Isältä pojalle: lyhyempi elämä

Nuorelle on tärkeää tuhlata elämää. Tunne määrää tahdin. Kunhan jälkeen jää hyvännäköinen ruumis, niin ei muusta väliä:  "on parempi palaa kuin hiipua pois" Jotkut onnistuvat jatkamaan nuoruuttaan aika pitkään, mutta joskus sekin väistämättä loppuu ja "seivailu" alkaa.

Viimeistään lapsen saaminen muuttaa useimpien ajattelua. Jos omalle elolle ei ole ennen syntymää antanut arvoa, tuntuu se sen jälkeen painavammalta. Elämä ei ole enää vain omaa tai jaettua; se on yhteistä.

Suomessa isät siirtävät pojilleen isoa taakkaa: vuonna 2011 vastasyntyneen 0-vuotiaan elinajanodote oli 77,2 ja naisilla 83,5 vuotta. Eroa oli 6,3 vuotta. Siihen tiivistyy paljon maailman luokan tuskaa ja piirisarjan eksotiikkaa. Ei uskoisi, kun katsoo synnytysosastolla kölliviä pötkylöitä.

Tottakai, kyse on myös biologista. Miespuoliset elävät lyhyemmän elämän läpi koko eläinkunnan. Ihmisten kohdalla luonto yrittää korjata asiaa niin, että poikia syntyy hieman enemmän kuin tyttöjä, tosin ero on marginaalinen. Naiset elävät pidempään lähes kaikkialla  maailmassa. 

Sukupuolittunut elinikä ei kuitenkaan selity pelkällä biologialla. Suomessa aikavälillä 1751-2010 eliniän gäppi kasvoi huimiin mittoihin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Miehet ovat viime vuosina kuroneet eroa jonkin verran kiinni. 

Kuten niin monessa muussakin asiassa, Suomi on elinvuosienkin suhteen jossain idän ja lännen välissä. Ruotsalaisen hyvinvointivaltion hyvää harkintaa edustaviin lagom-mittoihin emme mahdu ja Venäjä on ryypännyt riman pelottavan matalalle. Sukupuolten välinen kuilu eliniässä on harvassa EU-maassa yhtä leveä kuin kotimaassa. Miksi me poikkeamme muista?

Aikuisväestössä sosioekonominen asema eli koulutus, ammatti ja tulot selittävät eliniän poikkeamia. Kun kaikki jakautuu yhteiskunnassa yhä epätasaisemmin, on tämäkin ero vahvistumassa. Työ kuluttaa, mutta sukupuoli vaikuttaa myös ammatin taustalla, sillä työmarkkinat ovat edelleen jakautuneita miesten ja naisten töihin. Merkittävää on se, että duunarinaisten eliniän odote on pidempi kuin ylemmillä toimihenkilömiehillä. Työn luonne ei selitä tätä tyhjentävästi.

Siellä missä ihmisillä on todellisia lähtökohtien vaihtoehtoja – niitä kuuluisia positiivisia vapauksia – testosteroni tuntuukin jotenkin laiskalta tekosyyltä. Elintavat ja niihin liittyvät sairaudet tappavat, yhä useammin viina. Miehet ovat hittejä kaikissa top-kuolinsyyt listauksissa.

Itse lasken sen varaan, että vastasyntyneen elinajanodote aliarvioi aina todellista ja lopulta toteutuvaa ikäluokittaista elinikää. Odotetta laskettaessa kun oletetaan, että kuolleisuus pysyy aina nykytasolla. Oma 0,4-vuotias poikani ei siis ole tuomittu miehisyyteen tarttuneiden huonojen tapojen toistamiseen. Hyviä puolia taas kannattaa kultivoida. Kannattaa kehdata olla mies.

Esimerkillä, ympäristöllä ja laumalla on iso merkitys. Voin itse vaikuttaa eniten ensimmäiseen. Pitänee aloittaa tervehtyminen.