Sopimisen polulla Kuopiossa

                                                 Kuopion torin kevät-look

Matkavietti herää keväällä. Ilmeisesti lisääntyvä auringon valo vääntää sisäisen kellon lopullisesti kesäaikaan, ja moottoritie tuntuu taas lämpimältä. Ylimääräiselle energialle löytyi käyttöä TELAn ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä työurasopimus-seminaarikiertueella. Lopputulos ei jäänyt kauas endorfiinihumalasta eli TELAmiehen pilvestä: kiertolaisen elämää ja työeläkkeen todistusta. Sopivassa suhteessa tietenkin, sillä travelleri-identiteetti on haudattu syvälle tiedostamattomaan ja sisäinen nomadi on sisäsiistiytynyt.

Viime viikon torstaina kiertue pysähtyi Pohjois-Savon helmeen: Kuopioon. Yllätys oli suuri, kun jo muutaman vuoden kaupunkia riepotellut toriremontti ei ollut näyttänyt edenneen sitten viime visiitin. Kuninkaiden laakson arkeologisiin kaivauksiin verrannollinen kuoppa keskellä kauppalaa on vaikuttava – monessakin mielessä. Onneksi perinteikäs kauppahalli säästettiin parkkipaikkojen louhintahuumassa. Tosin amputoituna: kalahallina tunnettu osa purettiin edistyksen alta.

Sammon muikut olivat hyviä.

Jännitin ennen illan tilaisuutta, ilmestyvätkö jääurheiluun hurahtaneet kansalaisemme paikan päälle. Tupa oli kuitenkin täysi samaan aikaan, kun Suomi pisti lättyä Ranskan pussiin. Hikoilimme porukalla Puijonsarven luentosalissa – emme työurasopimuksen sisällön – vaan ilmastoinnin puutteen vuoksi.

Työurasopimus ja työeläkkeet

Työmarkkinaosapuolet sopivat 22.3. keinoista, joilla pidennetään suomaisten työuria ja höylätään julkisen talouden kestävyysvajetta pienemmäksi. Sopimisen kulttuurin epäilijöitäkin löytyi. Eräskin kohta tabloidikokoon taittuva pääkaupunkialueen äänitorvi julisti jo neuvotteluiden epäonnistuneen, mutta seuraavana päivänä ääni oli toinen. Sopimisen polulla pysyttiin.

Jos huomioidaan koko sopimuksen sisältö, ovat laskennalliset vaikutukset noin 1 vuosi lisää pituutta työuriin ja 2 miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämisen osalta. Työeläkkeissä sopimus turvaa rahoituksen vuoteen 2016 loppuun asti. Viimeistään vuonna 2017 uuden "uuden suuren" eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan. Varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona loppuu vuonna 2014 ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee 61 vuoteen vuonna 2015. 

Työurien pidentämisen kansallinen projekti voi tuntua monen mielestä etäiseltä tavoitteelta. Pidemmät työurat vaikuttavat kuitenkin myös paikallisesti esim. kuntatalouteen. Kun palkansaaja siirtyy eläkkeensaajaksi, kunnan verotulot tippuvat. Hyvin pienistä eläkkeistä ei itseasiassa makseta lainkaan kunnallisveroa. Monissa maakunnissa tilanne vain on se, että eläkeläisten määrä kasvaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti. Pohjois-Savossa rollaattorit hallitsevat tuolloin liikennevirtoja. Jo nyt alueella on kaikista yli 16-vuotiaista omalla eläkkeellä noin 35 prosenttia. Joissain kunnissa jopa puolet. 

Saattaa olla, että  joidenkin mielestä oman työuran suhteuttaminen kansallisiin tavoiteisiin on ylipäänsä mahdoton ajatus. Erityisesti jos oma vapauden kaipuu on keskiössä: vapaus käsitteenä nähdään vapautena "jostain" ei vapautena "johonkin".

Työn sankarit tulppana nuorten työuralla ja muita urbaaneja legendoja

Työuran loppupäässä olevien tilanne työpaikoilla puhutti kiertueella. Kuopiossa kysyttiin muun muassa, onko yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen parantumisella yhteys nuorten työllisyysasteen heikkenemiseen viime vuosina. Akavan lakimiehen Jarmo Pätärin mukaan mitkään tutkimukset eivät kerro tällaisesta yhteydestä: seniorien työpaikat eivät ole nuorilta pois.

Ovatko vanhemmat työntekijät tulppa nuorten toivojen pääsylle työelämään? Itse en luota "tulppateorian" todisteisiin enkä myöskään usko tulpan poistamisella olevan kysyjän toivomaa lopputulosta. Ensinnäkin kyse on ihmisten keinotekoisesta jaottelusta vuohiin ja lampaisiin. Jos samoja lukuja katsottaisiin sukupuolen mukaan, nähdään että myös naisten työllisyysaste on samana ajanjaksona kehittynyt miehiä paremmin. Miksei kukaan sitten kysy, ovatko naiset vieneet miesten työpaikat? Naisten kohdalla kyse on rakennemuutoksesta. Työpaikat ovat lisääntyneet naisvaltaisilla aloilla ja vähentyneet miesvaltaisilla aloilla. 

Markkinoilla työpaikkoja syntyy ja loppuu eikä kyseessä ole "yksi yhteen" tyyppinen nollasummapeli. Eläkeputkeen siirretyn tilalle ei välttämättä palkata automaattisesti uutta työntekijää. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmassa kaikkien lähtijöiden tilalle ei todellakaan palkata nuoria eikä uusia. Kyse on myös tilastoinnin ongelmista, sillä piilotyöttömyys ei näy työllisyysasteessa. Mittarissa ei huomioida mm. työkyvyttömyyseläkettä, jolle siirrytään keskimäärin 52-vuotiaana. Toisaalta nuoret  maksaisivat kassaputken tehokäytön ja varhaisen eläköitymisen korkeampien eläkemaksujen muodossa.

Vastavalmistuvien tilanne on kuitenkin tukala monilla aloilla ja monissa maakunnissa. Työuran alkua ei tahdo löytyä. 

Civis TELAmies Soopelin ja karppauksen jäljillä

"Feissareita väistelen aina arkipäivisin", hyräilin matkalla TELAn pääkallopaikalta Kampista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimistolle ydinkeskustaan. Mannerheimintien alkupäässä sijaitseva Uusi ylioppilastalo kuuluu Helsingin kortteliperinteessä nimettyyn Soopelin kortteliin. Vielä eksoottisempaa nimeämispolitiikkaa edustavat esimerkiksi Kirahvi ja Hyeena. Ei nimi korttelia pahenna.

TELAmies sukelsi HYY:n edunvalvonnan kanssa työeläkkeiden laajaan oppimäärään: sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kiinnosti erityisesti. Aihe onkin ajankohtainen, sillä viikko sitten työmarkkinaosapuolet sorvasivat työurien pidentämistä ja työeläkkeiden lyhyen aikavälin rahoitusta koskevan työurasopimuksen. Aina, kun työeläkejärjestelmää viilataan uuteen uskoon, sillä on omat vaikutuksensa myös nuoriin, eli tuleviin eläkeläisiin. 

Uuden reformin on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa. Sukupolvikysymysten ajankohtaisuus korostuu lähivuosina. Työeläkkeiden maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2016 loppuun. Väestön vanhenemisen aiheuttama nousupaine on meillä huomattavasti pienempi kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Tulevaan on varauduttu. Tästä huolimatta, maksuvajetta on meilläkin pitkässä juoksussa. Eliniän pidentymisen aiheuttamaa painetta puolestaan purettiin vuonna 2005 säädetyllä elinaikertoimella. 

Elinaikakertoimen Kahdeksan surmanluotia

Elinaikakerroin on vuodesta 2010 eteenpäin muuttanut alkavat työeläkkeet vastaamaan ihmisten eliniän kehittymistä. Jos kansalaiset elävät pidempään, mihin kaiketi kaikki hyvinvointivaltiot pyrkivät, ansioeläke muutetaan vastaamaan pidentynyttä elinikää. Eläkettähän maksetaan ihmisille tässä tapauksessa aiempaa pidempään. Jos elämä ei pitene, ei elinaikakertoimellakaan ole vaikutusta.  Mekanismin julkilausuttu tavoite ei kuitenkaan ole leikata työeläkkeitä, vaan kepittää suomalaisia käyttämään osa meille lankeavasta pidemmästä elämästä työhön.

Ylioppilaskunnan pitkän pöydän ääreltä heitettiin ilmaan mielenkiintoinen kysymys, johon TELAmies soopelin ahnaudella tarttui: mitä jos elinaikakerroin laskettaisiin miehille ja naisille erikseen? Elinaikakerroin lasketaan 62 vuotta täyttäneiden elinajanodotteesta, jonka kohdalla on noin 5 vuoden ero miesten tappioksi. Vastasyntyneen poikalapsen elämän taival on jopa noin 6 vuotta lyhyempi. Voidaan sanoa, että miesten eliniänodotteessa on edelleen suhteessa naisiin – Mikko Niskasen hengessä – Kahdeksan surmanluodin tekemää reikää. 

Suomen työeläkejärjestelmä on tasa-arvoinen: miehillä ja naisilla on sama eläkeikä, toisin kuin monissa muissa maissa, ja työeläkkeen kertymisen säännöt ovat kaikille samat. Eläkkeen taso naisilla jää silti huomattavasti pienemmäksi, mikä johtuu työmarkkinoiden vinoutumista. Jos elinaikakerroin laskettaisiin sukupuolille erikseen, taitaisi se leikata miesten eläkkeitä nykyistä enemmän. Sillä vaikka 62-vuotiaan eliniänodotteessa on nyt isompi ero naisten hyväksi, miehillä on tässä asiassa enemmän skarpattavaa – vai pitäisikö sanoa ajan hengen mukaisesti karpattavaa – kuin naisilla. 

Vaikka keskiolutta ei tulevaisuudessa laimenneta, eivätkä karaoke-spinningit täyty jatkossakaan jässiköistä, luulen, että yleinen elintapojen muutos terveellisempään suuntaan jatkuu. Voin tietysti olla väärässä; muutosta ei tapahdu miesten kohdalla tai naiset löytävät vielä uuden vaihteen eliniän nousuun. Lääketieteen kehityksellä on tietysti myös merkittävä vaikutus eliniän pidentymiseen. No, ravinto ainakin näyttää kiinnostavan monia. Väittelin viime torstaina erään entuudesta tuntemattoman eläkeläismiehen kanssa karppauksesta Salven lounaalla. TELAmies ei passaa lettupäivää, mistä voi lukea oman suhtautumiseni em. hiilareiden näivettämiseen.