Itä-Pasilan Odysseia

Aamu alkoi makoisasti räntäsateen piiskaamalta raitiovaunupysäkiltä. Tuttu HSL:n rautahevonen 7B puski määrätietoisesti läpi rospuuton. Helsingin seudun liikenne kampanjoi parhaillaan matkarauhan puolesta: kuluva vuosi on pyhitetty matkustusturvallisuudelle. Naamakirjassa kerätään toiveita rauhanajan saavuttamiseksi. TELAmies symppaa ja propagoi hankkeen puolesta. Rintamalinjan toisella puolella diapam-desantit ja carillo-kamikazet käyvät omaa sotaansa tuulimyllyjä vastaan.

Matka Itä-Pasilaan vei vuoden ensimmäiseen puhetilaisuuteen. Työstä vieroittuminen ei aivan onnistunut joululomalla, vaikka maalla luonnonolosuhteet ja Fortum Oyj koettivat parhaansa pitää allekirjoittaneen blogistin erossa sähköisestä maailmasta. Tästä vastentahtoisessa retriitistä huolimatta PowerPoint-sulkeiset palasivat nyt mieleen pätkittäin.

Itä-Pasila on erikoinen paikka. Vielä kun löytäisi aina perille etsimäänsä. Moneen korkeustasoon 1970-luvun betonivallankumouksessa rakennutussa kaupunginosassa on merkittävä määrä virastoja ja laitoksia, aina Hovioikeudesta Eläketurvakeskukseen. Sirkushuveja edustaa Messukeskus. Eräänlainen tivoli sijaitsee myös Keski-Pasilan rautatieasemalla.

Tuona aamuna löysin lopulta tieni Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry:n rakennukseen. Se on sitoutumaton valtakunnallinen nuorisotyön vaikuttaja, jonka jäsenistöön kuuluu merkittävä joukko nuoriso- tai kasvatusalan järjestöjä. Allianssi järjesti juuri varjopresidentinvaalit koululaisille. Mielenkiintoista on myös se, että järjestö edustaa nuorten näkökulmaa ja ääntä tänä vuonna istuvassa työeläkeindeksityöryhmässä.

Kuka pelkää indeksimiestä?

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan ikuisuuskysymystä työeläkeindeksin rakenteesta. Tällä hetkellä työeläkeindeksissä hintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Monien eläkeläisjärjestöjen mielessä on ollut indeksin muuttaminen takaisin palkojen suuntaan esimerkiksi 50/50-painotuksella. 

TELAmies on sitä mieltä, että nuorten pitää voida luottaa siihen, että hekin saavat kohtuulliset työeläkkeet kohtuullisin kustannuksin. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Monien eläkeläisjärjestöjen ajama työeläkeindeksin muutos rokottaisi erityisesti pienten ikäluokkien edustajia, eli nostaisi maksuja tai huonontaisi tulevien eläkkeiden tasoa merkittävästi (ks. tarkemmin). Riippuen tavasta, jolla muutos palkkaindeksin suuntaan rahoitettaisiin.

Indeksikeskustelua voi seurata oman maakuntalehden mielipidesivulta – viikosta toiseen. Tunteen paloa löytyy, vaikka indeksimuutos ei paranna merkittävästi pieniä työeläkkeitä saavien asemaa – puhumattakaan pelkkää minimiturvaa saavista, joiden eläkkeet on sidottu 100-prosenttisesti hintoihin.

Indeksikeikauksen eturintamassa ja äänessä eivät yleensä ole pienten ikäluokkien edustajat. Näillä näkymin indeksityöryhmän kokoonpanossa eläkeläisedustajia on kolme ja nuorison tasan yksi: Allianssi.

Kesäpäivä Näsinneulan varjossa

              Tampereen fallinen ylpeys ja elämyspuiston iloinen refluksiveivi
               
Tampere, tuo industriaaliromantiikan kehto – enkä tarkoita nyt metallimusiikin erästä alalajia – näytti parhaita puoliaan, kun toimihenkilöliitto Jytyn seniorit kokoontuivat viettämään koulutuspäivää keskustan Scandic-hotelliin. Erilaiset eläkeläisjärjestöt ja kolmannen iän puuhaporukat kutsuvat TELAmiestä yhä enenevässä määrin puhumaan, erityisesti eläkeindeksi kiinnostaa. Näyttäisi myös siltä, että ammattiliittojen eläkeläisjäsenten määrä kasvaa. 

Ennen indeksikatekismuksen alkeita seniorit saivat koulutusta sosiaalisen median käytöstä. Esitys sisälsi terveitä muistutuksia itse kullekin siitä, kuinka kuvauksellista aineistoa kannattaa julkaista tai paremminkin jättää julkaisematta. TELAmies ei harrasta herutusta!

Kävin pikavisiitillä Särkänniemessä. Osallistuva havainnointi kasvatti myötäelämisen kykyä. Säälien katsoin niitä isejä kalpeine kasvoineen, jotka nousivat jälkikasvunsa kanssa aina yhä uudestaan huvipuiston varsin kekseliäisiin kieputtimiiin. Laattalinkojen aateliksi osoittautui Tornado-vuoristorata.  

Paljon melua... indeksistä

Yleisöstä esitettiin useita kysymyksiä työeläkeindeksistä eli siitä mekanismista, joka pitää huolta työeläkkeiden ostavoimasta. Joidenkin toiveena oli nykyisen pääasiassa hintojen kehitykseen pohjautuvan mallin muuttuminen enemmän palkkojen kehitystä huomioivaksi. Ajattelun taustalla on, että eläkkeet nousisivat nykyistä enemmän joka tammikuisessa eläkkeiden indeksitarkistuksessa. 

Ottamatta tällä kertaa kantaa siihen, kuka indeksikeikauksen maksaisi ja miten, niin ensi vuonna tilanne saattaa hyvinkin olla se, että nykyinen työeläkeindeksi (80/20) tarjoaa korkeamman korotuksen työeläkkeeseen kuin paljon intoiltu puoliväli-indeksi (50/50).

Tilastokeskuksen inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen pohjustaa tätä ajatusta artikkelissaan euromaiden tekemien välillisten verojen korotusten inflaatiovaikutuksista. Ruuan, energian ja asumisen hinnoissa on nousupaineita. Lehtinen ennustaa, että Suomessa tämän hetkisten näkymien mukaan nykyinen "taitettuindeksi" nousisi 1.1.2012 runsaat 3,5 prosenttia, kun palkkojen vuosimuutos olisi samaan aikaan vain noin 2–2,5 prosenttia.

Katsottaessa taaksepäin talouden lainalaisuuksiin on kuulunut se, että pitkällä aikavälillä palkat nousevat aina nopeammin kuin hinnat. Nyt näköpiirissä on kuitenkin jälleen ainakin yksi vuosi, jolloin saattaa käydä päinvastoin. Viimeksi vuonna 2008 kävi niin ikään samalla tavalla. Jos palkat jäävät useampana vuotena ja pysyvästi hintojen kehityksestä jälkeen, löytyy kyseiselle ilmiölle toinenkin termi: sisäinen devalvaatio eli D-vitamiinin annostelu.