torstai 30. toukokuuta 2013
Paimenen maakohtaiset tökkäykset Suomelle
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa...".
Kesä on luokkaretkien aikaa. Valitettavasti monessa EU:n jäsenvaltiossa kyse on sosiaaliluokkaretkestä alaspäin. Arktisella vyöhykkeellä asti ahdistaa, milloin ja miten väestön vanhenemisen, talouden rakenteiden, ylivelkaantumisen ja luottamuksen yhteenkietoutunut solmu aukeaa.
Pieni ja avoin kansantalous on aina lastu maailmantalouden laineilla. Viennistä riippuvaiselle Suomelle oleellisten markkinoiden menestys koskettaa enemmän kuin haluaisimme myöntää: kaikki ei ole kiinni vain itsestämme. Euromailla on paljon muutakin pelissä. Pelko on silti aina huono motivaattori yhteistyölle.
EU-maat ovat sitoutuneet Eurooppa 2020 -strategiaan, jonka tarkoituksena on palauttaa vanha mantere divarista valioliigaan. Tavoitteita on asetettu aina työllisyydestä ilmasto- ja energiakysymyksiin. Vain valaiden pelastus puuttuu. Rima on korkealla, jonka edessä limboilua komissio yrittää estää maakohtaisilla suosituksilla, jotka rakennetaan yhteisen lukukauden merkeissä. Keskiviikkona julkaistiin uusimmat komission suositukset (eivät välttämättä lopulliset) maiden ohjaamiseksi kasvu-uralle.
Paimenen sauva heilahtaa, vaikka emme ole sen katraan mustin lammas. Eilen annettu paimenkirje suositti eläkkeiden osalta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomista elinajan muutoksiin. Lisäksi vuonna 2009 sovittua tavoitetta nostaa 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisiän odote vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen (v. 2011 60,5) kritisoitiin liian alhaiseksi ottaen huomioon eliniän pidentymisen muutokset.
Hyvän paimenen valtti on: "minä tunnen lampaani ja ne minut". Odotteen käsite on saatettu sekoittaa johonkin muuhun. Eliniän pidentyminen tosin on yleensä laskettu alakanttiin – niin vuoden 2005 eläkeuudistuksenkin yhteydessä. Viimeisin Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo kuitenkin ennusteen lievästä laskusta. Eläkkeen tason sitominen eliniän kasvuun ja kannustimiin jatkaa työssä ei näytä riittävän komissiolle.
Aikaa nillittää talousohjauksesta on kokonaista kaksi päivää. Tätä on pidetty hätäisenä. Maakohtaisia suosituksia perustellaan myös vuoden alusta tiukentuneila talouskurin säännöksillä. Pari viikkoa sitten uusi julkisen talouden ennakkotarkastusväline two-pack antoi paimenen ryhmysauvaan vielä lisää pituutta. Euroniityllä onkin vikuroitu ankarasti. Jotkut ovat karkailleet aitauksesta, mutta kurin koventuessa moni odottaa jo, että villat viedään päältä.
Huojentavaa oli se, että vaikka Suomi ei pysty pitämään kiinni ”ennaltaehkäisevän valvonnan” eli julkisen sektorin rakenteellisen alijäämän keskipitkän aikavälin tavoitteesta (MTO), niin suhdannetilanne huomioiden emme ilmeisesti riko olennaisella tavalla sovittuja pelisääntöjä. Tämä rajoittaa suositusten painoarvoa. Jos ennakkovalvonta tai korjaamista edellyttävät mittarit menevät punaiselle, suositusten luonne muuttuu velvoittavammaksi, joka on myös toimivaltakysymys.
Vähintäänkin omituista on, että lähes kaikki muut valtiot rikkovat sääntöjä alijäämistä. Paimelle riittää siis hommia. Voidaan ihan hyvin myös kysyä, minne johdatus vie ja kuinka pitkälle paimenen sauva yltää myös muussa sosiaaliturvassa tai työmarkkinakysymyksissä? Hyvän paimenen ja palkkapaimenen ero on sauvan tuessa ja luottamuksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kommissiohan suositteli jo viime vuonna Suomelle eläkeiän sitomista elinajanodotteeseen. Suomi sai neuvoston muuttamaan suosituksen lopullista muotoa. Neuvostohan on tehnyt päätöksen, jonka mukaan joko eläke tai eläkeikä on sidottava elinajanodotteeseen. Suomessa eläkkeet ovat jo sidottuja elinajanodotteeseen. Jännä olisi nähdä millä tavalla komissio suositusta tänä vuonna neuvostolle perustelee.
VastaaPoistaKyllä vain, viime vuonna kirjattiin suosituksiin lopulta "efektiivisen eläkeiän" noston tavoite.
VastaaPoistaJoustavan eläkeiän ja elinaikakertoimen yhdistelmä ei vielä kepitä kovalla kädellä jatkamaan työssä.
Komissio on viitannut suositusten "perusteellisessa taustaselvityksessä" tämän vuoden alussa julkaistuun kansainväliseen arvioon työeläkejärjestemästä, jossa nykyistä linkitystä kritisoitiin. Ihmisten kannustimet kun ovat myös muita kuin taloudellisia ja llian moni hyppää heti 63-vuotiaana kelkasta. Eli komissio perustelee sitä luultavasti käyttäytymistaloustieteen pohjalta ja eläkkeiden riittävyyden näkökulmasta.
Näin varmasti on.
VastaaPoistaMietin vain, että Suomella on aika kova neuvotteluvaltti käsissä neuvostossa, kun se voi vedota siihen, että Suomi on jo sitonut eläkkeen tason elinajanodotteeseen. Periaatteessa neuvosto ei voi vaatia Suomea sitomaan myös eläkeikää elinajanodotteeseen, sillä neuvoston päätöksen mukaisesti kaikkien maiden on sidottava JOKO eläkkeen taso TAI eläkeikä elinajanodotteeseen. Neuvosto ei voi vaatia maata tekemään molempia. Tietenkin Suomen työ on nyt suostutella muut jäsenmaat taaksensa, mikäli se haluaa suositusta muuttaa. Vertaispaine voi olla yllättävänkin kova.
Olen miettinyt, millainen Suomen maine ja mahdollisuudet tällä hetkellä ovat esim. vertaistuen hankkimisen suhteen?
VastaaPoista