Eesti on my mind

                             Helsinki tuli Tallinnaan -  vai miten päin se oli?

Ylimmillä lauteilla konferenssikannen lämmössä, eräänlaisena painolastina, päivystää aina silloin tällöin myös TELAmies. Lautturintutkinto on viime vuosien aikana suoritettu kiitettävin arvosanoin. Leimaa on lyöty passiin kaikkien varustamoiden väreillä. Laivaseminaarit ovat näin alkuvuodesta vallanneet elintilaa kalenterissa. Tämän johdosta pyhitän helmikuun blogitekstit eläkeasian lisäksi risteilykulttuurille. Yksi kirjoitus on jo pohjalla.

Kuukauden aikana ankkuroidun mm. Viron eläkejärjestelmän kylkeen ja teen sukelluksen merimiesten ja -naisten omaan eläkelakiin (MEL). Monille suomalaisille risteilyyn tiivistyy reissaamisen perusfilosofia: päämäärä ei ole tärkeintä, vaan itse matkanteko. Risteilyisännän elkein heitän klubitakin niskaan ja kantapäät kopisevat yhteen: mukavaa matkaa – trevlight resa! 

Viro on meitä lähellä – katsokaa vaikka vain autojen rekisterikilpiä Helsingissä. Noin miljoona suomalaista matkustaa myös toiseen suuntaan. Suurin osa Itämeren aaltojen keinuttamana. 

Tallinnan satama-alueelle astuessa ulkopuolisen silmiin osuu ensimmäisenä varsin laaja alue joutilasta maapääomaa. Pittoreskin vanhan kaupungin ja laivaterminaalien väliin jää eräänlainen ei kenenkään maa. Arkkitehtuurin jumala on 90-luvun alun hulluina vuosina pelannut rakennuksilla noppaa: aivan kuin suoraan taivaasta olisi ropissut alkoparakkeja ja kansainvälisiä herrasmiesten klubeja. Niiden ohittaminen ei tee tiukkaa – TELAmiehellä ei ole "poron"sarvia. 

Jokin aika sitten olin puhumassa joustavasta eläkkeelle siirtymisestä STTK Satakunnan alueen loistavalle porukalle M/S Baltian Prinsessan hovissa. Iso osa heistä toimi julkisella sektorilla, joten tilaisuudessa käytiin läpi sieltä eläkkeelle siirtymiseen liittyviä erikoisuuksia. Viikon vikatikki -blogi käsitteli näitä asioita tällä viikolla – ei siis enempää tästä. Yleisöstä heitettiin myös kysymys: miten eläkemaailma pyörii kokoustilojen ikkunoista siintävässä Virossa?

Viron eläkejärjestelmä – tule pensionile!

Naapurimaan eläkejärjestelmä poikkeaa merkittävästi Suomen mallista. Lakisääteistä minimiturvaa tarjoaa kansaneläke ja ansioperusteista työeläke Suomen tyyliin, mutta paikalliseen eläkedesigniin kuuluu myös pakollinen rahastoeläke sekä vapaaehtoinen täydentävä lisäeläke. Miesten eläkeikä työeläkkeissä on tällä hetkellä 63 vuotta ja naisten 61 vuotta, mutta se nostetaan myös naisilla 63 vuoteen lähivuosina.

Jokainen virolainen työntekijä on samalla myös eläkesijoittaja ja osittain vastuussa oman tulevan eläkkeensä tasosta omilla rahastovalinnoillaan. Samaan tapaan kuin Ruotsissa, jossa yksilölle on niin ikään siirretty vastuuta lakisääteisestä eläketurvasta. Pakkosijoittaminen esiteltiin vuonna 2002, jolloin kaikki 1983 ja sen jälkeen syntyneet adoptoitiin mukaan malliin – tätä ennen syntyneet saivat päättää asiasta. 

Uudistuksen kelkkaan on lähtenyt lähes 90 % työvoimasta, joten lehtien taloussivut luetaan naapurimaamme aamiaispöydissä varmaankin meitä tarkemmalla silmällä. Skandinaaviset finanssijätit näyttävät olevan hyvin edustettuina rahastovalikoimassa. Olisi mielenkiintoista tietä, miten sijoituspäätökset ovat onnistuneet? Finanssikriisin laineet löivät Baltiaan 2009–2010, jolloin pakolliset maksut rahastoihin keskeytettiin väliaikaisesti.

Vuonna 2009 lakisääteisestä eläkettä maksettiin keskimäärin 305 euroa kuukaudessa, joka oli noin 46 prosenttia keskimääräisen palkansaajan nettotuloista. Ennusteiden mukaan eri eläkkeet tulevat muodostamaan yhteensä noin 50 prosenttia eläkeaikaa edeltäneestä toimeentulosta. Suomessa keskieläke on euromääriä vertailtaessa noin nelinkertainen Viroon nähden. Meillä on työeläkkeissä perinteisesti tähdätty  60 prosentin korvaustasoon työuran loppupalkasta. TELAmiehen ikäluokkaan kuuluvien kolmekymppisten pitää tosin työskennellä nykyistä pidempään saavuttaaksemme tämän tavoitteen.

Eläkkeiden indekseistä kiinnostuneille mielenkiintoinen tieto on, että Virossa kerran vuodessa tehtävässä indeksitarkistuksessa painotetaan hintojen muutoksen lisäksi valtiolle tilitettyjen sosiaaliturvamaksujen kehitystä. Jos talous sakkaa pahasti, indeksikorotukset jätetään tekemättä.

Risteilyn kansallisia erikoisuuksia

Itämeri on rymistelyn, mutta myös arkimatkailun näyttämö. Sinisillä, punaisilla ja jopa seniorien "kultaisilla linjoilla" varustamoiden lähiökorttelin kokoiset ylpeydenaiheet halkovat hitaasti mutta varmasti Suomenlahtea. Laivaristeily toimii naapurimaidemme hetkittäisenä sulatusuunina. Vain tuon ohikiitävän hetken ajan olemme yhtä risteilykansaa.

Lauttamatkustajan rooliin solahtaa aika vaivattomasti. Heti pakollisen laivaanastumispotretin jälkeen, risteilyisännän heissan-huutojen unohtuessa taka-alalle, upottava kokolattiamatto tuntuu automaagisesti viettävän kohti verovapaan kauppalan houkutuksia. Vapaan maailman hyllyt helisevät laivanmoottoreiden käynnistyksessä. Wärtsilässä on voimaa – edelleen!

Kansakuntamme pitkäkestoiseen muistiin on tatuoitunut tiettyjä risteilyriittejä. Buffet-hulluus on varsin yleinen mielenhäiriö ja sitä seuraava ähky suosittu huvitus. Erikoisuuksiin kuuluu myös aamuyön kujanjuoksu laivan käytävillä, joka taas saattaa joillain johtaa lyhytkestoisen muistin katkokseen. TELAmies ei risteile, vaan matkustaa. Tukholmaan suuntaaville Reissu-Lasseille ja -Liisoille voin vinkata, että tällä hetkellä erään norjalaisen halpalentoyhtiön siivet vievät Helsinki-Vantaalta kansankotiin laivaristeilyä halvemmalla – ja nopeammin.

Viikinkilaiva parkkeeraa Tukholman keskustan tuntumaan. Aivan muutaman minuutin kävelyn, tai potentiaalisesti kaikin puolin hasardin taksimatkan, päässä Slussen yhdistää prestiisin vanhan kaupungin trendikkääseen Södermalmiin. Betonisen eritasoliittymän suojassa majaili  60- ja 70-luvuilla Slussenin sissejä eli niitä suurien ikäluokkien suomalaisia maahanmuuttajia, jotka eivät kotoutuneet toivotulla tavalla. Viime vuonna Slussen päätettiin purkaa. Sissitkin taitavat taistella jo muilla rintamilla.  

Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta

Ammattikorkeakoulukentän vuoden alun toiminnan sähköistää kirjaimellisesti Lähtölaukaus. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOK ry:n starttiristeilyllä puhuttivat mm. korkeakoulu-uudistus, koulutuksen tehostaminen ja vaalit – pääasiassa tulevat kunnallisvaalit. Onhan ammattikorkeakoulujen sijoittuminen maantieteellisesti myös aluepolitiikkaa. Tehostamisella voidaan tarkoittaa montaa asiaa, kuten esim. työurien pidentämistä alkupäästä: jouhevampaa siirtymistä korkeakouluopintoihin ja lopulta myös nopeampaa valmistumista. 

Oma puheenvuoroni käsitteli ikäluokkien asemaa työeläkejärjestelmässä. Ovatko ahneet suuret ikäluokat viemässä koko potin, jolloin notkean ketterille pienille ikäluokille ei jäisi mitään? Tämän tyyppiseen trollaukseen törmää aina silloin tällöin. Työeläkejärjestelmä ei perustu pyramidipeliin. Jokainen on vuorollaan maksajana ja saajana. 

Olen itsekin 70-luvun lopulla syntynyt. Samana vuonna Elvis kuoli ja Tähtien Sota sai ensi-iltansa. Vaikka TELAmies on "firman mies", tiedän että minunkin ikäluokalleni maksetaan aikanaan työeläkettä työurani perusteella. Saadakseni nyt eläkkeelle siirtyvien suurten ikäluokkien tasoisia eläkkeitä, minun täytyy tehdä nykyistä pidempään töitä. Elinaikakerroin pitää tästä huolen. Jos elämme aiempaa pidempään, osa eliniästä on käytettävä työhön.

Hankalia asioita ei pidä kuorruttaa sokerilla. Työeläkejärjestelmällä on maltillinen kestävyysvaje pitkässä juoksussa. Tästä ei vielä voi vetää johtopäätöstä, että taivas tippuu Suomessa niskaan ja tulevaisuus löytyy taas ruotsalaisesta kansankodista, kuten viimeisimmän suuren muuttoliikkeen aikaan. Hienoa oli, että M/S Mariellan konferenssikannelle poistui tilaisuuden jälkeen hieman säikähtäneitä indeksiherätyksen saaneita ja asiasta innostuneita loistavia opiskelija-aktiiveja.