torstai 21. helmikuuta 2013

Numerologiaa ja kovaa dataa Brysselistä

                                                  "Pic and it DID happen"       

  
Tiedätte varmaan sen tunnelman, kun asiat lähtevät luisumaan pieleen. Sen hetkellisen selkeyden tilan, jossa tiedostaa siitä hetkestä eteenpäin elämän vaikeutuvan. Siinä se osui näkökenttään hotellinhuoneen oven vieressä: Ilmestyskirjan pedonluku, siihen "mustempaan metalliliittoon" kuuluvien henkilötunniste ja minun huoneeni 666. 

Omassa maailmanjärjestyksessäni numeroilla ei ole muuta merkitystä kuin asema matematiikan rakennuspalikoina, joten en viittaa numerologiaan. Brysseli nyt vaan oli edellisviikolla kuhiseva eurokraattien, valtionpäämiesten ja virkavallan mehiläispesä, kun huippukokouksessa neuvoteltiin EU:n lähivuosien rahoituskuvioista. Joten mikä olikaan sen sopivampaa, kun TELAmies saapuu Brysseliin...

Yhteisymmärrys rahoituksesta syntyi – eikä synnytystä täytynyt edes käynnistää luonnottomasti. Menot vähenivät edelliseen kauteen nähden, mikä oli historiallista. Nyt pitäisi vielä muistaa mitä esimerkiksi tarkoittikaan budjetin eurosyöppö "älykäs ja osallistava kasvu"?  

Istuin muuten lopulta Brysselin liikenneruuhkassa (lue kaaoksessa) samaan aikaan, kun paluulentoni saavutti jo Suomineidon helmaa.

"Two-Pack" tulee, oletko valmis?

Osallistuin itsekin samaan aikaan huippukokouksen kanssa kokoustalouden pyörittämiseen, joskin astetta pienimuotoisempaan tapaamiseen työmarkkinaosapuolten hallinnoimien eläkejärjestelmien kattojärjestö AEIP:n katon alla. Olimme saaneet komission edustajan paikalle kertomaan taloussääntelyn seuraavasta askeleesta EU:ssa.

Six-pack säädöskokoelma ja Finanssipoliittinen sopimus vahvistivat vuoden 2013 alusta lukien vanhaa vakaus- ja kasvusopimusta. Ne määrittelivät uudet tiukemmat kehykset koko julkiselle taloudelle ja esittelivät painavampia korjausmekanismeja sekä sanktioita. Uudella sääntelyllä on rajapinta myös suomalaiseen työeläkejärjestelmään. Seuraavana tulee Two-pack -säädös! Mistä näitä muuten oikein tulee? Rap-artistien hylkäämät alteregot otetaan käyttöön lainsäädännön lempiniminä.

Tätä juttua kirjoittaessani komissio ja parlamentti tekivät diilin seuraavasta kiristyvän taloussääntelyn vaiheesta. Suunnitellun Two-packin kantavana ajatuksena on, että kaikkien EU-maiden kansalliset budjettisuunnitelmat tulisi toimittaa vuosittain (lokakuussa) komissiolle tarkastettavaksi Silloin tsekataan ovatko ne linjassa sovittujen talouskurivaatimusten kanssa.

Kansallisten budjettien valvonta lisääntyy jatkossa myös niillä, jotka eivät ole talouskurimuksessa. Toisaalta kun Suomi ja muutama harva maa otetaan pois laskuista, niin ketkäpä eivät olisi ongelmissa jo sovitun kanssa? Puututaanko Two-packissa sitten eduskunnan budjettivaltaan? No, komissio vain konsultoi, ei siis käske, mutta se saattaa myös suosittaa, mitä pitäisi tehdä, jotta vakavista taloudellisista ongelmista päästään kestävälle uralle. Niiden painoarvo kasvaa talousvaikeuksissa. Budjettisuunnitelmat nivoutuvat eurooppalaisen lukukauden jatkoksi – eräänlaiseksi syystentiksi.

Parlamentti on kiinnittänyt prosessissa huomiota siihen, miten suosituksia ja julkisen talouden sopeutusta tultaisiin jatkossa tekemään. Ideana on estää talouskasvulle (myös koulutus ja terveydenhuolto) haitallisten leikkausten tekeminen vain, jotta talouskriteerit saavutettaisiin. Myös komission valvontaoikeuksien valvonnasta on puhuttu. Lisäksi Two-pack -diilin yhteyteen on koplattu eräänlaisen asiantuntijaryhmän perustaminen, joka selvittäisi jäsenvaltioiden siirtymistä osittaiseen yhteisvastuuseen valtion velan suhteen. 

Nyt tehdyn sopimyuksen sisällön lopullinen muotoilu vahvistuu jo maaliskuun aikana. Kaikkea ei vielä tiedetä. Toivottavasti tästä kaikesta käydään myös Suomessa aktiivista yhteiskunnallista keskustelua vähintään yhtä voimallista kuin viime päivinä on käyty mehiläisille vaarallisista kasvinsuojeluaineista.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kauas karkaa opiskelijan työura?

Nyt silmät kiinni!

Näin ohjeisti eräs reipas taksikuski, kun mainitsin kiireestäni Pasilan asemalle ja Turun junaan. Ainakin toinen silmä seisoi päässä, kun imin takapenkiltä itseeni uutta tietoa Helsingin ytimen ruuhka-ajan navigointimahdollisuuksista. Elää ja oppia! No, ainakin pääsin yhtenä kappaleena Itä-Pasilaan.

Koska olen työntänyt uskollisen Aurikseni osa-aikaeläkkeelle, taitan matkaa nykyisin pääasiassa Valtion Rautahevosen "vihreällä linjalla". Jo tietoisuus lyhyestäkin reissusta Turkkuseen herättää ihmisissä yleensä häiriintyneitä ja epätoivoisia ajatuksia, mutta "ruskealla linjalla" en ole sentään ikinä matkustanut. 

Ylioppilaslehden anaalitempaus eli "#kakkagate" villitsi viime viikolla myös Turuus Akavan ja Telan järjestämässä keskusteluillassa. Oliko kyseessä: huomiotalous, uuslapsellisuus, akateeminen gonzoilu vai journalismin kritiikki? Tulkintoja on suunnilleen yhtä monta kuin provosoituneitakin. Itse veikkaan feminististä uuslapsellisuutta, joka lähti lapasesta. Eli ei Duudsonit- vaan Dudette-tyylistä naisellisuuden uudelleenmäärittelyä, jonka saama huomio vaan yllätti kaikki. 

TELAmies jalkautuu alkuvuodesta kuuteen korkeakoulukaupunkiin "Kauas karkaavat työurat? -kiertueella, jossa maalaillaan mm. näkymiä työuran alkupään merkityksestä työeläketurvaan ja  -järjestelmään.

”Työttömyysjonot eivät ole enää vain filosofiaa pääaineenaan lukeneille”

Akateeminen työttömyys on arkipäiväistynyt 2000-luvulla. Tuotantorakenteen muutos kirpaisee yhä useammin myös korkeasti koulutettuja. Oululaista työttömäksi valmistuvaa insinööriä tuskin lämmittää se, että tilanne on huomattavasti parempi kuin kriisimaissa.  

Valkolakista korkeakoulutukseen siirtymisessä kestää noin kolme vuotta ja korkeakouluopiskelija suorittaa tutkinnon keskimäärin noin 29-vuotiaana.

Työuran alkupäähän kannattaa kiinnittää nyt huomiota, mutta rakenteiden tehostamisessa työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämistä ei saa unohtaa! Opiskelijoiden työpanos on enemmistön kohdalla osittain käytössä jo opiskeluaikana. Opiskelukyvystä ei siis tule automaattisesti työkykyä vasta, kun tutkintopaperit on kourassa – se on sitä jo opiskeluaikana.

Vuoden varhennus työelämään siirtymisessä näkyisi myös positiivisesti työeläkemenoissa (huolimatta paremmista eläkkeistä) ja hillitsisi työeläkemaksun nousupaineita.

Ikuisesti työuralla

Turun Yo-talolla tunnelma tiivistyi keskusteluillan edetessä. Villeintä keskustelua syntyi loppuillan ajatuksesta, jossa ihmisen elämänkaarta pystyttäisiin pidentämään yli nykyisen horisontin. Maallisen vaelluksen maksimi on nyt noin 120-125 vuotta, jonka jälkeen seinä tulee vastaan. Ei auta terveet elintavat eikä vakuutusajattelu: kukaan meistä ei pääse "hyväkuntoisena taivaaseen".

Jos lääketieteessä tapahtuisi merkittäviä innovaatioita ja vanhenemisen pysäyttäminen tulisi mahdolliseksi, tuottaisi tämä enemmän ratkaisuja kuin ongelmia – vastoin yleistä luuloa. Ongelmaksi ei muodostuisi se, että ihmiset ovat loputtomiin eläkkeellä, vaan jostain valikoidusta ikäluokasta eteenpäin eläkeikää ei vaan enää tarvittaisi... Silloin me olisimme kaikki aina työuran alussa tai keskivaiheessa eikä loppua näkyisi.