Puolan sudeettirahastot

Ensikontaktini Puolaan osui 90-luvun puoleen väliin. Tuntuma oli neuvostomainen, mutta toiveikkaan hilpeä. Krakova oli kivihiilen polton seurauksena liukuvärjätty harmaan eri sävyillä. Katukojuista myydyt suolarinkelit ja pulskat makkarat lämmittivät opiskelijan vatsaa. 

Sittemmin maa on pumpannut taloudellista voimaansa ja on noin 40 miljoonalla asukkaallaan merkittävä maa myös EU:ssa. Pitäisi varmaan hankkia uusia muistijälkiä. Kun muualla elätellään toiveita edes maltillisesta talouskasvusta, niin Puola on porskuttanut läpi finanssi- ja velkakriisin. Kasvu on nyt hiipunut.

Puolalaiset saivat kommunismin jälkeen annoksen kansankapitalismia, kun  90-luvun lopulla maassa otettiin käyttöön lakisääteiset yksilölliset eläketilit. Idea oli tuontitavaraa ja peräisin Maailmanpankin ideasta jakaa eläkeajan toimeentulo useiden eri lähteiden varaan. Yksinkertaistettuna: vastuuta lastattiin enemmän yksilön harteille.

Näin tehtiin muissakin rautaesiripun taakse ruostuneissa maissa, joissa ajatus sai tuulta purjeisiin. Perusajatuksena on, että osa lakisääteisen "normieläkkeen" maksuista siirretään yksilölliselle sijoitustilille. Maksut ja sijoitustuotot vaikuttavat jokaisen oman eläkkeen määrään.

Euroopassa käy nyt kylmä puhuri ylivelkaantumisen suunnalta. Yhteisesti määriteltyjä hyvän taloudenpidon sääntöjä on myös tiukennettu. Tässä myrskytuulessa Itä-Eurooppa on hyvää vauhtia reivaamassa "skuutit"  alas! Kirjoitin Unkarin eläketakavarikosta jo aiemmin. Eläkerahastojen kaappauksia "hyviin tarkoituksiin" pidetään jo eurooppalaisena tartuntatautina, joka leviää pahaenteisesti.

Puolan tapaus on surullinen ihmisten omaisuuden suojan kannalta. Eläketileiltä vietiin kaikki valtion velkakirjat, joihin oli sijoitettu jopa puolet varoista. Velkakirjoihin ei myöskään saa sijoittaa jatkossa. Maksujen pakollisuus halutaan niin ikään poistaa. Voi olla, että puolalaisten sijoitushalut hiipuvat muutenkin, kun jäljelle jääneiden pääomien säilymisestä ei ole mitään takeita.

Puolan julkisyhteisöjen bruttovelan BKT-osuuden arvioidaan tippuvan kaappauksen ansiosta tämän vuoden ennustetusta 57 prosentista 49 prosenttiin. Sallittu yläraja menee 60 prosentissa. Maassa seurataan myös omaa tiukempaa mittaria.

Eläketilien varoja ei tällä hetkellä lasketa kansantalouden tilastoinnissa tasapainottamaan julkista taloutta. Suomessa työeläkkeiden osittainen rahastointi on mukana parantamassa julkisyhteisöjen lukuja – mutta vain tilastollisesti. Ilman tätä Suomikin rikkoisi sääntöjä ja altistaisi itsensä voimakkaammalle ulkopuoliselle ohjaukselle. Sama vaikutus olisi voitu periaatteessa saada aikaan Puolassakin ilman kaappausta eli muuttamalla tilastointia. Maksuperusteiset eläketilit eivät kuitenkaan ole kollektiivista rahastointia ja sosiaalivakuutusta, kuten työeläkkeiden rahastointi meillä.

Puolan keskuspankin mukaan takavarikolla saatiin ylimääräistä elvytysvaraa investointeihin ja kulutuskysynnän ylläpitämiseen. Toivottavasti fyrkat ei mene ns. syöntivelkaan. Sijoittajien luottamus ja kurssit rapisivat alas Puolan pörssissä välittömästi tempauksen jälkeen.

Valtion mielestä pakolliset eläketilit eivät ole yksityisen omaisuuden suojan piirissä, koska valtio joutuu kantamaan lopulta kaikki riskit eläketurvassa. Puolan eläketilien alkuperäinen ajatus kuitenkin oli juuri täydentää maan kehnoa eläketasoa ja vähentää julkisen talouden riskejä väestön vanhetessa. Ne paljastuivat sudeettirahastoiksi, jotka palasivat valtion hellään huomaan, kun suhdanteet ja politiikka muuttuivat. Oikeudellisia kysymyksiä ei ole vielä puitu loppuun asti.

Eläketili tuli, eläketili meni! Kaappausten vaikutukset näkyvät aikanaan heikennyksinä puolalaisten eläkkeissä, jos parannuksia muihin etuuksiin ei tehdä. Niissä maissa, missä eläkkeisiin tarkoitetut rahat ovat alttiina kaappauksille, tauti todellakin on edennyt epidemiaksi asti. Suomalaisilla on tähän toimintaan sopiva kansanviisaus: helpotus housuihin talvisäässä lämmittää vain pienen hetken.