Laitakaupungin valoisalla puolella

Olen aina epäillyt, että jääkauden jälkeen nykyiseen Suomeen asti löytäneet esiugrit tulivat tänne kesällä. Suvituuli lauloi kunniaa kukkivalle luonnolle, viilentävä meri lepäsi tyynenä ja metsäkauriit käyskentelivät ruohomatolla. Sitten tuli talvi ja epäilys. Vaakasuoraan satava lumiseinäke ahavoi poskenkannikat, mereen piti hakata reikä, jotta sen näki ja kauriit olivat jäätyneet pystyyn jo tammikuussa.

Tällaista vielä liikkui ulkoisesti jähmettyneessä pääkopassa, kun tallustin toimistolta Ruoholahteen Sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden (SONK) tilaisuuteen toissa lauantaina.

Matkan varrella Kampin ja Ruoholahden välissä on mielenkiintoinen puutaloalue: sadan markan villat. Helsingin työväen rakennusyhtiö rakennutti 1800-luvun lopulla puutteen riivaamalle paikalle 100 asuntoa, joista on jokunen vielä jäljellä. Osakkeen hinta oli tuolloin sata markkaa, jonka sai lunastaa itselleen vuoden aikana 10 markan erissä. Jos unohdetaan rahan arvo, ostovoima ja asumisen laatu, niin tänä päivänä siihen saattaisi mennä hiukan pidempään. 2000-luvulla Ruoholahteen gryndattaisiinkin "millin villoja".

Kaurimäen harrastama Helsingin miljöökuvaus ei anna elokuvassa Laitakaupungin valot miellyttävää kuvaa Ruoholahdesta. Onhan se vähän kolho lasikuutioiden hallitsema kaupunginosa, mutta "vanhalta puolelta" löytyy vaikkapa em. villat. Metrolla pääsee kätevästi pois uudemmasta tuulitunnelista.

Eläkejärjestelmän kestävä kehitys 

Sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen panostaneen teemaseminaarin hyvä henki oli villinnyt oman puheenvuoroni kohdalla muutenkin aktiivisen väen jo varsinaiseen kysymystulvaan. Tämä saattoi johtua hyvästä pohjustuksesta: ministeri Tuomioja käsitteli ilmaston muutosta ja  kestävän kehityksen teemaa sukupolvikysymyksenä. 

Vaikeitakin aiheita sivuttiin. TELAmies ui mielellään syvissä vesissä – kahluuallas on nynnyille, kunhan ei dipata synkkiin vesiin. 

Joku haikaili työeläkkeiden valtiollistamisen perään? Tästä on todella huonoja esimerkkejä muualta Euroopasta: eläkemaksuja ja varoja on käytetty muuhun kuin eläkkeisiin esimerkiksi valtion velan maksuun. Maksajilla eli työntekijöillä ja työnantajilla saattaisi myös olla asiaan joku mielipide. Ei onnistu.

Toinen pohdiskeli, miten yrittäjän kantamaan yrittäjäriskiin sopii käytännössä pakollinen sosiaalivakuutus (YEL). Vanhuus on kaikille yhteisenä sosiaalisena riskinä kuitenkin sen tyyppinen, että yhteiskunnan on joka tapauksessa tarjottava joku turva sen varalle. Yrittäjä osallistuu näin myös itse oman turvansa rahoittamiseen vakuutusmaksujen kautta. Lisäksi yrittäjän muu sosiaaliturva on sidoksissa eläkemaksun pohjana olevaan työtuloon.

Yleensä maapallon rajallisiin resursseihin liitetty kestävän kehityksen periaate toimii mielestäni hyvänä analogiana myös työeläkejärjestelmän kestävyydelle. On oikeudenmukaista, että nykyhetken eläkeläisten tarpeiden tyydytys ei tapahdu tulevien eläkeläisten kustannuksella ja toisinpäin. Näin sukupolvisopimus on tasapainossa. 

Jälkiviisautena voidaan todeta, että historiassa ei ole päästy tasa-arvoon eläkemaksujen kohdalla, rahastoinnista huolimatta. Tämä selittyy etuusperusteisen ja pohjimmiltaan jakojärjestelmään perustuvan eläkemallin luonteella. Järjestelmä kypsyy vasta pitkän ajan kuluttua alkulähtökohdasta. Nykysäännöillä tulevat eläkeläisetkin kuitenkin saavat nykyisen tasoisia työeläkkeitä, mutta pidemmällä työuralla, kun osa pidentyvästä eliniästä on käytettävä työhön.

Sosiaalipolitiikan päiväkäsky Jyväskylästä

                                   Kalvosulkeiset ja puolustuksen puheenvuoro


Hengasin Sosiaalipolitiikan päivillä taloustieteilijöiden kanssa. Seura tekee kaltaisekseen, mutta ajattelin, ettei lyhyestä altistumisesta seuraa pysyviä vaurioita. Toisaalta tartunta on jo saatu ja tauti pitkälle edennyt. Aloitin aikanaan yliopisto-opinnot taloustieteellisessä tiedekunnassa. Varsinainen eläkeherätys iski vasta Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen lehtereillä. Uudelleensyntynyt olen kai lopun ikääni.

Yhtä kaikki, tämän vuoden teeman ”Sukupolvittunut ja sukupuolittunut sosiaalipolitiikka” ruotiminen tapahtui irtipoikki-tieteellisissä merkeissä. Päivät tarjosivat karkkia aivoille. Irtautumiskokemus eläkemaailman käytännöistä oli hyödyllinen. Tieteen ja teorian maailma tarjoaa mahdollisuuden "ison kuvan" hahmottamiseen ja tiedon lisäämiseen.  

Jyväskylän yliopiston rehtori toivotti isännän ominaisuudessa tervetulleeksi noin 300 tiedon valoa etsinyttä. Lieneekö moni löytänyt ja vienyt kotiin asti myös sitä kuuluisaa "yön yli -matkan henkeä", kuten siinä kuuluisassa lapsen suusta kuullusta totuudesta, jossa pieni tyttö toteaa viattomasti isän haisevan taas seminaarille.

Yhteisen ohjelman ulkopuolella eläketutkimuksen työryhmän anti oli koboltin kovaa asiaa. Pääpuhujien esityksissä taas erityisesti sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden teema kiihotti sosiologista mielikuvitusta. TELAmies painii tämän parissa jatkuvasti kuin octagonissa. Aihe on myös poikkeuksellisen mediaseksikäs. 

Moraalinen pääoma, perhe ja yhteiskunta

Virpi Timonen Dublinin yliopistosta oli tutkinut sukupolvien välistä solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia useissa eri maissa. Pääpointtina oli, että tutkituissa maissa voimakas perheiden sisäinen solidaarisuus vahvistaa koko yhteiskunnan tasolla koettua oikeudenmukaisuutta. Eri ikäluokille oikeamielinen sosiaaliturvajärjestelmä puolestaan näyttäisi vain vahvistavan perheen sisäistä yhtenäisyyttä. Uusliberaali ajattelu on perinteisesti lähtenyt vastakohtaisesta oletuksesta: julkinen rapauttaa kaiken yksityisen huolenpidon.

Käsitepeliä pidetään sosiologien luovuttamattomana oikeutena, mutta kyllä muutkin osaavat... Sukupolvien välisen yhteisvastuullisuuden ytimessä on moraalisen pääoman määritelmä. Sosiaalitieteiden sisällä kapitaalilla tarkoitetaan eräänlaista symbolista pääoman muotoa, perinteisten tuotannontekijöiden ulkopuolella olevaa koodistoa. 

Ikääntymisen kohdalla moraalinen pääoma velvoittaa perheen sisällä aikuisia lapsia pitämään aikanaan huolta vanhemmistaan. Nykyajassa koodisto voi toimia vastavuoroisesti myös toiseen suuntaan. Yleensä hyvinvointivaltion kehittyminen on tulonsiirtojen tasolla vähentänyt tähän liittyviä taloudellisia velvoitteita. Ottamatta kantaa teorian todistusvoimaan, sillä Eläketurvakeskuksen Mikko Kautto teki sen jo kommenttipuheenvuorossaan (ks. kuva), antaa se palikoita ajatusleikkiin. 

Mitä jos sukupolvien välinen ketju katkeaa eläkkeissä?

Meillä ja muualla Euroopassa, pitkällä aikavälillä jopa BRIC-maissa, tulevaisuus näyttää samalta: väestörakenne vanhenee ja elämme yhä pidempään. Jotain pitää tehdä etteivät suomalaiset joudu yhteiskuntaluokkaretkelle alaspäin.

Monissa Euroopan maissa sukupolvien välinen ketju on järjestelmän tasolla jo katkeillut. Esimerkiksi nyt työmarkkinoille tulevat eivät enää pääse saman etuusperusteisen eläketurvan piiriin kuin jo eläkkeellä olevat. Myös eläke-etuuksien tason lasku tekee kipeää ja asettaa muualla nuorille suuremman vastuun oman elinkaaren mittaisen säästämisprojektin onnistumisesta.

Vakaassa pyrkimyksessä oikeudenmukaisuuteen, epäonnistumiseksi voitaisiin laskea meillä se, että seuraavassa vuonna 2017 (viimeistään) voimaan astuvassa eläkeuudistuksessa tulevien eläkeläisten huominen myytäisiin nykyisten eläkeläisten eduksi. 

Täydellinen tasa-arvo edellyttäisi aina ikäluokalta toiselle periytyviä täysin samoja maksuja ja etuuksia, mikä ei ole mahdollista eikä toivottavaakaan. Oikeudenmukaisuudesta on silti pidettävä kiinni saatujen etuuksien ja maksettujen vakuutusmaksujen kohdalla. Jatkossa nykyistä pidempiä työuria tekevien tulee saavuttaa edelleen kohtuullinen omaan ansiotasoon perustuva työeläke. Ylimääräisiä kuluja ei kannata kasata jo olemassa olevan eläkemaksun nousupaineen päälle esimerkiksi työeläkeindeksin muutoksella. 

Pienten ikäluokkien unohtaminen johtaisi nykyistä suurempaan vastakkainasetteluun yhteiskunnan tasolla. Osku Pajamäen aikalaispamfletit näyttäytyisivät tuolloin suurten ikäluokkien saagoilta ja ylistyslauluilta. Puheet kovenisivat. En osaa sanoa olisiko suomalaisista barrikadeille, vaikka olemmehan monessa mielessä äärimmäisyysihmisiä. Jos järjestelmätaso todella säteilee alaspäin myös inhimilliseen todellisuuteen, jännitteitä syntyisi pitkällä aikavälillä myös perheiden sisäisissä suhteissa. 

Itärajalla vihertää

                                          Karjalasta kajahtaa teekupponen!


Aito karjalainen tunnelma tiivistyy, ei pullo kerrallaan, vaan kilometrien käydessä lyhyiksi matkalla Lappeenrantaan. Poikkeuksellinen auringonpaiste lämmitti uskollisen Auriksen mustan kuoren alla hengittävää voimanlähdettä. Kalsan Kallion talven koettelemusten jälkeen auto suorastaan kehräsi oktaaniauvoisissa tunnelmissa. Tiedä sitten olisiko Vihreiden puoluekokoukseen pitänyt mennä Valtion Rautahevosella.  

Yhtä kaikki, lupsakkuus tarttuu. Pääkaupunkimme kiireiseen elämäntapaan ja penseään etäisyyteen tottuneen TELAmiehen otsarypyt oikenivat viimeistään itärajan puolustuslinnoitus Salpalinjan kohdalla. Yhtäkkiä aikaa löytyy joviaaliin jutusteluun vastaantulijoiden kanssa. Aikaa pitäisi tuhlata useammin.  

Venäjä on meitä lähellä. Rajan ylityksen jälkeen moni naapuri suuntaa ensimmäisenä Lappeenrannan kaduille. Yli miljoona visiittiä vuodessa kertoo matkailuinnosta. Puoluekokouksen tervehdyspuheenvuoroissa Lappeenrannan apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkiakoski muistutti vierailijoiden tuomista korvaamattomista rahavirroista. Turistiruplat on tarkoitus pysäyttää suunnilleen vanhan Salpalinjan kohdalle – aivan kuin ennenkin. 

Lappeenranta Vihreiden kokouspaikkana ei muuten ole lainkaan niin omituinen valinta kuin ensi kuulemalta voisi päätellä. Kaupunkihan vihertää aina vaakunaa myöden.

                            Haavisto lauteilla puoluekokouksen lähtölaukauksessa

Vihreiden puoluekokouksen satoa

Heti kokouspaikan kokolattiamatolle astuttuani vaikutuksen teki puoluekokousedustajien keski-ikä, joka on väestöpyramidiprofiililtaan terveen alapainoinen. Vihreät hurrasivat näkyvästi eutanasialle ja kaivosveroaloitteelle. Nämä eivät kuulu TELAmiehen repertuaariin, joten ei niistä enempää. 

Eläkkeet, allekirjoittaneen intressissä olevat työeläkkeet, eivät olleet suoranaisesti esillä puoluekokousaloitteissa, periaateohjelmassa tai kokousedustajien puheissa. Kokouksessa esiteltiin kuitenkin periaateohjelma, jossa mainitaan epäsuorasti: "väestön ikääntymiseen on vastattava tavalla, joka ei ole kohtuuton millekään ikäryhmälle".

TELAmies komppaa tätä ideaa. Näkisin asian myös "kestävän kehityksen" näkövinkkelistä: idealismia olisi se, että työeläkejärjestelmä siirtyisi sukupolvelta toiselle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin he sen itse saivat. Pragmatismia taas on, että mikään sosiaaliturvajärjestelmä ei voi pysyä muuttumattomana ajassa. Kun työeläkkeitä sopeutetaan mm. väestön vanhenemiseen, on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta silti pidettävä kiinni!

Periaate-epistolasta löytyy yksi lause, missä mainitaan konkreettisesti sana eläke: "Päätöksiä kaikkia koskevista asioista, kuten eläkkeistä tai sosiaaliturvasta, ei saa antaa vain etujärjestöjen päätettäviksi". Komppikitarani ei säestä tässä kohtaa – ainakaan työeläkkeiden osalta.

Rahoitusmarkkinavero (EU FTT) ja työeläkejärjestelmä

Aloituspuheenvuoroissaan EU-parlamentaarikko Satu Hassi ja puheenjohtaja Ville Niinistö puhuivat ns. transaktioveron puolesta, joka verottaisi rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia osto- ja myyntitapahtumia. Euroopan parlamentissa äänestettiin viime viikolla kyseisestä rahoitusmarkkinaverosta. Jos aloite etenee suunnitellusti, niin vuoden 2014 alusta lukien EU:lla on oma vero: 0,1 prosenttia osakkeille ja joukkovelkakirjoille ja 0,01 % johdannaisille.

Komission ehdotukseen tehtiin muutamia merkittäviä muutoksia. Veroa on nyt tarkoitus ryhtyä perimään kaikista Euroopassa liikkeelle lasketuista rahoitusvälineistä. Tärkeää oli, että parlamentti jätti eurooppalaiset eläkerahastot pois tämän  transaktioveron soveltamisalasta. Poikkeuksen sääntöön muodostavat todennäköisesti myös suomalaiset työeläkevakuuttajat – toistaiseksi. Tosin EU:ssa eläkerahastoilla tarkoitetaan yleensä II-pilarin ammatillisia eläkkeitä. Suomalainen mallihan on EU:ssa poikkeus muutenkin ja harvalla I-pilarin eläkejärjestelmällä on muualla yhtä laajaa rahastointia. Olin huomaavani komission perusteluissa pientä haparointia pilarijaon suhteen...

Neuvosto tekee asiasta lopullisen päätöksen. Monta vääntöä on vielä edessä ennen sitä, sillä mm. Iso-Britannia ja Ruotsi vastustavat ehdotusta. Ongelmia syntyy, jos ja kun jotkut maat jäävät ulkopuolelle. Länsinaapurillamme on omakohtaista kokemusta (80-luvulla) vastaavan tyyppisestä verosta, jonka lopputulokset eivät olleet rohkaisevia. Tosin Ruotsissa vero oli osakkeiden kohdalla parhaimmillaan/pahimmillaan jopa kymmenkertainen EU:n malliin nähden. Britit taas pelkäävät rahoitusmarkkinoiden yleisesti viilentyvän ja toiminnan siirtyvän muualle.

Eläkerahastojen poikkeus on säilytettävä lopullisessakin muotoilussa. TELAssa on laskettu, että Suomessa lakisääteisen eläkevakuutuksen toimialalla veron kustannus olisi arviolta 450-530 miljoonaa euroa vuodessa, jos poikkeusta sääntöön ei tehtäisi. EU:n suunnittelema keinottelulla rahastaminen voisi siis pahimmillaan iskeä myös sosiaalivakuutusta hoitaviin eläkejärjestelmiin.

Erittäin mielenkiintoista on fundeerata, miten ja mihin oletettua tuottoa eli Unionin äyrejä lopulta käytettäisiinkään...

Civis TELAmies Soopelin ja karppauksen jäljillä

"Feissareita väistelen aina arkipäivisin", hyräilin matkalla TELAn pääkallopaikalta Kampista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimistolle ydinkeskustaan. Mannerheimintien alkupäässä sijaitseva Uusi ylioppilastalo kuuluu Helsingin kortteliperinteessä nimettyyn Soopelin kortteliin. Vielä eksoottisempaa nimeämispolitiikkaa edustavat esimerkiksi Kirahvi ja Hyeena. Ei nimi korttelia pahenna.

TELAmies sukelsi HYY:n edunvalvonnan kanssa työeläkkeiden laajaan oppimäärään: sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kiinnosti erityisesti. Aihe onkin ajankohtainen, sillä viikko sitten työmarkkinaosapuolet sorvasivat työurien pidentämistä ja työeläkkeiden lyhyen aikavälin rahoitusta koskevan työurasopimuksen. Aina, kun työeläkejärjestelmää viilataan uuteen uskoon, sillä on omat vaikutuksensa myös nuoriin, eli tuleviin eläkeläisiin. 

Uuden reformin on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa. Sukupolvikysymysten ajankohtaisuus korostuu lähivuosina. Työeläkkeiden maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2016 loppuun. Väestön vanhenemisen aiheuttama nousupaine on meillä huomattavasti pienempi kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Tulevaan on varauduttu. Tästä huolimatta, maksuvajetta on meilläkin pitkässä juoksussa. Eliniän pidentymisen aiheuttamaa painetta puolestaan purettiin vuonna 2005 säädetyllä elinaikertoimella. 

Elinaikakertoimen Kahdeksan surmanluotia

Elinaikakerroin on vuodesta 2010 eteenpäin muuttanut alkavat työeläkkeet vastaamaan ihmisten eliniän kehittymistä. Jos kansalaiset elävät pidempään, mihin kaiketi kaikki hyvinvointivaltiot pyrkivät, ansioeläke muutetaan vastaamaan pidentynyttä elinikää. Eläkettähän maksetaan ihmisille tässä tapauksessa aiempaa pidempään. Jos elämä ei pitene, ei elinaikakertoimellakaan ole vaikutusta.  Mekanismin julkilausuttu tavoite ei kuitenkaan ole leikata työeläkkeitä, vaan kepittää suomalaisia käyttämään osa meille lankeavasta pidemmästä elämästä työhön.

Ylioppilaskunnan pitkän pöydän ääreltä heitettiin ilmaan mielenkiintoinen kysymys, johon TELAmies soopelin ahnaudella tarttui: mitä jos elinaikakerroin laskettaisiin miehille ja naisille erikseen? Elinaikakerroin lasketaan 62 vuotta täyttäneiden elinajanodotteesta, jonka kohdalla on noin 5 vuoden ero miesten tappioksi. Vastasyntyneen poikalapsen elämän taival on jopa noin 6 vuotta lyhyempi. Voidaan sanoa, että miesten eliniänodotteessa on edelleen suhteessa naisiin – Mikko Niskasen hengessä – Kahdeksan surmanluodin tekemää reikää. 

Suomen työeläkejärjestelmä on tasa-arvoinen: miehillä ja naisilla on sama eläkeikä, toisin kuin monissa muissa maissa, ja työeläkkeen kertymisen säännöt ovat kaikille samat. Eläkkeen taso naisilla jää silti huomattavasti pienemmäksi, mikä johtuu työmarkkinoiden vinoutumista. Jos elinaikakerroin laskettaisiin sukupuolille erikseen, taitaisi se leikata miesten eläkkeitä nykyistä enemmän. Sillä vaikka 62-vuotiaan eliniänodotteessa on nyt isompi ero naisten hyväksi, miehillä on tässä asiassa enemmän skarpattavaa – vai pitäisikö sanoa ajan hengen mukaisesti karpattavaa – kuin naisilla. 

Vaikka keskiolutta ei tulevaisuudessa laimenneta, eivätkä karaoke-spinningit täyty jatkossakaan jässiköistä, luulen, että yleinen elintapojen muutos terveellisempään suuntaan jatkuu. Voin tietysti olla väärässä; muutosta ei tapahdu miesten kohdalla tai naiset löytävät vielä uuden vaihteen eliniän nousuun. Lääketieteen kehityksellä on tietysti myös merkittävä vaikutus eliniän pidentymiseen. No, ravinto ainakin näyttää kiinnostavan monia. Väittelin viime torstaina erään entuudesta tuntemattoman eläkeläismiehen kanssa karppauksesta Salven lounaalla. TELAmies ei passaa lettupäivää, mistä voi lukea oman suhtautumiseni em. hiilareiden näivettämiseen.

Itä-Pasilan Odysseia

Aamu alkoi makoisasti räntäsateen piiskaamalta raitiovaunupysäkiltä. Tuttu HSL:n rautahevonen 7B puski määrätietoisesti läpi rospuuton. Helsingin seudun liikenne kampanjoi parhaillaan matkarauhan puolesta: kuluva vuosi on pyhitetty matkustusturvallisuudelle. Naamakirjassa kerätään toiveita rauhanajan saavuttamiseksi. TELAmies symppaa ja propagoi hankkeen puolesta. Rintamalinjan toisella puolella diapam-desantit ja carillo-kamikazet käyvät omaa sotaansa tuulimyllyjä vastaan.

Matka Itä-Pasilaan vei vuoden ensimmäiseen puhetilaisuuteen. Työstä vieroittuminen ei aivan onnistunut joululomalla, vaikka maalla luonnonolosuhteet ja Fortum Oyj koettivat parhaansa pitää allekirjoittaneen blogistin erossa sähköisestä maailmasta. Tästä vastentahtoisessa retriitistä huolimatta PowerPoint-sulkeiset palasivat nyt mieleen pätkittäin.

Itä-Pasila on erikoinen paikka. Vielä kun löytäisi aina perille etsimäänsä. Moneen korkeustasoon 1970-luvun betonivallankumouksessa rakennutussa kaupunginosassa on merkittävä määrä virastoja ja laitoksia, aina Hovioikeudesta Eläketurvakeskukseen. Sirkushuveja edustaa Messukeskus. Eräänlainen tivoli sijaitsee myös Keski-Pasilan rautatieasemalla.

Tuona aamuna löysin lopulta tieni Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n rakennukseen. Se on sitoutumaton valtakunnallinen nuorisotyön vaikuttaja, jonka jäsenistöön kuuluu merkittävä joukko nuoriso- tai kasvatusalan järjestöjä. Allianssi järjesti juuri varjopresidentinvaalit koululaisille. Mielenkiintoista on myös se, että järjestö edustaa nuorten näkökulmaa ja ääntä tänä vuonna istuvassa työeläkeindeksityöryhmässä.

Kuka pelkää indeksimiestä?

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan ikuisuuskysymystä työeläkeindeksin rakenteesta. Tällä hetkellä työeläkeindeksissä hintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Monien eläkeläisjärjestöjen mielessä on ollut indeksin muuttaminen takaisin palkojen suuntaan esimerkiksi 50/50-painotuksella. 

TELAmies on sitä mieltä, että nuorten pitää voida luottaa siihen, että hekin saavat kohtuulliset työeläkkeet kohtuullisin kustannuksin. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Monien eläkeläisjärjestöjen ajama työeläkeindeksin muutos rokottaisi erityisesti pienten ikäluokkien edustajia, eli nostaisi maksuja tai huonontaisi tulevien eläkkeiden tasoa merkittävästi (ks. tarkemmin). Riippuen tavasta, jolla muutos palkkaindeksin suuntaan rahoitettaisiin.

Indeksikeskustelua voi seurata oman maakuntalehden mielipidesivulta – viikosta toiseen. Tunteen paloa löytyy, vaikka indeksimuutos ei paranna merkittävästi pieniä työeläkkeitä saavien asemaa – puhumattakaan pelkkää minimiturvaa saavista, joiden eläkkeet on sidottu 100-prosenttisesti hintoihin.

Indeksikeikauksen eturintamassa ja äänessä eivät yleensä ole pienten ikäluokkien edustajat. Näillä näkymin indeksityöryhmän kokoonpanossa eläkeläisedustajia on kolme ja nuorison tasan yksi: Allianssi.

Muistoja Pohjolasta VII: päivä napapiirin sankarina

                          Neljän tuulen tienviitta ohjaa aina Petsamoon saakka

Norwegian lennättää etelän ihmisiä Lapin porteille Rovaniemeen muutamalla hassulla kympillä eurovaluuttaa. Norjalainen halpalentoyhtiö taitaa tällä hetkellä olla paras vaihtoehto matkustaa välillä Helsinki-Rovaniemi, jos vain aikataulu natsaa. Valtion viralliset siivet, eli Finnair, on siipeillyt itsensä pienelle siivulla mukaan toimintaan. 

TELAmies odotti alkuviikosta näkevänsä Lapissa jälleen tutun syksyisen väriloiston, mutta se loistikin poissaolollaan. Hämmästys oli suuri: ruskaa ei ollut nähtävissä muualla kuin Alkon hyllyillä. Kyseinen virikejuoma tosin on muiden kuin eläkealan ammattilaisten kurkunkostuketta.

Palloilumiehenä olen hämmästyksellä seurannut skandaalia legendaarisen Rovaniemen palloseuran väitetyistä sopupeleistä ja vedonlyöntivilungista. Muutama kuukausi sitten lähes koko RoPSin avauskokoonpano odotti kauden alkua tutkintavankeudessa. Vanhan koulukunnan sanonta oli: Rops ei tipu koskaan. Vaan saapa nähdä, joukkue lepää nyt Veikkausliigan viimeisellä sijalla.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus eläkejärjestelmässä

Rovaniemi cityyn vei tällä kertaa vuoden 2011 Akava Camp -kiertue, jossa Työeläkevakuuttajat TELA on jälleen mukana yhteistyökumppanina. Syksyn "pitkän marssin" aikana TELA vierailee karavaanin mukana yli kymmenessä kaupungissa ja korkeakoulussa. Päivällä työelämätietoa jaetaan ständillä ja illalla tavataan Kreisi-illoissa paikallisia akavalaisten liittojen aktiiveja, ylioppilas- ja opiskelijakuntien toimijoita sekä poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. 

Aktiivinen on aikamoista vähättelyä kuvaamaan iltamiin osallistuneiden yhteiskunnallista repertuaaria, niin monessa he ovat mukana. Kokkareiden teemana on tänä vuonna sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus työelämässä ja eläkejärjestelmässä. TELAn osuus käsittelee asiaa sattumalta juuri eläkkeiden näkökulmasta. Jos Osku Pajamäeltä kysytään, aiheen esille ottaminen työeläkejärjestelmän edustajana vastaa suunnilleen omaan jalkaan ampumista – luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti!

Myös pienet ikäluokat voivat luottaa saavansa järjestelmästä eläkeaikanaan kohtuullisen toimeentulon. Jos suomalaisten elinikä kuitenkin pitenee, pitää myös työuriin löytyä lisää pituutta, jotta nykyisen tasoisiin eläkkeisiin päästään. 15-vuotiaan työssäoloajan odote pyörii meillä noin 34 vuodessa. Harrastustoiminnallekin jää siis aikaa. Monen nuoren ongelma tällä hetkellä on: mistä löytäisi sen työuran? 

Myös korkeakoulutetuilla työllistyminen on lievästi sanottuna haastavaa. Akavalaisilta aloilta eniten työttömiä löytyy insinöörien joukosta. Kohtuullisiin työeläkkeisiin pitää päästä myös kohtuullisin maksuin, johon on huomattavasti yleisesti luultua paremmat mahdollisuudet.

TELAmies ja Akava Camp -kiertue jatkavat ensi viikolla Ouluun...