Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien "Botta" on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.
Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja "merkityksellinen toinen" työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.
TyEL tosi-tv:n ensimmäisen tuotantokauden finaali: S01E03
Miltä näyttävät ne seuraavat 50 vuotta?
Tähän kysymykseen haettiin vastauksia
Tampereella 17.4., Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5. Tapahtumat olivat
Eläketurvakeskuksen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Työeläkevakuuttajat
TELAn yhteinen voimainponnistus, joka toi nuorten näkökulmaa työura- ja
eläkekeskusteluun. Jokaisessa kaupungissa järjestettiin paneelikeskustelu, jonka
aikana yleisöäkin haastettiin ottamaan kantaa. Paikan päällä kuvatuista videoklipeistä koostetaan vielä
"pamfletti" työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmälle.
Panelistit olivat pääasiassa nuoria ja
vieläpä pääasiassa paikallisia nuoria. Monet jäpittivät aivan turhaan aiheen
näennäistä vakavuutta – ei me lyödä Pentikäisen vakuutusopilla päähän!
Ainakaan enää nykyään.
Onko eturessu puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
Pajatso tuskin vielä
tyhjeni tällä kiertueella, sillä paneeleissa pohdittiin: pitäisikö pienten
ikäluokkien ja opiskelijoiden näkökulmaa saada neuvottelupöytiin
lisää? Mietintämyssyyn voisi laittaa mahdollisen osallistumisen tason ja
kuulemisen tavat.
On kuitenkin luontevaa,
että maksajat eli työmarkkinaosapuolet ovat lopulta päättävässä asemassa,
historiallisista ja periaatteellisista, mutta myös täysin relevanteista
käytännön syistä.
Puheet nykyisen
päätöksentekotavan johtamisesta sukupolvisotaan ovat lattean kahvin
rintamaveteraanien jupinoita. Meillä eläkejärjestelmää on hoivattu ja
huollettu. Verrattuna esimerkiksi Välimeren maihin – tai vaikka
Britanniaan – jossa kiireellinen huostaanottokaan ei enää auta. Maksujen
ja etuuksista saadun hyödyn välisestä suhteesta on jatkossakin pidettävä
huolta.
Aina, kun työeläkkeisiin
tehdään muutoksia, on niillä omat vaikutuksensa myös tuleviin eläkeläisiin.
Muutama kuukausi sitten solmitussa työurasopimuksessa sovittiin työeläkkeiden
rahoituskehikko lähivuosiksi. Työuria pidennettiin noin vuodella. Viimeistään
vuonna 2017 astuu voimaan uusi ja uljas eläkeuudistus. Kaikki keinot eli
suurpiirteisesti koko "paletti" on käytössä, kun tulevaisuuden
eläkealan horisonttia maalataan.
Suomi harmaantuu ja
eläkeläisten määrä kasvaa, jonka lisäksi elinikä pitenee. Nuoret tarvitsevat
pidempiä työuria kuin heidän vanhempansa saadakseen nykyisen tasoisia
työeläkkeitä. Jos työurat eivät pitene, niin elinaikakerroin
höylää osan eläkkeestä pois.
Työelämään siirtyminen
viivästyy tällä hetkellä. Meillä on pulaa työstä. Turussa TYY:n puheenjohtaja
Jukka Koivisto heitti proosallisesti, että "päätalomaiset" työurat
kehdosta hautaan, ehkä jopa saman työnantajan palveluksessa, eivät ole enää
tätä päivää. Itse kuvailisin monien vastavalmistuneiden tilannetta jopa
"kafkamaiseksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.