Kreikkalainen tragedia

Joskus kannattaa varoa, mitä toivoo – se voi toteutua. Jälleen yksi yhtenäisen Euroopan perustusten muuraajien unelma on nyt toteutunut: pääoma liikkuu vikkelästi jäsenvaltiosta toiseen. Virtausten voimakkuus ja suunnat tosin vaihtelevat.

Suomeen luotetaan, joten täällä pankkien taseisiin virtaa yksityisiä talletuksia. EU:n juoksuttama julkinen rahavirta taas valuu mm. Kreikkaan – ei kuitenkaan aivan viemäristä alas. Kreikan keskuspankki taas on porannut uuden kaivon Attikaan eli se "painaa" nyt myös itse rahaa luvan kanssa. Tämän ELA-hätäohjelman puitteissa Kreikka pitää liikepankit ja koko yhteiskunnan elinkykyisenä eräänlaisen giganttisen pikavipin voimalla. 

Hätäavulle on kuitenkin asetettu ehtoja. Hyvällä tahdollakin on hintansa. Rahavirtojen säännöstelijänä toimii troikka eli Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Troikaletta ei pidä sekoittaa venäläiseen kolmivaljakkoon.

Pelastusohjelman hintana on tiukka budjettikuri ja demokratiavaje. Hädän varaan joutuneelle sanellaan ehdot, joilla julkinen talous saadaan sopeutettua. Siis sellaiseksi kuin lainanantajat sietävät. Poikkeustilanteessa jäsenvaltion kansalaisilta ei enää kysytä leikkausten luonteesta. Luottamus taloudenpitoon on kulutettu loppuun.

Merkkipaalu sosiaaliturvaan puuttumisessa

Eläkedesignin muotoa ja laatua on tähän asti pidetty pohjimmiltaan jokaisen jäsenvaltion omana asiana. Kuitenkin lainojen kylkiäisenä vaadittiin nyt muutoksia myös Kreikan eläkejärjestelmään.

Poikkeusoloissa sosiaaliturvan kovaan ytimeen on voitu puuttua: varhaiseläkereittien ikärajoja nostetaan, eläkerahastojen määrää pienennetään, lisäeläketurvaa leikataan, julkisten eläkkeiden tasoa leikataan jne. Leikkausten vaikutuksia heikoimmassa asemissa oleviin on myös arvosteltu. Euroopan ay-järjestöjen keskusjärjestö ETUC on koonnut yhteen Kreikan eläkkeensaajien valitukset Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteaan.

Totta kuitenkin on, että helleenien eläkemalli sisälsi erilaisia hullutuksia varsinkin julkisella sektorilla. Eläkkeen korvaustasot suhteessa palkkaan ovat myös olleet aika hulppeita, kun esimerkiksi Suomen noin 60 prosenttia on ylitetty kymmenillä prosenteilla. Prosenttejahan ei tosin voi syödä.

Ei sympatiaa paholaiselle?

Saksassa media on revitellyt Kreikan taloudenpidosta löydettyjä kansallisia erikoisuuksia niin, että joka-aamuista Zeit-lehteä lukevilla on takuulla mennyt braatvursti väärään kurkkuun ja vielä työmatkallakin Baijerilaisen Moottoritehtaan Waunun kaasupoljin on hirttänyt kiinni ääriasentoon. Suomessa nettifoorumien verenjano ei jää tästä jälkeen.

Klassisen kreikkalaisen näytelmän ytimessä on katarsis eli katsojan myötätunto epäonnista keskushahmoa kohtaan. Miksi kreikkalainen yhteiskunnallinen tragedia ei herätä sympatiaa Euroopassa? Luulisi, että ainakin Suomessa sentään muistettaisiin 90-luvun lama-aika, jolloin toivottomuus eli valintojen puute oli kohtalokasta sekä yksilöille että kokonaiselle valtiojärjestelmälle.

Kreikan kohtaloa voidaan tarkastella aristoteelisen tragedian logiikan kautta, jossa tarina syntyy pääosanesittäjän tekemästä virheestä. Mikä on Kreikan tekemä virhe, joka suisti sen tragediaan?

Suomessa kansan syvien rivien yleinen näkemys tuntuu olevan, että koska oliivivyöhykkeellä on eletty yli varojen jo pitkään, on nykyinen kurinpalautus oikeutettua. Koko moraalisen pahennuksen voimalla esitetty vaatimus kuuluu ja näkyy. Luterilaisen työetiikan pohjoinen sovellus korostaa sovitusta työn kautta, kun taas välimerellinen moraalikoodisto perustuu anteeksiantoon.

Näytelmä on vielä kesken. Yleisö odottaa täydellistä romahtamista, joka voisi laittaa viulut soimaan Suomessakin. Moderni tragedia päättyy aina huonosti, mutta klassisessa kreikkalaisessa tragediassa loppu voi olla myös onnellinen.