Kosher-kelpoista tiedotusta Kanta-Hämeen kehdossa

Sunnuntaiaamu nostaa TELAmiehestä aina esille täyden tehon latingin. Näin kävi myös viime viikonloppuna matkalla Hämeen ytimeen. Eläkeasiat ovat niitä oransseja ajatuksia, jotka ovat illalla viimeisenä ja aamuna ensimmäisenä mielessä. Erästä keskisuomalaista absurdin filosofian ja mäkihypyn lahjakkuutta mukaillen: eläkepalkan harkinnanvarainen tarkistus on aina mielessä, mutta tiedotetaan nyt ensin. 

Lautsian lomaresortti ja kyläaktivismin keskus Hauholla toimi Tampereen kirjatyöntekijöiden seminaariviikonlopun kohtauspaikkana. Liiton lakkovalmistelut olivat lykänneet luennon lauantailta sunnuntaiksi, vaikka lopulta kävi niin, että lakonuhka väistyi juuri TELAmiehen kosher-kelpoisenkin sapattitiedotuksen alta. 

Kuntien välisten naimakauppojen seurauksena Hauho on nykyisin varsin läheisessä kanssakäymisessä Hämeenlinnan kanssa. Paikkakunta sai ensimmäisen merkintänsä historian kirjoihin jo vuonna 1329, kun Vatikaani julisti natiivit pannaan. Hämäläiset esi-isät nimittäin kieltäytyivät maksamasta veroja. ALV oli tuolloin kaiketi vielä tuntematon käsite, mutta oravannahat olisivat kelvanneet paaville vaihdonvälineenä. Vanhassa vaakunassa olikin kvartetti kurrennahkoja muistuttamassa veronapinasta. 

Työeläke könttäsummana kouraan, kiitos!

Aikaisesta aamusta huolimatta kirjatyöntekijät heittivät TELAmiehen pureskeltavaksi mielenkiintoisia kysymyksiä mm. perhe-eläkkeestä, kannustinkarttumasta ja osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Eräs hieman harvemmin kuultu kysymys/toivomus jäi vaivaamaan vielä kotimatkallakin. Mieshenkilö halusi tietää, miksi työeläkettä ripotellaan hänelle aikanaan kuukausittaisena maksuna, eikä esimerkiksi kertakorvauksena puhtaana käteen periaatteella, kun eläkkeelle siirtyminen koittaa? 

Työuran aikana maksettu lakisääteinen eläkevakuutusmaksu on nimenomaan vakuutusmaksu, joka vakuuttaa meidät pääasiassa vanhuuden köyhyysriskin ja työkyvyttömyyden varalle. Riskit joko realisoituvat tai sitten eivät. Joku kuolee heti eläkkeelle siirtymistä seuraavana päivänä ja joku toinen elää 102-vuotiaaksi. Kaikille maksetaan hamaan loppuun asti työeläkettä. Vakuutusmekanismi tasaa riskejä yksilöiden välillä.

Tästä vakuusmatematiikan ikiliikkujasta itsensä ulosostaminen (opt out) ei onnistu Suomessa. Australian eläkejärjestelmässä työeläkettä vastaava etuus kuitenkin on mahdollista saada itselleen jopa yksittäisenä kertakorvauksena. Kuinka hyvin tämän kaltainen malli sitten toimii? Ilmeisesti könttäsumman nostaminen on maailman toisella laidalla suhteellisen yleistä, jolloin tilille napsahtaa eläkeiässä enemmänkin kuin kourallinen Australian dollareita. Yleistä on myös "tili tuli, tili meni" tyyppinen hummaus, jonka seurauksena tämän tien valinneet "Ozziet" palaavat jossain vaiheessa rahojen loputtua lakisääteisen minimieläkkeen (takuueläke Suomessa) varaan. Minimiturva puolestaan rahoitetaan yleensä suoraan valtion verotuloista, joten kaksinkertaisesta eläkkeiden maksustakin voidaan puhua.

                     Mamma Mia on lopettanut. Toivottavasti Hämeenlinnan 

                     kirkkopuistosta saa jatkossakin yhtä hyviä jäätelöherkkuja...