Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!

Joulun hengen on syytä riittää ensi vuonna pitkälle.  

Otetaan vaikka esimerkiksi näin sesongin huipussa laskettu hyvien ja pahojen tekojen tilinpito. Viekkaat, tihrusilmäiset tontut tietävät missä mennään. Jos todellisuus saa otteen jo loppiaisena, niin inhimillisen tilinpäätöksen jäämää on vaikea luovalla kirjanpidollakaan vääntää siihen tilaan, joka heruttaa seuraavana jouluaattona pukinkontista puolet kuusen alle.

Kokonaisilla valtioilla ei ole sen helpompaa. Tämän viikon tiistaina eduskunnassa hyväksytty EU:n jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista ja ohjausta käsittelevän säädöskokoelman on tarkoitus tiukentaa talouskuria. Julkisen sektorin rakenteellista alijäämää ja Suomelle asetettavaa maakohtaista keskipitkän aikavälin tavoitetta tarkkaillaan ensi vuodesta alkaen entistä ahkerammin: "nyt nimien kirjaan merkitään taas...".

Julkisen talouden rotia ylläpitäviä diilejä on ollut jo aiemmin (ensimmäinen Vakaus- ja kasvusopimus), mutta sääntöjä on rikottu. Jalona tarkoituksena on, että jatkossa pehmeitä paketteja ei enää tunneta, vaan risuja tulee herkemmin. Uuden säädöskokoelman (Six-pack, Finanssipoliittinen sopimus) sanktiovalikoimaan kuuluu korjausmekanismin laiminlyönnistä sekä sakkomenettely että koko rangaistusprosessista seuraava epävirallisempi häpeärangaistus. 

Valtiovarainvaliokunta on todennut talouskoordinaatiota koskevassa kannanotossaan, että eläkeasiat ovat edelleen kansallisen toimivallan ytimessä ja työeläkejärjestelmään tehdään rahoitusasemaa parantavia muutoksia vain, jos tämä on tarpeellista työeläkejärjestelmän oman kestävyyden kannalta. Suomessahan päätöksistä on neuvoteltu vakiintuneesti kolmikannassa.

Cola-pukki vierailee Suomessa työeläkerahastojen ansiosta

Uusi taloussääntely on EU:n lainsäätämisjärjestyksen ulkopuolella tapahtunutta poliittista sopimista. Mieleen tulee (ei sisällä Fingerpori-viittausta), että rikkomusten korjaamatta jättämisestä lopulta määrättävät sakot ovat kuitenkin vähäisiä (0,1% tai 0,2% bkt:sta). Häpeärangaistuksenkin teho on ennaltaehkäisevä. Tuoreessa muistissa toivottavasti vielä on, mitä tapahtui, kun sääntöjä rikottiin säännöllisesti. Suurin epäilyksen aihe kuitenkin on, että komission ennusteiden mukaan vuonna 2013 lähes kaikki jäsenvaltiot rikkoisivat jo lähtökohtaisesti sorvattuja kriteereitä. 

Suomi ei kuulu, harvojen joukossa, edellä mainittuun tuhmien kaartiin. Työeläkejärjestelmä luokitellaan kansantalouksien tilinpidossa julkisen sektorin alasektoriksi. Se tuottaa tällä hetkellä Suomen rahoitusaseman lukuihin ylijäämää, kuntien ja valtion talous puolestaan alijäämää. Työeläkejärjestelmän sisällä on kuitenkin eroja, sillä erityisesti kuntien ja valtion eläkelakien mukaisten laitosten suhteellinen jäämä on tällä hetkellä suurempi kuin yksityisen sektorin. Itse asiassa yksityisen sektorin maksuylijäämää ei enää ole ja tilanne jatkuu näin varmaankin maailman tappiin asti.

Ilman työeläkevarojen lisäystä ja korkotuottoja Suomi ei täyttäisi talouskurin kriteerejä. Miten on jatkossa, jos ja kun rahastoiva osuus alkaa tasoittamaan työeläkemaksun nousupainetta ja samaan aikaan alijäämä muualla pysyy. Jouluvertausta käyttääkseni, vaihtuisiko punanuttuisen Cola-pukin vierailu tuolloin nuuttipukin rymistelyksi?