELAmies taas sai katsastustilastoista mielenkiintoista lisätietoa.

Monia innosti 63 ikävuoden jälkeen työssä jatkamisesta saatavan kannustinkarttuman eli superkarttuman vaikutus omaan eläkkeeseen (katso laskuri). 

Yrittäjillä YEL-vakuutusvelvollisuus päättyy vanhuuseläkkeen alkaessa. Jos yritystoimintaa jatkaa eläkkeellä ollessa esimerkiksi 63 ikävuoden jälkeen, on vakuuttaminen vapaaehtoista. Toisaalta jos YEL-maksua ei maksa, niin eläkettäkään ei tuolloin kartu. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä kertyy eläkettä 1,5 prosentilla aina 68-vuotiaaksi asti. Kuopiossa kaksi yrittäjärouvaa pohti mikä heidän kohdallaan kannattaisi: 1,5 % eläkekarttuma vai "vapautus" YEL-maksusta. Kannustinkarttuman he puolestaan saavat vain jos eivät jää vanhuuseläkkeelle sekä jatkavat yritystoimintaan.

                                        Hulinaa musiikkikeskuksen eläkeillassa