Itärajalla vihertää

                                          Karjalasta kajahtaa teekupponen!


Aito karjalainen tunnelma tiivistyy, ei pullo kerrallaan, vaan kilometrien käydessä lyhyiksi matkalla Lappeenrantaan. Poikkeuksellinen auringonpaiste lämmitti uskollisen Auriksen mustan kuoren alla hengittävää voimanlähdettä. Kalsan Kallion talven koettelemusten jälkeen auto suorastaan kehräsi oktaaniauvoisissa tunnelmissa. Tiedä sitten olisiko Vihreiden puoluekokoukseen pitänyt mennä Valtion Rautahevosella.  

Yhtä kaikki, lupsakkuus tarttuu. Pääkaupunkimme kiireiseen elämäntapaan ja penseään etäisyyteen tottuneen TELAmiehen otsarypyt oikenivat viimeistään itärajan puolustuslinnoitus Salpalinjan kohdalla. Yhtäkkiä aikaa löytyy joviaaliin jutusteluun vastaantulijoiden kanssa. Aikaa pitäisi tuhlata useammin.  

Venäjä on meitä lähellä. Rajan ylityksen jälkeen moni naapuri suuntaa ensimmäisenä Lappeenrannan kaduille. Yli miljoona visiittiä vuodessa kertoo matkailuinnosta. Puoluekokouksen tervehdyspuheenvuoroissa Lappeenrannan apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkiakoski muistutti vierailijoiden tuomista korvaamattomista rahavirroista. Turistiruplat on tarkoitus pysäyttää suunnilleen vanhan Salpalinjan kohdalle – aivan kuin ennenkin. 

Lappeenranta Vihreiden kokouspaikkana ei muuten ole lainkaan niin omituinen valinta kuin ensi kuulemalta voisi päätellä. Kaupunkihan vihertää aina vaakunaa myöden.

                            Haavisto lauteilla puoluekokouksen lähtölaukauksessa

Vihreiden puoluekokouksen satoa

Heti kokouspaikan kokolattiamatolle astuttuani vaikutuksen teki puoluekokousedustajien keski-ikä, joka on väestöpyramidiprofiililtaan terveen alapainoinen. Vihreät hurrasivat näkyvästi eutanasialle ja kaivosveroaloitteelle. Nämä eivät kuulu TELAmiehen repertuaariin, joten ei niistä enempää. 

Eläkkeet, allekirjoittaneen intressissä olevat työeläkkeet, eivät olleet suoranaisesti esillä puoluekokousaloitteissa, periaateohjelmassa tai kokousedustajien puheissa. Kokouksessa esiteltiin kuitenkin periaateohjelma, jossa mainitaan epäsuorasti: "väestön ikääntymiseen on vastattava tavalla, joka ei ole kohtuuton millekään ikäryhmälle".

TELAmies komppaa tätä ideaa. Näkisin asian myös "kestävän kehityksen" näkövinkkelistä: idealismia olisi se, että työeläkejärjestelmä siirtyisi sukupolvelta toiselle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin he sen itse saivat. Pragmatismia taas on, että mikään sosiaaliturvajärjestelmä ei voi pysyä muuttumattomana ajassa. Kun työeläkkeitä sopeutetaan mm. väestön vanhenemiseen, on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta silti pidettävä kiinni!

Periaate-epistolasta löytyy yksi lause, missä mainitaan konkreettisesti sana eläke: "Päätöksiä kaikkia koskevista asioista, kuten eläkkeistä tai sosiaaliturvasta, ei saa antaa vain etujärjestöjen päätettäviksi". Komppikitarani ei säestä tässä kohtaa – ainakaan työeläkkeiden osalta.

Rahoitusmarkkinavero (EU FTT) ja työeläkejärjestelmä

Aloituspuheenvuoroissaan EU-parlamentaarikko Satu Hassi ja puheenjohtaja Ville Niinistö puhuivat ns. transaktioveron puolesta, joka verottaisi rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia osto- ja myyntitapahtumia. Euroopan parlamentissa äänestettiin viime viikolla kyseisestä rahoitusmarkkinaverosta. Jos aloite etenee suunnitellusti, niin vuoden 2014 alusta lukien EU:lla on oma vero: 0,1 prosenttia osakkeille ja joukkovelkakirjoille ja 0,01 % johdannaisille.

Komission ehdotukseen tehtiin muutamia merkittäviä muutoksia. Veroa on nyt tarkoitus ryhtyä perimään kaikista Euroopassa liikkeelle lasketuista rahoitusvälineistä. Tärkeää oli, että parlamentti jätti eurooppalaiset eläkerahastot pois tämän  transaktioveron soveltamisalasta. Poikkeuksen sääntöön muodostavat todennäköisesti myös suomalaiset työeläkevakuuttajat – toistaiseksi. Tosin EU:ssa eläkerahastoilla tarkoitetaan yleensä II-pilarin ammatillisia eläkkeitä. Suomalainen mallihan on EU:ssa poikkeus muutenkin ja harvalla I-pilarin eläkejärjestelmällä on muualla yhtä laajaa rahastointia. Olin huomaavani komission perusteluissa pientä haparointia pilarijaon suhteen...

Neuvosto tekee asiasta lopullisen päätöksen. Monta vääntöä on vielä edessä ennen sitä, sillä mm. Iso-Britannia ja Ruotsi vastustavat ehdotusta. Ongelmia syntyy, jos ja kun jotkut maat jäävät ulkopuolelle. Länsinaapurillamme on omakohtaista kokemusta (80-luvulla) vastaavan tyyppisestä verosta, jonka lopputulokset eivät olleet rohkaisevia. Tosin Ruotsissa vero oli osakkeiden kohdalla parhaimmillaan/pahimmillaan jopa kymmenkertainen EU:n malliin nähden. Britit taas pelkäävät rahoitusmarkkinoiden yleisesti viilentyvän ja toiminnan siirtyvän muualle.

Eläkerahastojen poikkeus on säilytettävä lopullisessakin muotoilussa. TELAssa on laskettu, että Suomessa lakisääteisen eläkevakuutuksen toimialalla veron kustannus olisi arviolta 450-530 miljoonaa euroa vuodessa, jos poikkeusta sääntöön ei tehtäisi. EU:n suunnittelema keinottelulla rahastaminen voisi siis pahimmillaan iskeä myös sosiaalivakuutusta hoitaviin eläkejärjestelmiin.

Erittäin mielenkiintoista on fundeerata, miten ja mihin oletettua tuottoa eli Unionin äyrejä lopulta käytettäisiinkään...

Kaikki tiet vievät Bottaan

Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien "Botta" on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.

Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja "merkityksellinen toinen" työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.

 

                        TyEL tosi-tv:n ensimmäisen tuotantokauden finaali: S01E03

Miltä näyttävät ne seuraavat 50 vuotta?

Tähän kysymykseen haettiin vastauksia Tampereella 17.4., Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5.  Tapahtumat olivat Eläketurvakeskuksen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Työeläkevakuuttajat TELAn yhteinen voimainponnistus, joka toi nuorten näkökulmaa työura- ja eläkekeskusteluun. Jokaisessa kaupungissa järjestettiin paneelikeskustelu, jonka aikana yleisöäkin haastettiin ottamaan kantaa. Paikan päällä kuvatuista videoklipeistä koostetaan vielä "pamfletti" työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmälle.

Panelistit olivat pääasiassa nuoria ja vieläpä pääasiassa paikallisia nuoria. Monet jäpittivät aivan turhaan aiheen näennäistä vakavuutta – ei me lyödä Pentikäisen vakuutusopilla päähän! Ainakaan enää nykyään.

                                                 Kiertue saapus Turkkusse

Onko eturessu puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Pajatso tuskin vielä tyhjeni tällä kiertueella, sillä paneeleissa pohdittiin: pitäisikö pienten ikäluokkien ja opiskelijoiden näkökulmaa saada neuvottelupöytiin lisää? Mietintämyssyyn voisi laittaa mahdollisen osallistumisen tason ja kuulemisen tavat. 

On kuitenkin luontevaa, että maksajat eli työmarkkinaosapuolet ovat lopulta päättävässä asemassa, historiallisista ja periaatteellisista, mutta myös täysin relevanteista käytännön syistä.

Puheet nykyisen päätöksentekotavan johtamisesta sukupolvisotaan ovat lattean kahvin rintamaveteraanien jupinoita. Meillä eläkejärjestelmää on hoivattu ja huollettu. Verrattuna esimerkiksi Välimeren maihin – tai vaikka Britanniaan – jossa kiireellinen huostaanottokaan ei enää auta. Maksujen ja etuuksista saadun hyödyn välisestä suhteesta on jatkossakin pidettävä huolta. 

Aina, kun työeläkkeisiin tehdään muutoksia, on niillä omat vaikutuksensa myös tuleviin eläkeläisiin. Muutama kuukausi sitten solmitussa työurasopimuksessa sovittiin työeläkkeiden rahoituskehikko lähivuosiksi. Työuria pidennettiin noin vuodella. Viimeistään vuonna 2017 astuu voimaan uusi ja uljas eläkeuudistus. Kaikki keinot eli suurpiirteisesti koko "paletti" on käytössä, kun tulevaisuuden eläkealan horisonttia maalataan.

Suomi harmaantuu ja eläkeläisten määrä kasvaa, jonka lisäksi elinikä pitenee. Nuoret tarvitsevat pidempiä työuria kuin heidän vanhempansa saadakseen nykyisen tasoisia työeläkkeitä. Jos työurat eivät pitene, niin elinaikakerroin höylää osan eläkkeestä pois. 

Työelämään siirtyminen viivästyy tällä hetkellä. Meillä on pulaa työstä. Turussa TYY:n puheenjohtaja Jukka Koivisto heitti proosallisesti, että "päätalomaiset" työurat kehdosta hautaan, ehkä jopa saman työnantajan palveluksessa, eivät ole enää tätä päivää. Itse kuvailisin monien vastavalmistuneiden tilannetta jopa "kafkamaiseksi".

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään pidemmistä ja toivottavasti myös laadullisesti paremmista työurista: työeläkemaksu pitää nostaa pitkän aikavälin rahoituksen turvaavalle kestävälle tasolle. Suomen onneksi matkaa sinne ei ole lähimainkaan yhtä paljon kuin eurooppalaisen velkakriisin perintöprinsseillä. Mitä päättäväisemmin tähän pureudutaan, sitä paremmalta tulevien eläkeläisten asema näyttää.  

                         Mikko Kautto ETK:sta lurauttaa Tukilisäjenkan Tampereella

Sopimisen polulla Kuopiossa

                                                 Kuopion torin kevät-look

Matkavietti herää keväällä. Ilmeisesti lisääntyvä auringon valo vääntää sisäisen kellon lopullisesti kesäaikaan, ja moottoritie tuntuu taas lämpimältä. Ylimääräiselle energialle löytyi käyttöä TELAn ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä työurasopimus-seminaarikiertueella. Lopputulos ei jäänyt kauas endorfiinihumalasta eli TELAmiehen pilvestä: kiertolaisen elämää ja työeläkkeen todistusta. Sopivassa suhteessa tietenkin, sillä travelleri-identiteetti on haudattu syvälle tiedostamattomaan ja sisäinen nomadi on sisäsiistiytynyt.

Viime viikon torstaina kiertue pysähtyi Pohjois-Savon helmeen: Kuopioon. Yllätys oli suuri, kun jo muutaman vuoden kaupunkia riepotellut toriremontti ei ollut näyttänyt edenneen sitten viime visiitin. Kuninkaiden laakson arkeologisiin kaivauksiin verrannollinen kuoppa keskellä kauppalaa on vaikuttava – monessakin mielessä. Onneksi perinteikäs kauppahalli säästettiin parkkipaikkojen louhintahuumassa. Tosin amputoituna: kalahallina tunnettu osa purettiin edistyksen alta.

Sammon muikut olivat hyviä.

Jännitin ennen illan tilaisuutta, ilmestyvätkö jääurheiluun hurahtaneet kansalaisemme paikan päälle. Tupa oli kuitenkin täysi samaan aikaan, kun Suomi pisti lättyä Ranskan pussiin. Hikoilimme porukalla Puijonsarven luentosalissa – emme työurasopimuksen sisällön – vaan ilmastoinnin puutteen vuoksi.

Työurasopimus ja työeläkkeet

Työmarkkinaosapuolet sopivat 22.3. keinoista, joilla pidennetään suomaisten työuria ja höylätään julkisen talouden kestävyysvajetta pienemmäksi. Sopimisen kulttuurin epäilijöitäkin löytyi. Eräskin kohta tabloidikokoon taittuva pääkaupunkialueen äänitorvi julisti jo neuvotteluiden epäonnistuneen, mutta seuraavana päivänä ääni oli toinen. Sopimisen polulla pysyttiin.

Jos huomioidaan koko sopimuksen sisältö, ovat laskennalliset vaikutukset noin 1 vuosi lisää pituutta työuriin ja 2 miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämisen osalta. Työeläkkeissä sopimus turvaa rahoituksen vuoteen 2016 loppuun asti. Viimeistään vuonna 2017 uuden "uuden suuren" eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan. Varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona loppuu vuonna 2014 ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee 61 vuoteen vuonna 2015. 

Työurien pidentämisen kansallinen projekti voi tuntua monen mielestä etäiseltä tavoitteelta. Pidemmät työurat vaikuttavat kuitenkin myös paikallisesti esim. kuntatalouteen. Kun palkansaaja siirtyy eläkkeensaajaksi, kunnan verotulot tippuvat. Hyvin pienistä eläkkeistä ei itseasiassa makseta lainkaan kunnallisveroa. Monissa maakunnissa tilanne vain on se, että eläkeläisten määrä kasvaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti. Pohjois-Savossa rollaattorit hallitsevat tuolloin liikennevirtoja. Jo nyt alueella on kaikista yli 16-vuotiaista omalla eläkkeellä noin 35 prosenttia. Joissain kunnissa jopa puolet. 

Saattaa olla, että  joidenkin mielestä oman työuran suhteuttaminen kansallisiin tavoiteisiin on ylipäänsä mahdoton ajatus. Erityisesti jos oma vapauden kaipuu on keskiössä: vapaus käsitteenä nähdään vapautena "jostain" ei vapautena "johonkin".

Työn sankarit tulppana nuorten työuralla ja muita urbaaneja legendoja

Työuran loppupäässä olevien tilanne työpaikoilla puhutti kiertueella. Kuopiossa kysyttiin muun muassa, onko yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen parantumisella yhteys nuorten työllisyysasteen heikkenemiseen viime vuosina. Akavan lakimiehen Jarmo Pätärin mukaan mitkään tutkimukset eivät kerro tällaisesta yhteydestä: seniorien työpaikat eivät ole nuorilta pois.

Ovatko vanhemmat työntekijät tulppa nuorten toivojen pääsylle työelämään? Itse en luota "tulppateorian" todisteisiin enkä myöskään usko tulpan poistamisella olevan kysyjän toivomaa lopputulosta. Ensinnäkin kyse on ihmisten keinotekoisesta jaottelusta vuohiin ja lampaisiin. Jos samoja lukuja katsottaisiin sukupuolen mukaan, nähdään että myös naisten työllisyysaste on samana ajanjaksona kehittynyt miehiä paremmin. Miksei kukaan sitten kysy, ovatko naiset vieneet miesten työpaikat? Naisten kohdalla kyse on rakennemuutoksesta. Työpaikat ovat lisääntyneet naisvaltaisilla aloilla ja vähentyneet miesvaltaisilla aloilla. 

Markkinoilla työpaikkoja syntyy ja loppuu eikä kyseessä ole "yksi yhteen" tyyppinen nollasummapeli. Eläkeputkeen siirretyn tilalle ei välttämättä palkata automaattisesti uutta työntekijää. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmassa kaikkien lähtijöiden tilalle ei todellakaan palkata nuoria eikä uusia. Kyse on myös tilastoinnin ongelmista, sillä piilotyöttömyys ei näy työllisyysasteessa. Mittarissa ei huomioida mm. työkyvyttömyyseläkettä, jolle siirrytään keskimäärin 52-vuotiaana. Toisaalta nuoret  maksaisivat kassaputken tehokäytön ja varhaisen eläköitymisen korkeampien eläkemaksujen muodossa.

Vastavalmistuvien tilanne on kuitenkin tukala monilla aloilla ja monissa maakunnissa. Työuran alkua ei tahdo löytyä. 

EU:n eläkkeiden valkopesu

                                  TELAmies ja kadonneen valiokunnan metsästys

"Se tuntuu ilmassa, se tuntuu ruumiissa, 

se on tää paniikin tunne, paniikin tunne, ja se tulee joka kevät".

                                                             K. Röyhkä

Siltä tuntui, kun katselin viime viikon keskiviikkona eduskuntatalon portailta Töölönlahden monumentaalikeskustan suuntaan. Rakeet tästä vielä puuttuivat – säästetään ne keväämmälle. Viime kesä tuntuu täällä Euroopan Unionin arktisilla rajaseuduilla unohtuneelta muistolta. Paniikkihan siinä iskee, kun uutiskuvien mukaan Keski-Eurooppalaisten suurkaupunkien kaduilla – ja jopa Tukholmassa – promeneerataan jo huolettomasti keveissä ja pastellin värisissä pikkutakeissa. Meillä jäät lähtivät juuri.

Ok, ilmassa oli myös hieman korkeajännitystä, koska olin kuultavana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa liittyen EU:n komission julkaisemaan valkoiseen kirjaan eläkkeistä. Uudet työtehtävät saavat pikkuhiljaa muotoa ja hahmoa. Eka kerta on aina eka kerta. TELAmies ei spennaa eikä puntti tavallisesti tutise, mutta kansanedustuslaitoksessa on tiettyä arvovaltaista hohtoa. 

Ensin piti suunnistaa oikeaan paikkaan tässä J. S. Sirénin piirtämässä parlamentarismin monoliitissa. Valiokunnat löytyivät neljännestä kerroksesta. Eduskunnan korkeat huoneet ja laveat käytävät voivat myös aiheuttaa heikompi hermoisille agorafobiaa.  Päivittäin niillä liipottavien kansanedustajien hommaan ei taida torikammoisista olla – monessakin mielessä.

Valkoinen kirja eläkkeistä – minne menet eurooppalainen eläkepolitiikka? 

Komissio julkaisee vihreän kirjan, kun se haluaa nostaa keskusteluun jonkun  tietyn ongelman, ja nähdäkseen ovatko muutkin samaa mieltä ongelman olemassaolosta. Halutaan tietää, mitä sille pitäisi tehdä asianosaisten tai ylipäänsä kenen tahansa asiasta kiinnostuneiden mielestä. Komission valkoisessa kirjassa konsultaation pohjalta luodaan toimenpideohjelma ongelman ratkaisemiseksi.

Noin kolme kuukautta sitten käynnistyi eurooppalaisen eläkepyykin valkopesu: komissio julkaisi 16.2 valkoisen kirjan eläkkeistä, joka tähtää riittäviin, turvattuihin ja kestäviin eläkejärjestelmiin Euroopassa. Maistiaisia saatiin jo viime vuoden lopulla "vuodetusta" ei-virallisesta versiosta. Viesti pysyi lopullisessa julkaisussa täysin samana: miten eläkkeet turvataan, kun väestö kaikissa jäsenvaltioissa vanhenee ja valtiot kärvistelevät talouskriisissä? TELA esitti oman näkemyksensä asiasta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 

Kun valkoiseen kirjaan tutustuu, niin huomaa, että pyykinpesu on suoritettu aika "kovassa vedessä" ja käytetty huuhteluaine on jättänyt myös ikävän näköisiä rantuja lopputulokseen. Sitä kuuluisaa kirkkaan puhdasta lopputulosta ei syntynyt. Liekö kyse ollut myös väärästä pyykinpesuaineesta? Marttaliittokin korostaa oikean pyykinpesuaineen tärkeää valintaa.

Valkoisessa kirjassa on kaksi pääteemaa: työn ja pidentyvän elinajan yhteensovittaminen sekä lisäeläkkeiden edistäminen. Suomelle on jo aiemmin suositeltu eliniän ja eläkeiän linkittämistä toisiinsa: jos elinikä pitenee, niin eläkeiän tulee nousta samalla. Työeläkkeen tason osalta tämä yhteys on jo nyt olemassa (elinaikakerroin), mutta eläkeiän kohdalla ei. Ongelma onkin siinä, että liian harvat jaksavat työssä eläkeikään asti. Suomessa työuria on tarkoitus pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Tämän tyyppistä painotusta paperissa ei ole. 

Komissio haluaa myös siirtää vastuuta eläkeajan toimeentulosta kansalaisille itselleen. Logiikka on sen tyyppinen, että esimerkiksi heikosti työmarkkinoille integroituneiden kansalaisten eläkeajan toimeentulo pitää turvata yksityisellä säästämisellä. Aika monet valkoista kirjaa kommentoineet tahot ovat tuoneet esiin tämän tyyppisen ajattelun heikkoudet: velkakriisin runtelemassa Euroopassa ihmisten mahdollisuudet säästää itse omaa eläkettään ovat vähentyneet – entisestään.

Lisäeläkkeiden edistämiseen sisältyy myös uudistuksia, jotka koskisivat II pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä eli ammattiala- tai työnantajakohtaisia eläkejärjestelyitä. Suomessa ei juurikaan ole näitä eläkejärjestelyjä. Nykyinen lisäeläkerahastodirektiivi (IORP) ei koske suomalaista lakisääteistä I pilarin työeläkejärjestelmää – Suomen tarkoituksena on myös pitää asia näin jatkossakin! Toisaalta esim. uudet vakavaraisuussäännökset koskisivat meillä mm. ryhmäeläkevakuutuksia hoitavia eläkesäätiöitä ja -kassoja, joiden koko toiminta on uhattuna, jos byrokraattisesti raskaat uudet säännökset realisoituvat. Eläke-ekosysteemin monimuotoisuus kärsisi tuolloin.

Mitä hyvää valkoisessa paperissa sitten on? Etsivä löytää... Eläkejärjestelmiä ei ole kaikissa maissa hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa. Väestön vanhenemiseen ei ole monissa isoissa jäsenvaltioissa varauduttu kovinkaan hyvin. Myös tapa vakuuttaa ihmiset vanhuutta ja työkyvyn menetystä varten vaihtelee maittain. Hienoa on, että eläkkeitä tarkastellaan myös niiden tuoman toimeentulon kannalta – pelkän rahoituksen sijaan. Toisaalta eläkkeet kuuluvat sosiaaliturvan kovaan ytimeen ja siten jäsenvaltioiden oman toimivallan piiriin. EU:n yhteinen eläkepolitiikka on hapatusta. 

Komissio on tarkastellut erilaisia strategioita, joilla valkoisen kirjan tavoitteisiin päästäisiin. Eläkepolitiikan täydelliseen harmonisointiin ei uskota. Tai paremminkin: uskoa löytyy, mutta niin löytyy vielä realismiakin. Luulen, että yritystä ei kuitenkaan jatkossa puutu. Lisäksi EU:n tiukentuva talouskoordinaatio asettaa omalta osaltaan raamit koko julkisen talouden liikkumavaralle.