Silmä kirkas salamoi taas

Turkuun on aina kiva mennä – käymään. Varsinaissuomalainen charmi puree Åboriginaaliin: vessa pubikäytössä, Hesburger-hotelli ja -autonpesu, Posankka, Aurajoen suisto ja puheenparsi joka karkoittaa kaikki ihmisen puolustusmekanismit. Aina välillä se kuitenkin upottaa naskalinsa liian syvään.

Kun kyseessä kuitenkin on Suomen vanhin kaupunki, niin varmasti jokainen huomaa käyskenneltyään puolituntia "tois tai täl puol jokke", että jotain on mennyt vikaan. Historialliset palot ovat oma lukunsa, mutta ns. Turun tauti on edennyt kaupungissa pitkälle. Vanhaa rakennuskantaa on vain vähän. Uudesta ei viitsisi kirjoittaa.

Askeltaessani viime viikolla Aurajoen yli huomasin, että kulttuurimaisemaan oli ilmestynyt jotain omituista: taas uusi silta. Tulokasta kutsutaan Kirjastosillaksi, joka levittäytyy virran yli 60-prosenttisesti EU-rahoituksella. Jos fyrkkaa tihkuu alueelle jatkossakin, suosittelisin kuitenkin seuraavaksi kattamaan kerralla koko joen, jolloin lukuisten siltojen arkkitehtoninen ilme muuttuisi yhtenäisemmäksi ja skaalaedut saataisiin hyödynnettyä täysimittaisesti.

Vanha kunnon hotelli Hamburger Börs – tuttavallisemmin Böge – sai niin ikään paikallisen rakennuskannan tautiluokituksen jo 70-luvulla. Mutta rampanakin se toimi mainiona paikkana viime viikolla startanneelle Telan työeläkekoulukiertueelle. Turun iltama oli ensimmäinen syksyn viidestä alueellisesta työeläkekoulusta, jotka järjestetään yhteistyössä SAK:n, STTK:n ja Akavan kanssa.

Onko saunassa puita?

TELAmiehen laserpointteri ei väpättänyt valkokankaalla nytkään, vaikka tilaisuus oli uuden työeläkekoulun mukaista jalkautumista maakuntiin. Kohteena ovat palkansaajajärjestöjen aktiivit ja päättäjät. Ennen ryynättiin kaikki kotimaan notkot ja niemet, nyt edetään kohdennetummin.

Maailma muuttuu ja koulutustoiminta sen mukana. Myös sisältöjä on viilattu uusiksi. Eläke-etuuksiin liittyvää eläkeneuvontaa saa pääasiassa Telan jäseniltä eli omalta työeläkevakuuttajalta, mutta myös Eläketurvakeskuksesta – verkkopalvelujakaan ei kannata unohtaa (esim. työeläke.fi ja henkilökohtainen työeläkeote). 

Ainakin palautteen perusteella kaikki meni mallikkaasti. Valotin omassa puheaktissani työeläkkeiden syntyä, arvopohjaa, rahoituksen kestävyyttä ja päätöksentekoa sekä hallintoa. Vierailevana tähtenä Börssin kokoustiloissa loisti Akavan lakimies Jarmo Pätäri, jonka ajankohtaiset huomiot tulevan eläkeuudistuksen neuvotteluprosessista saivat ihmiset silmiin pistävän uteliaiksi. 

Viimeistään vuonna 2017 voimaan tulevaan eläkeuudistukseen ladataan paljon odotuksia – kaikilta laidoilta. Työeläkejärjestelmä ei olekaan mikään hermeettinen yhteiskunnan saareke, vaan sen elementit säteilevät suoraan muihin osa-alueisiin, kuten valtiontalouteen. Työmarkkinaosapuolten asema on vankka.

Huomasin Turussa, että nyt joustavan eläkeiän (63-68) alaikärajaa lähellä olevia huolestutti mahdollisen alaikärajan nousu vain heidän omalla kohdallaan. Joustavuus työstä poistumisen mallina tuskin katoaa tulevaisuudessakaan mihinkään. Vapaan valinnan sijaan on tosin esitetty pakkoakin. Työurien tulee jatkossa pidentyä myös eläkkeiden tason näkökulmasta, jos elinikä pitenee. 

Työeläkkeitä on aina tuunattu sopivaksi ajan henkeen, siksi vallankumoukselle ei ole ollut tarvetta. Uudistumiskyky ei vähennä uskottavuutta, vaikka epävarmuus voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa legitimiteettiin. Todellinen katu-uskottavuus lunastetaan pitkäjänteisyydellä. Kun nykyisten ja tulevien eläkkeiden riittävyyttä ja rahoituksen kestävyyttä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, ei voida mennä vikaan.