Ville Valon eläkerahat - Join me (in retirement)

Lokakuun ruoste lepää puiden lehdillä. Sade puskee aina vaakatasossa varjon alle. Nämä sydänsyksyn aamut ovat kovin raskaita. TELAmies heräilee vasta metrossa uuteen päivään. Todellisuus tavoittaa viimeistään Kampin aseman rullaportaissa. 

Maailman lyhyimmän metrolinjan oransseilla muovipenkeillä käsi hamuaa helposti ikkunoiden alla roikkuvia ilmaisjakelulehtiä. Katsekontaktin välttämisellehän pitää olla joku käypä syy. Olemme hyvin kasvatettuja joukkoliikenteen matkustajia: New Yorklaiset tavat keskikokoisessa kaupungissa.

Menneellä viikolla Metro-lehden sivuilta silmään osui erään Love-Metal -pioneerin haastattelu, joka levisi muissa medioissa enemmän tai vähemmän samalla teemalla "HIM löi bändin eläkerahat peliin". Katu-uskottavuuden alttarilla suhdanteet muuttuvat nopeasti ja lyhyen tauon jälkeen bändi on tekemässä paluuta itse rahoittamallaan levytyksellä.

6 miljoonaa levyä ja aika monta bändipaitaa myyneen yhtyeen tuskin tarvitsee pistää omaisuuttaan likoon yhden levyn takia. Eikä varsinkaan eläkerahoja – paitsi jos studioon kasvaa kiinni. Vaikka tämä oli läppä, sisältyy siihen myös vakavampi pohjavire. Eläkeasiat eivät yleensä ole niitä, jotka ovat ensimmäisenä rokkikukon tai sellaiseksi haluavan mielessä. Alan individualistinen sankari halusi ainakin ennen "elää nopeasti ja kuolla nuorena", "nukkua vasta haudassa" tai "ennemmin palaa kuin hiipua pois". 

Artisti maksaa

Maailma makaa niin, että muusikko toimii yrittäjänä, jos hän on perustanut ammattiaan varten yrityksen. Yrittäjä vastaa itse omasta eläketurvastaan. Isot bändit pyörittävät nykyisin monenlaista liiketoimintaa osakeyhtiöpohjalta. Kun kaikki seikkailevat tietoverkoissa piraattilipun alla, täytyy leivän syrjään päästäkseen jälkimodernissa rokkikukosta löytyä myös yrittäjähenkeä.

Jos muusikko keikkailee ohjelmatoimiston listoilla, jota hän ei itse omista, on tämä työsuhteessa. Ohjelmatoimisto on silloin velvollinen järjestämään työeläketurvan työntekijän eläkelain mukaan (TyEL). Jos sopimus pelimannin urakasta taas tehdään itse, niin tilaisuuden järjestäjä on velvollinen hoitamaan lakisääteiset velvoitteet. 

Vakuuttamisvelvollisuus koskee myös aivan tavallisia kotitalouksia, jotka vaikkapa palkkaavat omiin juhliinsa bändin nostattamaan kattoa. Yleisesti ottaen työntekijän ansiot, jotka ovat vähintään 54,08 euroa/kk (vuonna 2012) on vakuutettava.

Your sweet 666 euros

Kaikki muusikot eivät siirry täältä ikuisuuteen 27-vuotiaana. Jos unohdetaan legendat ja myytit, niin artistien vanhuuden turva on aivan yhtä tärkeä kuin palkansaajan. Itse asiassa se on jopa tärkeämpi, sillä muusikon ammatinharjoittamisessa ja elämäntyylissä voi muhia merkittävä työkyvyttömyysriski. Yrittäjäriskistä puhumattakaan, sillä kilpailu on kovaa ja ansaintalogiikka hukassa levymyynnin vähentyessä.  

Jotta geneerisen rokkarin eläkesaldo ei vanhoilla päivillä näytä 666 euroa, on kaikkien asianosaisten hyvä skarpata. Sovitaanko niin, että palkatulle artistille kuuluu palkka työstään, jolloin muusikoiden työeläkemaksut yksittäisistä keikoista hoidetaan kunnialla. Kun jokainen keikka saattaa muodostaa aina työsuhteen, kertyy vanhuuden turva pienistä virroista.

Yrittäjänä elantonsa järjestäneen artistin taas on syytä pitää huolta omien maksujensa tasosta (YEL). En tiedä kuinka hyvin tai huonosti yrittäjinä toimivat muusikot muistavat vanhenevansa, mutta yleisesti ottaen yrittäjät alivakuuttavat itsensä. Itse määritelty eläkemaksutaso on tilastojen mukaan todellisia tuloja huomattavasti pienempi. 

Muistan joku vuosi sitten lukeneeni Hesarista naisrokkareista, jotka yllättyivät äitiysrahansa pienuudesta. Pelkkiä tekijänoikeuskorvauksia ei tosiaan huomioida äitiysrahan perusteena, mutta yrittäjänä maksetut eläkevakuutusmaksut huomioidaan. Näin on monen muunkin sosiaaliturvaetuuden kohdalla. Tekijänoikeustulot voidaan siis huomioida yrittäjän asemassa olevan vakuutusmaksuissa, joiden perusteella lasketaan äitiysrahan määrä. Tämä edellyttää tietysti YEL-vakuutusta.