KESÄmiehen moodiin

Työpäivät käyvät vähiin. Loma liukuu liiveihin. Kalenterin päivämäärien alaviitteet täyttyvät aivan huomaamatta, kun joutilaisuudella väritetyt Outlookin sarakkeet huutavat päiviä ja viikkoja: loma, loma, loma! Äkillisestä vapaudesta kumpuavaa epäuskoa on yleensä riittänyt vielä pitkälle ensimmäisen virallisen lomaviikon ylitse. Harmaat aivosolut eivät vielä tajua olevansa lomalla.

Olen ollut huomaavinani, että muillakin mielekästä työtä ja herätysliikkeen työetiikalla arjessa eteenpäin puskevilla on sama ongelma. Työn imussa on vaan niin hyvä olla. Jutun koukku onkin siinä, että lomalta paluu on samalla tavalla hankalaa – vaikka tätä ei vielä haluaisi miettiä. Työstä vieroittuu kuukauden poissaolon jälkeen.

Lomatunnelmiin siirtyminen alkaa habituksen muutoksesta. Pois TELAmies, tilalle KESÄmies! Harvoin kaulaani koristava kravatti naulataan toimiston oveen, teesinä irtiotolle. No, ei eläkesielua pestä pois voi. Kesäkuosiin vaihtaminen ei siis poista täysin vanhoja pinttymiä.

Kampin kasarmi hiljenee heinäkuussa, kun toimisto on kiinni. TELAmiestä taas odottaa Kallion kesä. Enkä nyt tarkoita mitään proosallista viittausta pussikaljaveijarien intiaanikesään Karhupuistossa, vaan urbaania kaupunkilomailua. Muutama ekskursio maalle metsästämään niitä sinisiä hetkiä on tiedossa. Myös penkkiurheilukausi on tänä suvena aika rankka: futiksen EM-kisat, yleisurheilun EM-kisat, Lontoon Olympialaiset.

Uusi saapumiserä ilmestyy parakeille syksyllä, kun uutta verta tulee lisää taloon. Kutsunnat ovat käynnissä. Organisaatiomuutoksen ja toimiston putkiremontin eli henkisen ja fyysisen uusiutumisen täytteinen alkuvuosi saa jatkoa. Pikku hiljaa alkaa näyttää valmiilta.

Eläkemaailmassa tapahtuu kesälläkin kaikenlaista, mitä seurata jalkapallon ohessa. Euroopan valtionpäämiesten huippukokous Brysselissä viikon päästä siunaa Suomen saamat maakohtaiset suositukset, joista jo viime postauksessa kirjoitin. Nyt näyttää siltä, että suositusten sisältö on muuttunut Suomelle mieluisampaan suuntaan. Ylipäänsä EU:n temmellyskentällä pelataan kesän aikana aktiivisesti, mutta ei tästä enempää...

TELAmies toivoo kaikkien kesään miellyttävää ja surutonta ajan tuhlausta! 


P.S blogi palailee jälleen pätkittäin elokuussa

Unionin kokoinen tarkkailuluokka

Taas on se aika vuodesta, kun suvivirsi raikaa maamme opinahjoissa, luonto sekä ihmiset kukoistavat ja... Euroopan komissio lähestyy Suomea vuosittaisella myllykirjeellä. Unohtakaa epävarmat kesän merkit, kuten rantojen miesten laajamittainen invaasio kaduille, takuuvarma suven merkki on komission maakohtaiset suositukset Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Eurooppalainen lukukausi alkaa nykyisin tammikuussa, kun komissio julkaisee vuosittaisen kasvuselvityksen, jossa ruoditaan talouden tilaa ja kannustetaan maita toimiin, joiden odotetaan tulevaisuudessa tuovan talouskasvua ja lääkitsevän velkakriisiä. Jäsenvaltioiden ja komission välinen sparraus jatkuu aina kesäkuuhun asti, jolloin maakohtaiset uudistusohjelmat julkistetaan. Eikä valmennus lopu tähänkään. Suomalainen eläkejärjestelmä sai muutama päivä sitten jälleen osansa komission liikuttavasta huolenpidosta.

Meille suomalaisille maakohtaisten suositusten tyyppinen isällinen paimentaminen onkin tuttua – liiankin tuttua. Kekkonen lähetteli aktiiviaikanaan lukemattomia "myllykirjeitä" suomalaisille vaikuttajille ja jopa yksityishenkilöille. Tavoite oli oikaista ja ohjata.

Kuin vanhat idänsuhteet...

Ohjausta jäsenvaltioiden julkiseen taloudenpitoon tulee nykyisin monelta suunnalta. EU:n talouskoordinaatio syvenee ja laajenee kuin vanhat neuvostosuhteet, mutta myös tiukkenee! Suomi on elimellisesti mukana Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa, joka tähtää Euroopan paluuseen avauskokoonpanoon maailmantalouden temmellyskentällä. Ei aivan vaatimaton tavoite. Euro Plus-sopimus puuttuu aloihin, joita on joskus entisessä elämässä pidetty yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvana asiana, silloin kun niillä on vaikutusta kilpailukykyyn ja julkisen talouden alijäämään. Mistä näitä oikein tulee: Vakaus- ja kasvusopimus, Six-Pack ja tuleva Two-Pack muutamia mainitakseni. Lisäksi erilaista raportointia ja seurantaa on aivan loputon määrä.

Velvoittavat sopimukset kulkevat rinnakkain ja täydentäen toisiaan. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kuulu kaiken sääntelyn piiriin. Ytimessä ovat euroalueen maat, joilla on (yhteis)vastuulliseen taloudenpitoon vielä hieman enemmän intressiä kuin muilla. Uuteen uljaaseen talouskuriin tähtäävä kova sääntely rakentuu aina edellisen päälle – yleensä kiristyen.

Ranska pinnaa tunneilta

Unionin kokoisesta kiertokoulusta löytyy niin tarkkailuluokan oppilaita kuin priimuksia. Tarkkislaiset ovat jatkuvan kontrollin kohteena – mikä onkin varmaan perusteltua – mutta myös tasaisen varmoihin suorittajiin kohdistetaan valvontaa. Joidenkin oppilaiden erottamisesta on liikkunut huhuja, mutta integraation pohjavire kulkee toistaiseksi syvällä ja vahvana. 

Isot jäsenvaltiot ovat tunnetusti osittain kotiopetuksessa, jolloin pientä pinnausta yhteistunneilta saattaa esiintyä. Komission myllykirje lähti toki myös Ranskaan, mutta tämä ei paljon gallialaisia hetkauttanut: vastavalittu pääministeri François Hollande alensi pitkän työuran tehneiden (41,5 vuotta) alinta mahdollista eläkeikää 60 vuoteen 62 vuodesta. Vaikka tämä yksittäinen muutos koskee varsin pientä joukkoa, niin uudistus kulkee komission suosituksiin nähden vastavirtaan. Muutos eläkeiässä rahoitetaan muuten eläkemaksujen nostolla.

Vuoden 2012 maakohtaiset suositukset Suomelle – äänenpainot kovenevat! 

Eurooppalaisen lukukauden merkeissä Suomen reissuvihkoon tuli taas merkitäntä puolitoista viikkoa sitten. Maakohtainen syvempi analyysi ja varsinaiset suositukset ruotivat julkista taloutta, työllisyyttä ja talouskasvun edellytyksiä. Siinä sivussa Suomelle annetut suositukset eläkkeiden osalta ovat pääasiassa sitä vanhaa jankkausta varhaisen työstä poistumisen reittien poistamisesta ja eläkeiän nostamisesta. Komission mielestä eläkeikä on sidottava eliniän kehitykseen: jos elinikä nousee, niin silloin tulisi eläkeiänkin nousta. 

Kun komissio pelaa muutenkin nykyään kovemmilla panoksilla, niin myös suositusten kohdalla äänenpainot ovat viime vuotta terhakkaampia: enää ei pyydetä harkitsemaan eläkeiän nostoa, vaan toteuttamaan se. 

Jäsenvaltiot saivat kokonaista 5 päivää aikaa kommentoida maakohtaisia suosituksia. Tämän tyyppinen toimintakulttuuri mm. komission osalta on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Tylytys asettaa reagointikyvylle tiettyjä vaatimuksia. Ruudin pitäisi olla kuivaa ja valmiustaso korkealla, kun vastaavantyyppisiä ”myllykirjeitä” tulee jatkossa – ja niitä takuulla tulee! 

Joka tapauksessa, Eurooppa-neuvoston kokous tai epävirallisemmin EU:n valtion päämiesten huippukokous kesäkuun lopussa siunaa tavoitteet ja suositukset taas vuodeksi eteenpäin. Niin kauan kuin Suomi pysyy taloudenpidossaan sovituissa pitkän aikavälin kantimissa ovat suosituksetkin vain suosituksia. Eiköhän pidetä asia näin jatkossakin, muuten myllykirjeet muuttuvat sanelupostiksi.

Västäräkki laulaa taas!

                                    Asbesti: parasta mitä "vahvalla markalla" sai

Putkiremontin innoittama muuttolaatikkoleikki työhuoneessani on nyt ohi. Vuosikymmenten saatossa kasaantuneet loputtomat kirjarivistöt, hyllyvät paperikasat ja kirjaimellisesti tuhannet sponssikynät ovat löytäneet viime viikkoina tiensä kaatopaikalle tai uusiin toimistokaappeihin. 70-luvun tulopoliittiset kokonaisratkaisut lähtivät lavalle viimeiselle matkalle (ei poliittinen kannanotto). Jos luonteen pinttymistä vielä löytyy hamsterille tyypillistä keräilyvimmaa – niinkuin löytyy – on totaalinen puhdistus kauhistus.   

Koko toimistotilojen kasvojenkohotuksen aiheuttama epämukavuus tosin jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Purettaessa paljastuu vanhoja ajan kerrostumia. Historia tulee joskus kylään. Remontti otti jokin aika sitten askeleen hasardimpaan suuntaan, kun käytäville ilmestyi varoituksia asbestityöstä. Asbestos oli rakennusalalla 90-luvun alkuun asti parasta mitä vahvalla markalla sai ostettua. Oiva eriste, kuten Harjakainen hehkuttaa, mutta vaarallinen. Työsuojeluvaltuutetun bestis ei ole asbesti! Asiat olivat tässä tapauksessa kuitenkin järjestyksessä.               

Vanhojen talojen karisma kumpuaa historiasta; rakennusajan hengestä ja nähdystä elämästä. TELAn toimisto (Lastenkodinkuja 1) sijaitsee perinteikkäässä Västäräkin-korttelissa Kampissa. Paikalla tosiaan sijaitsi lastenkoti noin sata vuotta sitten. Nykyinen toimistorakennus on vuodelta 1966, jolloin työeläkejärjestelmä otti vasta ensi askeliaan ja asbestia käytettiin suunnilleen hammastahnan korvikkeena.

Mutta ei nimi talon mainetta pahenna, vaikka Wikipedia tietääkin kertoa västäräkistä: ”sen laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua”. Tämähän ei tunnetusti koske meitä... Eräitä ensimmäisiä vieraita remontoidussa toimistossamme olivat Kokoomusopiskelijat toissaperjantaina.

Tuhat kuntaa...eikun Tuhatkunta!

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta rantautui kauniina perjantai-iltana TELAn päämajaan Kampin parakeille. Aurinko läikkyi kokoushuoneen ikkunasta sisään. Todistin terassikelien aikaansaamaa exodusta Helsingin kaduilla, kun myöhemmin illalla tallustin kotiin. Kokoomuksen nuoret toivot olivat meidän onneksi yhteiskunnallisten asioiden kimpussa. TELAmies onkin sitä mieltä, että ensin työ ja sitten ylityöt, vai miten se menikään?

Toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kertoi aluksi työeläkejärjestelmän traumaattisesta syntyhistoriasta ja sen vaikutuksesta aina tähän päivään saakka. Traumatisoituminen onkin usein hengissä säilymisen kannalta tarpeellinen perusreaktio. Toisaalta tämä saattaa osaltaan selittää työeläkejärjestelmän alhaista kritiikinsietokykyä.    

Kun yleisössä oli tulevia eläkkeensaajia, niin omien aktiivisten työvuosien aikana maksettavien eläkevakuutusmaksujen taso kiinnosti erityisesti. Uraa onkin vielä edessä ennen saamapuolelle "joutumista". Keskimääräinen TyEL-maksu yksityisellä sektorilla on tänä päivänä 22,8 prosenttia ansioista. Kunnalla ja valtiolla jonkin verran enemmän. Kirkon työntekijöiden kohdalla maksu on jo nyt jopa kolmannes palkoista.

Optimistijolla, perusjantteri ja patamusta pessimisti

Kysymys kuului: millaiseksi maksutaso muodostuu tulevaisuudessa? Ensin pitää tutkailla omaa sielunmaisemaa. Olenko pessimisti, optimisti vai keskitien tallaaja? Vastaus tähän kysymykseen värittää lopullista vastausta siihen, mihin maksutaso voisi korkeimmillaan nousta. Vakuutusmaksuun vaikuttavat niin monet eri tekijät: syntyvyys, eliniän pidentyminen, työllisyys, efektiivisen eläkkeellesiirtymisiän kehittyminen, palkkasumman kasvuvauhti ja työeläkevarojen tuotto muutamia mainitakseni.

Tähän mennessä vain 90-luvun lamavuosia lukuun ottamatta maksu on ylittänyt menon. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä menot nousevat lähitulevaisuudessa pysyvästi korkeammiksi kuin maksut. Eläkerahastot paikkaavatvajetta.

Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin ennusteiden mukaan tilanne on ns. päällä vuonna 2030, jolloin huoltosuhde on heikoimmillaan. Optimistijolla kelluu tuolloin noin 23 prosentin pintajännityksessä. Perusjantteri uskaltaa toivoa noin 26 prosentin työeläkevakuutusmaksua ja patamusta pessimisti vajoaa pohjamutiin noin 29 prosentin maksutaakan kanssa.

Olennaista on, mitä nykyiset Kokoomusopiskelijatkin lakisääteisellä maksullaan saavat? Työeläkkeen tehtävänä on tarjota kohtuullinen ansioperusteinen toimeentulo eläkeaikana. Tällä hetkellä työeläkkeen korvaustaso eläkettä edeltäneeseen palkkatasoon on noin 60 prosenttia. Toisin kuin kuulee väitettävän – yleensä yksityisten vakuutuskauppiaiden toimesta – niin tästä ei ole luovuttu. Tosin nyt nuorten täytyy tehdä nykyistä pidempiä työuria saadakseen suhteessa nykyisen tasoisia eläkkeitä. Tämä vaatimus perustuu eliniän pidentymiseen.

Maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2017 asti, joilloin se olisi näillä näkymin 24,4 prosenttia palkoista. Jos (ja kun) maksua nostetaan jaetaan kustannukset työntekijän ja työnantajan kesken fifty-fifty. Yleisesti puhutaan 26 prosentin kestävästä maksutasosta, joka turvaisi työeläkkeet nykyisille ja tuleville sukupolville. Tähän on vielä hieman matkaa.