Kansankodin Valitut Palat
Erehtyminen on inhimillistä. Teräväkin äly viiltää usein syvään vain lähellä omaa mukavuusaluetta. Hajamielinen professori on tieteentekijän arkkityyppi, joka ei oman alansa lisäksi hallitse muita elämänalueita. "Tuhatkaunot" eivät tosin enää pärjää uudessa uljaassa yliopistomaailmassa. Akateemista savottaa riittää opetuksen, tutkimuksen, julkaisujen, arviointien, julkisuuden ja rahankeruun rajapinnoilla.
Istuin jokin aika sitten eräässä seminaarissa kuuntelemassa erästä briljanttia professoria. Luulen, että tämä on tarpeeksi epämääräisesti ilmaistu. Puheenvuoron sivujuonteeksi tarkoitettu tarina professorin omasta työurasta ulkomailla jäi vaivaamaan mieltäni.
Veroa osataan kantaa kyllä muuallakin, mutta erityisesti eläkkeen kertyminen oli jälkeenpäin aiheuttanut pettymyksen. Kyseinen maa oli Ruotsi, jonka lakisääteisen eläketurvan tasoa valaiseva "oranssi kirjekuori" oli nyt lävähtänyt postiluukusta – pyytämättä ja yllättäen. Vähän niin kuin meillä työeläkeote.
Valkoisen leivän maassa tuloperusteisen eläkkeen päälle säästetään myös lakisääteistä henkilökohtaista rahastoeläkettä, jonka sijoitusvalinnoista jokainen vastaa itse. Stoorista sai sen käsityksen, että kaikki oli mennyt "åt helvete" eli päin lähintä Ikean lastauspistettä. Eläke olisi jäänyt työvuosilta vain muutamaan kymmeneen kruunuun.
Näin voi toki käydä itse valittujen rahastojen kohdalla, mutta tilanne ei todennäköisesti ole lopulta näin dramaattinen. Kyseessä lienee harvinainen professorin erehdys, sillä rahastoeläkkeeseen sijoitetaan vain pieni osa (2,5 %) eläkkeen perusteena olevista tuloista. Loppu maksusta (16 %) menee yleiseen vanhuuseläkkeeseen. Ruotsissa on myös tavallista, että yleisen eläkkeen päälle tulee vielä ammatillinen lisäeläke. Tämä ei toistaiseksi näy riemunkirjavassa valtion eläkekatalogissa.
Anonyymilla professorillamme ei siis taida olla jatkossakaan tarvetta rekrytoitua Slussenin sisseihin, vaikka näkymätön käsi näpistäisi lopulta rahastoeläkkeen. En nyt mene syvemmälle järjestelmän muihin maksuperusteisiin erikoisuuksiin. Voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, miten informoituja ja onnistuneita päätöksiä ihmiset ylipäänsä tekevät koko maan tasolla? Mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka suuriksi hallinnointikulut nousevat tässä mallissa?
Selvää sen sijaan on se, että Ruotsissa on siirretty lakisääteisissä eläkkeissä sijoitusriskiä yksilöille. TELA kysyi (v. 2010) kyselytutkimuksessa suomalaisilta kiinnostuksesta sijoittaa itse osa eläkemaksusta, jolloin riski onnistumisesta kannettaisiin myös itse. Koko väestön tasolla 27 prosenttia oli kiinnostunut lastaamaan vastuuta omille harteille.
Nyt ei enää lasketa. Kronologisen iän mittari hyppäsi asteikolta, kun 35 vuotta tuli täyteen. Vedin viimeisiä nuoruuden henkosia viime tiistaina. TELAmies pelaa nyt virallisesti ikämiesliigan väreissä. Tässä vaiheessa yhteiskunnan normit tuottavat yleensä potkut kaikesta nuoruuteen viittaavasta. En aio tunnustaa kuluvalla pelikaudella vain harmaata väriä. Toisaalta, löytyyhän siitäkin eri sävyjä.
Osa X-sukupolven vertais-gubbeista jatkaa nuoruuttaan aiempaa pidempään. Keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen eivät oikein tahdo päästä hyvään alkuun. Opiskelut venyvät, työ ei uraudu ja kaikki toiminta keskittyy torjumaan sitä "vääjäämätöntä". Enkä puhu nyt vain hiusrajan vetäytymisestä.
Välitilassa hallitsee epävarmuus. Hipsterin yöunet vie silti tavallisuus. Itse taas olen huutanut (sisäänpäin) jo vuosia keskiluokan kutsuhuutoa. Missä on mun keskellä peltoa tönöttävä valmistalopaketti ja perhe sekä sen johdannaiset? Mahtuisi se kääpiökaniinimäyräkoirakin Auriksen takapenkille.
Kaikkea tätä odotellessa astuin tiistaisen merkkipaalutuksen pohjavireessä Turun junaan. Edessä oli Akava Camp -iltama ylioppilaskunnan tiloissa. Paluujunassa oli
muuten poikkeuksellisen paljon iloluontoisia eläkeläisiä. Äänitapetin muodosti oluttölkkien avaamisen tasainen naksahtelu. Kultaiset linjat olivat ilmeisesti saapuneet jälleen Turun satamaan.
Setämiehen liikutus
Ihailen erilaisissa luottamustehtävissä vaikuttavien työetiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Erityisesti nuorten. Mikään toimi ei näytä tuntuvan liian vähäpätöiseltä tai toisaalta liian suurelta ja työläältä täytettäväksi. Luottamustoimet näyttävät kasaantuvan usein samojen tyyppien harteille: politiikassa, opiskelijatoiminnassa, ammattiliitoissa, harrastuksissa jne.
Setämies liikuttuu kollektiivisesta ja utilitaristisesta toiminnasta. Turun keskusteluiltaan saapui monella penkillä (tukevasti) istuvia aktiiveja. Ajankohtaisten eläkemaksuvääntöjen ja eläkeikäproblematiikan ohella globaalit työmarkkinat puhuttivat. Kyllä muuten huomasi, että on "Movember". Ironisia ja "torellisia" viiksiä näkee nyt siis muuallakin kuin Siltasen tiellä.
Tänä syksynä olen kohdannut
monia Suomesta lähtöä suunnittelevia. Erikoisin uuden elämän kaukokohde
on ollut Senegal. Vähemmän eksoottista, mutta takuuvarmaa "luvattua
maata" edustaa Saksa. Turussakin ulkomaat houkuttivat. Ainakin EU:n sisällä työvoiman on tarkoitus liikkua sisämarkkinoilla, mutta miten käy tuolloin työhön olennaisesti kiinnittyvälle eläketurvalle?
Eläkkeet kansainvälisillä työmarkkinoilla
Suomesta on aina lähdetty ulkomaille, kun näköalat ovat kaventuneet. Laajoja muuttoliikkeitä on ollut eri ajanjaksoina. Euroopassa finanssi- ja velkakriisin muovaamista maista lähdetään nyt luontevasti Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Ruotsista taas on lyhyt matka Norjaan. Tällä hetkellä Suomeen muutetaan enemmän kuin täältä lähdetään.
Meillä työeläkelakien piiriin kuuluneiden osalta asiat järjestetty on hyvin. Kertynyt eläkepotti maksetaan aikanaan kaikkiin maailman maihin kansallisuudesta riippumatta. Muiden maiden kohdalla kyse on siitä onko niillä sosiaaliturvasopimus Suomen kanssa. Yleisesti ottaen eläkettä kertyy aina työntekomaan lakien mukaan, mutta poikkeuksiakin löytyy mm. lähetettyjen työntekijöiden kohdalla.
Sosiaaliturvaa (I-pilarin eläkkeitä) koordinoidaan EU:ssa. Muualla Euroopassa eläketurvaa on kuitenkin monesti järjestetty myös ammatillisten, työpaikkakohtaisesti tai ammattialan mukaan sponsoroitujen järjestelmien kautta (II-pilari). Niissä vaaditaan usein pitkäkin vakuutusaika ennen kuin eläkeoikeudet säilyvät, jos työpaikka jossain vaiheessa vaihtuu. Komissio haluaisi mm. parantaa ammatillisten eläkkeiden siirrettävyyttä ja rajat ylittävää toimintaa EU:n sisällä, jotta ne eivät muodostuisi esteeksi työvoiman liikkuvuudelle (siirrettävyysdirektiivin päivitys). Ikuisuusprojektista saattaa kuulua jotain uutta vielä tämän vuoden puolella.
Eri maiden eläkejärjestelmät vaihtelevat suuresti rahoituksen ja etuuksien suhteen. Muualle suuntaavan on hyvä ottaa tämä huomioon. Vaikka eläke ei olisikaan ensimmäisenä – eikä vielä toisenakaan – asiana mielessä uudessa kulttuurissa, niin se on pohjimmiltaan elinkaarisäästämistä, josta kannattaa pitää ajoissa huolta. Kuulostipa tämä nyt jotenkin yksityisen eläkevakuutuksen myyntipuheelta... Tarkoitan myös sitä, että asioista kannattaa aina ottaa selvää ja esim. säästää sosiaaliturvatunnukset, kun maa ja työpaikka vaihtuvat. Jatkossa ihmisten liikkuvuus tulee vain lisääntymään ja todennäköisesti myös mahdollisuudet siihen: "kun on hyvä hevonen alla, niin maisema nopeasti vaihtuu".
Kluuvikatu tuntui ahtaalta keskiviikkoaamuna. Hotelli Kämpin edessä oli tilatakseja jonossa kuin K-kauppiaiden pikkujouluissa. Taksien ovet paukkuivat synkronoituna, kun turvamiehet nousivat ulos autoista korvakuulokkeineen ja silmin nähden painavin povitaskuin. Kollega muistutti erään maailmantähden vierailusta: se oli Jennifer Lopez eli meidän korttelin Jenni.
Komisario Palmun erehdys -leffassa päähenkilöt vetäytyvät lääkitsemään rikosuupumusta legendaariseen Kämppiin, jossa Leo Jokela laulaa lurauttaa kansakunnan syvämuistiin tatuoidun kipaleen: Silmät tummat kuin yö. Siinä on TELAmiehen aiempi rajapinta tähän luksuksen instituutioon. Keskiviikkona hotellin varsin hyvissä puitteissa järjestettiin kansainvälinen eläkerahastofoorumi, jonka paneelikeskustelussa olin mukana.
Kiirehdin nopeasti pois fanivyöryn alta. En välttääkseni ihmisjoukkoa, vaan säästääkseni eskapistisen mielikuvani hekumallisesta 90-luvun Lopezista: "silimät tummat niin kuin syksyinen yö koskaan rauhaa mulle ei suo". Starojen kohdalla todellisuushan on aina vähän tylsää ja raadollista.
Donitsin terveysvaikutukset
Seminaarin anti tiivistyi rahastoihin. Markkinoiden nykytilaa arvioitiin, tulevaa ennustettiin ja jotkut varainhoitoyhtiöt esittelivät omia tuotteitaan, luonnollisesti parhaassa mahdollisessa valossa. Hitaan kasvun aikana tuotot ovat kaikilla tiukassa.
Eräässä esityksessä niin sanottu perinteinen piirakkakuvio oli korvattu donitsin mallisella käppyrällä, joka esitti sijoitussalkun sisällön suhteellista jakautumista eri rahastoluokkiin. Analogia toimi niin, että samalla tavalla kuin donitsi koostuu eri raaka-aineista, niin "rahastodonitsikin" jakautuu eri sijoituskohteisiin.
En tiedä teistä, mutta minulle tuli juuri mielihalu uppopaistettuun leivonnaiseen, ei niinkään arvo-osuustilin kartuttamiseen. Jos ajatusta viedään kuitenkin pidemmälle, voidaan miettiä donitsin ainesosien (rasva, sokeri jne.) terveysvaikutuksia ihmiseen. Yhtä lailla myös rahastodonitsin sijoituksilla on vaikutuksia finanssikapitalismin ulkopuolella – ja usein onkin.
Euroopan komissio on viime aikoina miettinyt näitä sijoitusten terveysvaikutuksia talouteen. Työllisyyttä ja kasvua edistäville sijoituksille olisi pääoman tarjonnan kohdalla tarvetta. Eurooppa 2020-strategian puitteissa on mm. puuhailtu projektirahastoja, joilla voitaisiin rahoittaa merkittäviä julkisia infrastruktuurihankkeita (tiet, ICT, energia yms.). Olli Rehn toivoo painolämpimässä kirjassaan Myskyn silmässä, että kun julkinen raha löytää nämä sijoituskohteet, niin yksityinen seuraa perässä.
Voi myös olla, että yksityistenkin sijoitusallokaatioita "hieman ohjaillaan" jatkossa vakavaraisuuskehikon kautta, vaikkakin lisäeläkedirektiivin uudistus (IORP II) on tällä hetkellä viemässä aivan toiseen suuntaan. Pohdintaa ja keskustelunavauksia on tulossa lisää vielä tämän vuoden puolella, kun komissio julkaisee pitkäaikaissijoittamista koskevan vihreän kirjan.
Infrastruktuurikohteet voivat tarjota eläkevakuuttajillekin mahdollisuuksia ja tasaista (vaatimatonta) pitkän aikavälin tulovirtaa. Näitä toki on jo salkuissa, mutta varsin vähän. Sijoitusten kohdentumisen mahdollista ohjailua lainsäädännön kautta ei voida hyväksyä. Elvyttävien terveysvaikutusten lisäksi tällä voisi olla myös haitallisia sivuvaikutuksia isossa mittakaavassa. Itse mietin lisäksi poliittista riskiä, joskin takauksista on ollut puhetta. Suuntaus näyttää eläkevakuuttajien kohdalla ylipäänsä kuitenkin olevan se, että sijoitukset kohdentuvat yhä enemmän kehittyviin talouksiin korkeamman tuoton perässä. Suomisalkku on silti pysynyt varsin vahvana.
