Matka se on häämatkakin. Vaihtoehtoja tälle ainutkertaiselle pariutumisekskursiolle ei ollut: ulkomaille piti päästä ja mielellään kauas. Tosin "isot pojat" ovat kertoneet, että toinenkin kerta voidaan järjestää.
Virallinen kuherruskuukausi typistyi syyslomaviikkoon. Epävirallista herkistelyä riittää jatkossakin. Itse matka suuntautui Amerikan ihmemaahan ja New Yorkiin. Kohteen valikoituminen tuntui lopulta itsestään selvyydeltä. New York -hengen manifestaatio ohjaajalegenda Woody Allenia mukaillen: meillä kotona olen pomo, vaimo vain tekee kaikki päätökset.
Aikaerorasitus (7h) painaa vielä tätä kirjoittaessani päälle. Päällimmäisenä mielessä on valtaisa hämmästys kulttuurillisen illuusion ja aineellisen New Yorkin sekoittumisesta vielä kotimaankamarallakin. Ihmettelijän ja turistin rooliin on helppo antautua, sillä ensikertalaisena Isossa Omenassa OLET sitä.
Koska kaupunki on kaikille amerikkalaisilla tv-sarjoilla ja elokuvilla mielensä korruptoineille tavallaan tuttu, tuntuu kadulla askeltaessa monesti siltä kuin olisi sisällä jossain niistä. Itse asiassa monet paikalliset tuntuvat käyttäytyvän aivan kuin he olisivat tämän tiedostaen osallisena omaa elämäänsä suuremmassa käsikirjoituksessa.
Vaalirahaa, suomalaista kouluruokaa ja muita utopioita
Vinoutuneesta vuorikausirytmistä johtuen aamut varhentuivat. Onneksi television uutislähetykset alkoivat pyöriä jo hämärän rajamailla. " Ylen aikaisesta" ruudun lämmöstä välittyi kuva onnettomuuksien, väkivallantekojen ja julkkisten merkittävästä uutisarvosta. Väliin mahtui myös mainoksia, joissa Obama ja Romney polttivat kiitettävällä tahdilla keräämäänsä noin 6 miljardin taalan (and counting) vaalirahapottia. Suomessa kaikkien viime presidentinvaaleihin osallistuneiden ehdokkaiden budjetit olivat yhteenlaskettunakin alle 4 miljoonaa euroa.
Nykytaiteenmuseo MoMassa vieraillutta satunnaista matkaajaa odotti viime viikolla yllätys: suomalainen kouluruoka. Ravintolassa tarjottiin makumatka maamme kouluruokaperinteeseen. Siis ilmaiseen ja ravitsevaan koulussa tarjottavaan ateriaan. Harvinaista Amerikan herkkua monessakin mielessä.
Ja eihän tämä olisi TELAmiehen blogi, jos ei häämatkaankin sisältyisi vähintään yhtä eläkeaiheista sivujuonnetta. Eläkesielua ei pestä pois voi. Bongasin Broadwayta mittaillessani musikaalimainosten giganttisesta kollaasista erilaisia eläkevakuutuksia myyvien tahojen mainoksia.
Omalla säästämisellä onneen?
USA:n lakisääteinen työeläkejärjestelmä tarjoaa globaalissa vertailussa suhteellisen vaatimattomia etuuksia, jos katsotaan maksetun eläkkeen suhdetta eläköityimistä edeltäneeseen palkkatasoon. Tämän päälle monet yritykset ovat järjestäneet työntekijöilleen lisäeläkkeitä.
Yhä harvemmilla yrityksillä on varaa lisäturvaan. Alirahastointikaan ei ole harvinaista. Lisäksi monet näistä ammatillisista eläkejärjestelyistä on muutettu etuusperusteisista maksuperusteisiksi eli eläke määräytyy vain järjestelmään maksettujen maksujen ja niille saatujen sijoitustuottojen perusteella (esim. 401 (k) -järjestelyt). Konkurssitapauksissa riskit ovat etuusperusteisia malleja suuremmat .
Kolmas eläketurvan pilari on tietysti itse säästetty vanhuuden turva. Tähän suoneen iskevät yksityiset toimijat, joiden markkinointia ei pääse maassa pakoon. Kysymys kuuluu: paljonko rahaa täytyy olla säästössä eläkkeelle siirryttäessä?
Säästämiseen liittyvät lehtijutut valuvat myös tänne asti. Aivan kuin meillä edellytettäisiin samanlaista elinkaarisäästämistä (8-10 kertaa vuositulot plakkarissa)? On selvää, että USA:n eläkedesign vaatii säästämään itse merkittäviä summia ennen eläköitymistä. Suomalainen työeläkejärjestelmä tuottaa – nyt ja tulevaisuudessa – kohtuullisen omaan ansiotasoon perustuvan eläketason. Tulevaa varten rahastoidaan osa eläkemaksusta, mutta kollektiivisesti. Yksilön työeläkkeen suuruus ei riipu suoraan rahastojen kehityksestä tai eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta.
Myös Yhdysvalloissa herätellään sukupolvikeskustelua eläkkeistä. Paikallisten babyboomereiden eli "suurten ikäluokkien" ja x-sukupolven nuoruuttaan jatkaneiden grungeveteraanien vertailu on suosittu aihe. USA:n valitsema polku on reunustettu yksityisen varautumisen vaatimuksella. Kyse on kuitenkin myös aidoista säästämismahdollisuuksista ja -haluista, jolloin kaikkien sukupolvien sisältä löytyy niitä, joilla on ja joille annetaan, ja sitten niitä, joilla ei ole eikä anneta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.