Parkkimaksumafia ja Jyväshyvän parhaat puolet

Ajomatka Helsingistä Jyväskylään kireän liikenteen väylän E75:n huomassa alkaa sujua jo jouhevasti. Suurimmat tietyömaat ovat vihdoin paketissa. Kuin heittämällä matka oli yhtäkkiä taittunut Karoliinan kahvimyllyn kohdalle (60 km Jyväskylästä), jossa tapaan virkistäytyä. Tipsi loppukuusta valaisee tarkemmin tätä vakiostoppia.

Jyväskylä on joviaali opiskelijakaupunki. Tämä näkyy kaupunkikuvassa, mutta kuului myös keskustan kävelykadulla sijaitsevan Jyväshovin neljänteen kerrokseen. Seuraavana päivänä Jyväskylän AMK:lla liikkui villejä huhuja miestankotanssista? Vahvistaa kukaan, haluaako kukaan vahvistaa?

Parkkipaikkan etsintä aiheutti jälleen vakiopainetta. Maksutonta pysäköintiä ei oikeastaan enää ole kaupunkien keskustoissa. Sen huolinta on annettu yksityisille parkkifirmoille. Tällä kertaa eurokiimaisen mittarin ohjeistuksessa annettiin ymmärtää, että kännykkämaksu olisi yksi mahdollisuus selvitä sakkovaarasta. Luottokorttikaan ei käynyt ja metalliraha oli vähissä, joten soitin yhtiöön. Puhelinpalvelussa haluttiin myydä minulle kuukausisopimus parkkifirman hallinnoimille paikoille. Jatkuva laskutus maistuu varmasti makealle, mutta pohja se on miunkin säkissä.

Jyväshyvään TELAmiehen vei tietoisku työkyvyttömyyseläkeläisille sekä Akava Camp. Sepänkeskuksen suojissa toimii monia järjestöjä, kuten myös kutsun esittänyt Jyväskylän seudun työkyvyttömyyseläkeläiset ry. JYSKEL. Sen jäsenistöön kuuluu työkyvyttömyyseläkeläisiä työeläkejärjestelmästä sekä kansaneläkkeen ja liikenne- ja tapaturmaeläkkeen saajia. Kaikkia yhdistää yhteinen huoli etuuksissa tapahtuvien muutosten mukana pysymisessä. 

Entisen yrittäjän tuskaa

Pienyrittäjät alivakuuttavat itsensä rankasti suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Yrittäjä maksaa omaa eläkettään, mutta jotkut haluavat pitää maksut täysin minimissä. Moni kertoo minulle hoitavansa eläkeajan toimeentulon "muulla tavalla". Toisaalta mahdollisuudet riittävän YEL-maksun maksamiseen voivat joskus olla huonot. Aloittavalla yrittäjälle annetaan maksualennusta 25 % ensimmäisen neljän vuoden ajan, mutta eurot ovat ensimmäisinä vuosina tiukassa. 

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että YEL-maksu on yrittäjän itsensä arvio omasta työpanoksestaan. Lisäksi maksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.

Riittävästä panostuksesta omaan eläketurvaan on hyvä pitää huolta. Tästä todisti eräs entinen yrittäjä ja nykyinen työkyvyttömyyseläkeläinen Jyväskylässä. Hän valitteli sitä, että oli pitänyt aikanaan YEL-maksut liian pieninä. Minimimaksuilla oli menty. Sairastuminen tai työttömyys voivat joskus johtaa koko yritystoiminnan lopettamiseen. Päivärahat on sidottu määriteltyyn työtuloon ja YEL-vakuutukseen. Raskaana painaa vastuu yrittäjän harteilla.

Tois puol Jocke

Merilapissa koettiin karvaita pettymyksen hetkiä viime viikolla, kun Fennovoiman ydinvoimahanke kohdentui Simon sijasta Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjoelle. Kaikille tämä ei tullut yllätyksenä, sillä paikalliset kertoivat huomanneensa jo vuosi sitten rakennusinvestointien lisääntymisen Pyhäjoen alueella. Torniossa huomiota herätti myös Opetusministeriön avaus Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen radikaalista vähentämisestä (-40%).

Haaparannan (os. Haparanda) kaupungin valot kimaltavat toisella puolen Torniojokea Rajalla-ostoskeskuksen pihalta katsottuna. "Tois puol Jocke" vilkuttaa kansankodin huolitellulta rantatörmältä. Rajamuodollisuudet kaksoiskaupunkien välillä on säädetty täysin minimiin: niitä ei ole. Haaparannan puolelta tervehtivät Ica ja Sibylla valomainoksineen, Tornion puolella juhlivat Citymarket ja Hesburger.

Tornion Kaupunginhotelli on ihan ok vaihtoehto yöpymiseen paikkakunnalla – ja ainoa. Sen sokkeloiset käytävät on tapetoitu nostalgisella Lapin Kullan memorabilialla. Maksan muistijälki on pysyvä, vaikka juoman valmistus kaupungissa on lopetettu. Vapaalla olleet onnekkaat harjoittivat yöjuoksua kokolattiamattokunniakujilla aina aamuyön tunneille saakka. Taksin ovet paukkuivat hotellin yökerhon edessä kiitettävästi. TELAmies ei rieku.

                                               Haaparannan houkutukset

Eläkettä Ruotsista

Lauantaiaamupäivä sujui erittäin rattoisasti Suomen lähi-ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenten koulutuspäivässä. Torniojokilaaksossa on monenlaista yhteistoimintaa maiden välillä. Poikkinainnin lisäksi monet suomalaiset ovat työskennelleet nuorena Ruotsissa, jossa eläkettä on saattanut kertyä varhaisemmassa iässä kuin Suomessa.

Jos eläkeoikeutta on kertynyt Ruotsista, on tämä työeläke mahdollista saada sieltä maksuun jo 61 vuoden iästä lähtien. Tähän liittyy sudenkuoppa, josta on hyvä olla tietoinen. Jos ulkomaan eläke myönnetään, tippuu Suomessa eläkekertymä työstä 1,5 prosenttiin. Lisäksi mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen ei ole. Suomi katsoo, että tällöin ollaan vanhuuseläkkeellä!

Mieleen muistuu eräs opettaja, joka haki Ruotsin eläkkeen maksuun ennen kuin hän oli siirtynyt Suomessa vanhuuseläkkeelle. Hän oli suunnitellut jatkavansa 63 ikävuoden jälkeen 4,5 prosentin kannustinkarttumalla, mutta varsin pienen eläkkeen saaminen naapurimaasta romutti nämä suunnitelmat. Suomessa asuvat voivat hakea ulkomaaneläkkeitä samalla kertaa, kun he hakevat eläkettä Suomesta (ks. U-liite), jolloin edellä mainittua ongelmaa ei synny.

Palsanpolulla puoli Lappia

                                           Postikortti-idylli Sodankylästä

Muoniossa on jo satanut ensilumi maahan. Vielä muutama viikko sitten Lapin kierroksella oli tyytyminen jäiseen ja tihkuiseen sumuun. Lapissa kaikki kukkii nopeasti, paitsi huomattavan laajalle levinnyt kuurankukka tietysti hehkuu pitkään, alati kalseassa loistossa. 

Kittilän lentokentältä löytyi TELAmiehen oman Auriksen kanssa samaan sukupuuhun kuuluva Verso, jolla matka taittui Kittilän Levin juureen sekä Sodankylän kupeeseen Luostolle – tunnettua ruskasafarilaidunta. Se, mikä tapahtuu Lapissa, jää Lappiin. Tämä vanha viisaus mielessä kirjoitan tätäkin blogitekstiä Kuopion Puijonsarvessa. Auris on siis syytä jättää pimentoon tästä pienestä nurjasta sivuloikasta toisen menopelin ohjaksiin.

Ajaessani Kittilän kunnan raittia tunsin olevani pakotettu tekemään kurvin edesmenneen Kalervo Palsan Getsemane-ateljeen kohdalla. Kunnan toinen kuvataiteiden suurmies sekä lappilaisen mielenmaiseman kuvaaja oli tietysti Reidar Särestöniemi. Palsa on edelleen näistä kahdesta tuntemattomampi, mutta toisaalta myös vinompi, rivompi ja vähemmän salonkikelpoinen. Hyvin oli edesmenneen kuvataiteilijan ateljee piilotettu, sillä en löytänyt perille edes osoitetiedoilla. Palsanpolku odottaa löytäjäänsä. 

Lasketaanko eläke joskus kahdella eri tavalla?

Levitunturilla Satakunnan STTK:laiset kysyivät: lasketaanko eläkettä tällä hetkellä eri tavoin? Kyllä, mutta tietyin ehdoin ja vain tämän vuoden loppuun saakka. Kyseessä on eräänlainen kahden raiteen malli, joka johtaa juurensa vuoden 2005 eläkeuudistukseen.

Ehtona on, että jäät eläkkeelle vuoden 2011 loppuun mennessä yksityiseltä sektorilta ja tämä nimenomainen työsuhteesi on alkanut ennen vuotta 2005. Lisäksi työsuhteen täytyy jatkua katkeamattomana eläkkeelle siirtymiseen saakka. 

Tällöin käytetään kahta laskentatapaa: vanhaa ja uutta. Eläkeuudistuksessa siirryttiin työsuhdekohtaisesta eläkkeen laskennasta vuosikohtaiseen. Jos vanhojen sääntöjen mukainen eläke on suurempi, erotus lisätään eläkkeeseen. 

Voiko alle 50-vuotias saada leskeneläkettä?

Metallin seminaarissa Luostolla mieltä painoi alle 50-vuotiaan lesken kohtalo. Ensinnäkin on täytynyt olla avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Jos yhteisiä lapsia löytyy, leskeneläkkeeseen on vain yksi ehto: avioliitto on täytynyt solmia ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Jos yhteisiä lapsia ei ole, alle 50-vuotiaalla leskellä ei käytännössä ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada perhe-eläkettä. Poikkeus kuitenkin löytyy: vähintään kolme vuotta työkyvyttömyyseläkettä saaneella alle 50-vuotiaalla lapsettomalla leskellä voi olla mahdollisuus siihen (katso tarkemmin linkistä).

Viitostien Top Gun

Maanantai alkoi niin kuin mikä tahansa reissupäivä. "Eipä tiennyt TELAmies". Auris lähti valumaan tottuneesti pitkin Lahdenväylää kohti Etelä-Savoa päämääränään Akava Camp Kuopiossa. Heinolan Lusin kohdalla tuli stoppi. 

Viitostien tai Suomi-EU-Suomi sanakirjan mukaan TEN-kehitysverkko Kansallisväylän ajomukavuus on tätä nykyä muutenkin kyseenalainen. Lukuisat Destian projektityömaat haittaavat kulkua. Ajattelin, että ohjaus sivutielle on tälläkin kertaa tätä autoilijan jokapäiväistä kauraa.

Kiertotie mutkitteli kummallisia pikkuteitä ja reittiä koko matkalta reunustanut suojateippi tuntui ylilyönniltä. Seuraavaksi ohi alkoi vilahdella täydessä tällingissä olevia varushenkilöitä armeijan syyskauden väreissä eli maastopuvussa. Taivaalta kuulunut matala moniääninen jyrinä terävöitti aistit. Auris lipui varovasti pitkin asfaltin pintaa, tarkkaillen.

Ilma oli sakeana F-18 Hornet -nimisiä lennokkeja. Hävittäjät laskeutuivat suljetulle viitostien pätkälle. Mietin hiljaa itsekseni: eihän vallankaappaus voi alkaa Lusin kylästä Heinolasta? Ajatus kumouksellisesta toiminnasta väistyi lopulta, sillä kyseessä oli  puolustuvoimien masinoima rauhanajan lentoharjoitus. Tämä varmistui Ylen uutispalvelusta. Monisatapäinen yleisö seurasi koneiden nousua ja laskua maanantaina, mutta myös paluumatkalla keskiviikkona. Lusin suoran läheisyyteen oli syntynyt jopa markkinahumua trad. makkarakojuineen.

                       Nyt taitaa automaattisen nopeusvalvonnan kamera välähtää

Lentäjien eläkeikä Suomessa

Hypnoottista nousujen ja laskujen sarjaa tuijottaessa ajotie meinasi välillä unohtua. Mieleen nousi myös ajatus lentäjien eläkeiästä tai oikeastaan eroamisiästä. KEVA hoitaa tätä nykyä puolustusvoimien ja rajavartiolaitosten henkilökunnan työeläkeasioita (ks. esite). Eläketurva määräytyy edelleen valtion eläkelain (VaEL) mukaan. Eroamisikä yksityisellä sektorilla sen sijaan riippuu yrityskohtaisista työehtosopimuksista.

Puolustusvoimien sotilasviroissa lentäjän tehtävissä toimivien eroamisikä on porrastettu 45–55 vuoden ikään. Vastaavasti rajavartiolaitoksessa eläkepäivät kutsuvat lentäjiä 50-vuotiaana. Yksityisellä puolella eroamisiät vaihtelevat yhtiökohtaisesti ja ne ovat olleet viime vuosina nousussa. 

TELAmiehen tipsi #5: piparkakkutaloa nakertamassa

                             Hämäläinen piparkakkutalo: vain kuorrutus puuttuu

Hämeenlinnan ydinkeskustassa aivan torin laidalla sijaitsevaa Ev. lut. keskusta vastapäätä odottaa nälkäistä pitkämatkalaista pieni ja sympaattinen Ravintola Piparkakkutalo. Yli satavuotias jugend-romantiikkaa huokuva talo on saanut nimensä piparkakkutaloa muistuttuvasta rakenteista ja laudoituksesta. 

Paikka on kuulemma ollut purku-uhan kohteena 70-luvulla, jolloin maahamme tulvi tietoa itäsaksalaisen arkkitehtuurin saavutuksista. Paljonko betonia mahtuu derkkukuutioon? Tämä aalto yhdistettynä vimmaiseen uudisraivaajahenkeen pyyhki pois monia Piparkakkutalon kaltaisia helmiä. Onneksi talo ei sijainnut Turussa, jossa sen seinät olisi revitty nurin jo aikaa sitten. 

Kuten olen aikaisemmissakin tipseissä todennut, eräs aakkosten alkupäätä nimessään lainaava "huolto"asemaketju ei kuulu TELAmiehen varsinaisiin suosikkeihin. Vaihtoehtoiset ravinnon tankkauspisteet ovat siis jatkuvassa haussa. Piparkakkutalon muonitus on tipsimaininnan arvoinen.

Lounaslistalta löytyy perinteistä kotiruokaa, johon illallistarjontakin osittain nojaa. Erityisesti mieleen jää aina sesongin mukaisesti laadukkaista kotimaisista raaka-aineista valmistettu ruoka. Bonuskorttia on turha heilutella laskua maksettaessa, mutta samalla voi myös unohtaa einekset ja puolivalmisteet

Muistoja Pohjolasta VII: päivä napapiirin sankarina

                          Neljän tuulen tienviitta ohjaa aina Petsamoon saakka

Norwegian lennättää etelän ihmisiä Lapin porteille Rovaniemeen muutamalla hassulla kympillä eurovaluuttaa. Norjalainen halpalentoyhtiö taitaa tällä hetkellä olla paras vaihtoehto matkustaa välillä Helsinki-Rovaniemi, jos vain aikataulu natsaa. Valtion viralliset siivet, eli Finnair, on siipeillyt itsensä pienelle siivulla mukaan toimintaan. 

TELAmies odotti alkuviikosta näkevänsä Lapissa jälleen tutun syksyisen väriloiston, mutta se loistikin poissaolollaan. Hämmästys oli suuri: ruskaa ei ollut nähtävissä muualla kuin Alkon hyllyillä. Kyseinen virikejuoma tosin on muiden kuin eläkealan ammattilaisten kurkunkostuketta.

Palloilumiehenä olen hämmästyksellä seurannut skandaalia legendaarisen Rovaniemen palloseuran väitetyistä sopupeleistä ja vedonlyöntivilungista. Muutama kuukausi sitten lähes koko RoPSin avauskokoonpano odotti kauden alkua tutkintavankeudessa. Vanhan koulukunnan sanonta oli: Rops ei tipu koskaan. Vaan saapa nähdä, joukkue lepää nyt Veikkausliigan viimeisellä sijalla.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus eläkejärjestelmässä

Rovaniemi cityyn vei tällä kertaa vuoden 2011 Akava Camp -kiertue, jossa Työeläkevakuuttajat TELA on jälleen mukana yhteistyökumppanina. Syksyn "pitkän marssin" aikana TELA vierailee karavaanin mukana yli kymmenessä kaupungissa ja korkeakoulussa. Päivällä työelämätietoa jaetaan ständillä ja illalla tavataan Kreisi-illoissa paikallisia akavalaisten liittojen aktiiveja, ylioppilas- ja opiskelijakuntien toimijoita sekä poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. 

Aktiivinen on aikamoista vähättelyä kuvaamaan iltamiin osallistuneiden yhteiskunnallista repertuaaria, niin monessa he ovat mukana. Kokkareiden teemana on tänä vuonna sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus työelämässä ja eläkejärjestelmässä. TELAn osuus käsittelee asiaa sattumalta juuri eläkkeiden näkökulmasta. Jos Osku Pajamäeltä kysytään, aiheen esille ottaminen työeläkejärjestelmän edustajana vastaa suunnilleen omaan jalkaan ampumista – luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti!

Myös pienet ikäluokat voivat luottaa saavansa järjestelmästä eläkeaikanaan kohtuullisen toimeentulon. Jos suomalaisten elinikä kuitenkin pitenee, pitää myös työuriin löytyä lisää pituutta, jotta nykyisen tasoisiin eläkkeisiin päästään. 15-vuotiaan työssäoloajan odote pyörii meillä noin 34 vuodessa. Harrastustoiminnallekin jää siis aikaa. Monen nuoren ongelma tällä hetkellä on: mistä löytäisi sen työuran? 

Myös korkeakoulutetuilla työllistyminen on lievästi sanottuna haastavaa. Akavalaisilta aloilta eniten työttömiä löytyy insinöörien joukosta. Kohtuullisiin työeläkkeisiin pitää päästä myös kohtuullisin maksuin, johon on huomattavasti yleisesti luultua paremmat mahdollisuudet.

TELAmies ja Akava Camp -kiertue jatkavat ensi viikolla Ouluun...

Muistoja Pohjolasta VI: Kodak-hetkiä ja taivaan tulia

                      Demilitarisoitu pubi sekä matkailutoimisto Kemijärvellä

Junassa on tunnelmaa – näinhän se on – mutta yöjunasta sitä löytyy tuplasti. Jos matkaseuraksi samaan hyttiin päätyy ravintolavaunussa päivystäviä, ja VR:n palvelulupaus on jälleen tehty sormet ristissä, saattaa ilmassa väreillä myös jännitystä. Koetan välttää junakyytejä kokonaan tai reissaan ainakin omassa seurassa. Viime viikolla TELAmies teki jälleen ennakkotiedustelua ruskaretkien runtelemassa Lapinmaassa. Syksyn mittaan tunturimaisemat tulevat epäilemättä jälleen hyvin tutuiksi.

Joskus matka etelästä pohjoiseen taittuu parhaiten Valtion Rautateiden yökyydillä. Uskollinen Auris sai tällä kertaa levätä autojunassa. Rovaniemen asemalla Nipponin pitkämatkalaiset räpsivät haltioituneena digitaalista todistusaineistoa. Luulen, että mukaan tallentui myös muutama Kodak-hetki.

Uusista junavaunuista löytyy myös varsinainen insinöörityön taidonnäyte: piilotettu suihkukoppi. En ole aikaisemmin huomannut, että pesuallaskonsolin saa irrotettua seinästä, jolloin itsesuihkutukselle jää tilaa jopa ruhtinaallisesti. Kuka arvon lukijoista muuten on niin luokattoman vanha, että muistaa entisen järjestelyn eli "oranssin alttarin" makuuvaunun nurkassa? Nykyisestä kuitenkin löytyy vipstaakeja enemmän kuin japanilaisesta elokuvatunnareita soittavasta monitoimi wc:stä. Varsinainen lepakkoluola. 

Desibelit kaakkoon – ei vaan Lappiin!

Rovaniemi citystä matka jatkui Kemijärven kaupunkiin, joka tunnetaan nykyisin kai parhaiten tv-sarja Taivaan tulien valtaisana ulkoilmastudiona. Kuin tilauksesta kauppalan raitilla vilisi sarjan näyttelijöitä sekä uudelleensyntynyt kemijärveläinen, ohjaaja Kari Väänänen. Koko poppoo harjoittelee parhaillaan tulevalla Lapin kiertueella esitettävää näytelmää "Koira tahtoo taivaaseen", joka saa kantaesityksensä Kemijärvellä.

Ammattiliitto Jyty pitää tänä vuonna meteliä paremman arjen ja työelämän puolesta omalla Desibelikiertueellaan. Äänentoistossa oli kaikin puolin bassot ja diskantit kohdillaan, eli myös eläkkeistä ja työurien pidentämisestä puhuttiin. TELAmies hyppäsi tämän mittavan turneen peesiin Kemijärvellä ja Sodankylässä. Jytyn jäsenistöön kuuluu paljon pitkän työuran tehneitä kuntatyöntekijöitä, joten omasta työhistoriasta ja eläkkeen tasosta kysyttiin paljon. Moni oli työskennellyt sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Kokonaistyöeläkeote tulee vuonna 2012!

Ensi vuoden isoin jytky ei ole Mayakalenterin loppuminen ja sitä seuraava maailmanloppu, vaan todellinen 2012-ilmiö on kotiin postitettava ensimmäinen kokonaistyöeläkeote. Pääsääntöisesti koko oma tämän vuoden loppuun asti kertynyt työeläketurva on ensi vuoden aikana nähtävissä myös verkkopankkitunnuksilla osoitteessa www.työeläke.fi. Tähän on pyritty pitkään, mutta vielä toistaiseksi työeläkeotteesta puuttuvat julkisen sektorin eläkekertymät. Tarkkaa päivämäärää en voi luvata, mutta ensi vuoden puolella nämäkin pitäisi siis näkyä otteelta.

                                 Kuulas Pöyliöjärvi kaupungin kupeessa

TELAmiehen lauantai vilttiketjussa

Helsinki City-Run oli sumputtanut keskustan liikenteen viime lauantaina vain hieman tavallisesta poikkeavaan tilaan. Paitsioansoja oli viritelty pitkin Mannerheimintietä. Notkean ketteränä ex-palloilijana TELAmies pompotteli tiensä telekommunikaatioyhtiön mukaan nimetylle ruohokentälle.

Sanera – otetaanpas uudestaan – Sonera Stadiumin nurmella harjoitteli heti aamuvarhain HJK:n edustusjoukkue, joka ei ainakaan viime viikon Schalke-ottelun näyttöjen jälkeen ole työeläkelakien mukaisen ammatillisen kuntoutuksen tarpeessa. Jari "kultakenkä" Litmasen lasijalkakin oli oikeassa kenossa. Klubin professionaalista otetta hehkutti paikalle navigoitaessa myös joukkueen äkillisestä menestyksestä huumaantunut taksikuski. Innostuksen vallassa kaasujalka taputti levottomana omia rytmejään. Laitoin turvavyön kiinni takapenkillä. 

Vaikka allekirjoittaneella on futistaustaa, ei kentälle ollut mitään asiaa edes Hart-Sport -huoltojoukoissa. Sen sijaan olin puhumassa Metalliliiton jalkapallomestaruusturnauksen etkoilla. Työhyvinvointiin virittäytyneessä seminaarissa lämmiteltiin metallimiehet ja -naiset ennen päivän ottelukimaraa.

                          Klubin jalkapallotehdas valmistautuu. Forza HJK!

Yritysten työhyvinvointiin ja erityisesti työurien pidentämiseen tähtäävät toiveikkuusohjelmat kohdistetaan aika usein jo pitkään työelämässä olleisiin työntekijöihin. Työkalupaketeista löytyy mm. erilaisia senioriohjelmia. Työhyvinvoinnin edistämisen pitäisi yrityksissä läpäistä kaikki ikäkerrokset, vaikka keinot vaihtelisivatkin.

Hyvinvointiseminaarin aloitti Teknologiateollisuuden työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteinen Hyvä työ - Pidempi työura -hankkeen esittely, jonka mottona on: miten saadaan eri sukupolvet jatkamaan työelämässä paremmin ja pitempään? Lisäksi missiona on puheiden sijaan saada aikaan "tekemisen meininkiä" yrityksissä. Kannattaa tutustua... 

             Metallin nuorisosihteeri Jussi-Pekka Ahonen "poika" sylissään
       
Ammatillinen kuntoutus - ei nimi toimintaa pahenna?

Työpaikkojen omat resurssit ja keinot eivät aina riitä työkyvyn ylläpitämiseen. Työeläkejärjestelmä tarjoaa tietyin ehdoin ammatillista kuntoutusta, jonka ensisijaisena tarkoituksena on työkyvyn ylläpito, työelämässä pysyminen tai sinne palaaminen. Esimerkkinä uuden työkyvylle paremmin sopivan ammatin opiskelu. 

Kuntoutus on sanana aika kaamea: ensimmäisenä mieleen nousee kuva reumaparantolasta, ei kuitenkaan funkkishelmi Paimion parantolasta. Todellisuus on aika kaukana tästä. Itse asiassa lääkinnällistä kuntoutusta järjestelmä ei tarjoa lainkaan, se on KELAn heiniä. Kuntoutukseen on satsattu viime vuosina paljon. Työeläkejärjestelmän järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen osallistuu nykyisin vuosittain lähes 10 000 ihmistä. Määrä on kasvanut viime vuosina.

On tiettyjä ammatteja, missä riski menettää työkyky on muita suurempi. Yhteistä on se, että ne ovat yleensä duunariammatteja. Suuri riski on maa- ja vesirakennusalan avustavilla työntekijöillä, puutarhatyöntekijöillä ja lomittajilla sekä miehillä erityisesti rakennusalan viimeistely- ja aputyöntekijöillä ja naisilla siivoojilla ja sairaala-apulaisilla (Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet 2010). 

Turkish delight – maailman anteliain eläkejärjestelmä?

                              
Työnkuvasta johtuen kotimaan matkailu ei kuulu tämän blogistin lomanviettoon. Pitkämatkalaiselle tyypillistä äkillistä ja pakottavaa tarvetta kurvata Parkanon Shellille tai Heinolan Tähtihoviin vastaan täytyy kuitenkin taistella. Joskus sitä luulee kotisängyssäkin makaavansa Kuopion Puijonsarven tärkätyissä lakanoissa. Harvakseltaan jopa hotelli- ja ravitsemusliike Isovalkeisen vällyissä. 

Suomenniemen notkot on nähty. Kesälaitumilla TELAmies suditteli vaimokkeen kanssa aina Istanbuliin saakka. Nyt kun etäisyyttä puolikuun maahan on ainakin kilometreissä tullut, mielen perukoilla itänyt ajatus kirkastui: mihin paikallinen eläkejärjestelmä nojaa? Jokin muukin taisi muistuttaa reissusta, sillä varsin sitkeä turkkilainen tuliainen eli ns. mahatauti jatkoi antamistaan aina pitkälle viime päiviin saakka. 

Uudistuksia ja avaran sielun anarkiaa

Matkalta tarttui käpälään myös paikallisia Turkish delight (lokum) makeisia, jotka ovat tärkkelyksestä, sokerista ja maun mukaan vaihtelevista mausteista muotoiltuja hyytelökuutioita. Vertauskuvallisesti tämä imelä ja kulmikas makeinen meinasi jäädä kohtalokkain seurauksin Turkin eläkejärjestelmän "kurkkuun" kiinni 1990-luvun alkupuolella. Sillä vaikka maassa oli tuolloin – ja on yhä – poikkeuksellisen nuori väestö, niin rahat olivat loppumassa kesken.

Eläkkeet maksetaan Turkissa pääasiassa jakojärjestelmällä, kuten meilläkin, eli työssäkäyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeitä. Mitään hätää ei pitänyt olla, sillä väestö oli nuorta ja viriiliä. Keskimääräinen ikä oli noin 22 vuotta ja yli 65-vuotiaita vain alle 10% väestöstä. Istanbulin vilkkailla kujilla ei rollaattoreita tulla näkemään vielä vähään aikaan. 

Miksi eläkejärjestelmä oli kriisissä? No, yksi syy saattaa olla se, että eläkeikä oli alimmillaan naisilla 38 vuotta ja miehillä 43 vuotta! Vaikka vain noin kolmannes kansasta jäi tuossa iässä pois työstä, oli eläkeikä poikkeuksellisen alhainen monessakin mielessä. Esimerkiksi keskimääräinen elinikä oli noin 70 vuotta ja 65-vuotiaan vastaava 80 vuotta. Sokerina Turkish delight makeisen pohjalla, eläkkeen korvausaste keskimääräisen palkansaajan tilipussiin verrattuna oli 107% (OECD), joka puolestaan oli ehkäpä anteliain koko maailmassa. Prosentteja tosin ei voi syödä ja eläkkeet ovat meidän mittapuun mukaan silti vaatimattomia.

Paljon on vettä virrannut Bosporinsalmen lävitse tähän päivään, kun miesten eläkeikä on nyt 60 vuotta ja naisten 58 vuotta. Lisäksi on sovittu, että pitkä siirtymaika nostaa eläkeiän Turkissa kummallakin sukupuolella 65:een 2048 mennessä. 1990-luvun uudistusten jälkeen eläkkeen korvausaste palkkoihin puolestaan on laskenut noin 72 prosenttiin. Maan eläkejärjestelmään lisättiin 2000-luvun alussa myös vapaaehtoinen maksuperusteinen elementti (työntekijöille sekä työnantajille) julkisen sosiaalivakuutuksen rinnalle. 

Aivan ongelmaton eläkejärjestelmä ei ole tänäkään päivänä. Tiettyä avaran sielun anarkiaa voidaan nähdä suhtautumisessa lainsäädännön noudattamiseen. Paljon työntekijöitä on vakuuttamatta ja monien lakisääteisestä eläketurvasta jää osa saamatta väärinkäytösten vuoksi.

Vauhtiajojen jälkipoltto

                 Kim Il Sungin ratsastajamonumentin kadonnut osa on löytynyt!

                         

TELAmiehen kesäkauden säilöntäprosessi on vaikea. Miellyttävää lankutusasentoa ei tahdo löytyä millään. Tyyli ei istu, joutilaisuus ei maistu. Kitkerä Atamonin maku suussa pudistelen koipallot pois lomauniformusta ja suuntaan kohti Pohjanmaan aakeita laakeita. Aivan kuin automaagisesti uskollinen Auris lähtee rullaamaan kohti määränpäätä. Moottoritie on kuuma.

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Ei taida löytyä niemeä, notkoa tai kylän raittia, jossa ei juhlita tätä ainakin menneinä vuosina lyhyenä ja kylmänä tunnettua vuodenaikaa kevään ja syksyn välissä. Ja hyvä näin! Savonlinnassa operoidaan korkeakulttuurin akselilla, useammissa muissa mennään hieman maanläheisemmissä tunnelmissa. Yhteistä kaikille tapahtumille kuitenkin on, että niissä kirkastetaan. Joko kunnan vaakunaa tai juhlamieltä. Ne "aidot" kirkastusjuhlat löytyvät Aitoosta.

Seinäjoen vauhtiajot heinäkuun loppupuolella kokosivat yhteen moottoriurheilun ystäviä. Tangon eli latinalaisamerikkalaisen lähituntumalajin kisailut käytiin jo hieman aikaisemmin pois alta. Auris ei päässyt ajoihin, vaan joutui murjottamaan Jouppiskan rinteen parkkipaikalla, kun TELAmies puhui paikalle saapuneille Metallin nuorille. Samaan aikaan Kapernaumin kaupunginosassa kaahattiin mini 1000 -sarjassa. Kuin mustan pellin alla sydän pakahtunut ois...

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tilaisuudessa käytiin paljon keskustelua eläkkeiden tasosta. Moni mietti, millä itse tulisi toimeen ja onko asuntolainaa vielä jäljellä kolmannessa iässä? Vaikka asia oli suurimmalle osalle vielä hyvin kaukainen, kiinnosti eläkeajan toimeentulon suuruusluokka. Olihan lähes kaikille varmasti jossain vaiheessa myyty jo yksityistä eläkevakuutusta, PS-tiliä tai muuta pitkäaikaissäästämistuotetta. Myyntipuheissa saattaa vaan yleensä korostua pelolla myyminen: pienille ikäluokille ei muka maksettaisi eläkkeitä?

Työeläkkeen tehtävä on turvata kohtuullinen toimeentulo, joka korvaa myös työuran aikana saavutettua kulutustasoa. Suomessa ei ole eläkekattoa. Eläke on aina suhteessa ansiotasoon ja työuran pituuteen. Lisäksi suomalaisten elinikä on viime vuodesta lähtien vaikuttanut elinaikakertoimen kautta jokaisen 1947 jälkeen syntyneen ikäluokan eläkkeen määrään.

Eläkkeen määrä – prosentteja ei voi syödä?

Katsottaessa tilastoja, päästään meillä eläkkeissä noin 60 % korvausasteeseen, jos eläkettä verrataan vuosipalkkaan ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun vielä otetaan verottajan ansiokas toiminta huomioon, niin nettokorvausasteissa jopa tämän ylitse. Mitä pidempään pystyy jatkamaan työssä, sitä korkeampi on korvausaste. TELAmiehen aloitellessa tiedotushommia joku tosin huomautti, että prosentteja ei voi syödä!

Niin tai näin, euromääräisesti vuonna 2010 työeläkejärjestelmästä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskieläke kuukaudessa oli 1687 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle lähdetään noin kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin heidän kuukausittaiseksi keskieläkkeeksi muodostui 966 euroa. Kelan kansaneläke ja takuueläke täydentävät pieniä eläkkeitä. Jos yksinasuva saa tänä vuonna työeläkettä alle 1212,21 €/kk, täydentää kansaneläke toimeentuloa. Parisuhteessa olevalla raja on tätä matalampi. Kaikkein pienimmissä eläkkeissä voi olla oikeus myös asumistukeen.

Yleisössä moni alkoi arvioida mielessään omaa palkkakehitystään ja laskeskella em. 60 prosenttia loppupalkasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että saadakseen nykyisen tasoisia eläkkeitä täytyy nuorten todennäköisesti työskennellä nykyistä pidempään. Karkeasti ottaen, jos elinikä pitenee tulevaisuudessa, noin puolet siitä olisi käytettävä työntekoon.