Näin ohjeisti eräs reipas taksikuski, kun mainitsin kiireestäni Pasilan asemalle ja Turun junaan. Ainakin toinen silmä seisoi päässä, kun imin takapenkiltä itseeni uutta tietoa Helsingin ytimen ruuhka-ajan navigointimahdollisuuksista. Elää ja oppia! No, ainakin pääsin yhtenä kappaleena Itä-Pasilaan.
Koska olen työntänyt uskollisen Aurikseni osa-aikaeläkkeelle, taitan matkaa nykyisin pääasiassa Valtion Rautahevosen "vihreällä linjalla". Jo tietoisuus lyhyestäkin reissusta Turkkuseen herättää ihmisissä yleensä häiriintyneitä ja epätoivoisia ajatuksia, mutta "ruskealla linjalla" en ole sentään ikinä matkustanut.
Ylioppilaslehden anaalitempaus eli "#kakkagate" villitsi viime viikolla myös Turuus Akavan ja Telan järjestämässä keskusteluillassa. Oliko kyseessä: huomiotalous, uuslapsellisuus, akateeminen gonzoilu vai journalismin kritiikki? Tulkintoja on suunnilleen yhtä monta kuin provosoituneitakin. Itse veikkaan feminististä uuslapsellisuutta, joka lähti lapasesta. Eli ei Duudsonit- vaan Dudette-tyylistä naisellisuuden uudelleenmäärittelyä, jonka saama huomio vaan yllätti kaikki.
TELAmies jalkautuu alkuvuodesta kuuteen korkeakoulukaupunkiin "Kauas karkaavat työurat? -kiertueella, jossa maalaillaan mm. näkymiä työuran alkupään merkityksestä työeläketurvaan ja -järjestelmään.
”Työttömyysjonot eivät ole enää vain filosofiaa pääaineenaan lukeneille”
Akateeminen työttömyys on arkipäiväistynyt 2000-luvulla. Tuotantorakenteen muutos kirpaisee yhä useammin myös korkeasti koulutettuja. Oululaista työttömäksi valmistuvaa insinööriä tuskin lämmittää se, että tilanne on huomattavasti parempi kuin kriisimaissa.
Valkolakista korkeakoulutukseen siirtymisessä kestää noin kolme vuotta ja korkeakouluopiskelija suorittaa tutkinnon keskimäärin noin 29-vuotiaana.
Työuran alkupäähän kannattaa kiinnittää nyt
huomiota, mutta rakenteiden tehostamisessa työ- ja opiskelukyvyn ylläpitämistä ei
saa unohtaa! Opiskelijoiden
työpanos on enemmistön kohdalla osittain käytössä jo opiskeluaikana. Opiskelukyvystä ei siis tule automaattisesti työkykyä vasta, kun tutkintopaperit on kourassa – se on sitä jo opiskeluaikana.
Vuoden varhennus
työelämään siirtymisessä näkyisi myös positiivisesti työeläkemenoissa
(huolimatta paremmista eläkkeistä) ja hillitsisi työeläkemaksun nousupaineita.
Ikuisesti työuralla
Turun Yo-talolla tunnelma tiivistyi keskusteluillan edetessä. Villeintä keskustelua syntyi loppuillan ajatuksesta, jossa ihmisen elämänkaarta pystyttäisiin pidentämään yli nykyisen horisontin. Maallisen vaelluksen maksimi on nyt noin 120-125 vuotta, jonka jälkeen seinä tulee vastaan. Ei auta terveet elintavat eikä vakuutusajattelu: kukaan meistä ei pääse "hyväkuntoisena taivaaseen".
Jos lääketieteessä tapahtuisi merkittäviä innovaatioita ja vanhenemisen pysäyttäminen tulisi mahdolliseksi, tuottaisi tämä enemmän ratkaisuja kuin ongelmia – vastoin yleistä luuloa. Ongelmaksi ei muodostuisi se, että ihmiset ovat loputtomiin eläkkeellä, vaan jostain valikoidusta ikäluokasta eteenpäin eläkeikää ei vaan enää tarvittaisi... Silloin me olisimme kaikki aina työuran alussa tai keskivaiheessa – eikä loppua näkyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.