Hengasin Sosiaalipolitiikan päivillä taloustieteilijöiden kanssa. Seura tekee kaltaisekseen, mutta ajattelin, ettei lyhyestä altistumisesta seuraa pysyviä vaurioita. Toisaalta tartunta on jo saatu ja tauti pitkälle edennyt. Aloitin aikanaan yliopisto-opinnot taloustieteellisessä tiedekunnassa. Varsinainen eläkeherätys iski vasta Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen lehtereillä. Uudelleensyntynyt olen kai lopun ikääni.
Yhtä kaikki, tämän vuoden teeman ”Sukupolvittunut ja sukupuolittunut sosiaalipolitiikka” ruotiminen tapahtui irtipoikki-tieteellisissä merkeissä. Päivät tarjosivat karkkia aivoille. Irtautumiskokemus eläkemaailman käytännöistä oli hyödyllinen. Tieteen ja teorian maailma tarjoaa mahdollisuuden "ison kuvan" hahmottamiseen ja tiedon lisäämiseen.
Jyväskylän yliopiston rehtori toivotti isännän ominaisuudessa tervetulleeksi noin 300 tiedon valoa etsinyttä. Lieneekö moni löytänyt ja vienyt kotiin asti myös sitä kuuluisaa "yön yli -matkan henkeä", kuten siinä kuuluisassa lapsen suusta kuullusta totuudesta, jossa pieni tyttö toteaa viattomasti isän haisevan taas seminaarille.
Yhteisen ohjelman ulkopuolella eläketutkimuksen työryhmän anti oli koboltin kovaa asiaa. Pääpuhujien esityksissä taas erityisesti sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden teema kiihotti sosiologista mielikuvitusta. TELAmies painii tämän parissa jatkuvasti kuin octagonissa. Aihe on myös poikkeuksellisen mediaseksikäs.
Moraalinen pääoma, perhe ja yhteiskunta
Virpi Timonen Dublinin yliopistosta oli tutkinut sukupolvien välistä solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuuden kokemuksia useissa eri maissa. Pääpointtina oli, että tutkituissa maissa voimakas perheiden sisäinen solidaarisuus vahvistaa koko yhteiskunnan tasolla koettua oikeudenmukaisuutta. Eri ikäluokille oikeamielinen sosiaaliturvajärjestelmä puolestaan näyttäisi vain vahvistavan perheen sisäistä yhtenäisyyttä. Uusliberaali ajattelu on perinteisesti lähtenyt vastakohtaisesta oletuksesta: julkinen rapauttaa kaiken yksityisen huolenpidon.
Käsitepeliä pidetään sosiologien luovuttamattomana oikeutena, mutta kyllä muutkin osaavat... Sukupolvien välisen yhteisvastuullisuuden ytimessä on moraalisen pääoman määritelmä. Sosiaalitieteiden sisällä kapitaalilla tarkoitetaan eräänlaista symbolista pääoman muotoa, perinteisten tuotannontekijöiden ulkopuolella olevaa koodistoa.
Ikääntymisen kohdalla moraalinen pääoma velvoittaa perheen sisällä aikuisia lapsia pitämään aikanaan huolta vanhemmistaan. Nykyajassa koodisto voi toimia vastavuoroisesti myös toiseen suuntaan. Yleensä hyvinvointivaltion kehittyminen on tulonsiirtojen tasolla vähentänyt tähän liittyviä taloudellisia velvoitteita. Ottamatta kantaa teorian todistusvoimaan, sillä Eläketurvakeskuksen Mikko Kautto teki sen jo kommenttipuheenvuorossaan (ks. kuva), antaa se palikoita ajatusleikkiin.
Mitä jos sukupolvien välinen ketju katkeaa eläkkeissä?
Meillä ja muualla Euroopassa, pitkällä aikavälillä jopa BRIC-maissa, tulevaisuus näyttää samalta: väestörakenne vanhenee ja elämme yhä pidempään. Jotain pitää tehdä etteivät suomalaiset joudu yhteiskuntaluokkaretkelle alaspäin.
Monissa Euroopan maissa sukupolvien välinen ketju on järjestelmän tasolla jo katkeillut. Esimerkiksi nyt työmarkkinoille tulevat eivät enää pääse saman etuusperusteisen eläketurvan piiriin kuin jo eläkkeellä olevat. Myös eläke-etuuksien tason lasku tekee kipeää ja asettaa muualla nuorille suuremman vastuun oman elinkaaren mittaisen säästämisprojektin onnistumisesta.
Vakaassa pyrkimyksessä oikeudenmukaisuuteen, epäonnistumiseksi voitaisiin laskea meillä se, että seuraavassa vuonna 2017 (viimeistään) voimaan astuvassa eläkeuudistuksessa tulevien eläkeläisten huominen myytäisiin nykyisten eläkeläisten eduksi.
Täydellinen tasa-arvo edellyttäisi aina ikäluokalta toiselle periytyviä täysin samoja maksuja ja etuuksia, mikä ei ole mahdollista eikä toivottavaakaan. Oikeudenmukaisuudesta on silti pidettävä kiinni saatujen etuuksien ja maksettujen vakuutusmaksujen kohdalla. Jatkossa nykyistä pidempiä työuria tekevien tulee saavuttaa edelleen kohtuullinen omaan ansiotasoon perustuva työeläke. Ylimääräisiä kuluja ei kannata kasata jo olemassa olevan eläkemaksun nousupaineen päälle esimerkiksi työeläkeindeksin muutoksella.
Pienten ikäluokkien unohtaminen johtaisi nykyistä suurempaan vastakkainasetteluun yhteiskunnan tasolla. Osku Pajamäen aikalaispamfletit näyttäytyisivät tuolloin suurten ikäluokkien saagoilta ja ylistyslauluilta. Puheet kovenisivat. En osaa sanoa olisiko suomalaisista barrikadeille, vaikka olemmehan monessa mielessä äärimmäisyysihmisiä. Jos järjestelmätaso todella säteilee alaspäin myös inhimilliseen todellisuuteen, jännitteitä syntyisi pitkällä aikavälillä myös perheiden sisäisissä suhteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TELAmies tarkastaa kommentit ennen julkaisua. Asiattomat sekä muiden oikeuksia ja vapautta loukkaavat tekstit poistetaan.