Erehtyminen on inhimillistä. Teräväkin äly viiltää usein syvään vain lähellä omaa mukavuusaluetta. Hajamielinen professori on tieteentekijän arkkityyppi, joka ei oman alansa lisäksi hallitse muita elämänalueita. "Tuhatkaunot" eivät tosin enää pärjää uudessa uljaassa yliopistomaailmassa. Akateemista savottaa riittää opetuksen, tutkimuksen, julkaisujen, arviointien, julkisuuden ja rahankeruun rajapinnoilla.
Istuin jokin aika sitten eräässä seminaarissa kuuntelemassa erästä briljanttia professoria. Luulen, että tämä on tarpeeksi epämääräisesti ilmaistu. Puheenvuoron sivujuonteeksi tarkoitettu tarina professorin omasta työurasta ulkomailla jäi vaivaamaan mieltäni.
Veroa osataan kantaa kyllä muuallakin, mutta erityisesti eläkkeen kertyminen oli jälkeenpäin aiheuttanut pettymyksen. Kyseinen maa oli Ruotsi, jonka lakisääteisen eläketurvan tasoa valaiseva "oranssi kirjekuori" oli nyt lävähtänyt postiluukusta – pyytämättä ja yllättäen. Vähän niin kuin meillä työeläkeote.
Valkoisen leivän maassa tuloperusteisen eläkkeen päälle säästetään myös lakisääteistä henkilökohtaista rahastoeläkettä, jonka sijoitusvalinnoista jokainen vastaa itse. Stoorista sai sen käsityksen, että kaikki oli mennyt "åt helvete" eli päin lähintä Ikean lastauspistettä. Eläke olisi jäänyt työvuosilta vain muutamaan kymmeneen kruunuun.
Näin voi toki käydä itse valittujen rahastojen kohdalla, mutta tilanne ei todennäköisesti ole lopulta näin dramaattinen. Kyseessä lienee harvinainen professorin erehdys, sillä rahastoeläkkeeseen sijoitetaan vain pieni osa (2,5 %) eläkkeen perusteena olevista tuloista. Loppu maksusta (16 %) menee yleiseen vanhuuseläkkeeseen. Ruotsissa on myös tavallista, että yleisen eläkkeen päälle tulee vielä ammatillinen lisäeläke. Tämä ei toistaiseksi näy riemunkirjavassa valtion eläkekatalogissa.
Anonyymilla professorillamme ei siis taida olla jatkossakaan tarvetta rekrytoitua Slussenin sisseihin, vaikka näkymätön käsi näpistäisi lopulta rahastoeläkkeen. En nyt mene syvemmälle järjestelmän muihin maksuperusteisiin erikoisuuksiin. Voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, miten informoituja ja onnistuneita päätöksiä ihmiset ylipäänsä tekevät koko maan tasolla? Mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka suuriksi hallinnointikulut nousevat tässä mallissa?
Selvää sen sijaan on se, että Ruotsissa on siirretty lakisääteisissä eläkkeissä sijoitusriskiä yksilöille. TELA kysyi (v. 2010) kyselytutkimuksessa suomalaisilta kiinnostuksesta sijoittaa itse osa eläkemaksusta, jolloin riski onnistumisesta kannettaisiin myös itse. Koko väestön tasolla 27 prosenttia oli kiinnostunut lastaamaan vastuuta omille harteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.