Usko on luja luottamus

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr.11:1-10

Pelolla on kiva myydä ihmisille juttuja. Herätetään primääritunteita uhkakuvilla ja ärsykkeillä, joilla saadaan aivot ylikellottumaan. Luonto avittaa meitä näin hengissäpysymisen jalossa taidossa. Sitten tarjotaan helpotusta ratkaisun muodossa. Kyse on manipulaatiosta, joka kiihottaa kuluttajan ostohalut kliimaksiin.

Voisin viitata tässä kohtaa jokin aika sitten ilmestyneeseen pankkiiriliikkeen tutkimukseen, jossa ihmiset ennakoivat elintasonsa laskua eläkkeelle ollessa ja epäilevät työeläkkeen kykyä kattaa kaikki elinkustannukset, en kuitenkaan tee sitä. Markkinointipyrähdyksiä tulee aina uusien asiamiessopimusten, tuoteinnovaatioiden ja viime vuosina erityisesti veromuutosten vanavedessä.

Edelleen voisin jatkaa kyseisen hutkinnan tavasta jättää osa tuloksista julkaisematta ja raportoida vain osa vastausvaihtoehdoista oman agendan ajamiseksi, mutta en tee sitä. Tätä kutsutaan informaatiomuotoiluksi. Mietin jo hetken palaavani pankkiiriliikkeen zombie-skenaarioon perustuvaan apokalyptiseen väestöennusteeseen, jonka jätän senkin väliiin. 

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt – vaikka epävireessä. Pätee muuten TELAmiehenkin paasaukseen, paitsi tietysti joikun puhtauden suhteen.

Sen sijaan nostan abstraktiotasoa: puhun nyt siis epävarmuudesta, joka nousee esiin mitä erilaisimmissa kyselytutkimuksissa. Tälle ajalle on tyypillistä tunne vakauden puutteesta, joka johtaa siihen, että ihmisten on vaikea "lyödä lukkoon" mitään arvoja. Vanha Groucho Marxin heitto kertoo kaiken: "nämä ovat periaatteitani, jos ette pidä niistä, minulla on toisia".

Epävarmuus yhdistettynä alentuneisiin tulevaisuuden odotuksiin johtaa epäluuloon. Jotenkin tuntuu, että suomalainen ei luota enää kuin poliisiin ja palomieheen, jotka saavat jonkinlaisen synninpäästön.  Väestön vanheneminen ei kuitenkaan ole uskon asia. Työeläkejärjestelmä on varautunut siihen rahastoimalla osan eläkemaksusta. Plakkarissa on 150 miljardia plätää taittamaan maksujen nousupaineita. Täydelliseen rahastointiin ei pyritä: nyt ja jatkossa noin neljännes eläkkeistä katetaan osittaisella rahastoinnilla.

No, millä tulee toimeen vanhuuseläkkeellä? Vaikka tarpeet ovat koko ihmiskunnalle samat, kuluttajakansalaisen tarpeentyydytys vaihtelee. Tässä tulee triviaalijytky: eläkeaika johtaa aina jonkinlaiseen tiputukseen elintasossa. Ansioihin perustuva työeläke pitää huolta siitä, ettei tiputa korkealta. Tällä hetkellä työeläkkeen ja eläkkeellesiirtymistä edeltäneen palkan nettokorvausaste on noin 65 prosenttia.

Työeläke on elinikäinen suoritus ja yksityiset eläkevakuutukset käytännössä aina sijoitussidonnaisia. Ne loppuvat joskus, varmaankin yleensä kesken. Joku tarvitsee enemmän kuin 60 pinnaa palkasta eläkkeellä. Varsinkin jos on siirtänyt toiveitaan ja unelmiaan aina elämässä eteenpäin: joskus sitten, eläkkeellä.

Lisäeläkkeitä tulisi tarjota täydentämään lakisääteistä eläkettä, ei korvaamaan sitä. Kas, vaikka ne dissaavat meitä, minä en dissaa yksityisiä eläkevakuutuksia. Vain yksi huomautus: kulurakenteita kannattaa vertailla myös muihin säästämisen muotoihin.

Paras henkilökohtainen investointi, mitä yksilö voi tehdä, on omaan terveyteen sekä työkykyyn ja -taitoihin. Ollaan rehelisiä: jos elämme pidempään, niin osa pidentyvästä eliniästä on käytettävä työhön. Tämä ei koske vain työeläkkeitä, vaan yhteiskuntaa laajemmin.

En voi pyytää ketään uskomaan, mutta entä edes vähän luottamusta... Oma kokemukseni "kentältä" on osoittanut, että ihmisten pelot ovat suurelta osin epärealistisia ja kumpuavat epävarmuudesta. Menneiden ja tulevien eläkeuudistusten viesti ei ole epävarmuuden saarnaa, vaan tuunauksen ja hyvän huoltokirjan hoosiannaa.

Isältä pojalle: lyhyempi elämä

Nuorelle on tärkeää tuhlata elämää. Tunne määrää tahdin. Kunhan jälkeen jää hyvännäköinen ruumis, niin ei muusta väliä:  "on parempi palaa kuin hiipua pois" Jotkut onnistuvat jatkamaan nuoruuttaan aika pitkään, mutta joskus sekin väistämättä loppuu ja "seivailu" alkaa.

Viimeistään lapsen saaminen muuttaa useimpien ajattelua. Jos omalle elolle ei ole ennen syntymää antanut arvoa, tuntuu se sen jälkeen painavammalta. Elämä ei ole enää vain omaa tai jaettua; se on yhteistä.

Suomessa isät siirtävät pojilleen isoa taakkaa: vuonna 2011 vastasyntyneen 0-vuotiaan elinajanodote oli 77,2 ja naisilla 83,5 vuotta. Eroa oli 6,3 vuotta. Siihen tiivistyy paljon maailman luokan tuskaa ja piirisarjan eksotiikkaa. Ei uskoisi, kun katsoo synnytysosastolla kölliviä pötkylöitä.

Tottakai, kyse on myös biologista. Miespuoliset elävät lyhyemmän elämän läpi koko eläinkunnan. Ihmisten kohdalla luonto yrittää korjata asiaa niin, että poikia syntyy hieman enemmän kuin tyttöjä, tosin ero on marginaalinen. Naiset elävät pidempään lähes kaikkialla  maailmassa. 

Sukupuolittunut elinikä ei kuitenkaan selity pelkällä biologialla. Suomessa aikavälillä 1751-2010 eliniän gäppi kasvoi huimiin mittoihin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Miehet ovat viime vuosina kuroneet eroa jonkin verran kiinni. 

Kuten niin monessa muussakin asiassa, Suomi on elinvuosienkin suhteen jossain idän ja lännen välissä. Ruotsalaisen hyvinvointivaltion hyvää harkintaa edustaviin lagom-mittoihin emme mahdu ja Venäjä on ryypännyt riman pelottavan matalalle. Sukupuolten välinen kuilu eliniässä on harvassa EU-maassa yhtä leveä kuin kotimaassa. Miksi me poikkeamme muista?

Aikuisväestössä sosioekonominen asema eli koulutus, ammatti ja tulot selittävät eliniän poikkeamia. Kun kaikki jakautuu yhteiskunnassa yhä epätasaisemmin, on tämäkin ero vahvistumassa. Työ kuluttaa, mutta sukupuoli vaikuttaa myös ammatin taustalla, sillä työmarkkinat ovat edelleen jakautuneita miesten ja naisten töihin. Merkittävää on se, että duunarinaisten eliniän odote on pidempi kuin ylemmillä toimihenkilömiehillä. Työn luonne ei selitä tätä tyhjentävästi.

Siellä missä ihmisillä on todellisia lähtökohtien vaihtoehtoja – niitä kuuluisia positiivisia vapauksia – testosteroni tuntuukin jotenkin laiskalta tekosyyltä. Elintavat ja niihin liittyvät sairaudet tappavat, yhä useammin viina. Miehet ovat hittejä kaikissa top-kuolinsyyt listauksissa.

Itse lasken sen varaan, että vastasyntyneen elinajanodote aliarvioi aina todellista ja lopulta toteutuvaa ikäluokittaista elinikää. Odotetta laskettaessa kun oletetaan, että kuolleisuus pysyy aina nykytasolla. Oma 0,4-vuotias poikani ei siis ole tuomittu miehisyyteen tarttuneiden huonojen tapojen toistamiseen. Hyviä puolia taas kannattaa kultivoida. Kannattaa kehdata olla mies.

Esimerkillä, ympäristöllä ja laumalla on iso merkitys. Voin itse vaikuttaa eniten ensimmäiseen. Pitänee aloittaa tervehtyminen.