Visionäärejä, työetiikkaa ja eläkekatekismuksen alkeita

                                         Millainen työelämä heitä odottaa?
                             Maksetaanko palkat eurojen sijaan renminbeissä?

TELAmies rämpii vielä ala- ja yläasteiden käsitteissä samalla tavalla kuin vanhempansa kansakoulun kanssa. Ala- ja yläkoulut eivät oikein sovi kielenpäälle, kun niitä pitäisi käyttää. Tänä syksynä ne ovat tulleet tutuiksi muutamissa projekteissa, joissa muistijälkeä työeläkejärjestelmästä on iskostettu Suomen nuoriin toivoihin. 

Pelkoja eläkejärjestelmän romahtamisesta esiintyy aina silloin tällöin. Ylipäänsä erilaiset lopunajan kuvaukset ja selviytymiskamppailut ovat nyt erityisen suosittuja kirjallisuudessa ja elokuvissa. Rommauksen, trollauksen ja kaupustelun vastapainoksi on joskus hyvä tarjota ajassa hengittävää, puolueetonta ja realistista perustietoa työeläkkeistä. Pienetkin ikäluokat voivat luottaa siihen, että maksajan osan sijaan he ovat vielä joskus saajana. Usko on luja luottamus!

Blogia seuranneet ovat varmasti huomanneet, että kilometrejä ropisee uskollisen Auriksen matkamittariin vuosittain kiitettävä määrä. Moottoritie on kuuma vuodenajasta riippumatta. Aivan joka paikkaan ei TELAmieskään pysty repeämään. Esimerkiksi kaikkia opinahjoja on mahdoton rundata – edes eläketiedottajan työtahdilla. Sen ideologinen pohjavire tulee protestanttisen työetiikan sijasta enemmänkin herätysliikkeen puolelta.

Siinä näkijä, missä kokija 

Visionääri 20X0 - Duuni 20X0 -kilpailussa yläkoululaisilta ja lukiolaisilta kysytään minkälaista on tulevaisuuden työelämä? Koululaitoksen rattaissa pyörivät saavat myös esittää oman näkemyksensä siitä, millainen eläkejärjestelmä on tulevaisuudessa tai millainen sen pitäisi olla? Kilpailu on jo käynnissä ja sen satoa korjataan vuoden 2012 alkupuolella.

Eräs nuorille heitetty mielenkiintoinen kysymys on: teetkö työtä elääksesi vai elätkö työtä tehdäksesi? Tätä on hyvä aina silloin tällöin miettiä, itse kunkin, vaikka vastaus on triviaali: työlle tietenkin! Jos hymiöt kuuluisivat TELAmiehen repertuaariin, lisäisin tähän sellaisen.

Itse näen asian myös niin, että tulevaisuudessa jo nyt moniosaisiin ja englanninkielisiin ammattinimikkeisiin tulee vielä lisää pituutta. Huonosti suomenkielen jatkumoon solahtavaan konsulttijargoniin tulee lainasanoja jatkossa myös muista kielistä. Ei muuta kuin opiskelemaan kiinalaista hanzi-kirjoitusjärjestelmää!

Kilpailun järjestävät Matemaattisten Aineiden opettajien Liitto MAOL, IBM, Heureka, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL, Tiede-lehti, Opetushallitus, Työeläkevakuuttajat TELA sekä Eläketurvakeskus.

Jottei TELAmies palaisi loppuun... 

Loppuunpalamisen valitettavan kohtalon estääkseen Eläketurvakeskus ja Työeläkevakuuttajat TELA ovat tänä syksynä kasanneet myös tietopaketin 9-luokkalaisille työeläkejärjestelmästä ja sen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Opettajien käyttöön tarkoitettu materiaali sisältää myös animaation, eläkepelin sekä laskurin. 

Kantavana ajatuksena on, että infopaketin pystyy käymään lävitse yhden oppitunnin aikana. TELAmies kannustaa myös pidempään eläke-epistolaan kuorolauluineen päivineen. Aineiston voi ladata käytännössä aivan kuka tahansa Työeläke.fi -sivustolta. 

                                          Esimerkki PowerPoint-sulkeisista

TELAmiehen tipsi #7:Sammon muikut

                                            Ovi on avoinna matkamiehelle

Aika harvan ravitsemusliikkeen julkisivun markiisia koristaa teksti: muikkuravintola. Koruttomuudessaan tämä kertoo lähes kaiken yhdestä Kuopion kulinaristisesta ylpeydestä. Muikkuravintola Sampo otti paikkansa kuuluisien kuppiloiden joukosta ns. kansallisen kuivan kauden jälkeen kolmekymmenluvun alussa. 

Kieltolain kaaduttua ravintolamääräyksissä määriteltiin kuitenkin edelleen jopa tietyt minimimitat ulko-oven koolle. Kuten Pohjanmaalla sanottaisiin: "nottei tarvi lähtiä ovenkarmit kaulassa". En tosin mene aivan takuuseen tuosta kirjoitusasusta. Sammolla oli alussa käynnistysvaikeuksia, sillä paikan kadunpuoleinen ovi oli jäänyt määräysten vastaisesti liian pieneksi. Vuonna 1931 silloinen sisäministeri Kekkonen suuressa viisaudessa myösi ravintolalle poikkeusluvan tavallista kapeampaan oveen, joten muikkumesta sai avata ovensa.

Listaa taas ei ole muutettu sitten 1970-luvun. Itsestään selvää tietysti on, että valikoima perustuu kalaisiin herkkuihin. Pihviä saa kuulemma vain lääkärintodistuksella. Itse todistin muikkuröykkiötä haarukoidessani kuitenkin myös erään hampparin saarikoskimaisen tilauksen, jossa pääosaa näytteli yksi toiselta puolelta paistettu kananmuna. Mutta kuten sanottu, muikut muodostavat ruokalistan selkäruodon.

"Dallaan sinne minne klabbit kuljettaa"

                        Legendaarinen Kirjan talo Siltavuorenrannassa Krunikassa

Taitaa olla parasta, että lopetan Stadin slangin lainailun blogitekstin otsakkeeseen. Tämä Tuomari Nurmion "Tonnin stiflat" rappioromantiikka kuitenkin viehättää. Helsinkiläistyneenä turkulaisena – jonkun mielestä käsitteellinen mahdottomuus – on mukavaa taittaa työmatka aina välillä sporalla. Jokin kohtalon oikku on viime aikoina pitänyt TELAmiehen tien päällä ja kaukaiset Lapin kairat lähimuistissa. 

Näkövinkkelistä riippuen pitkän sillan "tuolla puolen" levittäytyy Helsingin kantakaupungin Kruununhaka, jonka kujilla kuninkaallinen ja keisarillinen historia näkyy yhä. Hillittyä viehätysvoimaa hengittäneenä voin sanoa, että Krunaan on aina mukava palata.

Paikallisten äänitorvi Krunikka-lehti kertoo Liisankadun Kolmen Liisaa -ravintolan sammuttaneen hellansa lopullisesti. Saman kadun alkupäässä sijaitsevassa Kolmessa Kruunussa ovet ovat vielä auki – toivottavasti pitkään. Eräästä nimeltä mainitsemattomasta Liisankadun kivijalkakuppilasta löytyy myös Helsingin, jos ei koko maamme, nopein juomanlaskija.

Suomen vanhin ammattiyhdistys, Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys, vaikuttaa Kruununhaan Siltavuorenrantatörmällä Lampaan korttelissa. Omaa katuosuuttaan hallitseva Kirjan talo on yhdistyksen rakentama ja edelleen omistama, vaikka uusia suunnitelmiakin kuulemma on? Maanantaipäivänä sinne oli kokoontunut riehakas ja varsin suurilukuinen ex-kirjaltajien go-go-eläkeläisyleisö. 

Paperihaavat olivat vielä pientä!

Kirjatyöntekijöiden yhdistyksen toiminnalla todella on pitkä historia. Kahvituksen äärellä moni tuli kertomaan entisestä raskaasta ammatistaan, jossa monen terveys oli mennyt. Työkyvyttömyyseläke turvasi useille toimeentulon. Paperi painaa paljon, sen tietää jokainen paperia työkseen nostanut ja kantanut. 

Eräs sotaveteraani taas muisteli Valtioneuvoston kirjapainon (nyk. Edita) muuttoa Senaatintorilta Kamppiin 1960-luvulla. Koko kirjapaino ala mullistui, kuten moni muukin toimiala, 1990-luvun laman kurimuksessa: lehtiä ja kustantamoja kaatui rytinällä. 

Minne eläkemaksut ovat menneet?

Koska kyseessä oli eläkeläisyleisö, käytiin työeläkeindeksistä tietysti vilkasta keskustelua – siitä ei nyt enempää. Yleisöstä haluttiin myös tietää, mitä heidän maksamilleen eläkemaksuille on tapahtunut? Eivätkö ne kenties olekaan omalla henkilökohtaisella eläketilillä, josta eläkettä maksetaan?

Eivät ole. Suomessa työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä, jossa on osittain rahastoiva elementti mukana. Työssäkäyvät rahoittavat eläkkeellä olevien eläke-etuuksia. Tämä on järjestelmän taustalla vaikuttava sukupolvisopimus. TyEL-maksua kerätään sekä työntekijältä että työnantajalta yhteensä noin 22,8 prosenttia palkoista vuonna 2012. Yksityisellä sektorilla vuonna 2010 hieman alle viidennes kerätyistä maksuista rahastoitiin tulevaa varten. 

Järjestelmän alkuvuosina silloista Tel-maksua kerättiin varsin vaatimaton määrä nykyiseen verrattuna: 5 prosenttia palkasta vuonna 1962. Työntekijän osuutta alettiin periä vasta lamavuonna 1993. Aikanaan perityillä eläkevakuutusmaksuilla on pääasiassa maksettu eläkkeellä olevien eläkkeitä. Lukuun ottamatta 90-luvun alun lamavuosia maksuja on kerätty enemmän kuin on ollut eläkemenoa. Aivan lähiaikoina maksut ja menot tulevat olemaan yhtä suuria, jonka jälkeen eläkemeno ylittää maksutason pysyvästi. Tuolloin rahastoille tulee käyttöä.